Helppoa naurua

Kirkon arvosteleminen ja kirkolle naureskeleminen ovat helppoja juttuja. Niiden harjoittamiseen ei tarvita erityistä älykkyyttä tai lahjakkuutta. Kuitenkin minusta tuntuu, että monet tieteen ja taiteen edustajat haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja sivistyneisyyttään irvimällä kirkkoa. Tiedän monta kulttuuripersoonaa, joka haluaa korostaa intelligenssiään tuomalla esille sen, että on eronnut kirkosta tai ei ole siihen koskaan kuulunutkaan.
Todellakin, kirkolle voi makeasti nauraa. Kirkossahan toimii monin tavoin puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyvät, loukkaavat, sotkevat oman ja muiden elämän eivätkä tule toistensa kanssa toimeen. Siis surkeita syntisiä. Näin on meidän Suomen ev.lut. kirkossamme, mutta sellainen tuntuma minulla on, että niin on kaikissa muissakin kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa. Ja on aina ollut.
Miksi tällaista kirkkoa pitäisi rakastaa ja miksi siihen kuulua? Ei ainakaan kirkon jäsenten takia. Meissä ei todellakaan ole kehumista. Liian harvoin meistä loistaa valo, joka vetää puoleensa hämärässä kulkevaa harhailijaa tai pimeyteen joutunutta.
Onneksi kirkon piispat, papit, työntekijöiden suuri joukko tai aktiiviseurakuntalaisten lauma eivät olekaan syy kuulua kirkkoon. Ainoa syy kehumiseen ja rakastamiseen on kirkon Herra, Jeesus Kristus!
Jeesuksessa Jumala tuli ihmisenä luomaansa maailmaan, meidän veljeksemme. Hänen rakkautensa paransi ja armahti puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyivät, loukkasivat, sotkivat oman ja muiden elämän eivätkä tulleet toistensa kanssa toimeen. Siis surkeita syntisiä. Ja niin kirkon Herra Jeesus Kristus tekee edelleen! Hänet Jumala herätti kuolleista ja Hän voitti kaikki pahuuden vallat. Hän elää, toimii, vaikuttaa, luo uutta ja kutsuu yhteyteensä kaikkia Jumalan luomia.
Tämä puutteellinen, kankea ja naurettava kirkko on siis minulle rakas. Se on suomentanut Raamatun, joka kantaa sanoman tästä ylösnousseesta Parantajasta ja Vapahtajasta. Se on jakanut halki vuosisatojen Hänen lahjansa, kasteen ja ehtoollisen. Sen synnyttämä usko on antanut voimaa elämäntaisteluun lukemattomille sieluille. Se on inspiroinut musiikin ja kuvien tekijöitä, jotka ovat tulkinneet tuntoja ja kokemuksia halki aikojen.
Kirkon suurin herra ei ole arkkipiispa tai paavi, vaan Jeesus. Jos Hän tulee sinulle rakkaaksi, alat rakastaa myös Hänen kirkkoaan ja Hänen seurakuntaansa. Niin se menee.

46 kommenttia

  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Eikö kuitenkin ole niin, että jokainen pappi, piispa ja paavi on saanut virkansa siksi, että kirkastaisivat Kristusta kirkon Päänä! Kuulemmeko kaikista saarnatuoleista ja kaikissa haastatteluissa sitä, että Kristus on kirkon pää ja Hän on puhunut meille raamatussa ikuisen tahtonsa yhdessä isän ja Pyhän Hengen kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Kangasluoma sanoo:

    ”Todellakin, kirkolle voi makeasti nauraa. Kirkossahan toimii monin tavoin puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyvät, loukkaavat, sotkevat oman ja muiden elämän eivätkä tule toistensa kanssa toimeen.”

    En ole kyllä koskaan törmännyt siihen, että naurettaisiin niille, jotka etsivät uskosta apua vakaviin ongelmiinsa. Täytyy olla aika musta huumorintaju.

    Enkä oikein hoksaa miten älykkyyttään voi esitellä eroamalla kirkosta. Voitko antaa esimerkin jostain lausunnosta tai tavasta, jonka koit älykkyyden esittelyksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hyvä Antero Kangasluoma, Jotkut tieteellisen maailmankuvan edustajat korostavat älyä ja älykkyyttä sekä pitävät uskoa naurettavana huuhaana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Minna, miksi et kuitenkin antaisi esimerkkejä? Kirjoitit, että tiedät monta kulttuuripersoonaa, jotka ”haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja sivistyneisyyttään irvimällä kirkkoa”. Jos et pysty tai halua kertoa, ketä tarkoitat, olisi kohteliasta pidättäytyä tuollaisista heitoista.

      Ellet perustele väitteitäsi, joudun päättelemään, että haluatkin itse asiassa levittää vääristeltyä tietoa. Epärehelliset keinot eivät luullakseni pitemmän päälle edista kirkonkaan asiaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      ”Tiedän monta kulttuuripersoonaa, joka haluaa korostaa intelligenssiään tuomalla esille sen, että on eronnut kirkosta tai ei ole siihen koskaan kuulunutkaan.”

      Kuka on siis mielestäsi tuonut älykkyyttään esille eroamalla kirkosta ja miten he ovat sen tehneet? En ole huomannut, että kukaan olisi näin sanonut.

      Ja tieteellisen maailmankuvan edustajat eivät niinkään korosta älykkyyttä vaan rationaalisuutta. Luulen, että sinulla on menneet nämä termit hieman sekaisin. Ihminen voi olla älykäs mutta toimia irrationaalisesti. Usko on tärkeä myös minulle vaikka maailmankuvani on tieteellinen, joten ei usko itsessään ole mitenkään naurettavaa huuhaata.

      Kaikki riippuu siitä millaisena usko esiintyy. Jotkut uskovat siihen, että saarnaajat parantavat sairaita. Onko se sinusta huuhaata? Aika monen uskovan mielestä se on sekä huuhaata että vastuutonta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      Sanoisin itseasiassa jopa niin, että on aika noloa korostaa omaa älykkyyttään tieteen tai taiteen edustajana ja en ole nähnyt kenenkään sortuvan.

      Älykkyys on yksilön ominaisuus, joka viittaa oppimisen ja sopeutumisen kykyyn ja sitä on monenlaista laatua.

      Järki on kyky ajatella ja käsittää vaativampia asioita.

      Rationaalisuus on sitä kuinka tätä järkeä käytetään päätöksen teossa. Tieteellisessä maailmankuvassa korostuu tämä rationaalisuus – se ei kuitenkaan pelkästään ole sitä – sen sijaan, että käytettäisiin tunteita, vaistoja ja traditioita päätöksenteossa. Ehkä se kritiikki kirkkoa kohtaan yleisesti on, että traditio korostuu suhteessa rationaalisuuteen tai tunteisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Kiitos Minna Kerttuselle älykkäästä kirjoituksesta sekä omien ajatusten ja tuntojen jakamisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    Blogisti on tasan oikeassa.

    Olen havainnut itsekin, että monet tieteen tai kulttuurin kellokkaat, tai mediavaltaa omaavat, yrittävät nostaa omaa egoaan tai edistää aatemaailmansa agendaa ,pilkallisilla ja vähättelevillä heitoilla uskon tai uskovaisten suuntaan. Sellainen on loukkaavaa uskovia kohtaan, ja moukkamaista ja huonopa käytöstä. Lähes aina kohteena on kristinusko? Itseään suvaitsevaisina ja tiedostavina pitävät eivät toki sortuisi esim islamin tai muslimien pilkkaamiseen, mutta kristityt ovat näille vapaata riistaa. Sellaisella hehheh-asenteella, mehän tiedämme, me olemme rationaalisia ja järkeviä, nykyään kun tiedämme paremmin…

    Esimerkki:

    Helsingin Sanomat, mikä on puolueettomaksi itse julistautunut uskonto- ja Israel-vihamielinen päivälehti, osaa lyödä paitsi uutis-, myös kulttuurisivuillaan uslkovia.

    Taisi olla toissapäivänä juttua Anhavan galleria uudesta tilasta ja siellä olevasta näyttelystä. Juttu oli kirjoitettu jokseenkin sellaisella viestillä, että kun maailma on nykyään sekularisoitunut, eikä kirkkoja tarvita kun kukaan ei usko, niin on hyvä että on gallerioita, temppeleitä, missä ihmiset saavat pyhiä hengellisiä elämyksiä taiteesta. (Noin siinä ei sanasta sanaan ihan sanota, mutta viesti oli rivien välissä, lukekoon itse, joka haluaa vääntää tarkasta sanamuodosta.)

    No, jos tämä ateistien agendaa maan suurimmassa päivälehdessä ajava toimittaja elää jossakin punavihreässä tai sateenkaarenvärisessä kuplassaan, missä hänelle ja hänen kaljakavereilleen eivät usko ja Jumala merkitse mitään, niin voihan hän rauhassa kuvitella, ettei Jumalaa tarvita. Mutta ei hänen todellakaan kannattaisi julistaa tuollaisia omia luulojaan yleisinä totuuksina. Se kun lähinnä vain paljastaa hänen oman ajatusmaailmansa ahtauden ja katseensa kapeuden.

    Suomalaisista edelleen valtaosa lukee itsensä kristityksi ja kuuluu kirkkoon. Suomalaisista edelleen valtaosa osaa erottaa pyhän ja ”pyhän”. Henkisen elämyksen ja hengellisen. Se pieni ero. Sellaiselle, joka ei usko, saattavat kirkot ja jumalanpalvelus silti tuottaa henkisiä viboja, siinä kuin taide, tai hyvin pelattu jääkiekko, mutta luulenpa että se tapakristityinkin kerran vuodessa kirkossa käyvä arka uskova osaa erottaa henkisen ja hengellisen eron.

    Ateistien lähetystyötä tekevä, ja kuvataidetta epäjumalanaan galleria”temppelissä” palvova pinnallinen toimittaja ei osaa. Pinnallinen siksi, että tahtoo loukata sitä suurta uskovaa enemmistöä, koska näkee maailman pinnallisemmin ja ahtaammin, ja omahyväisesti kuvittelee oman hengellisen sokeutensa olevan viisaampaa. Ja sitä omaa sokeuttaan tahtoo ajaa muillekin ?

    Miksi loukata muita? Miksi loukata toisin ajattelevia, toisin uskovia, toisen vakaumuksen omaavia? Miksi pilkata? Miksi vähätellä?

    En ole varma oliko kyseessä sama ”kulttuuri”toimittaja, mutta aviisi oli sama uskontontovihamielinen Helsingin Sanomat, joku vuosi sitten siellä kirjoitettiin (leikkisästi?) ”Ehtoollisleipäänsä rouskuttavat ja ehtoollisviiniään siemailevat kristityt…”

    Onko maan suurimmalla päivälehdellä yhtä ainoaa toimittajaa, joka osaisi kirjoittaa uskontoon tai kirkkoon liittyvistä aiheista? Kannattaisiko olla? Onko tärkeämpää yrittää pakkokäännyttää Suomen uskovaa kansanenemmistöä pilkallisesti uskoon suhtautuviksi, kuin suhtautua kunnioittavasti kansaan ja sen uskonnolliseen kulttuuriin? Onko kohtuutonta toivoa,, että jätettäisiin edes pilkka javähättely ja loukkaaminen pois, ja suhtauduttaisiin neutraalisti?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      Lahtinen kirjoittaa:

      ”Olen havainnut itsekin, että monet tieteen tai kulttuurin kellokkaat, tai mediavaltaa omaavat, yrittävät nostaa omaa egoaan tai edistää aatemaailmansa agendaa ,pilkallisilla ja vähättelevillä heitoilla uskon tai uskovaisten suuntaan. Sellainen on loukkaavaa uskovia kohtaan, ja moukkamaista ja huonopa käytöstä.”

      Ja pian tämän jälkeen:

      ”No, jos tämä ateistien agendaa maan suurimmassa päivälehdessä ajava toimittaja elää jossakin punavihreässä tai sateenkaarenvärisessä kuplassaan, missä hänelle ja hänen kaljakavereilleen eivät usko ja Jumala merkitse mitään,…”

      Aikamoinen ristiriita Karin viestinnässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      Siis Arin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      ”Miksi loukata muita? Miksi loukata toisin ajattelevia, toisin uskovia, toisen vakaumuksen omaavia? Miksi pilkata? Miksi vähätellä?”

      Miksi loukkaantua jos joku on eri mieltä? Kirjoituksessa ei kuitenkaan ollut syytöksiä tai asiavirheitä. Sinä rupesit suoraan pilkkaamaan ja vähättelemään toimittajaa, joten tässä nyt lähinnä paljastuu sinun valtavat ennakkoluulot kirjoittajaa kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Minäkin olen pitänyt Minna Kettusen raikkaista blogeista. Kulttuuripersoonat haistelevat tarkkaan, mistä tuuli puhaltaa. Kirkkoon liittymisessä, puhumattakaan uskomisessa kuten kirkko opettaa, alkaa nykyään olla sellainen hienoinen vastakulttuurinen vivahde, että veikkaan lähitulevaisuudessa meidän saavan lukea monen herra ja rouva Kulttuuripersoonan liittyneen takaisin kirkkoon. Miettikää nyt: new age, tiedeuskovaisuus, jooga, aromaterapia, vaparit mitä niitä onkaan, ovat kaikki jotenkin latteita perussuomalaisia eksistentialistisia vaihtoehtoja verrattuna luterilaiseen kirkkoon.

    Paljolti olen Ari Lahtisen kanssa samaa mieltä HS:sta, mutta pakko sanoa, että hiukan ambivalentisti Mikael Pentikäisen jälkeen hesari on kuitenkin muuttunut pikkuisen uskontomyönteisemmäksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      ”Kulttuuripersoonat haistelevat tarkkaan, mistä tuuli puhaltaa. Kirkkoon liittymisessä, puhumattakaan uskomisessa kuten kirkko opettaa, alkaa nykyään olla sellainen hienoinen vastakulttuurinen vivahde, että veikkaan lähitulevaisuudessa meidän saavan lukea monen herra ja rouva Kulttuuripersoonan liittyneen takaisin kirkkoon.”

      Koetko, että kirkko on todella näin pinnallinen järjestö? Ihmiset palaavat uskon piiriin koska siinä on hienoinen vastakulttuurinen vivahde?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    ”Koetko, että kirkko on todella näin pinnallinen järjestö? Ihmiset palaavat uskon piiriin koska siinä on hienoinen vastakulttuurinen vivahde?”

    Kirkko ei ole, mutta monet ihmiset ovat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    Niin pinnalliselle kuin syvällisellekin ihmiselle olisi hyvä tulla kirkkoon, tervetuloa!

    Siellä saattaa pinnallinenkin saada ulottuvuuden syvällisyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Kangasluoma sanoo:

      Niin, sinä taidat nyt käsittää pinnallisuuden hieman eri tavalla. Kuten loputtomien loukkausten jonossa totesitkin:

      ”Ateistien lähetystyötä tekevä, ja kuvataidetta epäjumalanaan galleria”temppelissä” palvova pinnallinen toimittaja ei osaa. Pinnallinen siksi, että tahtoo loukata sitä suurta uskovaa enemmistöä, koska näkee maailman pinnallisemmin ja ahtaammin, ja omahyväisesti kuvittelee oman hengellisen sokeutensa olevan viisaampaa.”

      Sinä olet siis syvä ja toimittaja pinnallinen, koska hänellä on erilainen maailmankatsomus. Sinä et siis tahdo loukata, et ole ahdas tai niin omahyväinen, että kuvittelisit oman hengellisyytesi olevan viisaampaa ja syvällisempää kuin toimittajan vakaumuksen? Huomaatko, että koko kirjoituksesi sotii tätä vastaan. Et pysty kirjoittamaan riviäkään, jossa et pyrkisi syyttämään toimittajaa sellaisesta törkeydestä mihin itse sorrut.

      Pahoittelen Ari, mutta sinun tervetulotoivotuksesi ovat nyt jokseenkin luontaantyöntäviä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ”Onneksi kirkon piispat, papit, työntekijöiden suuri joukko tai aktiiviseurakuntalaisten lauma eivät olekaan syy kuulua kirkkoon. Ainoa syy kehumiseen ja rakastamiseen on kirkon Herra, Jeesus Kristus!”

    Aamen tälle!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Kiitos Minna ajatuksista. Mukava kun syksyn pimeydessä ja kaiken pimeyden keskellä joku kirjoittaa rakkaudesta. Rakkaudesta ylipäänsä mihinkään, ja tässä tapauksessa kirkkoon. Usein kirkko koetaan niin suureksi, hahmottomaksi ja laitosmaiseksi, ettei sitä tarvitse rakastaa. Vain arvostella.

    Minä kyllä rakastan kirkkoa myös sen jäsenten takia. Vaikka teemmekin syntiä ja olemme pinnallisia ym, ovat kokemukseni toisista kristityistä voittopuolisesti myönteisiä. Uskonnottomat ja kirkottomat ovat usein hyviä ja miellyttäviä ihmisiä. Mutta se ei olekaan se juttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Minna Kettunen

    KIRKONRAKASTAJA. Kirjoittaja on vierastanut blogimaailmaa. Hän halusi kuitenkin ryhtyä blogistiksi, jotta voisi tälläkin tavalla osallistua keskusteluun kirkosta ja uskosta.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit