Herrnhutilaisuus

Alkusanat

Minulla oli appi. Kun hän kuoli, minulle sanottiin, että Väiski-apessa kuoli viimeinen herrnhutilainen. Minä olin joo-mies ja sanoin, että joo, mutta rupesin miettimään. Ryhdyin lueskelemaan asioita ja nyt olen aivan toista mieltä ystävämiehen kanssa. Mehän olemme kaikki herrnhutilaisia. Tämä on teesi.

 

Perustaja

Nikolaus Ludvig von Zinzendorf oli herrnhutilaisuuden perustaja. Herrnhut on saksaa ja tarkoittaa Herran suojaa. Se perustettiin von Zinzendorfin maatilalle. Von Z. eli 1700–1760. Voi olla, että se on luonut perustan myöhemmälle saksalaiselle romantiikan ajan uskonnolliselle ajattelulle. Joiltakin osin herrnhutilaisuudesta voidaan käyttää sanontaa maltillinen pietismi.

Z. oli omaperäinen. Z:n perhe kuului itävaltalaiseen aatelissukuun. Suku kääntyi luterilaisuuteen 1500-luvulla. Z. kasvoi mumman hoivissa. Mummalla oli kirjeystäviä mm. filosofi Leibniz, Francke ja Spener, joka oli Z:n kummisetä. Z:lla ei ollut mitään yllättävää kääntymistä. Hän kasvoi hurskaaksi mieheksi. Hän oli kasvatuskristillinen, ei ratkaisukristillinen, vaikka hän oli Hallessa muutaman vuoden Francken hoivissa. Siellä oli 2000 oppilasta. Z:lle se oli ankara paikka. Hallen pietistit sanoivat hänelle, että hän ei mitään oikeata Kristusta tunnekaan. 16-vuotiaana hän jätti Hallen ja meni Wittenbergiin ortodoksis-luterilaiseen lakitiedekuntaan. Hän teki ulkomaanmatkan 1719–1720 ja tutustui Ranskassa katolilaisiin, mm. kardinaali Noailles’n. Hänellä oli jo tuossa vaiheessa ekumeeninen intressi.

Vuonna 1722 hän meni naimisiin. Nuorena avioparina he asuttivat mm. böömiläisiä ja määriläisiä uskonpakolaisia omalle tilalleen Herrnhutiin. Böömiläiset ja nimenomaan määriläiset olivat suureksi osaksi nimenomaan Juhana Hussin kannattajia. Hus eli 1369–1415. Z. löysi Hussin teologisesti. Mm. metodisti John Wesley oli hänen ystävänään.

 

Opetus ja teologia

Mitä Z. opetti? Mitkä olivat vaikutukset luterilaisuudesta? Z. oli uudistetun veljesseurakunnan perustaja. Z. opetti, että kaikki päivät, ei ainoastaan sunnuntait, nähdään jumalanpalveluksena. Onko tämä modernia körttiläisyyttä? Kaikki alueet inhimillisessä on uskomista Kristukseen. Z. perusti veljestöjä, joissa oli Jeesuksen seuraamista, diakoniaa, modernisoitua sosiaalietiikkaa ja lähetystä. Veljestön ideana oli Jeesuksen seuraaminen ja Z:n uskossa ja ajattelussa. Hän on tuntemisen suuri apostoli. Varma uskon perusta ei olekaan omassa järjessä, vaan Jumalan antamassa ja lahjoittamassa ilmoituksessa. Ristiinnaulittu ja kuolleista noussut Jeesus on uskon varma ydin.

Z. oli aikansa käsityksen uutta uskonnon olemuksen jälleen ymmärtämistä. Z. halusi uskonnon olemukseen itsenäisyyttä, so. autonomiaa. Uskonto on erotettava joltakin osin tieteestä. Uskonto ei ole pelkästään luterilaisen ortodoksian mukaisia opinkaavoja, pietismistä olevia ulkonaisia sääntöjä, valistuksesta peräisin olevaa järjen tietoa tai sitten myöhemmin lähelle menevää kantilaista järjen moraalia. Uskonto on paljon enemmän. Se ei ole ainoastaan ajattelua, toimintaa, uskoa oppilauseisiin tai oikeata tekemistä. Uskonto siirtyi älyllisestä, moraalisesta ja opinkaavallisesta tunteeseen, intuitioon ja välittömään Jumala-suhteeseen. Kun tämä olettamus ja Z:n ajatukset tulivat niin mieleen, niin oleellisinta oli myöhäisherännäisyyden kannalla aivan samanlainen ajatus Z:sti sanottuna uskonnon omaluonteisuudesta. Välitön elämys, jota ei voi edes kuvata. Äärettömän kohtaamista, kaipaamista, ikävää ja kunnioittamista.

Z:n mielestä Herrnhutin teologia on heille, jotka näkevät elämän tiellä olona. Elämä on vaeltelua. Siionin virsissä, vaikka Wilhelmi Malmivaara teki siihen oikeastaan vähän liikaakin nk. metodisia parannuksia (mm. poisti kristityn ja Kristuksen avioliiton ja ylkämystiikan), on vielä tätä tietä, jonka Z. olisi ajatellut. Z. piti ”kaukaista lähimmäistä” tärkeimpänä. Hän piti alun perin maailmanlähetystä tärkeimpänä. Ja siinä oli ekumeeninen toleranssi tärkeätä. Veljestöihin tuli eri suunnilta ihmisiä. Uskonnon puolesta pakolaisia, kalvinisteja ja paljon luterilaisia liittyi Herrnhutiin.

Mielenkiintoista on se, että vaikka Herrnhut on luterilainen vapaakirkko, niin pitkälti se on luonteeltaan, mm. vanhurskauttamisnäkemykseltään, diakonialtaan ja lähetystyön teolta uskollinen Lutherin ajatuksia kohtaa, hyvin paljon enemmän kuin mm. luterilaisortodoksinen kirkko tai pietistit, mm. Hallen pietistit. Z. syytti puhdasoppista luterilaista ajattelumallia nimenomaan siitä, että kirkko on rationaalinen, järkevä ja ottaa esiin moraalisia uskonlauseita Raamatusta. Z. ajatteli Kristuksen kuoleman uskonnollisen ajattelun vastakohtana sen moraaliselle ajatukselle. Kristus ei kuollut luodakseen tietyn moraalisen järjestelmän. Hän tuli, jotta tietoisuus Jumalasta tulisi koko ihmiskuntaa kantavaksi perustaksi. Osaksi körttiläisyys ja Z.:n ajatukset ovat oikeastaan samankaltaisia.

Herrnhutista lähetettiin lähetyssaarnaajaveljiä mm. Alankomaihin, Algeriaan, Arkangeliin, Australiaan, Baltian maihin, Bengaliin, Ceylonille, Egyptiin, Englantiin, E-Afrikkaan, Guineaan, Persiaan, Sleesiaan, Grönlantiin, Jamaikalle, Labradorille, L-Intiaan, Sveitsiin, Tansaniaan, Yhdysvaltoihin (Pennsylvaniaan, P-Carolinaan). Tänä päivänä on n. 300 000 veljestön jäsentä. Ja Surinamissa on herrnhutismi kansankirkkona.

Talousetiikkaakin Z. opetti. Ennen muuta käsityöläisyys ja lähimmäisen palvelu oli diakoniaa. Herrnhutissa myös 1700-luvulla naiset ja lapset tulivat sosiaalisesti tasa-arvoisiksi miesten kanssa. Lapset aivan ensimmäistä kertaa tulivat perheeseen isän ja rakkauden piiriin. Siinä tulivat Z:n teologian opetukset sosiaalietiikkaan. Isä on rakastava, Äiti on Pyhä Henki ja lapsi on PH:n rakkauden kohteena. Lapset saivat koulussakin kysellä mm. avoimesti opettajiltaan yleisiä seksuaalieettisiä kysymyksiä.

Nämä pakolaiset (Tsekistä ja Hussin kannattajat) ja Zinzendorfit tekivät paljon töitä ensimmäisinä vuosina. Määrin pakolaiset olivat käsityöihmisiä ja rakentajia. Maallikkoliike oli tämä herrnhutilaisuus. Käsityöläisyys on joidenkin lähteiden mukaan tullut vahinkona tähän herrnhutilaisuuteen. Hyvin paljon rakentamiskoulua kävivät herrnhutilaiset. Vuoteen 1727 oli tilalla 220 henkilöä. Z. oli 27-vuotias! Hänet vihittiin papiksi vuonna 1735. Z. myös vihittiin Moravian piispaksi vuonna 1737. Kaupungin virkamiehet suuttuivat häneen. Hän joutui maanpakoon 11 vuodeksi. Hän oli kahteenkin kertaa uudella mantereella mm. Pennsylvaniassa.

Herrnhutista tuli elävä yhteisö Jeesukselle Kristukselle ja uusi muoto elävälle uskolle, sanoivat asukkaat. Voi olla, että herrnhutilaiset ovat tehneet katolisittain luostareita, mutta ne jäivät tarkoituksella pieniksi. Katoliset olivat suuria ja sisäänpäin lämpiäviä, mutta herrnhutilaiset olivat ulospäin lämpimiä. Ekumenia, diakonia, triniteettioppi so. kolmiyhteys ja moderni missiologia olivat siinä. Mm. Jumala-käsite on hyvinkin paljon kristologinen. Ja mm. jumalallinen perhe oli Isä, PH ja Kristus.

Mm. luterilaisortodoksinen kirkko piti diakonian keskuspisteenä puhdasta oppia, mutta herrnhutilaiset käytännön uskoa. Ei ollut mitään moraalista pakkoa, vaan iloa ja kiitollisuutta Vapahtajan sovituksesta. Z. ei pitänyt pietisteistä, mutta hän piti luterilaisesta hurskaudesta. Herrnhutilaiset kävivät luterilaisessa kirkossa ja kävivät vielä ehtoollisella.

Mielestäni diakonian ja sosiaalietiikan välinen yhteys ja eroavaisuus Herrnhutissa on läsnä. Henkilökohtainen diakonia on karitatiivista hädässä olevan auttamista. Sosiaalietiikka ei ole niinkään henkilökohtaista vaan se on suoraan sanoen vaan yhteiskunnan rakenteisiin eettistä vaivannäköä. Puuttuiko täältä Herrnhutista ja sitten lähetysasemilta sosiaalieettinen panos?  Voi olla aikaisemmin, mutta ne sosiaalieettiset näkemykset olivat tulleet väkimäärän lisääntyessä Herrnhutiin ja lähetyskentille.

Z. nousi sotaan puhdasoppista kirkkoa vastaan ja Hallen pietismiäkin vastaan n. 1730-luvulla. Kahden rintaman sotaa kävi Z. 200 vuotta myöhemmin valtiollisella tasolla yritti Adolf Hitler taistella kahden rintaman sotaa. Siinä kävi Aadolfille pikkuisen hullusti. Z:lle ei käynyt. Z. oli antirationalisti ja myös antimoralisti.

Omalaatuinen oli Z. Hän ei ollut pietisti. Luterilais-ortodoksinen kirkko on vetäytynyt pois rististä, Z. sanoi. Mutta se oli sotaa pietistejäkin vastaan. Z.:lla oli tuttu lause, etenkin Hallen pietistejäkin vastaan. ”Sellainen pietisti on ontuva veli, joka ontuu tiellä, mutta me herrnhutilaiset tanssimme tiellä”. Hän ei pitänyt katumuskamppailuista eikä kääntymisestä. Usko Kristukseen ei ole synnittömyyttä vaan syntisen ihmisen pyhyyttä. Z. oli Lutherin opetuslapsi. Kuka näkee, että Kristus on tehnyt hänen puolestaan sovituksen, hän tuntee Raamatun, sanoo Z. Hän pitää sitä Kristuksen haavoja keskuksena. Raamattua ei tarvitse lukea puhdasoppisen kirkon verbaali-inspiraationa vaan eksistentiaalisena kohtaamisena. Zn mielestä Raamatusta puuttuu esim. tupakan polttaminen, alkoholin juominen, tanssiminen ja kortinpeluu. Z. ei puutu näihin mitenkään. Hän varoitteli lukemasta Arndtin kirjaa ”Totisesta kristillisyydestä”. Arndt oli pietisti.

Herrnhutissa ja lähetysasemilla oli ilon, mutta myös kiitollisuuden motiivi tässä kristillisessä toiminnassa. Hyvät teot ovat automaattisesti seuraavia ihmisten yhteisössä, joka rakentuu Kristukseen. Onko se lievän optimistista? Z. sanoi, että ei se ole uudestisyntymistä kuten joillakin pietisteillä. Ei ihmisen halu vaan Kristuksen usko, toivo ja rakkaus. Z:n vaimo sanoi jossain kirjeessään, että ”meidän yhteisömme päivittäin pyhittyy, mutta päivittäin me tulemme syntisemmäksi”. Körttiläisten ajatusten mukaan voisi Z.n vaimo tulla tänne körttiseuroihin puhumaan. Z. halusi olla luterilaisessa kirkossa. Mutta maanpaon aikana hänen ystävänsä tekivät luterilaisen vapaakirkon Herrnhutiin. Ero oli Z:lle raskas.

Suomalainen kirkkohistoria ja systemaattinen teologia on ollut voimakkaasti Z:n ja herrnhutilaisuuden vaikutuksen piirissä. Rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolainen liike ovat ottaneet paljon tätä herrnhutilaisuutta. Heränneiden SV:t ovat olleet alun perin herrnhutilaisuuden virsiä. Viidesläisyys on anglosaksinen liike ja Z:lla ei ollut suoraa vaikutusta viidesläiseen nk. teologiaan.

Siionin virret ovat kaikkein kristuskeskeisempiä kuin jotkut muiden liikkeiden laulukirjat. Kristuskeskeisyys onkin Zinzendorfin ajatusta. Pietistit ja Z. keksivät seurat. Pietisteillä ja Z.:lla oli jossakin mielessä eroa seurakäytännössä. Pietistit pitivät tärkeimpänä puhetta ja Z. piti tärkeimpänä virttä. Z. sävelsi ja sanoitti n. 2000 virttä. Jännä juttu oli se, että mm. Paavo Ruotsalainen ja N. G. Malmberg olivat vuoden 1701 virsikirjan kannalla. Mutta kyllä he veisasivat myös Halullisten sielujen hengellisiä lauluja. Siihen päätyi paljon herrnhutilaisten virsiä. Mutta he eivät pitäneet Siionin virsistä. Voi olla, että karut johtajat eivät pitäneet mm. ylkämystiikasta.

Venäjän Pietari Suuri kävi sotaa Ruotsin Kaarle XII:ta vastaan. Uudenkaupungin rauhansopimus kun tehtiin 1721 niin suurvalta-asema meni kokonaan Ruotsilta. Helsinki oli täynnä pakolaisia, mm. Virosta, Venäjältä ja Kaakkois-Suomesta. Kymmenisen vuotta rauhansopimuksen jälkeen herrnhutilaisuus tuli kaupunkeihin ja sitten vasta maaseudulle. Körttiläisyys ei syntynytkään savupirtissä vaan kaupungissa. Paljon oli suomalaisia, jotka liittyivät herrnhutilaisiin (mm. osa rukoilevaisia, osa körteistä, osaksi lestadiolaiset, osa evankelisia), mutta toisenlaistakin näkökulmaa (mm. radikaalipietismiä, Hallen pietismiä).

Mikä merkitys Zlla oli myöhemminkin uusiin herätysliikkeisiin. So. rukoilevaisuudella, herännäisyydellä, lestadiolaisuudella ja evankelisuudella 1800-luvun Suomen kirkon historiassa ja historiassa yleensäkin? Herätysliikkeet olivat murtamassa sääty-yhteiskunnan yhtenäiskulttuuria, johonka oli tullut satojen vuosien ajan kirkon painotuksia ja kirkon luonnetta ja joka oli mm. heränneille vierasta. Ennen näitä liikkeitä pitäjän johdossa oli kirkkoherra ja pitäjänkokouksien aiheena oli koulu ja köyhäinhoito. Ylempi papisto oli valtion virkamiehiä. Herännäisyys kuten muutkin liikkeet olivat nostamassa kansaa ja talonpoikaa valtion kahleesta.

Herännäisyys kuten muutkin liikkeet olivat nostamassa kansaa ja talonpoikaa valtion virkamiehen ja papiston rinnalle. Suuri syy mm. oli liikkeiden ja ennen muuta herännäisyyden rooli kansamme demokratisoitumiskehityksessä ja kansallisessa herätyksessä. Vielä 1800-luvun alun yhtenäiskulttuurissa usko ja tieto, kristinusko ja kulttuuri, olivat samaa. Koska kirkko ei ole tästä maailmasta, sitä ei voinut käsittää vain yhteiskunnan yhtenä osasena. Yleensä herännäisyys särki yksilöllisen uskonkorostuksensa vuoksi yhtenäiskulttuurin hurskausihanteen. Se kritisoi tapakristillisyyttä. Herännäisyyden edustajat pitivät sielunhoitajapapeista eikä kateederille nousseista virkamiespapeista.

Me olemme omalaatuisia. Me olemme herrnhutilaisia. Me ja Z. emme pidä pietisteistä. Mutta herrnhutilaisuuden suomalainen isä, ainakin minulle, joka on vaikuttanut Kiuruvedellä. Viljo Porkola, edesmennyt muutama vuosi sitten, sanoi, että herrnhutilaisten sanonta kuului ”Tule sellaisena kuin olet”. Porkola vain sanoi, että ”ole sellaisena kuin olet”.

Juhani Elenius

Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen pääkaupunkiseudun avustava aluesihteeri

  1. Kiitän hyvästä kirjoituksesta. Ehkä suomalaisista herätysliikkeistä eniten herrnhutilaisuus on vaikuttanut lestadiolaisuuteen, joka kantaa sitä yhtenä – ei lainkaan vähäpätöisenä – osana hengellisessä geeniperimässään.

    Kerrotaanpa piispa Olavi Rimpiläisen joskus todenneen Herrnhutin kirkosta, että se on ensimmäinen rauhanyhdistyksen talo.

Herättäjä-Yhdistys
Herättäjä-Yhdistys
Herättäjä-Yhdistyksen säännöllisinä bloggaajina kirjoittavat Juhani Elenius, Jukka Hautala, Kalle Hiltunen, Simo Juntunen, Urpo Karjalainen ja Ulla Tuovinen. Lisäksi mukana on vierailevia kirjoittajia. Seuraa meitä myös www.facebook.com/herattaja ja www.twitter.com/HYhdistys.