Hieno, mutta erehtynyt luterilaisuus…

Tämä on blogi, jonka kirjoitan pikkuhiljaa lähestyvän uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi.

Mitä sinä ajattelet lähestyvästä juhlavuodesta? Tuntuuko koko asia vieraalta? Ajatteletko, että kohta se tylsä vanhojen asioiden pölyttäminen ja Lutherin ihmeellisyyden suitsuttaminen taas alkaa?

Saatan ymmärtää sinua. Minäkään en ole koskaan jaksanut syttyä pitkistä itsestäänselvyyksien jaaritteluista. Uskonpuhdistuksen juhlimisessa on suuri vaara pudota tällaiseen sudenkuoppaan.

Pikkuhiljaa kaikki luterilaiset ja luterilaisuutta lähellä olevat seurakunnat ja järjestöt täyttävät ilmoituksensa kaikenlaisilla uskonpuhdistussymboleilla. Esim. meille Sleyn työntekijöille on jaettu pieniä Luther-ukkoja; ”supersuosittuja playmobileja”. Tehtävämme on piilottaa niitä eri tilaisuuksissamme ja antaa kuulijoillemme kokemus löytämisen ilosta. Näillä haluamme tehdä juhlavuotta näkyväksi.

Kaikki tämä on mukavaa ja kekseliästä. Minustakin siinä on hieno ajatus löytämisen ilosta. Emme toki kuitenkaan ajattele niin, että luterilaisen uskon ja elämän luonne  avautuisi pelkästään Luther-pikku-ukoilla leikkimällä. – Voisimmeko löytää jotakin vielä enemmän kuin hauskan pikku-Lutherin?

Tämä juhlavuosi on tärkeä tarkastelupiste. Se haastaa pohtimaan oman uskon identiteettiä ja oman tekemisen sisältöä. Vastaako lähetystyömme luterilaisen uskonpuhdistuksen suuria löytöjä? Elämmekö yhä todeksi sitä samaa dynaamista prosessia, joka kerran muutti koko Pohjois-Euroopan ja Scandinavian? Mikä on luterilaisen identiteettimme luovuttamaton sisältö ja aarre.

Amerikkalaisen tunnustuksellisen luterilaisen Missouri Synodin tunnus kohta alkavalle juhlavuodelle julistaa jotakin luterilaisen uskonpuhdistuksen kannalta hyvin keskeistä: It’s Still All About Jesus! – Kaikki on yhä kiinni Jeesuksesta!

Tähän sloganiin sopivat uskonpuhdistukseemme viisi aivan erinomaisen hienoa periaatetta, jotka kuuluvat näin:

Yksin Raamattu

Tämä on kaiken lähtökohta. Se on kuin talon perustus. Tältä pohjalta aukeaa kaikki… Mihin uskomme perustuu? Kuka loi tämän maailman ja millainen Jumala on? Mikä on elämän tarkoitus? Mitkä ovat kaikille yhteiset pelisäännöt ja mistä etsimme suuntaa, jos olemme erimielisiä? – Tähän kaikkeen vastauksen ja perustan antaa ’yksin Raamattu’. – Raamattu on kaiken lähtökohta.

Yksin uskosta

Jokainen uskoo johonkin. Joskus unohdamme, että myös ateistit uskovat. Monille heistä materia ja materiaaliset selitykset ovat vankkumattoman uskon kohde. Näihin asioihin he yksinkertaisesti heijastavat jumalallisia ominaisuuksia. He saattavat esim. ajatella, että aine kykenee ohjaamaan itse itseään luovana voimana ja luomaan ihmisille tajun oikeasta ja väärästä. Materialistinen maailmankatsomus uskoo sattumaan, mutta silti myös näin ajattelevat ihmiset haluaisivat pitää elämäänsä tarkoituksellisena. Siksi materialistisiin selityksiin turvaavan täytyy uskoa vastoin logiikkaa, että aine, materia ja luonnolliset selitykset synnyttävät kuin ihmeen kautta kaikki nämä em. ihmeelliset lahjat kuten esim. moraalitajun. – Tämä on varsin epäloogista, koska ahneen kilpailun pitäisi kai evoluution mallissa olla luova voima! – Miksihän meillä on silti moraalitaju? Ja vieläpä altruismia ihannoiva! – Luterilaisen uskonpuhdistuksen löytö, yksin uskosta, tarkoittaa kuitenkin jotakin vielä enemmän kuin tätä sinänsä kiinnostavaa keskustelua ateistien kanssa.

’Yksin uskosta’ on periaate, joka viittaa jo siihen, että ihminen pelastuu yksin uskosta Kristukseen. Jo kristillisen uskon idea on Jumalan epäitsekästä armoa! Tämä liittyy edelliseen siinä, ettei meissä asu tuota altruismia eli epäitsekkyyttä itsessämme. Sellainen on yksin Kristuksen ominaisuus. Pelastuksemme asia on siten uskosta, että se olisi armosta (Room.4:16). Siksi siirrymmekin seuraavaksi tähän aiheeseen.

Yksin armosta

’Yksin armosta’ on koko luterilaisen uskonpuhdistuksen huikein idea. Ilman armoa tämä maailma olisi pimeämpi kuin lapsuudenkotini perunakellari, joka oli tunkkaiselta haiseva, märkä ja kylmä loukko, ja jonne piti mennä aina lyhdyn kanssa. Ajattele elämää ilman armoa. Olisiko mitään järkeä pyytää mitään virhettä anteeksi, jos et voisi koskaan saada piiruakaan anteeksi? Jo ihan pienikin armahduksen mahdollisuus avaa mahdollisuuden tunnustaa oma moka. Jo ihan pienikin anteeksiantamuksen mahdollisuus tekee pahoitteluni ja selitykseni mielekkääksi. – Ja ainakin minä kaipaan tätä kovasti, kun niin usein tulee tehtyä virheitä! – Jos armoa ei olisi, ainoa mahdollisuus olisi vain kovettaa oma pinta ja antaa puolin ja toisin armottomia iskuja 100%:lla ankaruudella. Armon idea on koko maailman kaunein ja hienoin asia. Vain sen varassa uskaltaa perustaa perheen ja kasvattaa lapsia tähän maailmaan.

Voiko tämän jälkeen vielä sanoa jotakin? – Voi ja ehdottomasti täytyykin sanoa! Tämä on ilmaistuna seuraavassa periaatteessa.

Yksin Kristuksen tähden.

Armon idea on hieno ja kaunis, mutta pelkkänä ideana se on vasta tyhjä lupaus. – Ajattelepa, jos olisin pankilleni velkaa miljoona euroa. Sitten joku saisi idean tämän velan anteeksiantamisesta. Hän sanoisi: ”Minulla on hieno idea. Annetaan Manulle koko velka anteeksi. Näin hänelle tulee hyvä mieli!” – Minä olisin tietenkin samaa mieltä, mutta pankki tuskin tarjoaisi minulle tätä mahdollisuutta. Kaikki ei tule ”niin kuin Manulle illallinen”. Jonkun pitää maksaa tuo velka. Velan anteeksiantamukseen tarvitaan perusteet. Jonkun täytyy ottaa tuo tappio omalle kontolleen. Armon idea ei riitä. Jonkun täytyy maksaa hinta. Siksi sanomme: It’s Still All About Jesus! – Kaikki on yhä kiinni Jeesuksesta!  Hän maksoi syntivelkamme ristillä! – Se on: Yksin Kristuksen tähden!

Kaiken tämän johtopäätöksenä voimme havaita itsemme etuoikeutetuiksi. Me, jotka olemme tunnustuksellisia luterilaisia kristittyjä, emme ole itsessämme mitään erityistä. Mutta juuri se on niin hienoa, että Jeesus on tehnyt kaiken meidän puolestamme (Joh.3:16). Kun tämän huomaamme, emme oikeastaan voi olla huudahtamatta:

Yksin Jumalalle kunnia!

Nämä edellä kuvatut löydöt ovat samalla eräänlainen tunnustuksellisen julistustyön ”kaava”. – Älä nyt ymmärrä sanaa ”kaava” kaavamaisuuden symbolina. – Tarkoitan vain sitä, että voimme kertoa Jumalan suuruudesta ja armosta vasta, kun olemme saaneet maistaa sen ainutlaatuisuutta. Nämä ’yksin -periaatteet’ ovat aivan uskomme ydintä. Ne muodostavat lähteen, josta saamme aina ammentaa… eikä tämä lähde kuivu koskaan!

It’s Still All About Jesus!

 

Ps. Mutta mikä olikaan se otsikossa luvattu luterilaisuuden erehdys?

Se on siinä, että kutsumme itseämme luterilaisiksi. Luther ei itse tästä pitäisi. Hän näet sanoi: ”Kuinka minä, surkea, haiseva raato, antaisin Kristuksen lasten käyttää itsestään minun kamalaa nimeäni? Ei, rakkaat ystävät, heittäkäämme menemään kaikki lahkolaisnimet ja kutsukaamme itseämme kristityiksi Hänen mukaansa, jonka opetusta me seuraamme.”

  1. Kiitos vilkkaasta keskustelusta. On ilo huomata, että tämä ensimmäinen blogini on kiinnostanut teitä. Kiitän esittämistänne rohkaisevasta palautteesta.

    Pyrin toimimaan jatkossa niin, etten näiden kommenttien puolella liikaa hämmennä omilla väliintuloillani. Haluan arvostaa keskusteluanne, mutta samalla suojelen myös työaikaani. Netti näet varastaa helposti muulta elämältä.

    Pari ajatusta keskusteluunne kuitenkin esitän. – Martti Pentti kirjoitti:
    ”Olen vakavasti sitä mieltä, että Raamatun korottaminen elävän Jumalan rinnalle uskon perustaksi on vastoin Jumalan tahtoa ja jopa vastoin Raamatun itsensä sanomaa.”

    Raamatun oman sanan mukaan (Kirkkoraamattu 1933/38: 2. Tim. 3:16-17):
    16.Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17.että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

    Nähdäkseni Pentti tekee siten vääränlaisen vastakkainasettelun. Yksin Raamattu – periaate ei tarkoita Raamatun asettamista Jumalaksi. Se tarkoittaa Raamatun tunnustamista kaiken kristillisen opin ja elämän ohjeeksi Jumalan erityisenä ilmoituksena. – Kuten kirjoitin… esim. omatunto välittää myös Jumalan (luonnollista) ilmoitusta moraalista, mutta se täytyy (syntisyytemme ja kaikenlaisen itsekkyytemme tähden) kalibroida Jumalan erityisen ilmoituksen (Raamattu) kanssa yhteensopivaksi.

    Lutherin Raamattunäkemyksestä voi nostaa vaikkapa tämän sitaatin:

    ”Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa, joka on (niin sanoakseni) kirjaimilla kirjoitettua ja kirjaimin muodostettua, aivan kuin Kristus on Jumalan iankaikkinen Sana ihmisluontoon verhottuna. (WA 3:347)

    tai toisaalla:

    ”Meidän täytyy kunnioittaa Pyhää Henkeä uskomalla hänen sanansa ja ottamalla ne vastaan jumalallisena totuutena.” (WA 46: 545)

    Luterilaisen näkemyksen mukaan Raamatun inhimillisyys ja jumallisuus eivät ole toisiinsa nähden ristiriidassa. Tunnustamme, että Raamattu on ihmisen kautta välitetty, mutta samalla kunnioitamme Pyhän Hengen työtä tämän ilmoituksen inspiroijana ja lopulliseen muotoonsa koettelelijana. Tämä koettelu on tapahtunut varhaisen kirkon vainoissa ja ahdistuksissa. Tuona aikana ensimmäiset kristityt tunnistivat ja tunnustivat, mitkä ylösnousseesta Vapahtajasta kertovat dokumentit ovat luotettavia.

    On muuten mielenkiintoista, että varhaisen kirkon isien onnistui myös tieteen näkökulmasta katsoen koota Raamatun varhaisimmat ja luotettavimmat käsikirjoitukset. Tästä kirjoittaa mm. arvostettu professori Craig A. Evans.

    Luterilaisina (tämä on alkuperäinen luterilainen näkökulma) katsomme, ettei kirkko siis varsinaisesti luonut Raamatun kaanonia, vaan tunnisti ja tunnusti tiettyjen alkuseurakunnan alkuvaiheissa syntyneiden lähtökohtaisesti erillisten, mutta keskeisten dokumenttien aseman jo olemassaolevana todistuksena ja kirjastona. Tästä näkökulmasta johtuen luterilaiset eivät siten katso kirkon olevan Raamatun yläpuolella, vaan myös kirkon toimintaa tulee arvioida Raamatun sanalla. – Tässä muuten osin eroamme Rooman kirkon Raamattu-näkemyksestä.

    Tässä on muuten luterilaisuuden vahvuus ja heikkous yhtä aikaa. Koska korostamme Raamatun arvovaltaa yli kirkollisten vallankäyttäjien, kykenemme näistä em. lähtökohdistamme käsin tarvittaessa haastamaan väärällä tavalla valtaorientoituneet piispat ja paavit. Toisaalta tässä piilee individualismin ja sitä kautta pirstoutumisen vaara, kun jokainen voi villiintyä Raamatun tulkitsijaksi, vaikka tuntisi tämän kirjan hyvin ohuestikin.

    Itse ajattelen, että luterilainen Raamattu-näkemys on hyvä, mutta se ei poista kaikkia ongelmia. Tämä siksi, että meillä on syntimme ja itsekkyytemme takia aina taipumus pitää totuutta vääryytemme vallassa (Room.1:18).

    • ”Se on kuin talon perustus.” Luterilaisen raamattukäsitys tulisi siis paremmin ilmaistuksi vaikkapa sanomalla: ”Se on kuin talon ovi.”

    • Martti Pentti, mikä on sinulle se PYSYVÄ perustus jolle voit rakentaa elämäsi ja vielä iankaikkinen elämäsi?

      21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
      22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
      23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
      24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
      25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
      26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
      27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”(Matt.7)

    • Manu Ryösö sanoittaa Raamattu-asiaa erittäin selkeästi ja totuudellisesti.

      Toivon, että kirjoitat aika ajoin blogeja. Ne ovat tervetulleita tuulahduksia tänne blogimetsään.

    • Olen saanut elämäni lahjaksi Jumalalta. Sama koskee iäisyyttäkin. En minä pysty rakentamaan mitään pysyvää, pelkkä ihminen kun vain olen.

    • Salme: ”Ne ovat tervetulleita tuulahduksia tänne blogimetsään.”

      Salme, nyt ei olla blogimetsässä.

    • Kimmo,

      Blogimetsä on nimi, jota käytettiin aikaisemmin täällä. Tiedän kyllä, että se on vanha nimi, mutta halusin käyttää sitä kuitenkin. Monia nimiä on ollut käytössä sinä kymmenenä vuotena kun olen täällä samoillut.

      Kirjoitin itsekin alussa blogeja. Siihen aikaan ei kuka tahansa voinut aloittaa blogien kirjoittamista vaan ensin tuli antaa kuvaus itsestään ja mitä aiheita noin suunnilleen aikoi käsitellä. Paperi-Kotimaassa julkaistiin silloin tällöin pieniä pätkiä blogeista tai kommenteista. Sivujen ”pääpomotkin” ovat vaihtuneet monta kertaa. Sivujen sisältö on tainnut mennä sinne liberaalimpaan suuntaan.

  2. Kiitos sinulle Salme rohkaisevasta palautteestasi. Muistan sinut vielä blogimetsästä. Olet lämmin kristitty. Minäkin kirjoittelin tuolloin aktiivisesti. Taisin tulla jopa kerran valituksi kuukauden blogistiksi;-).

    Nyt taas kokeilen hetken tätä bloggaamista. En osaa sanoa vielä mitään varmaa, kuinka kauan jatkan täällä. Ajattelen, että Jeesus Kristus, ja hänen armonsa ja totuutensa, on tärkeintä kaikessa. Jos/kun voin tätä omalta osaltani julistaa, silloin kirjoitan. Siunausta Hänen nimessään!

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.