Kesän korvalla pääkaupungin asukkailla on varmasti enimmäkseen muuta mielessä kuin kaupungin johtamisjärjestelmän uudistus. Johtamisen uudistamisessa on kuitenkin kyse vallasta ja sen jaosta, joten ehkäpä jokaisen kaupunkilaisen kanttaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan missä uudistuksessa mennään.
Sillä kokemuksella mikä itselläni on vuodesta 2008 kertynyt Helsingin hallinnosta, ymmärrän, että nykyjärjestelmän sujuvoittamiselle on tarvetta. Eniten ehkä nyt hirvittää vauhti ja vallan keskittyminen Helsingissä tulevaisuudessa entistä pienenemälle joukolle. Jos nyt tekeillä olevat suunnitelmat toteutuvat, Helsinkiin tulee niin sanottu pormestarimalli. Ensi kevään kunnallisvaalien jälkeen kaupunginjohto valitaan vaalikaudeksi kerrallaan vastaamaan vaalituloksen mukaisia valtuuston poliittisia voimasuhteita.
Ammatillistuuko politikka Helsingissä?
Uudessa järjestelmässä pormestari ja apulaispormestarit olisivat poliittisina luottamushenkilöinä virkasuhteessa Helsingin kaupunkiin. Kaupunkiin tulisi myös niin sanottu toimi-alamalli, joka karsisi virastojen määrään neljään. Järjestelmä merkittävästi vähentäisi lautakuntien määrä ja pienentäisi sitä joukkoa, joka jatkossa on mukana päättämässä kaupungin asioista. Suunnitelmissa on, että lautakuntien jäsenten tulisi jatkossa olla valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Näin jokaisen valtuutetun tulisi ottaa paikka jossain uusista superlautakunnista. Kenen aika siihen riittää päivätyön ohessa on asia, jota kannattaisi vielä pysähtyä pohtimaan. Onko siis myös kaupungin politiikka ammattimaistumassa niin, että työn ohessa hoidettavista luottamustoimista tulee pienen ammattipoliitikkojen joukon harrastus?
Valmistuuko vuosisadan uudistus juhannukseksi?
Tänä aamuna kaupungintalon juhlasaliin oli kokoontunut harvalukuinen luottamushenkilöiden joukko kuulemaan, kun kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) ja johtamisjärjestelmän uudista valmistelevan jaoston puheenjohtaja Lasse Männistö (kok.) esittelivät uudistuksen päälinjoja. Kovin paljon uutta kuultavaa maaliskuisesta valtuustokäsittelystä ei ollut, vaikka kaupungin sataa vuoteen suurinta hallinto-uudistusta koskevat lopulliset päätökset löydään lukkoon valtuustossa jo juhannuksen aikoihin.
Hallinnon uudistuksen kanssa on Helsingissä jahkailtu vuosikymmeniä, ja nyt kun sitä tehdään, loppukiire on valtava. Miten se vaikuttaa lopputulokseen? Uudistuksen monet keskeiset suuntaviivat olivat yhä tänään selvästi auki, joten poliittinen debatti, puhumattakaan kansalaiskeskustelusta, jäänee pariin kesäkuun alun viikkoon. Todella otollista aikaa kaupunkilaisten keskustella innolla hallinosta… Jotta paletti olisi mahdollisimman monimutkainen, tekeillä on samaan aikaan myös hallituksen sote- ja maakuntahalliton uudistus, joka vie kaupungilta suuren osan päätösvaltaa pois.
Toivon, että yli puoluerajojen Helsingissä havahdutaan siihen, mitä kaikkea kaupungissa oikeastaan on nyt tapahtumassa. Huolena on, että kiireellä ei näin suurissa asioissa saada aikaan kuin sekava lopputulos, jota joudutaan useaan kertaan myöhemmin paikkailemaan.
Siis näyttää siltä että Helsinki valitsee pormestarimallin ja valiokuntamallin, joihin uusi kuntalaki antaa mahdollisuuden.
Miten käy valtuustopaikkojen lukumäärän kanssa?
Somerolla meillä on perinteinen kaupunginjohtajamalli. Tämän katsomme takaavan ammattimaisen johtamisen ja sitä kautta palvelujen pitkäjännitteisen suunnittelun ja päämäärätietoisen töiden johdon.
Pidämme myös kiinni perinteisestä lautakuntamallista. Parin vähäpykäläisimmän lautakunnan yhdistämisestä keskustellaan vielä. Valtuutettujen määrä pysyy entisenään. Meillä hallintomallin perusteena että voimme pitää useampaa ihmistä erilaisissa luottamustoimissa ja näin tieto kulkee hallinnon ja kansalaisten välillä tehokkaammin. Koemme ihmiset monipuoliseksi voimavaraksi, kun suurempi osa kaupunkimme asukkaita on yhteisten asioiden hoidossa.