Hieno, mutta erehtynyt luterilaisuus...

Tämä on blogi, jonka kirjoitan pikkuhiljaa lähestyvän uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi.

Mitä sinä ajattelet lähestyvästä juhlavuodesta? Tuntuuko koko asia vieraalta? Ajatteletko, että kohta se tylsä vanhojen asioiden pölyttäminen ja Lutherin ihmeellisyyden suitsuttaminen taas alkaa?

Saatan ymmärtää sinua. Minäkään en ole koskaan jaksanut syttyä pitkistä itsestäänselvyyksien jaaritteluista. Uskonpuhdistuksen juhlimisessa on suuri vaara pudota tällaiseen sudenkuoppaan.

Pikkuhiljaa kaikki luterilaiset ja luterilaisuutta lähellä olevat seurakunnat ja järjestöt täyttävät ilmoituksensa kaikenlaisilla uskonpuhdistussymboleilla. Esim. meille Sleyn työntekijöille on jaettu pieniä Luther-ukkoja; "supersuosittuja playmobileja". Tehtävämme on piilottaa niitä eri tilaisuuksissamme ja antaa kuulijoillemme kokemus löytämisen ilosta. Näillä haluamme tehdä juhlavuotta näkyväksi.

Kaikki tämä on mukavaa ja kekseliästä. Minustakin siinä on hieno ajatus löytämisen ilosta. Emme toki kuitenkaan ajattele niin, että luterilaisen uskon ja elämän luonne  avautuisi pelkästään Luther-pikku-ukoilla leikkimällä. - Voisimmeko löytää jotakin vielä enemmän kuin hauskan pikku-Lutherin?

Tämä juhlavuosi on tärkeä tarkastelupiste. Se haastaa pohtimaan oman uskon identiteettiä ja oman tekemisen sisältöä. Vastaako lähetystyömme luterilaisen uskonpuhdistuksen suuria löytöjä? Elämmekö yhä todeksi sitä samaa dynaamista prosessia, joka kerran muutti koko Pohjois-Euroopan ja Scandinavian? Mikä on luterilaisen identiteettimme luovuttamaton sisältö ja aarre.

Amerikkalaisen tunnustuksellisen luterilaisen Missouri Synodin tunnus kohta alkavalle juhlavuodelle julistaa jotakin luterilaisen uskonpuhdistuksen kannalta hyvin keskeistä: It’s Still All About Jesus! – Kaikki on yhä kiinni Jeesuksesta!

Tähän sloganiin sopivat uskonpuhdistukseemme viisi aivan erinomaisen hienoa periaatetta, jotka kuuluvat näin:

Yksin Raamattu

Tämä on kaiken lähtökohta. Se on kuin talon perustus. Tältä pohjalta aukeaa kaikki… Mihin uskomme perustuu? Kuka loi tämän maailman ja millainen Jumala on? Mikä on elämän tarkoitus? Mitkä ovat kaikille yhteiset pelisäännöt ja mistä etsimme suuntaa, jos olemme erimielisiä? – Tähän kaikkeen vastauksen ja perustan antaa ’yksin Raamattu’. – Raamattu on kaiken lähtökohta.

Yksin uskosta

Jokainen uskoo johonkin. Joskus unohdamme, että myös ateistit uskovat. Monille heistä materia ja materiaaliset selitykset ovat vankkumattoman uskon kohde. Näihin asioihin he yksinkertaisesti heijastavat jumalallisia ominaisuuksia. He saattavat esim. ajatella, että aine kykenee ohjaamaan itse itseään luovana voimana ja luomaan ihmisille tajun oikeasta ja väärästä. Materialistinen maailmankatsomus uskoo sattumaan, mutta silti myös näin ajattelevat ihmiset haluaisivat pitää elämäänsä tarkoituksellisena. Siksi materialistisiin selityksiin turvaavan täytyy uskoa vastoin logiikkaa, että aine, materia ja luonnolliset selitykset synnyttävät kuin ihmeen kautta kaikki nämä em. ihmeelliset lahjat kuten esim. moraalitajun. – Tämä on varsin epäloogista, koska ahneen kilpailun pitäisi kai evoluution mallissa olla luova voima! – Miksihän meillä on silti moraalitaju? Ja vieläpä altruismia ihannoiva! - Luterilaisen uskonpuhdistuksen löytö, yksin uskosta, tarkoittaa kuitenkin jotakin vielä enemmän kuin tätä sinänsä kiinnostavaa keskustelua ateistien kanssa.

’Yksin uskosta’ on periaate, joka viittaa jo siihen, että ihminen pelastuu yksin uskosta Kristukseen. Jo kristillisen uskon idea on Jumalan epäitsekästä armoa! Tämä liittyy edelliseen siinä, ettei meissä asu tuota altruismia eli epäitsekkyyttä itsessämme. Sellainen on yksin Kristuksen ominaisuus. Pelastuksemme asia on siten uskosta, että se olisi armosta (Room.4:16). Siksi siirrymmekin seuraavaksi tähän aiheeseen.

Yksin armosta

’Yksin armosta’ on koko luterilaisen uskonpuhdistuksen huikein idea. Ilman armoa tämä maailma olisi pimeämpi kuin lapsuudenkotini perunakellari, joka oli tunkkaiselta haiseva, märkä ja kylmä loukko, ja jonne piti mennä aina lyhdyn kanssa. Ajattele elämää ilman armoa. Olisiko mitään järkeä pyytää mitään virhettä anteeksi, jos et voisi koskaan saada piiruakaan anteeksi? Jo ihan pienikin armahduksen mahdollisuus avaa mahdollisuuden tunnustaa oma moka. Jo ihan pienikin anteeksiantamuksen mahdollisuus tekee pahoitteluni ja selitykseni mielekkääksi. – Ja ainakin minä kaipaan tätä kovasti, kun niin usein tulee tehtyä virheitä! - Jos armoa ei olisi, ainoa mahdollisuus olisi vain kovettaa oma pinta ja antaa puolin ja toisin armottomia iskuja 100%:lla ankaruudella. Armon idea on koko maailman kaunein ja hienoin asia. Vain sen varassa uskaltaa perustaa perheen ja kasvattaa lapsia tähän maailmaan.

Voiko tämän jälkeen vielä sanoa jotakin? – Voi ja ehdottomasti täytyykin sanoa! Tämä on ilmaistuna seuraavassa periaatteessa.

Yksin Kristuksen tähden.

Armon idea on hieno ja kaunis, mutta pelkkänä ideana se on vasta tyhjä lupaus. – Ajattelepa, jos olisin pankilleni velkaa miljoona euroa. Sitten joku saisi idean tämän velan anteeksiantamisesta. Hän sanoisi: ”Minulla on hieno idea. Annetaan Manulle koko velka anteeksi. Näin hänelle tulee hyvä mieli!” – Minä olisin tietenkin samaa mieltä, mutta pankki tuskin tarjoaisi minulle tätä mahdollisuutta. Kaikki ei tule ”niin kuin Manulle illallinen”. Jonkun pitää maksaa tuo velka. Velan anteeksiantamukseen tarvitaan perusteet. Jonkun täytyy ottaa tuo tappio omalle kontolleen. Armon idea ei riitä. Jonkun täytyy maksaa hinta. Siksi sanomme: It’s Still All About Jesus! – Kaikki on yhä kiinni Jeesuksesta!  Hän maksoi syntivelkamme ristillä! – Se on: Yksin Kristuksen tähden!

Kaiken tämän johtopäätöksenä voimme havaita itsemme etuoikeutetuiksi. Me, jotka olemme tunnustuksellisia luterilaisia kristittyjä, emme ole itsessämme mitään erityistä. Mutta juuri se on niin hienoa, että Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme (Joh.3:16). Kun tämän huomaamme, emme oikeastaan voi olla huudahtamatta:

Yksin Jumalalle kunnia!

Nämä edellä kuvatut löydöt ovat samalla eräänlainen tunnustuksellisen julistustyön ”kaava”. – Älä nyt ymmärrä sanaa ”kaava” kaavamaisuuden symbolina. – Tarkoitan vain sitä, että voimme kertoa Jumalan suuruudesta ja armosta vasta, kun olemme saaneet maistaa sen ainutlaatuisuutta. Nämä 'yksin -periaatteet' ovat aivan uskomme ydintä. Ne muodostavat lähteen, josta saamme aina ammentaa… eikä tämä lähde kuivu koskaan!

It’s Still All About Jesus!

 

Ps. Mutta mikä olikaan se otsikossa luvattu luterilaisuuden erehdys?

Se on siinä, että kutsumme itseämme luterilaisiksi. Luther ei itse tästä pitäisi. Hän näet sanoi: "Kuinka minä, surkea, haiseva raato, antaisin Kristuksen lasten käyttää itsestään minun kamalaa nimeäni? Ei, rakkaat ystävät, heittäkäämme menemään kaikki lahkolaisnimet ja kutsukaamme itseämme kristityiksi Hänen mukaansa, jonka opetusta me seuraamme."

26 kommenttia

  • Olipa selkeä analyysi. Ja vieläpä tarjoiltiin, niin kuin “Manulle illallinen”!

    Kiitos!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Vau hieno idea tuo velan anteeksi antaminen, siis kun on kertynyt miljoona velkaa niin eiku Jeesuksen piikkiin ja velka hävis, mitä sitten tehdään, eiku törsäämään ja uutta velkaa keräämään samaan piikkiin, meniköhän oikein evankeliumin mukaan?

    Onkohan armo nyt käsitetty oikein kun tulee ajatus että kun kuolemaan tuomittu saa armon niin eiku uudestaan “hankkimaan” kuolemantuomiota (tekemään samoja tekoja) kyllä armo kuittaa nekin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kuinka moni velkakierteestä vapautunut haluaa siihen takaisin? “Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ‘Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” Tällainen ehto velkojen anteeksi saamiselle on evankeliumeissa. Siinä ei puhuta uuden velan ottamisesta vaan pikkuvippien karhuamisesta lähimmäisiltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Elämmekö yhä todeksi sitä samaa dynaamista prosessia, joka kerran muutti koko Pohjois-Euroopan ja Scandinavian?”

    Reformaatio ei aloittanut tuota prosessia vaan oli osa prosessia joka oli alkanut jo humanismisssa, jatkunut renessanssissa ja ja jalostunut lopullisesti Valistuksessa. Valistus oli se joka viimekädessä muuttilähes koko Euroopan ja pesi samalla mm. protestantismin Suomessakin jopa verisiksi muuttuneet kasvot. Kristilliset maat jotka eivät kokeneet valistusta ovat monet ‘keskiaikaisia’ vieläkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” Raamatun nostaminen kaiken lähtökohdaksi ja perustaksi on vastoin tätä Raamatun sanaa. Kirjoitukset ovat ilmoitksen väline. Jeesus Kristus on ilmoituksen sisältö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Kirjoitukset ovat ilmoitksen väline. Jeesus Kristus on ilmoituksen sisältö.”

    Ilman tuota kirjoituksen välinettä, Raamattua, emme tuntisi myöskään sen siäsltöä, Jeesusta Kristusta. Molemmat ovat yhtä tärkeitä kristityn elämässä.

    Kiitos bologista, jossa palataan uskomme alkulähteille. Nämä prioriteetit vaikuttavat lähes unohtuneen nykyjan kirkollisessa viestinnässä. Keskitytään vain tähän ajalliseen kun katse pitäisi samaan aikaan olla suunnattuna myös kauemmas, tuonpuoleiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Molemmat ovat yhtä tärkeitä kristityn elämässä.” Kuinka niin? Molemmat ovat toki tärkeitä, mutta Jeesus Kristus on ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka on ansainnut meille pelastuksen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Ei meidän tarvitse edes oasata lukea voidaksemme uskoa tähän. Riittää, kun kuulemme tämän ilosanoman jonkun julistamana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      No, Martti voit olla tuota mieltä kuin edellä esität. Kuitenkin kristinuskon peruskirja on Raamattu, missä Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa. Kovin aneemista kristityn elämä olisi ilman Raamattua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Anemia on verenvähyyttä. Kristuksen veren nautimme Herran aterialla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Salme: “Kuitenkin kristinuskon peruskirja on Raamattu, missä Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa.”

      Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, jossa muinoin eläneet ihmiset kertovat käsityksiään palvomastaan henkiolennosta ja siitä mikä on hänen kuviteltu tahtonsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Anemia on verenvähyyttä. Kristuksen veren nautimme Herran aterialla.” Martti

      Kommenttisi ei nyt ollenkaan “kosketa asfalttia” siinä kontekstissa, missä keskustelemme. Joskus minusta tuntuu, että haluat jotenkin vain näsäillä, sillä niin usein yrität mitätöidä ajatukseni mitä kummallisemmilla jutuilla. Mutta jos se on sinusta kivaa ja tarpeellista, niin ei siinä mitään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Olen vakavasti sitä mieltä, että Raamatun korottaminen elävän Jumalan rinnalle uskon perustaksi on vastoin Jumalan tahtoa ja jopa vastoin Raamatun itsensä sanomaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Haluan selkeyttää omaa kommenttiani blogistin kirjoituksesta – kaiken varalta!

    Hyväksyn ja olen täysin samoilla linjoilla Manu Ryösön kanssa, mitä hän blogissaan kirjoittaa! Vielä kerran kiitos selkeästä esityksestä!

    Arille haluan esittää pyynnön: Kerro minulle esimerkki sellaisesta “Kristuksen käskyläisestä” (1Kr 4:1-2), joka ei ole koskaan erehtynyt, vaan on täydellisesti hairahtumaton puheissaan (Jaak 3:2)!

    Tämä pyyntö siksi, että näyt komeasti polkevan Martti Lutherin koko julistustyön jalkojesi alle hänen joittenkin hairaktuneiden tekojensa tähden! En ole koskaan kuullut tai nähnyt sananjulistajaa, joka ei olisi joissakin puheissaan erehtynyt. Herra Jeesuskaan ei kaikille kuulijoilleen kelvannut!

    Tuossa viittaamassani kohdassa 1 Kr 4:1-2 Paavali kehoittaa pitämään “meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina”! Hän ei tarkoita vain itseään ja Apollosta, vaan niitä kaikkia, joita Jeesus lähettää ja on lähettänyt kautta aikojen “käskyläisinään” julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan.

    Heit ei toki tunisteta täydellisestä erehtymättömydestään, vaan uskollisuudestaan (jae 2). Senkin arvioinnin Hän on jäättänyt itselleen tulemuksessaan!

    Meitä muita varoitetaan sen sijaan koskeasta Hänen silmäteriinsä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Reino Marjakangas, ei ole kyse erehtymättömyydestä vaan siitä mitä hedelmää tuottaa.

    Esität asian seuraavasti:”Tämä pyyntö siksi, että näyt komeasti polkevan Martti Lutherin koko julistustyön jalkojesi alle hänen joittenkin hairaktuneiden tekojensa tähden!”

    Siis “joittenkin”, mietippä kuinka Luther esim antoi ns “uudestikastajien” vainoille ns “raamatulliset” perusteet, siis väitti että on oikein Raamatullisesti TAPPAA toisuskoisia?

    Ohitatko tämän “hairahtuneena tekona”?

    Varsinkin kun Jeesus selkeästi käskee kavahtamaan tällaisia “opettajia”!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari,

    Etpä vastannut yyntööni: Kerro minulle esimerkki sellaisesta “Kristuksen käskyläisestä” (1Kr 4:1-2), joka ei ole koskaan erehtynyt, vaan on täydellisesti hairahtumaton puheissaan (Jaak 3:2)!

    Tässä pieni lisäkysymys, kun haluat seistä siellä varsinaisen syyttäjän, itse Saatanan rinnalla syyttämässä Lutheria: Mistä tietolähttestä olet varmistunut, ettei Luther tehnyt parannusta, tunnustanut ja hylännyt rikkomuksensa ja saanut anteeksi (Snl 28:13).

    Valkean valtaistuimen edessä voi käydä syyttäjille köpelösti, kun Herra Jeesus astuu esiin ja tunnustaa Martin omakseen! Silloin ei voi puollustautua, olitpa kuka hyvänsä, lopullisen tuomion langettaja (Room 2:1).

    Kun ensin vastaat näihin kahteen asiaan rehdisti ja suoraan ilman kiemurteluja, jatkan kanssasi keskustelua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    “Yksin Raamattu

    Tämä on kaiken lähtökohta. Se on kuin talon perustus. Tältä pohjalta aukeaa kaikki… Mihin uskomme perustuu?”

    Tässä mennään pahasti vikaan. Kuka kokosi ja päätti Raamatun kirjat? Eivätkö Raamatun kirjoista päättäneet olleetkaan “oikeita” kristittyjä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Reino Marjakangas edelleenkin sekotat nämä puheessa erehtymisen ja hedelmän, siis kun jonkun väärän profeetan seuraajat TAPPAVAT toisuskoisia niin se on MÄTÄÄ hedelmää eli siitä tuntee väärän profeetan näin Sanoo Jeesus.

    1.Kor.4 on hyvä siinäkin mielessä että en minäkään siitä välitä vaikka kuinka sanoisit minua “saatanan vieressä olevaksi syyttäjäksi”, ei se minua hetkauta kun tiedän kaiken olevan Jumalan käsissä ja Hänen edessään olen seisova.

    Mikä tulee tuomitsemaan meidät kaikki viimeisenä päivänä on Jeesuksen SANAT, olemmeko olleet niille kuuliaiset vai olemmeko ylen katsoneet ne.

    46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. 47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. 48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. 49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”(Joh.12)

    Jeesuksen Sanoja ovat myös seuraava käsky:

    15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? 17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. 18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. 20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. 21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.(Matt.7)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso