Hengellisyydestä virtaa työn iloa, jopa työn imua!

[Marjaana Kanerva]

Mikä sinun mielestäsi tekee työpaikasta hyvän? Minkälaista työn tekemisen tulisi olla? Mikä työssä tuottaa sinulle iloa ja tyydytystä? Entä millainen on hyvä työyhteisö?

Ehkä mieleesi nousevat työn antamat onnistumisen kokemukset, työn mielekkyys, oman ammattitaidon käyttämisen tai asioihin vaikuttamisen mahdollisuudet. Tai hyvä työpaikkahenki, yhteiset tavoitteet, rohkaiseva ja kannustava ilmapiiri.  Ehkä sekin, että työpaikallasi ja tehtävälläsi on tarkoitus ja päämäärä, johon myös itse työntekijänä voit liittyä ja sitoutua.

Onko tämä todellisuutta kohdallasi? Jos on, onnittelen sinua!  Jos ei, älä masennu, vaan tartu asiaan!

Hyvä työ inspiroi ja innostaa

Suhde työhön ei ole vain yksilön vaan koko yhteiskunnan asia. Työelämän toimivuus on yksi avainkysymyksistä murroksessa, jota yhteiskunta käy läpi. Talouden niukkeneminen ja rakenteiden muutos tuntuvat työpaikoilla, myös seurakunnissa.  Niin työnantajat kuin työntekijätkin ovat monella tavalla paineen alaisia. Haasteellisessa tilanteessa työn hyvä suunnittelu ja johtaminen sekä työhyvinvoinnista huolehtiminen ja siihen panostaminen ovat keskeisiä haasteita työelämässä jaksamisen turvaamiseksi.

Hyvässä työpaikassa jaksaa olla – eikä vain jaksa, vaan haluaa! Työterveyslaitoksen tutkija Jari Hakanen puhuukin ”työn imusta”: parhaimmillaan työ merkitsee mitä suurinta elämän voimavaraa ja energianlähdettä. Tilaa, jossa ihminen voi olla täysin läsnä fyysisesti, sosiaalisesti ja tunteittensa kanssa. Työn imussa on kyse kokonaisvaltaisesta ja motivoituneesta otteesta ja asenteesta. Sen vaikutus ei ilmene vain yksilön hyvinvointina, vaan tuntuu koko työyhteisössä sekä näkyy työn jäljessä tuloksellisuutena ja laadukkuutena.

Kohti vuotta 2020

Kirkko on mukana kansallisessa Työelämä 2020 -hankkeessa, jonka päämääränä on tehdä Suomen työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä.  Tavoitteena Kirkon työelämä 2020 -hankkeessa on parantaa samanaikaisesti työelämän laatua ja tuottavuutta.  Keskiössä ovat työpaikat ja niiden omat kehittämistoimet työelämän toimijoiden tarjotessa tukea.

Yhtenä välineenä työssä ovat Työterveyslaitoksen verkkosivuilta löytyvät hyvän johtamisen kriteerit. Näitä ovat osaamisen kehittäminen, yhteistyö ja verkostot, monimuotoisuus, uudistuminen ja luottamus. Kirkollisen johtamisen forumissa tammikuussa 2014 pohdittiin, tulisiko ainakin kirkon kontekstissa myös hengellisyyden sisältyä mainittuihin kriteereihin. Lisäksi mietittiin, mitä hengellisyys merkitsee ja miten sen tulisi ilmetä työelämässä. Kirkkohallitus kokosi keväällä verkkoaivoriihessä näkökulmia seurakuntatyöyhteisöjen toimivuutta koskien. Nyt kriteereiden arviointi ja jatkotyöskentely on työn alla mm. pilottityöyhteisöissä ja Kirkkopalvelujen Hengellinen työhyvinvointi -hankkeessa.

Kirkon elämää – myös sen työelämää – on vaikea ajatella ilman liittymistä kirkon yhteisiin suuntaviivoihin. Meidän kirkko -strategia korosti hengellistä elämää ja seurakuntayhteyttä. Keväällä käyttöön otettu Kohtaamisen kirkko – kirkon toiminnan suunta 2020 -mietintö jatkaa samoilla linjoilla painottaen mm. ihmisläheisyyden ja paikallisuuden merkitystä – samoja tekijöitä siis, kuin työelämähankkeessakin.

Spiritualiteetti on osa ihmistä, osa työelämää

Nykyaikainen työelämätutkimus korostaa monin tavoin kokonaisvaltaisuutta. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu olennaisesti myös spiritualiteetti. Kansainvälisesti  työn ja spiritualiteetin yhteys on jo laajalti ymmärretty ja sisällytetty mm. johtamiskoulutukseen (mm. Margaret Benefiel).  Spiritualiteetti ei näin nähtynä ole yksin ”tunnustuksellisuutta” tai vaikkapa ulkoista käyttäytymistä, vaan se liittyy maailmankuvaan ja mm. arvoihin, valintoihin, tapaan kohdata ja kohdella muita ihmisiä. Se liittyy myös ihmisen minäkuvaan, luovuuteen, kutsumukseen tai työnäkyyn. Spiritualiteetti on siten ihmisen ehjän ja kokonaisen identiteetin keskeinen osa. Täysi ihminen antaa työelämässäkin ”pilkottua” persoonallisuutta enemmän.  Hengellisellä hyvinvoinnilla ja työn tekemisen mielekkyydellä on selvä yhteys.

Hengellisyys on voimavara aina, mutta sen merkitys korostuu oman elämän tai ympäristön muutoksissa.  Vaikkapa paikkakunnan kohtaama onnettomuus tai työtoverin kuolema nostavat esiin tarpeen hengelliseen prosessointiin missä tahansa työyhteisössä.  Koska kirkon työntekijät kohtaavat ja hoitavat työkseen ihmisten hengelliseen elämään liittyviä asioita, työnantajan on tuettava ja hoidettava työntekijän omaa hengellistä elämää. Mutta spiritualiteetistä huolehtimisella on paikkansa myös toisesta syystä.

Seurakunnan olemuksesta tukea työhön

Seurakunta on hengellinen yhteisö, myös työyhteisönä. Kirkko on rakkauden ja uskon yhteisö, jota arjen ajoittainen raadollisuus ei tee tyhjäksi. Seurakunnalla on tehtävä, missio, joka antaa sille erityismerkityksen. Vaikka työyhteisönä toimitaan työn maailmaan kuuluvin säännöin ja sopimuksin, tulee hengellisyyden seurakuntayhteisön erityisluonteen mukaisesti voida tulla näkyväksi työyhteisössä.  Kuinka edes jättäisimme käyttämättä tämän ainutlaatuisen, kirkon olemuksesta nousevan mahdollisuuden?

 

Haastan sinut miettimään oman työyhteisösi kanssa:

Miten lisätä ”työn imua” kirkon työpaikoilla?

Miten tukea ihmisten työn tekemisen taitoja?

Mitä identifioituminen kirkkoon tarkoittaa sen työntekijänä tai sen jäsenenä?

Miten hengellisyydelle ja spiritualiteetille voisi tehdä tilaa arjen kulussa?

 

 

Marjanaa Kanerva
Kouluttaja
Agricola

Kirjoittaja