Hellyttävä kohtaaminen

Kaupan sisääntulon kohdalla tapasin noin kaksvitosen naisen, jolla oli pieni villakoira sylissään ja toisessa kädessään tyhjä ostoskori, jota hän oli palauttamassa.

Meikäläinen smooltookkaamaan heti: Löysitkös tuon koiran siitä hyllystä, jossa lukee, että Lapset ja eläimet?

Neito ei kuolekaan nauruun vaan pikemminkin alkaa itkeä. Nyt vähän ammatillisuutta, Hannu! Vaihdan ääntä kellossa ja kysyn, mikä hätänä ja voinko jotenkin auttaa.

Nyyhkytyksen seasta en erota kaikkia sanoja, mutta idea tuli selväksi: Hänelle lienee sanottu, ettei koiraa saa tuoda elintarvikemyymälään, koiran emännällä on kova nälkä, pitäisi päästä ostamaan ruokaa, mutta kun hän on uusi täällä, niin hän ei tiedä, minne koiran voisi jättää kauppareissun ajaksi niin ettei kukaan sitä varasta.

Sanon koiraemännälle, että jos luotat minuun, niin minä vartioin kyllä mielelläni koiraasi. Menen istumaan tuolle penkille kassoja vastapäätä. Löydät meidät siitä.

Ja niin minä sitten istuin vartin keskellä Tapiolan Ainoan Markettitason perjantairuuhkaa pieni kolmivuotias harmaa villakoira sylissäni. Ohikulkijat hymyilivät meille ystävällisesti. Kauneimman hymyn sain kuitenkin pikku koiran omistajalta, kun hän huojentuneena saapui koiransa luo. Totesin hänelle, että taitaapa koirulillakin jo olla nälkä, kun tuossa jo useampaankin otteeseen huuliaan lipoi.

Moikkasimme. Minä otin penkiltä reppuni, lippalakkini, hanskani ja valkoisen keppini ja lähdin iloisin mielin - kauppaan!

3 kommenttia

  • PIENI KOIRA EI PURRUT MINUA EILEN. SAAPAS NÄKEE, PUREEKO TARINA PIENESTÄ KOIRASTA K24;n LUKIJOITA TÄNÄÄN… 😱

    Päätin tallettaa blogiini tämän eilisen pienen arkisen tapahtuman. Ihmiset tykkäsivät stoorista kovasti niin omalla FB-sivullani kuin myös Näkövammaiset naamakirjailijat-ryhmässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kokonaisuus vaati monta suotuisaa yksityiskohtaa, että hyvä lopputulos saavutettiin. Olisiko se sitä johdatusta? Ensimäinen oli siinä, että havaitsit hänet ja puhuttelit. Toinen, että sinulla oli aikaa. Kolmas, että hän luotti lemmikkinsä suojelukseesi. Neljäs, että koira ei protestoinut, vaan suostui suojelukseesi.

      Tapahtui siis monta myönteistä asiaa. Ihminen kohtasi ihmisen ja hänen ongelmansa tuli ratkaistuksi, ehkä molemmille tuli hyvä mieli eli fiilis.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri: Veitpä hyvillä havainnoillasi miltei hampaat suustani.

      Se kohtaaminen oli ihan sekunneista kiinni. Mulla oli jo oma ostoskori kädessä kun nämä kaksi tulivat eteeni. Siinä kaupan uudessa oviaukossa ei vielä ollut niitä saluunanovia, jotka olisivat estäneet ulos menemisen sisääntuloreitin kautta. Siinä olisi sitten nuori nainen vissiinkin käytävällä pyörinyt neuvottomana ympyrää koirineen ja alhaisine verensokereineen. Huh.

      Tehkää toisille niin kuin toivotte itsellennekin tehtävän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121