Kristuksen kirkon syntymäpäiväksi kutsutaan helluntaita. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko ovat toimineet Kristuksen todistajina ja kristinuskon opettajina aina 1500-luvulle asti, jolloin kirkon pirstaloituminen erityisesti ja voimakkasti eri suuntauksiin alkoi protestanttisen liikkeen ensi askeleilla.
Eräs varsin uusista liikkeistä on 1900-luvun alussa syntynyt Helluntailaisuus, joka katsoo liikkeensä olevan suora jatkumo Raamatun Apostolien tekojen 2. luvun tapahtumille. Helluntailaiset opettavat, että kasteen ja uskon lisäksi uskovan täytyy saada vielä erillinen henkikaste, jolloin Pyhällä Hengellä täyttymisessä ihminen saa todellisen voiman Jumalalta ja siirtyy korkeammalle hengelliselle tasolle. Helluntailaiset eivät käytä termiä hengellinen taso, mutta se on aivan ilmeistä heidän opetuksessaan Pyhästä Hengestä.
Helluntailaisten mukaan heillä ei ole mitään oppiperustaa Raamatun lisäksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mm. henkikaste on helluntailainen dogmi eli oppi, jota Raamatussa ei esiinny, vaikka liike näin opettaa. Asia kiinnostaa minua, koska oppi henkikasteesta on edelleen olemassa.
Mikä on kristityn oikea mitta? Ovatko helluntailaiset henkikasteen kokeneet muita kristittyjä voimakkaampia ja parempia kuin muut kristityt?
(Luettu 30.10. 2022 mennessä 1903 kertaa.)
En ymmärrä tällaisesta kahden kerroksen kristillisyydestä mitään. On vain joko kristittyjä tai niitä jotka eivät ole kristittyjä. Ei kristityt ovat niitä, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan ja Lunastajanaan eikä heillä ole suhdetta persoonalliseen kolmiyhteiseen Jumalaan. Kristityt ovat niitä, jotka uskovat.
Jeesus sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”. Matt. 7:21 ja
” Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13-14 ja
”Ja hän sanoi kaikille:’ Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa”. Luuk. 9:23-26
Evankeliumin kuuleminen ja uskominen on mahdollista vain Pyhän Hengen avulla ja valaisemana. Tätä olen yrittänyt kaikissa kirjoituksissani tuoda esille. Minusta tämä ei ole helppo asia. Miksi se on vaikeaa? Siksi, että se vaatii nöyryyttä ja ihmiseltä ”itsensä kieltämistä” ja sitähän me ihmiset luonnostamme halveksimme ja vihaamme, koska olemme niin itseriittoisia ja ylpeitä. Me kun haluamme toteuttaa itseämme. Se on trendikästä.
On olemassa vain yksi oikea evankeliumi. Se on se mitä Paavali julisti. Luther löysi uudestaan ja kirkasti tämän evankeliumin.
” Ei laki vaan usko
Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? 6 Muistattehan Abrahamin: »Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.» 7 Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. 8 Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. 9Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. 10 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.» 11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »uskosta vanhurskas saa elää». 12 Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän.» 13
Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.» 14 Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.” Gal. 3:1-14
Riitta, ”En ymmärrä tällaisesta kahden kerroksen kristillisyydestä mitään. On vain joko kristittyjä tai niitä jotka eivät ole kristittyjä.”
Näin se on Riitta, juuri näin. Kaikkina aikoina on ollut heitä, jotka ajattelevat olevansa parempia kristittyjä kuin muut. Kokouksissa voidaan myös ”hehkuttaa” tavoittelemaan jotain suurempaa ”voimaa” kuin sitä voimaa, joka on Jumalan Pyhässä sanassa.
Marko kuvaa hyvin tätä ”paremmuus asteikkoa” muutamilla sanoilla:
”Kahden kerroksen kristillisyys: kristityt – tosikristityt, uskovat – henkikastetut, evankeliumi – täysi evankeliumi, jne.”
Ei tarvitse ymmärtää, tämä on väärää opetusta, joka synnyttää aina vain uusia lahkoja. Tämä on myös pääpointti blogin aloitus tekstissä.
”En ymmärrä tällaisesta kahden kerroksen kristillisyydestä mitään.”
Anteeksi, Riitta, mutta olet aiemmin kyllä antanut hyvin toisenlaista kuvaa ajatuksistasi…
Vai onko se sitten niin, että jos kristitty ei ole kanssasi, tai edustamasi liikkeen kanssa, samaa mieltä, hän ei ole lainkaan kristitty?
Kari P. Kävin aikanaan hieman lävitse näitä liikkeitä, esim. karismaattisuus. Se tuntui todella vieraalta. Siinä korostettiin vain Pyhää Henkeä ja Jeesus ja risti jäi puuttuivat. Onneksi löysin Kristityn foorumin netistä ja Olavi Peltolan kotisivut. Ja asiat alkoivat valjeta. Aivan oikein oli Pyhä Henki varoittanut minua. Valitettavasti tämän seurauksena kun tunsin tarvetta luonnollisesti kertoa tästä kristityille ystävilleni ja varoittaa heitä, että tässä siirrytään pois ytimestä toisenlaiseen evankeliumiin, he torjuivat minut.
Silti minulla on ollut helluntailaisia uskonystäviä, joilla ei näitä Hengen korostuksia ole, vaan keskuksena on Jeesus ja Golgatan risti.
Toisaalta ev.lut. kirkossakaan ei kukaan ymmärtänyt (tai kerran vain yksi ainut pastori) kun kerroin vihdoin armon alle päästyäni sydän hehkuen kuinka ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. He vain katsoivat kuin eivät moista olisi ikinä kuulleetkaan. Ja tämä oli muistaakseni v. 2006🤔.
Kari Roos, en edusta mitään liikettä enkä edusta itseänikään. Olen tuonut vain esiin evankeliumia ja Jeesusta Kristusta. Täällä on kanssani samoin uskovia. Ymmärrän kyllä mikä on sunun ongelmasi. Mutta oyydän: Voitko jättää ystävällisesti minut rauhaan? Halusi on vain mustamaalata minua koko ajan. Jos olet onnellinen uskossasi ja sinulla on rauha, ei sinulla pitäisi olla tuollaiseen mitään tarvetta. Sinä uskot niin kuin uskot ja minä uskon niin kuin uskon.
En halua missään tapauksessa ketään mustamaalata enkä muutenkaan kiusata, olen sen monesti sanonut. Kysyin vain, kun ihmettelin. Etkä tosiaankaan ymmärrä minun ”ongelmaani”.
Anteeksi että kysyin.
Riitta S, täydennän hiukan. Se, mitä kutsun kahden kerroksen kristillisyydeksi, palautuu kirkkohistoriallis-teologisesti erityisesti metodismiin mutta vähän vastaavia elementtejä on myös ortodoksisessa ja katolisessa teologiassa sekä pietismissä. (Olen itsekin kyllä pietismiin taipuvainen ja arvostan syvästi ortodoksista teologiaa, jonka tapa sanoittaa asiat on hyvin erilainen kuin protestanteilla). Se, mikä ratkaisee, on uskonopin kokonaisuus ja meidän itse kunkin henkilökohtainen kokemus asioista: oppi pyhityksestä on sinänsä syvästi raamatullinen ja kristillinen. Ongelman pointti on siinä, että protestanttisessa pyhityskristillisyydessä vanhurskauttamisesta ”edetään” korkeammalle ja oletetusti synnittömämmälle kristillisyyden portaalle, jossa ollaan jotenkin pyhittyneempiä uskovaisia. Syntikäsitys on siis jotenkin ohut. Rukoillaan, antaudutaan, tavoitellaan Henkeä… Tämä esiintyy kuitenkin lukemattomina eri variaatioina.
Yle Areenassa radion puolella on hyvä sarja ”Saarnaajat”. Se on jatkoa paljon huomiota saaneelle sarjalle ”12 diktaattorina”. Minulle se kuvaa aika hyvin sitä, mitä tapahtuu, kun seurataan johdonmukaisesti ”kunnian teologiaa”. Suosittelen kuuntelemaan toimittaja Raimo Tyykiluodon hyvin tekemän sarjan, jossa on asiantuntijana PhD Ilkka Vakkuri.
Itse jaan melko tarkasti keskustelija Riitta Sistosen ajatukset karismaattisuudesta. En tuomitse niitä maan hiljaisia, jotka harjoittavat armolahjojaan hiljaisuudessa tai etsivät apua sairauden keskelle. Itsekin rukoilen päivitti äin tuntemieni sairaiden puolesta, ja liikutun, kun kuulen esirukoilijoista syöpäni vuoksi.
Mutta se kultti, joka vie pois keskuksesta eli Kristuksen rististä, on pahimmanlaatuinen eksytys. Puhumattakaan menestysteologiasta sun muusta taikauskosta.
Riitta, Olavi Peltola on kirjojen kautta tuttu syvällinen Raamatun opettaja. Ristin ohi voidaan mennä helposti. Tien vieressä on paljon tilaa. Karismaatikot ovat valitettavan usein menneet harhaan. Kuka on Herran lähettämä, kuka omassa voimassaan kulkee? Marko myös viittaa tähän.
Teemu Kakkuri, olet ollut kovassa ”korpikoulussa” sairauden kanssa. Monet ovat sinua rukouksessa kantaneet, kuten kerrot palautetta saaneesi. Usko Taivaan Isään ja Hänen voimaansa ei ole heikentynyt, vaan lujittunut. Kepeä kristillisyys on voimattomuutensa näyttänyt monin tavoin. Nytkin jäät Herran Jeesuksen väkeviin käsiin. Kiitos hyvästä vinkistä (”Saarnaajat”/ Yle Areena) asian tiimoilta!
Joissakin kariismaattisissa liikkeissä hengellinen elämä koetaan musta-valkoisena. Jos tähän sisältyy myös oman syntisyyden unohtaminen, niin toisten syntisten kimppuun saatetaa käydä todella julmia ja raakoja keinoja käytten. Oikeutus tähän käytökseen tulee ihan jostakin muusta, kuin Raamatun opetuksista. Silti nämä ihmiset uskovat toimivansa täysin oikein. Hehän ovat mielestään Jumalan asialla. En silti vieroksu karismaattisuutta. Rukous- ja armolahjat pitäisi kuulua, jokaisen kristityn uskonelämän keskeiseen sisältöön.
”Rukous- ja armolahjat pitäisi kuulua, jokaisen kristityn uskonelämän keskeiseen sisältöön.”
Samaa mieltä. Valitettavan usein mm. profetiat ovat profetoivan omia ajatuksia ja sisällöltään tyhjiä. Suurin osa on roskiin heitettävää. Aloin kuunnella Yle Areena/ Radio ”Saarnaajat” ohjelmaa. Kolme jaksoa takana. Ajatuksia herättävä sarja!
Totta kai rukous ja armolahjat kuuluvat jokaiselle kristitylle. Eikö kristitty vaella rukoillen. Ja jokaisella on armolahjoja. Kahvin keittokin ja siivoaminen on armolahja. Kaikki on täällä lahjaa alusta loppuun Jumalan armosta. Jos Jumala suo armossaan jotain erityisempiä armolahjoja, niin niillä ei pröystäillä seurakunnassa eikä muutoinkaan. Koska lahja on lahja Jumalan armosta eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen kuvitteleman erinomaisuuden kanssa.
Suurin armolahja on Jeesus Kristus itse. Hän on tullut alas taivaasta meidän luoksemme. Hän tulee asumaan meihin ja on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Hän on Immanuel -Jumala meidän kanssamme.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.” Room. 6:23
(Ääri)karismaattisuudessa on kyse Pyhän Hengen ylikorostamisesta ohi Kristuksen, jolloin mennään harhaan. Siinä mennään pois Golgatalta ja unohdetaan ensimmäinen rakkaus. Tästä Vapahtaja varoittaakin Ilmestyskirjassa. Silloin ihminen ja hänen tekonsa korostuvat, hän ylpistyy ja kerskailee lahjoillaan. Tämä johtaa ihmisten palvontaan. Tästähän Paavali varoittaa korintolaisia. Hänellä itsellään oli pistin lihaa rusikoimassa, jotta hän ei ylpeilisi erinomaisten ilmestysten tähden. 2. Kor. 12:7. Paavali kerskasi heikkoudestaan, ei saamistaan armolahjoista, ja sanoi että tällöin Kristuksen voima asettuu häneen asumaan. Kun hän on heikko, silloin Kristus hänessä on väkevä. Jeesus Kristus Herran oli Paavalille kaikki kaikessa, ei Paavalin saamat armolahjat eikä hänen työnsä.
Kasvusuunta kristityllä on alaspäin, eikä ylöspäin. Kristityn tulee juurtua Kristukseen. Kristus asuu vain alhaisissa ja syntisissä. Siksi meille on annettu risti, joka pitää meitä nöyränä ja estää ylpistymästä. Se otetaan joka päivä niin kuin Jeesus sanoo. Joka päivä valitaan Jeesus ja hänen seuraamisensa, eikä oma ”itse” ja itsensä toteuttaminen.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen…..Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää….”Kol. 2:6-10
”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:4-5.
Aikanaan mietin pyhityskristillisyyden ja roomalaiskatolisuuden suhdetta. Silloin olin yhteydessä rov. Per-Olof Malkiin ja sain havainnollistavan kuvan (ruukkukasvi) eri teologisista suuntauksista. Evankeliumista ikään kuin yhä uudelleen loitonnutaan ja kasvetaan pois ja kurottaudutaan johonkin muuhun. Uskon että kyse on juuri siitä, että yksinkertainen se ainoa oikea evankeliumi ei riitä, vaan tahdotaan ja etsitään jotain muuta, uutta ja ihmeellisempää. Ei pysytä ristin evankeliumissa, jota Paavali julistaa.
Tässä kuvassa on ruukussa uskonpuhdistus ja siitä uudelleen löydöstä kasvava evankeliumi. Sitten on kaksi (teologisen) kasvin kasvusuuntaa vastakkaisille puolille ruukkua: Toisella puolella on: virkaismi, sakramentalismi, ääriluterilaisuus ja vastakkaisella puolella ovat: muuttumismi, äärikarismaattisuus ja pyhityskristillisyys. Molemmilla puolilla kurottaudutaan latvaan:-> juutalaiskristillisyyteen ja roomalaiskatolisuuteen. Siinä latvassa molempien puolien suuntaukset kohtaavat lopulta toisensa evankeliumista luopuneina.
Kysymys kuuluu: Kuka tahtoo elää evankeliumista?
Malkin vastaus on kyllä kovin karrikoitu ja virheellinen. Kristinuskon keskukseksi määrittyy merkillinen matalakirkollisuus, jota edustaa – yllätys yllätys – vanha viidesläinen yhdistyskristillisyys, jossa pelättiin virkaa ja sakramentteja ja kirkollisuus pidettiin ainakin kyynärpään mitan päässä. Ja annetaan ymmärtää, että ne jotenkin vaarantaisivat ristin evankeliumin.
Marko, en usko että tässä kukaan mitään varsinaisesti pelkää. Kysehän on siitä, että näissä virtauksissa virka, sakramentit ja kirkko ylikorostuvat epäterveellä tavalla.
Epäterveissä pyhityskristillisissä ja korkeakirkollisissa yhteisöissä kokee itsensä riittämättömäksi täyttämään yhteisön mittoja ja vaatimuksia pyhyydestä. Niissä evankeliumi ei vapauta, vaan se on sidottu. Niissä uskova sidotaan ihmisiin rinnastamalla Jeesus Kristus papin virkaan ja sakramentteihin. Tai jopa asettamalla ne Kristuksen yläpuolelle. Siis tyyliin: kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Näin sanon ihan omasta kokemuksestani. Joillekin viidesläisyys näyttää olevan iso mörkö. Useat ovat kuitenkin juuri sieltä löytäneet evankeliumin vapauden.
Riitta, minä olen lähinnä ex-viidesläinen, joka on sekä vieraantunut, pukattu ulos ja löytänyt ulos. En epäile sitä, etteikö sielläkin olisi päästy evankeliumin vapauteen enkä tunne tarvetta entisen hengellisen kotini panetteluun tai arvosteluun; sen piiristä tulee monia hyviä näkemyksiä ja kannanottoja sekä erinomaista hengellistä kirjallisuutta. Kaikkialta löytyy virheitä ja vääryyksiä, jos haluaa kaivaa.
Juuri tuo, että väitetään korotettavan virkaa ja sakramentteja Kristuksen kustannuksella ja sidottavan evankeliumi ihmisiin, on sitä merkillistä vanhemman uuspietistipolven ”matalakirkollista yhdistyskristillisyyttä” jonka puutteet huomasin asteittain yli 20 v sitten. Tunnustuskirjojen mukaan Jumala kun on itse asettanut kirkkoonsa/seurakuntaansa saarnaviran sanan ja sakramenttien julkista hoitamista varten, jotta Pyhän Hengen työnä niiden välityksellä voisi syntyä pelastava, vanhurskauttava usko (!) Totta kai kaikkea voidaan käyttää väärin. Virka- ja sakramenttiteologia sekä kirkon korostaminen eivät sinänsä millään tavoin kilpaile Kristuksen ja ristin evankeliumin kanssa. Se on sitten eri asia, että viidennen liikkeen syntyä ei monissa kirkollisissa piireissä katsottu hyvällä ja vastustustakin tuli roppakaupalla.
Marko, minulla on kokemusta myös herätysliikkeestä, jossa koin että evankeliumi ei ollut vapaa. En mainitse nimeltä. Lisäksi oli muutakin ikävää kokemusta.
Olen virasta ja sakramenteista aivan samaa mieltä kuin kirjoitit. Siis luterilainen näkemys. Täytyyhän seurakunnassa olla järjestys. Virkaa, sakramentteja tai kirkkoa/uskonnollista yhteisöä ei saa asettaa Krustuksen rinnalle tai yläpuolelle. Tätä tapahtuu nimittäin ihan todella. Muuta välimiestä ei ole uskovan ja Jumalan välillä kuin itse Kristus. Tämä on ehdottoman tärkeää! Kristus on pää, seurakunta on ruumis, jossa on monenlaisia tehtäviä.
Olin niin iloinen kun v. 2006 keskustelin rovasti Olavi Peltolan kanssa ja hän sanoi minulle: ”
Tutki ihan itse asioita, älä usko mitä sinulle ihmiset sanovat, vaan tutki itse. Älä usko myöskään mitä minä sanon sinulle.”
Ajattelin, hyvänen aika. Pappi kehottaa tutkimaan itse. Minun ei tarvitsekaan ikään kuin kyyristellä auktoriteettien alla, vaan voin ihan itse tutkia. Yleensä olin kuullut näin: ei kannata lukea sitä ja sitä kirjaa jne. Tai voi lukea, mutta oltava varuillaan. Koko ajan piti olla varuillaan ettei vaan jostain piru hyppää ja saa kiinni.
Sanon vielä sen, että ette te teologit yksin näitä asioita hallitse ja ratkaise. Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki on teidänkin yläpuolellanne. Pyhä Henki on kuin tuuli, se puhaltaa missä se tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee…” Joh. 3:8. Pyhä Henki ei kysy lupaa papeilta eikä maallikoilta, missä se puhaltaa ja missä se tahtoo toimia. Hengestä syntynyt ihminen on vapaa kun hän on päässyt kristityn vapauteen. Siihen Jeesus haluaa meidät kaikki johdattaa. Jeesushan sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki te työtä tekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon.
Sitten kun on löytänyt kysymyksiinsä vastaukset ja saanut rauhan ja vapauden, on levollinen mieli, ei tarvitse pelätä mitään kun tietää että Kristus itse pitää minusta huolen. Joskus tuntuu että on yhteisöjä, jotka tahtovat estää tämän etsiskelyn ja pakottavat kaavoihinsa pastorinsa toimesta🤔.
Päätän Pekka Simojoen laulun sanoin:
1. ”Kuule lapseni minun sanani. Pidä mielessäsi minun neuvoni. Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, missä on lähde viisauden. Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, niin löydät Jumalan tuntemisen.
2. Kuule lapseni, avaa korvasi, avaa sydämesi vastaanottamaan. Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, missä on lähde viisauden, etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, niin löydät Jumalan tuntemisen.”
Riitta, ”Sanon vielä sen, että ette te teologit yksin näitä asioita hallitse ja ratkaise.”
Eivät toki. Paljon ovat uskonoppineet tutkineet, ja paljon ovat myös hyvää tuottaneet. Osa oppineista ovat aivan väärille poluille eksyneet. Lampaat tuntevat oikean paimenen äänen. Vierasta ne eivät kuule, vaan pakenevat.
Nälkäiset etsiytyvät sinne, mistä löytyy leipää.
Olen ollut kirkon herätysliikkeiden suhteen kaikkiruokainen. Jokaisella on omat rakkaat asiat, joita erityisesti pidetään esillä. Ne tulevat tutuiksi joitakin kertoja liikkeen järjestämissä tapahtumissa kuultujen puheiden kautta. Omat tavat ja sanonnat luovat turvallisuuden tunteen. Kaiken keskuksena tulee kuitenkin olla Herra Jeesus Kristus. Uusi parisuhdelaki tulee enenevässä määrin jakamaan hengellisiä liikkeitä. Muutoksen tuulet ovat jo puhaltaneet, väkeä on siirtynyt kirkosta Lähetyshiippakuntaan, ortodokseiksi, katolisiksi ja vapaisiin suuntiin.
Liikkeen tai kirkon papin tulee saarnata oikein lakia ja evankeliumia. Tämä voi toteutua oikein tai olla toteutumatta sekä eri liikkeiden tapahtumissa että kirkon messussa. Sakramentit eivät edusta koskaan enempää eikä vähempää kuin meidän Herramme ja Vapahtajamme täyttä evankeliumia.
Evankeliumin tulee vapauttaa ihmisiä, ei sitoa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.”
Blogin kysymys henkikasteesta oikean kristityn mittana, on tullut aika hyvin käsitellyksi kommenttien puitteissa, kiitos kaikille kommentoijille siitä!
Kari, kirjoitin tuon siksi, että on hengellisestä väkivaltaa ja pakottamista. Eräät luulevat ylimielisesti, että he voivat näin tehdä ”ymmärtämättömille” maallikoille, koska heillähän on tuo niin jumalallinen ”virka”. He ovat kuin kirjanoppineet ja fariseukset. Kukaan ei voi yltää tuolle heidän hengelliselle täydellisyyden ja tietämyksen tasolleen.
Mutta kuka sanoo niin kuin Olavi Peltola? Tutki, lue itsenäisesti. Älä ota annettuna. Tämä teki minuun syvän vaikutuksen. Se joka vilpittömästi janoaa ja etsii totuutta, löytää lähteen, Kristuksen.
Riitta, ”on hengellisestä väkivaltaa ja pakottamista.”
On, ja sitä pitää karttaa. Niin olet myös tehnyt. On myös viisautta tutkia itse ja ”koetella” löydöt.
”…ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan ne yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.” 2. Kor. 1:24
”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.” 1. Kor. 3:5
”…ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina”. 1. Piet. 5:3
Esikuvana Kristukseen uskovasta palvelijasta? Vai esikuvana Kristuksesta ja esiintyen hänen sijaisenaan ”sijaiskristuksena”?
Marko, se mitä sanoit Muroman henkikaste -käsityksestä ei hänen omiensa sanojensa mukaan pidä ollenkaan paikkaana.
https://sti.fi/luennot/files/tj981104.html
Onneksi googletin😊
Vielä blogini aiheeseen liittyen. Kuuntelin 15 osaisen sarjan yleltä: ”Saarnaajat” https://areena.yle.fi/audio/1-50754359
Kaikki jaksot kuunneltuani huomasin uusien liikkeiden syntymiseen liittyvän yhden yhteisen piirteen: Liikkeen opettajat tunsivat Raamattua hyvin vähän. Lisäksi uuteen liikkeeseen liittyneet eivät olleet valmiit tarkistamaan sitä, mitä Raamattu opettaa.
Perinteisesti on opetettu, että ”nuotin vieressä on paljon tilaa.” Tien (Jeesus Kristus) vieressä on myös paljon tilaa kaikenlaiselle opetukselle! Kuuntele ylen ohjelma!
Usko Kristukseen on ainoa pelastuksen perusta.
Kari, nuo saarnaajat ovat ihmisten manipuloijia ihan pahimmasta päästä. En ole onneksi koskaan ollut kiinnostunut tuon tyyppisestä julistuksesta. Ainoastaan ihmettelin aikanaan esim. ”kaatamiskokouksia” ja niiden outoa vierasta henkeä ”ihmeparantumisiniin”. Niiden perässä ihmiset juoksivat. Ja arvostella ei saanut. Jos niin teki, niin tuomittiin kovin sanoin. En ole seurannut onko niitä vielä?