Hgin hpk:n budjetti: vastuullisiksi nimetyt kiistävät, tilintarkastaja muutti lausuntoaan kapitulin pyynnöstä

Tein keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin hiippakunnan taloudenpitoon liittyvistä asioista. Oli käynyt ilmi, että hiippakunnan vuoden 2019 budjetti oli vaihtunut sekä loppusummaltaan että sisällöltään sen jälkeen, kun hiippakuntavaltuusto oli sen hyväksynyt. Samoin tilinpäätöksen yhteydessä oli käynyt ilmi, että budjetti oli jälleen ylittynyt reilusti, ja ylitys oli katettu lähes 76 000 euron rahasto-otolla, josta ei ollut olemassa asianmukaisia päätöspöytäkirjoja.

Pyysin poliisia tutkimaan, oliko kyse budjettiväärennöksestä ja oliko piispa Laajasalo toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti antaessaan kirkkohallituksen talousosastolle määräyksen rahastovarojen käyttämisestä ilman päätöksentekoelinten käsittelyä ja päätöstä. Pyysin poliisia tutkimaan myös, toimivatko hpk-valtuuston ja kapitulin jäsenet lainvastaisesti hyväksyessään tilinpäätöksen, vaikka tiesivät edellä kuvatuista epäselvyyksistä; sekä hoitiko lakimiesasessori Ritva Saario asianmukaisesti virkaansa, johon kuuluu kapitulin toiminnan laillisuusvalvonta.

Poliisin rikostarkastaja Teemu Jokinen antoi 30.11.2020 päätöksen, jonka mukaan kuvatuissa asioissa ei ole syytä epäillä rikosta, eikä asiassa aloiteta esitutkintaa.

Poliisi on saanut kirkkoneuvos Leena Rantaselta vahvistuksen sille, että tilinpäätökseen liitetty talousarvio eli budjetti 2019 todellakin oli eri kuin se, jonka hiippakuntavaltuusto oli hyväksynyt. Rantasen mukaan Helsingin kapituli oli ”jostain syystä” vienyt valtuustoon budjettiesityksen, joka oli 90 000 euroa liian pieni, ja tämä virhe oli sitten ”korjattu” jälkikäteen kertomatta kuitenkaan asiasta valtuustolle, jonka lainmukaisiin tehtäviin budjetista päättäminen kuuluu. Myös kohdennukset oli jälkikäteen muutettu (esimerkiksi valtuuston diakoniaan varaama 10 000 euroa oli kokonaan poistettu ja rahaa oli lisätty kapitulin omaan käyttöön, tarjoiluihin yms.).

Poliisin mukaan tapaus ei ole budjetin väärentämistä, vaan sen korjaamista jälkikäteen. Poliisin mukaan ”kirkkolaissa ei säädetä siitä, miten talousarvioon tehtävien muutosten kanssa tulisi menetellä. Toisin sanoen kirkkolaista ei löydy nimenomaista normia, joka edellyttäisi, että talousarvio on vietävä hiippakuntavaltuuston hyväksyttäväksi muutoin kuin vuosittain”. Poliisi kirjoittaa, että ”käsitykseni mukaan on vähintään jossain määrin oikeudellisesti epäselvää, onko talousarvion muutokset käsiteltävä hiippakuntavaltuustossa vai tuomiokapitulissa”. Koska tilanne on epäselvä, ketään ei voida edes periaatteessa epäillä rikoksesta.

Poliisi on ottanut harkinnassaan huomioon myös tilintarkastajien lausunnon.

Onko säädöstilanne todellisuudessa epäselvä?

Tapauksen tausta-asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että tilintarkastajan mielestä tilanne ei ole ollut epäselvä. KPMG:n tilintarkastaja Esko Säilä kirjoittaa laatimassaan lausuntoluonnoksessa Helsingin kapitulin osalta: ”Kaikki talousarvioon hiippakuntavaltuuston käsittelyn jälkeen tehdyt muutokset tulee käsitellä hiippakuntavaltuustossa.”

Tämä muotoilu ei kuitenkaan kelvannut lakimiesasessori Saariolle – sehän olisi osoittanut, että Helsingin kapituli on toiminut virheellisesti muuttaessaan budjettia omin päin. Saario kirjoitti Säilälle ehdotuksensa uudesta muotoilusta: ”’Talousarvion muutokset ovat olleet / Muutettu talousarvio on ollut esillä tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä’ tai ’Talousarvion muutokset ovat käyneet ilmi tilinpäätöksestä” / ”Muuttunut talousarvio on käynyt ilmi tilinpäätöksestä’”.

Säilä suostui ja esitti lopulliseksi muotoiluksi seuraavan: ”Tilivuotta 2019 koskeneita muutoksia ei ole käsitelty hiippakuntavaltuustossa tilikauden aikana. Jatkossa tulee varmistaa, että talousarvioon tulevat muutokset käsitellään myös hiippakuntavaltuustossa talousarviovuoden aikana.”

Kun tilintarkastaja suostui muokkaamaan lausuntoaan kapitulin kannalta edullisella tavalla, poliisi ei saanut tietoa siitä, että Helsingin kapituli oli toiminut säädösten vastaisesti muuttaessaan budjettia tuomatta sitä valtuuston päätettäväksi. Tilintarkastajan alkuperäistä epämääräisempi, vain tulevaisuutta ohjeistava huomautus tuki poliisille tarjottua käsitystä siitä, että säädöstilanne todella on epäselvä eikä ketään sen perusteella voida epäillä säädösten vastaisesta toiminnasta.

 

Kuka muutti luvut sen jälkeen, kun hiippakuntavaltuusto oli ne hyväksynyt?

Pyysin rikosilmoituksessani poliisia selvittämään, kuka on muuttanut budjetin luvut jälkikäteen. Vaikka uudet luvut oli kirkkohallituksen järjestelmään syöttänyt elokuussa 2018 sihteeri XX (vs. talous- ja hallintosihteeri), epäilin, että päätöksen on tehnyt Laajasalo, koska sihteerin tehtävä on viedä hänelle annetut luvut teknisesti järjestelmään. (Kerroin poliisille, että lakimiesasessori Ritva Saario oli tapahtuma-aikana virkavapaalla.)

Poliisi on pyytänyt ja saanut Helsingin kapitulilta (Saario) asiaa koskevia selvityksiä ja liitteitä. Poliisi nimeää päätöstekstissään kolmeen otteeseen budjettia muuttaneiksi toimijoiksi kaksi henkilöä: kirkon keskusrahaston kirjanpitopäällikön Markku Vasaran ja kapitulissa talousasioita hoitaneen sihteeri XX:n. Poliisi kirjoittaa:

  • ”Saarion palattua lomalta hoitamaan virkaa ja talousarvion muutoksen tultua hänen tietoon, hän on kertomansa mukaan tiedustellut XX:ltä, miksi hän on tallentanut luvut toisin kuin ne ovat olleet hiippakuntavaltuuston hyväksymässä talousarviossa. XX on kertonut, että hän on kysynyt ja saanut ohjeita ja neuvoja kirkkohallituksen kirjanpitopäällikkö Markku Vasaralta”.
  • ”Asiassa voidaan pitää lähtökohtaisesti selvitettynä sitä, että hiippakuntavaltuustoon on viety liian pieni talousarvio hyväksyttäväksi. Virheen tultua ilmi kirjanpitopäällikkö Markku Vasara on kehottanut sihteeri XX:ää oikaisemaan luvut.”
  • ”Lopuksi on todettava myös se, että Korhosen väite siitä, että hiippakuntavaltuuston 7.6.2018 hyväksymä talousarvio on muutettu nimenomaan Laajasalon toimesta, perustuu näkemykseni mukaan ainoastaan Korhosen omaan subjektiiviseen epäilyyn. Väitteen tueksi ei ole esitetty mitään konkreettisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta epäillä talousarviota muutetun Laajasalon toimesta muuta kuin Laajasalon virka-asema. On esitetty myös täysin vastakkaista selvitystä siitä, että (sihteeri XX) olisi ollut varsin itsenäisessä asemassa sihteerinä toimiessaan ja lisäksi on saatu selvitystä siitä, että hän olisi saanut ohjeita ja neuvoja kirkkohallituksen kirjanpitopäällikkö Markku Vasaralta.”

Poliisi ei ole esiselvitystä varten kuullut sihteeri XX:ää eikä Markku Vasaraa, joten tiedot heidän väitetystä toiminnastaan ovat peräisin Helsingin kapitulin poliisille toimittamista vastauksista. Ritva Saarion mukaan sihteeri XX on se henkilö, joka on muuttanut budjetin luvut. Sihteeri ” - - ei kuitenkaan ole kyennyt antamaan minulle selkeää vastausta siihen, miksi hän on muuttanut myös muiden tilien kirjauksia”, Saario kirjoitti poliisille. ”Muiden tilien kirjauksilla” Saario viittaa budjetin sisällöllisiin muutoksiin, joilla joku on poistanut rahaa joistakin menoluokista ja lisännyt sitä toisiin.

Soitin Vasaralle ja sihteeri XX:lle 18.12.2020 saatuani tiedon poliisin päätöksestä. Vasara kiistää ehdottomasti, että olisi ollut asiassa millään lailla toimijana. Hän sanoo, että on elokuussa 2018 antanut sihteeri XX:lle teknistä ja tilinpidollista neuvontaa järjestelmän käytössä, mikä kuuluu hänen normaaliin työhönsä. Vasara ei ole ollut tietoinen siitä, että Helsingin hiippakunnan budjetissa olisi ollut jotakin korjattavaa kesällä 2018. Hän sanoo saaneensa tiedon budjetin vaihtumisesta vasta helmikuussa 2020, kun minä soitin hänelle ja kysyin asiasta. Vasara vaikutti puhelimessa varsin tyytymättömältä siihen, että hänet on poliisin papereissa nimetty toimijaksi asiassa, johon hänellä ei tosiasiallisesti ole mitään osuutta.

Myöskään sihteeri XX ei tiennyt mitään päätymisestään budjettimuutosten vastuuhenkilöksi poliisille toimitettuihin selvityksiin. Hän kertoi syöttäneensä elokuussa 2018 normaalien toiminnan vuosikelloon perustuvien tehtäviensä mukaisesti budjettiluvut sellaisenaan keskusrahaston järjestelmään hänelle annetusta excel-taulukosta. Tässä yhteydessä hän oli kysynyt jotain teknistä asiaa Vasaralta, mutta ei ollut lainkaan tietoinen siitä, että taulukossa olevat luvut poikkesivat sen talousarvion luvuista, jotka hiippakuntavaltuusto oli hyväksynyt tuomikapitulin budjetiksi.

Sihteeri kertoo kokeneensa ahdistavaksi sen, että vuoden 2020 aikana Ritva Saario, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen ja piispa Teemu Laajasalo ovat soitelleet hänelle ja vaatineet häntä selvittämään, miksi hänen syöttämänsä luvut olivat ne, jotka ne olivat. ”Heidänhän se pitäisi tietää, ei minun”, sihteeri XX sanoi keskustelussamme. Hän syötti järjestelmään ”ne luvut jotka siinä taulukossa oli, ihan normaaliin tapaan”. Hän halusi tähdentää, että hän ei ”missään tapauksessa” ole koskaan keksinyt mitään lukuja itse eikä keskustellut budjetin sisällöstä Vasaran kanssa.

(Puhelun yhteydessä kävi ilmi myös, että sihteeri XX oli irtisanottu kapitulista joulukuussa 2019. Irtisanominen tuli hänelle yllätyksenä. Hänellä oli tuolloin kapituliin toistaiseksi voimassa oleva 10 viikkotunnin työsopimus. Hän ei saanut irtisanomisesta mitään dokumenttia ennen kuin itse pyysi sen dekaanilta työttömyyskassaa varten tammikuussa 2020. Lomarahat hän sai usean pyynnön jälkeen huhtikuun lopussa 2020.

Lokakuussa 2020 dekaani oli häneen yllättäen taas yhteydessä ja halusi tavata. Tapaaminen oli ”TuTa” eli tuotannollis-taloudellinen yt-neuvottelu, joka pidettiin Hakaniemen torilla. Sihteeri allekirjoitti Liimataisen tarjoaman pöytäkirjapaperin. Kapitulin istunto päätti sihteerin työsuhteen lopettamisesta 28. lokakuuta 2020, lähes vuosi sen jälkeen, kun sihteeri oli saanut ilmoituksen töidensä loppumisesta. Sihteeri on ollut joulukuusta 2019 alkaen työttömänä. Eläkeiän hän saavuttaa kesällä 2021.

Kapitulin menettely on kirkon KirVesTes-järjestelmän vastainen. TuTa-neuvottelut on käytävä ennen irtisanomista, ei 10 kk sen jälkeen; henkilölle on varattava tilaisuus käsitellä tilannetta neuvottelussa työnantajan kanssa luottamusmiehen tai muun avustajan läsnä ollessa, neuvottelujen on kestettävä kaksi viikkoa, ja irtisanomiselle pitää olla täsmällisesti yksilöity, lakiin perustuva syy. Helsingin tuomiokapituli ei ole noudattanut mitään näistä vaatimuksista irtisanoessaan sihteerin työsuhteen.)

Edelleenkään ei ole selvyyttä siitä, kuka tai ketkä muuttivat Helsingin hiippakunnan vuoden 2019 budjetin.

Poliisin päätös tekee näkyväksi sen, että hiippakuntavaltuustoilla ei ole mitään merkitystä. Vaikka hpk-valtuuston tehtävä lain mukaan on hyväksyä hiippakunnan talousarvio, joku viranhaltija voi vapaasti muutella valtuuston vahvistamaa budjettia sekä loppusumman että kohdennusten osalta ilman, että hiippakuntavaltuustoa olisi tarpeen edes informoida asiasta.

Se, että tarkastuksen kohde (Hgin kapituli) pääsee itse vaikuttamaan tilintarkastajan lausuntoon, on – varovastikin arvioiden – vastoin hyvää hallintotapaa.

Miten päätös rahasto-otosta budjettivajeen kattamiseksi tehtiin?

Pyysin poliisia selvittämään, millä valtuuksilla on tehty lähes 76 000 euron rahasto-otto, jolla vuoden 2019 merkittävä budjettivaje katettiin. Leena Rantaselta peräisin olevan tiedon mukaan rahasto-otosta oli kapitulin puolesta keskusrahastoon ilmoittanut Laajasalo. Kiinnitin huomiota siihen, että otosta ei ole olemassa kapitulin (eikä hiippakuntavaltuuston) minkäänlaista päätöspöytäkirjaa.

Saario on toimittanut poliisille selvityksen, jonka mukaan rahastovaroja voidaan käyttää muun muassa hiippakunnan juhlavuosien kustannuksiin, ja selostaa hiippakunnan 60-vuotisjuhlavuodesta. Poliisi kirjoittaa: "Edellä mainittuun viitaten Korhosen väite siitä, että päätöstä rahasto-otosta ei ole tehty tuomiokapitulin istunnossa, on ainakin tämän selvityksen valossa täysin virheellinen.” Poliisi kelpuuttaa ”päätöspöytäkirjaksi” sen, että ”Rahastovarojen käytöstä tuomiokapituli on päättänyt tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen käsittelyn yhteydessä 12.2.2020. Rahaston käyttö on mainittu sekä kirjallisessa esittelyssä että merkitty tilinpäätöstaulukkoon siirtona rahaston taseessa ja tuloslaskelmassa tililtä 449400 ja tuottona tuloslaskelmassa tilillä 394000.”

Tämän, Saarion kirjoittaman kuvauksen poliisi kelpuutti päätökseensä sellaisenaan. Tosiasiassa rahaston käytöstä tulisi voimassa olevien, kaikkia hiippakuntia koskevien kirkon varainkäyttösääntöjen mukaan kuitenkin tehdä erillinen, perusteltu päätös jo tilikauden aikana eli silloin, kun budjetin ylittämiseen johtavat kulut voidaan ennakoida ja näin varautua niiden kattamiseen. Helsingissä sääntöä ei kuitenkaan ole noudatettu, vaan päätöksen on joku tehnyt ilman istuntokäsittelyä, Laajasalo on ilmoittanut sen tilinpäätöksen tekoa varten keskusrahaston kirjanpitoyksikköön, ja kapitulissa se on vain jälkikäteen todettu tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä.

Kyseistä tilinpäätöstä käsiteltäessä tuomiokapitulin istunnossa ei pidetty edes tavanomaista talousasioiden hoitoa valottavaa esittelypuheenvuoroa, eikä tilinpäätöksestä (saati rahasto-otosta) käyty minkäänlaista keskustelua.

Pitääkö lakimiesasessorin valvoa piispan toiminnan lainmukaisuutta?

Olin siinä käsityksessä, että kapitulin lakimiesasessorin toimiin kuuluu kapitulin laillisuusvalvonta. Näin ei poliisin mukaan ole: ”Lakimiesasessorin tehtävänkuvauksen mukaisesti Saario toimii seurakuntien toiminnan laillisuuden valvojana ja hänen esimiehensä on piispa. Näin ollen vaikka Laajasalon olisikin syytä epäillä syyllistyneen rikokseen, ei Saariolla voi olla varsinaista puuttumis- ja valvontavelvollisuutta omaa esimiestään kohtaan - -  Saarion tehtäviin ei ole myöskään kuulunut hiippakuntavaltuustoon tai tuomiokapituliin kohdistuva laillisuusvalvonta.”

Poliisin päätös selkiyttää tilanteen: piispan ja kapitulin toiminnan laillisuusvalvonta ei ole kapitulissa tai muualla kirkon organisaatiossa lakimiesasessorin – eikä kenenkään muunkaan – vastuulla.

Luottamushenkilöiden virkavastuusta

Helsingin hiippakunnan taloudesta eivät ole oikeudellisessa vastuussa myöskään luottamushenkilöt. Tämä johtuu poliisin selvityksen mukaan kirkon toimintaa ohjaavien määräysten sekavuudesta. ”Kun esitetään väite virkarikoksesta, keskeistä on löytää rikosoikeudellisen virkavastuun aktualisoiva normi. Normin on lisäksi laillisuusperiaatteesta johtuen oltava tarkkarajainen ja täsmällinen. Näkemykseni mukaan tällaiset virkavastuun aktualisoivat normit ovat tässä tapauksessa puuttuneet.” Kun täsmällisiä normeja ei ole, ketään ei voida asettaa vastuuseen normien rikkomisesta.

 

Vantaalla 12.1.2021

Johanna Korhonen

 

6 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitoksia Johanna Korhonen tästä kirjauksesta.

    Vuosi lähtee mukavasti käyntiin, ja samalla voi jännätä millon Helsingin Yhtymän maksavat seurakuntalaiset katsovat jaloillaan ko. toimintaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Kolmen ensimmäisen tunnin aikana blogi on saanut yli kuusisataa lukijaa. Kiitokset mielenkiinnostanne tätä surullisenkuuluisaa jatkokertomusta kohtaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Alkaa vaikuttaa Teemu Tammisalon toilailuilta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Kiinnostaisi tietää, miten lukijat ovat tähän blogiin löytäneet, kun nyt heitä on nyt iltapäivästä iltaan -välillä kertynyt jo tuhat. Tämähän ei näy missään muualla kuin minun kahtena jakonani Facebookissa. Mikä mekanismi tätä oikein levittää? Ihmettelen kiinnostuksen määrää, kun kyseessä kuitenkin on hyvin byrokraattinen aihe ja peruskuvio on jo liiankin tutun tuntuinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Johanna Korhonen on tehnyt perusteellista ja hyvää työtä tutkiessaan näitä asioita. Toivottavasti mahdollisimman monet Helsingin hiippakunnan ja koko kirkon päättäjät ja jäsenet lukevat Korhosen blogin ja myös hänen aiemmat Helsingin hiippakunnan asioita koskevat bloginsa. Niissä on paljon hyödyllistä tietoa sellaiselle päättäjälle, virkamiehelle tai luottamushenkilölle, joka on aidosti kiinnostunut Hgin hpk:n taloudenpidon parantamisesta.

    Demokratiatutkijana minua itseäni on tässä prosessissa kiinnostanut useampikin asia. On ollut kiinnostavaa (vaikka toki myös huolestuttavaa) seurata millaisia seurauksia organisaation taloudenpidolle on sillä, että korkea viranhaltija tai vallankäyttäjä on demokraattisen ja muunkin valvonnan ulkopuolella. Valvonnan puute altistaa taloudellisille väärinkäytöksille. Mielestäni Korhonen on selvityksillään osoittanut, että näin on Helsingin hiippakunnassa tapahtunut.

    Demokratian näkökulmasta minua on tämän prosessin kuluessa hämmästyttänyt suuresti esimerkiksi se miten Helsingin tuomiokapitulin lakimiesasessori Ritva Saario on vähätellyt hiippakuntavaltuuston roolia ja sivuuttanut sen hiippakunnan budjetin ja tilinpäätöksen hyväksyjänä. Vähättely on kohdistunut hiippakunnan taloudenpidon keskeiseen osaan eli kirkollisverovarojen käytön demokraattiseen kontrolliin. Kyse on julkisista, ei yksityisistä varoista, joista päättäminen kuuluu ev.lut.kirkossa demokraattisille elimille.

    Noin ylipäätään tämä tapahtumasarja vahvistaa käsitystäni siitä, että jos korkeat viranhaltijat ja vallankäyttäjät ovat demokraattisen kontrollin ulkopuolella, niin siitä ei hyvä seuraa. Uskonnollinen johtajuus ei ole mitenkään suojeltu niiltä korruption ja väärinkäytösten riskeiltä, joita valvomattomasta vallankäytöstä seuraa. Toivon todella, että kirkon luottamushenkilöt uskaltaisivat valvoa kirkon, hiippakuntien, kapitulien ja seurakuntien taloudenhoitoa. Siitäkin huolimatta että vallan vahtikoiria ei kirkossa useinkaan katsota hyvällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Joku on käynyt täällä häiriköimässä ja organisoinut yllä olevien puheenvuorojen ”ilmiantamista” 10 kertaa niin, että ne hävisivät näkyvistä. Tämä kiusanteko on turhaa: moderoinnista vastaan minä, ja palautan kaiken asiattomasti ”ilmiannetun” näkyviin viipymättä. Arvostan sitä, että ei käyttäydytä lapsellisesti, vaikka asia kuinka harmittaisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Johanna Korhonen
    Johanna Korhonen

    Journalisti, kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä. Kirkon luottamushenkilö 2010--2020.