Marko, Puhuin: ¨Opetuslapset odottivat, ja kun he olivat koolla Jerusalemissa, Jumala täytti heidät Voimalla, kastoi Pyhällä Hengellä ja tulella.¨ Miksi on niin vaikeaa toistaa mitä kirjoitin, jos toistaa halutaan?. Olen sen takana, minkä sanoin, en sinun versiosi, tai kirkon version. Kokoontuneet opetuslapset saivat Hengen kasteen, josta välitön merkki oli kielet, joita he eivät ymmärtäneet, mutta niillä kielillä he kertoivat Jumalan suurista teoista.

Tähän sinun väännöksesi muuttavana vaikuttimena on juuri opetus, että helluntaipäivän Hengen vuodatus olisi kertatapahtuma ja koski vain apostoleja. Edustat tietämystä siitä, mitä Raamattuun(kin) on kirjoitettu. Siksi pyytäisin ottamaan huomioon, että Jeesuksen seuraajat olivat helluntaipäivänä koolla Jerusalemissa. Heitä oli siellä yli 500 Jeesuksen opetuslasta. Jos vain suinkin voit, niin pitäydy siihen, mitä Raamatussa on kirjoitettu, näin löydämme yhteisen sävelen, kun toimimme samalla pohjalla. Vaikka sinusta tuntunnee, että on liioittelua, niin silti painotan, että Kirjoitukset ovat niinkuin ne on luettavissa, niin VT:n kuin UT:n puolella. Paavali kohtasi samanlaista väittämää kuin sinä edustat, mikä johtuu pelkästään siitä, ettei Sana ole uskossa avautunut, vaan täytyy teologisesti tulkita, vt. 2.Kor. 1:13 ¨Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mitä siinä on luettavana ja minkä te myös tiedätte, kr. epiginosko (ei ymmärrätte); ja minkä toivon teidän loppuun asti tietävän. (Biblia 1776 noudattaa alkukieltä, niinkuin kaikki johtavat Raamatun käännökset.

Lupaus koski jokaista uskovaa tuosta helluntaitapahtumasta lähtien ja sen Pietari julisti Apt. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus (kr. metanoeo) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39 Sillä teille ja teidän lapsillenne (teknon, lapsi, jälkeläinen) tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

Siis tuo ¨jonkinlaiseksi jokaista kristittyä koskevaksi malliksi¨- lausahduksesi on alkuperäisiä kirjoituksia vääristävä, asiallisesti ja kieliopillisesti. Ei ole hyödyllistä syyttää evlut kirkkoa tekstin ymmärtämättömyydestä, vaan tarkoituksellisesta vääritelystä. Syyn kyllä ymmärtää ja sitä ei ole johdonmukaista toistaa, vaan tulkinnan, mikä on enemmän kuin tulkintaa, hyväksyminen on vastoin sitä mikä luettavissa on. Hassuimmat ¨perustelut¨on antanut Matias R., samat moneen kertaan, minkä voisi hyvällä tahdolla selittää kielitaidottomuudeksi, koskien kreikkaa, mutta se olisi suuressa ristiriidassa jatkuvan kielitaidon mainostamisen kanssa. Senkin ymmärrän, koska kirkko lakkaa olemasta.

Kaste pesuna, mikä uudestisynnyttää ! – Tällä varmaan viittaat Tiit. 3:5, mikä kertoo Jumalan pelastaneen meidä armosta, ei tekemisten, vanhurskautettuinakaan, vuoksi. Tuo pelastus on täydellinen Pyhän Hengen työ. Vettä ei tässä esiinny, ei välittämässä pelastusta, edes. Varmaan olet huomannut kuinka yleinen vertaus-kuva, vesi on Jumalan Hengen olemusta kuvaamassa. Sen merkitys pelastavana, edes osaelementtinä edellyttää paljoa väärän tiedon opettelemista, eli tietoa, mitä Raamattu ei opeta.

Edes selittää ehtoollisen merkitysta, vaan uskoa Jeesuksen sana, ¨tehkää se minun muistokseni¨. Sinulle tuskin tarvii avata, että muistella Jeesusta on muistuttaa hänen sovitustyö. Sen enempää tai vähempää sitä ei voi hengellistää, mitä Raamattuun tulee. Kyllä vesikaste on ihmisen, uskoontulleen kuuliaisuutta Jeesuksen käskylle. Todistuksena ¨toimiminen¨ on osoittautunut kaikkialla suureksi menestykseksi ulkopuolisille. Todella on erotettava henkikaste ja vesikaste toisistaan. Sitten kaste-ilmaisulla painotetaan uskoontuloamme, Jeesukseen kastamista, mikä on kaste ilman vettä. Lapsen voi kastaa, jos joku haluaa. Mm. valdolaiset kastavat ja siunaavat vastasyntyneen, klausuulilla, että tämä ei ole pelastusriitti ja että uskoon tullaan kun kuulemme ja ymmärrämme Hengen kutsun. Olen kertonut tämän tapahtuneen omassa perheessäni ja aina asianomaisen omasta pyynnöstä, iästä riippumatta. Kaste ei ole haitta eikä etu. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten suurin osa helluntai- ja muiden evankelisten seurakuntien jäsenistä, ennen uskoontuloaan, oli kaikki lapsena kastettu, niin täällä Euroopan pohjoisosassa, Italiassa ja Etelä-Amerikassa. – Lapsia ei Profeettojen ja Apostolien perustalla olevissa Seurakunnissa kasteta.

Ei pyhitys ole enempää kuin vanhurskautus. Vanhurskautetut ovat Pyhän Hengen vaikuttaman pyhityksen alla, niin paljon kuin Hengen vaikutukselle sijaa annetaan. Yleensäkin uskovien uskonasiat, opit Raamatusta ovat yhtä tärkeitä omassa yhteydessään.

Kirkon historiaan voi tutustua, jos niin haluaa. Sieltä ei kuitenkaan löydy muuta kuin varottavia esimerkkejä. Jumalan Seurakunnan historia on jo kirjoitettu, niin mennyt kuin tuleva. Kirkon historia on RKK:n sallitut kirjat, aikana ja ajasta kun kirkko alkoi jahtaamaan Helluntaipäivän Kastajaliikettä. Se alkoi niin alussa, että he nipinnapin ehtivät saavuttaa ihmisten suosion. Eli ajettiin ympäri Aasiaa ensin ja siitä eteenpäin. Uusi jahtaus alkoi 1100-luvulla, josta tunnetuin kohde oli valdolaiset. Sitten Luther päätti, että paavilta saatu kaste on se oikea ja kastajaliike oli koko ajan vainottuna, tappamisiin asti. Olen kyllä tutustunut historiaan, mikä kertoo kirkon toiminnasta ja pääsääntöisesti vain siintä. Ei sanoituksen yhdentekevyys liity tähän ¨settiisi¨. Palaan siihenkin blogissa, minkä kirjoitan ensi viikolla. Minulla ei ole tarvetta eikä halua ruveta opastamaan toisiin kristillisiin kirkkoihin/seurakuntiin kuuluvia kristittyjä, mutta lyhyesti: Te selitätte Apostolien teoissa kuvatut ainutkertaiset tapahtumat jonkinlaiseksi jokaista kristittyä yksilöä koskevaksi malliksi/ lupaus koski jokaista uskovaa tuosta helluntaitapahtumasta lähtien ja sen Pietari julisti Apt. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus (kr. metanoeo) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39 Sillä teille ja teidän lapsillenne (teknon, lapsi, jälkeläinen) tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Siis tuo ¨jonkinlaiseksi jokaista kristittyä koskevaksi malliksi¨- lausahduksesi on alkuperäisiä kirjoituksia vääristävä, asiallisesti ja kieliopillisesti. Ei ole hyödyllistä syyttää evlut kirkkoa tekstin ymmärtämättömyydestä, vaan tarkoituksellisesta vääritelystä. Syyn kyllä ymmärtää ja sitä ei ole johdonmukaista toistaa, vaan tulkinnan, mikä on enemmän kuin tulkintaa, hyväksyminen on vastoin sitä mikä luettavissa on.

Hassuimmat ¨perustelut¨on antanut Matias R., samat moneen kertaan, minkä voisi hyvällä tahdolla selittää kielitaidottomuudeksi, koskien kreikkaa, mutta se oli suuressa ristiriidassa jatkuvan kielitaidon mainostamisen kanssa. Senkin ymmärrän, koska kirkko lakkaa olemasta.

Tällä varmaan viittaat Tiit. 3:5, mikä kertoo Jumalan pelastaneen meidät armosta, ei tekemisten, vanhurskautettuinakaan, vuoksi. Tuo pelastus on täydellinen Pyhän Hengen työ. Vettä ei tässä esiinny, ei välittämässä pelastusta.

Varmaan olet huomannut kuinka yleinen vertaus vesi on Jumalan Hengen olemusta kuvaamassa. Sen merkitys pelastavana, edes osaelementtinä edellyttää paljoa väärän tiedon opettelemista, eli tietoa, mitä Raamattu ei opeta.

Edes selittämättä ehtoollisen merkitystä, vaan uskoa Jeesuksen sana, ¨tehkää se minun muistokseni¨. Sinulle tuskin tarvii avata, että muistella Jeesusta on hänen sovitustyö. Sen enempää tai vähempää sitä ei voi hengellistää, mitä Raamattuun tulee. Kyllä vesikaste on ihmisen, uskoontulleen kuuliaisuutta Jeesuksen käskylle. Todistuksena ¨toimiminen¨ on osoittautunut kaikkialla suureksi menestykseksi ulkopuolisille. Todella on erotettava henkikaste ja vesikaste toisistaan. Sitten kaste-ilmaisulla painotetaan uskoontuloamme, Jeesukseen kastamista, jossa vettä ei ole neuvottu käytettävän.

Lapsen voi kastaa, jos joku haluaa. Mm. valdolaiset kastavat tai,vain siunaavat vastasyntyneen, klausuulilla, että tämä ei ole pelastusriitti ja että uskoon tullaan kun kuulemme ja ymmärrämme Hengen kutsun. Olen kertonut tämän tapahtuneen omassa perheessäni ja aina asianomaisen omasta pyynnöstä, iästä riippumatta. Kaste ei ole haitta eikä etu. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten suurin osa helluntai- ja muiden evankelisten seurakuntien jäsenistä oli kaikki lapsena kastettu, niin täällä Euroopan pohjoisosassa, Italiassa ja Etelä-Amerikassa. – Lapsia ei Profeettojen ja Apostolien perustalla olevissa Seurakunnissa kasteta.

Ei pyhitys ole enempää kuin vanhurskautus. Vanhurskautetut, uskoontulleet ovat Pyhän Hengen vaikuttaman pyhityksen alla, niin paljon kuin Hengen vaikutukselle sijaa annetaan.

Kirkon historiaan voi tutustua, jos niin haluaa. Sieltä ei kuitenkaan löydy muuta kuin varottavia esimerkkejä. Jumalan Seurakunnan historia on jo kirjoitettu, niin mennyt kuin tuleva. Kirkon historia on RKK:n sallitut kirjat, aikana ja ajasta kun kirkko alkoi jahtaamaan Helluntaipäivän Kastajaliikettä. Se alkoi niin alussa, että he nipinnapin ehtivät saavuttaa ihmisten suosion. Eli suosio muuttui vainoamisiin ja heitä jahdattiin, niin että Evankelionti menestyi, ympäri Aasiaa ensin ja siitä eteenpäin. Uusi jahtaus alkoi 1100-luvulla, josta tunnetuin kohde oli valdolaiset. Sitten Luther päätti, että paavilta saatu kaste on se oikea ja kastajaliike oli koko ajan vainottuna, tappamisiin asti. Olen kyllä tutustunut historiaan, mikä kertoo kirkon toiminnasta ja pääsääntöisesti vain siintä.

Ei sanoituksen yhdentekevyys liity tähän ¨settiisi¨. Palaan siihenkin blogissa, minkä kirjoitan ensi viikolla.