Voiko kristillisen kirkon hengellistä kutsumusta korostaa liikaa?
Mari Teinilä kirjoitti taannoin pääkirjoituksen, jossa hän puhui kirkon hengellisen tehtävän ylikorostamisesta. Teinilän mukaan kirkko muistetaan sen hyvistä tämänpuoleista teoista...
Mitä ajattelet tästä? Tarvitseeko asioita laittaa vastakkain, ja voiko kirkko olla liian tietoinen iankaikkisesta erityiskutsumuksestaan? Mikä on ensisijaista etc.
Virikkeenä näihin pohdintoihin voit kuunnella viime pyhän saarnan, jossa esiintyvät rinnakkain ajalliset ja iankaikkiset häät:
Kommentointi on vapaa, kun se tapahtuu asiallisesti ja toisia keskustelijoita kunnioittaen.
29 kommenttia
Pentti: ”Hengellisen kutsumuksen korostaminen on liiallista silloin, kun se saa maallisen kutsumuksen unohtumaan.”
Tämä voi olla totta yleisesti ottaen kristityn kohdalla, mutta päteekö se kirkkoon? Voiko kristillinen kirkko korostaa liikaa hengellistä kutsumustaan?
Kirkko etsii omaa paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Minusta vaikuttaa , että oikeasti oli Teinilän puheenvuorossa kyse siitä. Kirkolla olisi paljon annettavaa yhteiskunnalle, mutta sen omat rakenteet ovat esteenä.
Minulle rakas alue on nuorisotyö. Se on erietetty muusta seurakuntatyöstä ja kohdistuu pääasiassa rippikoulutyöhön. Erityminen on tapahtunut myös yhteistyöstä perheiden kanssa. Perheet voisivat saada hyvää tukea omassa kasvatustyössään, mikäli yhteistyötä olisi puolin ja toisin. Myös seurakuntien nuoriasotyö hyötyisi siitä, että vanhempien osallistuminen olisi jossainmäärin mahdollista.
Nyt nuorisotyön voimavarat on erityisen kovilla, mutta kirkko ei kykene suuntautumaan ja muuttamaan toimintaansa yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Tällöin monet tulisivat kirkon hengellisen toiminnan piiriin ja kokoisivat sen tärkeänä. Sama kehityssuunta voisi toteutua kirkon toiminnassa laajasti.
Nyt näyttää sitä, että kirkossa lähdetään pois joiltakin kirkon omilta vahvuusalueilta, maaperälle jota huonosti tunnetaan. Samalla sellaiseen toimintaan, joka ei tue kirkon hengellistä perustehtävää.
Kirkon vieraantuessa yhteiskunnan muutoksesta ja sen tarpeista, vieraantuu kansa kristillisetsä elämästä. Jolloin hengelliset kysymykset jää taka-alalle. Jos vaikkapa nuoret tulisivat joukolla mukaan riparin jälkeen ja kokisivat toiminnan mielekkääksi, niin saisimme heidät myös lähemmäs muutakin hengellistä elämää. Avaimet tähän kirkolla on olemassa.
Manu,
Olet virassa ja evlut pappisoikeudet omistava, joka eniten välittää Totuutta Totuudessa.
Kaksi kommenttiasi eilen, 20/1, 21:13, ”kristillisen kirkon hengellinen pääkutsumus, julistaa Taivas ja helvetti” ja 20:50, .. mutta itse sanoma tähtää iankaikkisuuteen, Jumalan valtakunnassa”.
Siksi Jeesus sanoi, ettemme huolehtisi syömisestä, vaatteista yms. Jo pelkästään tämä kanta Jeesukselta kirkastaa uskovien tehtävän. Kirkko ja kirkot ovat niin suuria ja Hengettömiä laitoksia, etteivät ne voi nähdäkään tuonpuoleiseen. Uskonnollisuus näkee yhtä paljon ja samalla tavalla kuin tämä maailma, eli asiat, mitkä ovat katoavia, ei ikuisia.
Pelkistettynä: kehitysapu parhaimmillaankin hoitaa ihmiset paremmin syötettyinä helvettiin (kärjistys).
Manu ja Martti. Tuntuu melkein siltä, kuin haluaisitte ehdoin tahdoin puhua toistenne ohi. Kaksi huomiota. On aivan totta, että ”maallista” ja ”hengellistä” ei pidä erottaa toisistaan. Herramme sanoo kuitenkin samassa Matteuksen evankeliumissa, johon kaste- ja lähetyskäsky päättyy: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän saa omakseen koko maailman mutta saa sielulleen vahingon”. Kaste- ja lähetyskäsky koskee tätä maailmanaikaa, mutta tämä maailmanaika ei ole koko todellisuus. Useamman Matteuksen evankeliumin lausuman mukaan. Mutta sanoudun omasta puolestani irti Reijo Mänttärin kärjistyksestä. Enkä vain seurakuntamme diakoniapapin ominaisuudessa eli ns viran puolesta.
Tyrvään kirkkoherra Johannes Bäck (+1901) kuuluu pojanpoikansa todistuksen mukaan olleen puilla paljailla joulun jälkeen autettuaan seurakunnan vähäosaisia. Kuitenkin hän piti aina käräjäsaarnoja myöten esillä syntien sovitusta ja muita kristillisen uskonopin ns. ydinasioita. Pietistiseen tapaan, sanoisin. Maallista ja hengellistä voinee painottaa eri tavoin, kunhan kumpaakaan ei laiminlyödä.
Nyt tämä blogi hiljentyy pyhän viettoon. Kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita.
PS. Joku minulle tuntematon taho on poistanut valtaosan Martti Pentin kommenteista. – Syytä en tiedä…
Kirjoittaja
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen. [Kuva Nasaretin kadulta Israelista]
Kiitos Manu, oli mukava kuunnella saarnasi.
Oli 6 tynnyriä vettä puhdistautumista varten. Viini loppui ja sitten Jeesus teki tynnyreissä olevista vesistä (ehkä 500 litraa) viiniä hääjuhlille. Ajattelen, että viiniä oli riittävästi. Pohdin, mitä kaikkea nämä merkitsevät: puhdistautuminen, vesi ja viini. Manu, miten tämä liittyy ehtoolliseen vai liittyykö mitenkään?
Ilmoita asiaton kommentti