Helluntaipäivän kastajaliikkeen tie kautta aikojen
Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen, hänen opetuslapsiaan kokoontui rukoilemaan yläsaliin. Helluntaipäivänä he kaikki olivat koolla ja kuului humaus taivaasta ja he näkivät ikäänkuin tuliset kielet, mitkä jakaantuivat ja asettuivat itsekunkin päälle ja he kaikki tulivat täytetyksi Pyhällä Hengellä, josta todistuksena oli kielilläpuhumisen Hengen lahja.
Oli kysymys sen lupauksen täyttymisestä, mikä oli monen profeetan kautta ennustettu ja josta Johannes Kastaja mainitsi, kastaessaan vedessä ne, jotka parannuksen (metanoia) tekivät. Tämän Jeesus vielä lähtöhetkenään ilmoitti opetuslapsilleen, “.. mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.. “.
Johannes esitti kaikki kristillisen sanoman totuudet tiivistetyssä muodossa. Hän julisti mielenmuutosta, kastetta, mielenmuutoksen (metanoia) hedelmää, sovitusta Jumalan Karitsan kautta, Jumalan Valtakuntaa ja Hengen kastetta, eli hyvä sanoma Jeesuksesta, kuten VT:n profeetoillakin, vrt. Room. 1:2.
Seurakunta oli kiinteä, olemassa, perustuen historialliselle tosiasialle, että joukko henkilöitä oli vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta haudastaan., vrt. 1.Kor.15:6, lyhyesti: “… Sen jälkeen hän näytäytyi n. viidellesadalle veljelle …”.
Eli, jo pääsiäispäivänä oli seurakunta, joka uskoi Jeesukseen Messiaana, ja joka oli juutalaisesta kansasta erottautunut, joka kokoontui ja yhdistyi yhdeksi.
Helluntaipäivänä kastajaliike koki ensimmäisen herätyksen, mikä oli Hengenvuodatuksen seuraus.
Uskoviksi ei ketään kastettu. Vain niitä, jotka olivat tulleet uskoon, kastettiin ja he pysyivät yhdessä apostolisessa opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Kun Pietari puhui ensimmäiselle pakanyhteisölle Korneliuksen luona, hän tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään ja sanoo: “… sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;”.
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan. Näin tapahtumien asia- ja aikajärjestys asettuu oikein.
73 kommenttia
Ymmärrän toki, että Ensimmäiset Kristityt olivat Juutalaisia miehiä ja heidät kastettiin Kristukseen aikuisena. Voiko tästä tehdä sen johtopäätöksen, että vain aikuisena ja uskovina kastetut miehet voivat olla Kristittyjä?
Itse ymmärrän tuon Pyhän Hengen vuodatuksen Helluntaina olleen yksi ja ainutkertainen tapahtuma, jonka Jeesus lupasi tulevaksi. Kirkolle tämä on ollut myös selviö alusta asti. Olisko kuitenkin ollut jokin toinen porukka, joka olisi lähtenyt levittämään Evankeliumia jollain Hengen kasteen voimalla (vedestä erotettuna), niin, että he olisivat sitten levittäneet Sanan kaikkeen maailmaan?
Kun historiaa lukee, niin Kirkon jatkumo tähän päivään on kohtuullisen hyvin dokumentoitu, mutta mistään ei löydy sitä historiaa, jossa olisi kerrottu tuosta toisesta porukasta, jolla olisi ollut alkuperäinen Kristillinen opetus? Siis olettaen, että Kirkon opetukset ovat valhetta.
Kahden vastakkaisen kaste opetuksen olettaisi löytyvän historiasta, mutta Kirkon kasteen hylkäämisestä ei löydy mitään mainintaa, kuin vasta hyvin myöhään reformaation jälkimainingeista jolloin ns. Hurmahenget varsinaisesti nousivat Kirkon opetuksia vastaan ja perustivat omia liikkeistään runsaasti, joista lähes kaikki ovat hävinneet ajansaatossa.
Onkin syytä olettaa, että Kirkko kastoi lapsia ja perhekuntia jo heti alkumetreillä, kun Jeesuksen seurakunta oli levinnyt pakanoiden keskuuteen. Kysymys kuuluukin, olivatko nämä Kirkon alkupäivien Kristityt vääräoppisia, koska heillä ei ollut ns. Henki kastetta?
Kirkkohan opettaa, että vesi ja henki pitävät yhtä, eli niitä ei voida jakaa, niin, että olisi erikseen vesi kaste ja henki kaste. Näin myös Raamatun alkukieli antaa ymmärtää tuon veden ja hengen, eli ne ovat sama asia käytännössä, kuten vesi on hapen ja vedyn yhdistelmä. Ilman toista osaa ei ole myöskään vettä. Kristillinen kaste on siis aina veden ja hengen yhdistelmä, muuten se ei ole Kristillinen kaste. Näin siis Raamattu opettaa yksikantaan.
Reijo totesit tuolla aiemmin,
”Mikään Raamatun kohta ei kerro, ei vihjaa, että olisi ollut edes mahdollista kuvitella, että kaste pelastaisi.”
Eikö edes tuo Pietarin kirje (1Piet3:21) ”– teidät pelastaa nyt kaste -” vakuuta sinua siitä? En malttanut olla kysymättä sinulta vielä tätä, mihin itse apostoli viittaa.
Ihmettelen sitä mistä Ismokin kirjoitti, että löytyykö historiassa jotain dokumentoitua tietoa tällaisesta erillisestä ryhmästä? Olen kuunnellut STI:n luentoja koskien alkuseurakuntaa, jossa nimenomaan Jeesukseen uskovat juutalaiset kävivät ensin synagoogeissa, eivätkä siis eristäytyneet ensin omaksi yhteisöksi. Paavalikin meni aina lähetysmatkoillaan synagoogaan. Myöhemmin sitten he eivät enää käyneet synagoogassa, koska heitä siellä karsastettiin ja ”haukuttiin”.
ismo malinen 26.09.2021 10:44
Kirkon historia on ”dokumentoitu”. Se kuitenkin on oitis osoitettavissa harhautuksiksi. On kysymys katolisuuksien jälkipolttoisista puhdistuksista. Sen yksi osa oli kiellot kaikille kirjoille ja kirjoituksille, joita kieltoja vaivihkaa poistettiin ennen ja jälkeen Vatikaani 2.
Kuitenkin Jumala piti Sanansa kirjoitetusta muodosta huolen. Kirkolliskokoukset, siis RKK, poltteli, vainosi kirjan ja sen tekijöiden olemassaoloa. Trenton kokous rustasi oman laitoksensa, mikä oli farssi, mistä ei ole merkintöjä Trenton kirjauksien yhteydessä. Nyt sitten ikäänkuin ”muina miehinä” katolisille kehittyi oma laitos, minkä kehittynein versio on vuodelta 1968, sisältäen marginaalissa kaikki turhennukset koskien 1.Moos.3:15 ja toista käskyä, muunmuassa.
Kastajaliikkeen olemassaolo läpi vuosistaojen ja selviytyimen tulee todistetuksi, niiden miljoonien ei-sakramentaalisen pelastuksen julistajien vainoilla ja surmaamisilla (RKK). Koska RKK on hallinnut kirjallista muistiinmerkitsemistä lähes neljännestä vuosisadasta lähtien, niin tuntuu kuin Helluntaipäivänkastajat olisivat häipyneet tai ”kehittyneet” sakramenttien päälle. Ei tarvi kuin lukea Raamattua, niin ymmärtää, että kaikki 21 kirkolliskokousta eivät ole olleet Jumalan asialla. Myös vain Raamattua lukemalla ymmärtää, että Alkuperäinen Tie Taivaaseen ei löydy kirkkojen tunnustuksista.
Reijo, sivuutit aika heppoisesti historian ja varsinkin varhaisen Kirkon marttyyrit ja uskovat, jotka menettivät henkensä Kristuksen nimen tähden.Heidän nimensä muistetaan Kirkon historiassa. He eivät olleet ns. Kastajaliikkeen edustajia vaan Kristillisen Kirkon, joka on ollut yksi ja yhteinen, eli Katollinen.
On hiukan ontuvaa oikoa historiaa ja unohtaa Kirkon työ kaikkinensa.
Reijo Mänttäri. Olen itse tullut uskoon kastekriisin tuloksena 1986, kun lapsen usko oli hävinnyt parin Heikki Räisäsen kirjan seurauksena. Häälyin kastekysymyksessä kahden vaiheilla pitkän aikaa ja pitkälti juuri selvittelyjen välityksellä Jumala kutsui teologian opiskeluun. Jumalan tiet ovat mielenkiintoisia. Tämä vain henkilökohtaisena todistuksena, joiden varassa mitään asioita ei tietysti ratkaisevasti perustella mihinkään suuntaan.
Ongelma Sinun argumentaatiossasi on ensiksikin se, että huitaiset kevyesti sivuun toistatuhatta vuotta kristillisen kirkon/seurakunnan historiaa ja hyvin monipuolista Raamatun alkukielten sekä teologian tutkimusta. Ikään kuin tämä kaikki olisi jokin roomalaiskatolisten tieteilijöiden tai muuten vaan hengellisesti pimeiden teologien salaliitto totuuden vääristämiseksi. Ja katsot vain edustavasi ”raamatullista” käsitystä. Ikään kuin Raamattu olisi jokin taivaasta tippunut Koraani historiasta irrallaan. Kannattaisi kyllä vähän tutustua teologian ja kirkkohistorian yleisesityksiin. Minusta meidän kannattaa aina yrittää ymmärtää, vaikka kaikkea ei pidä tai tarvitse hyväksyä.
Toiseksi. Jos kaste ei pelasta, niin miksi ihmeessä sitten Apostolien teot 22:16 ja Tiituksen kirjeen 3: 4-5 (-8) rinnastaa Kristuksen pelastusteon ja kasteen pelastavan vaikutuksen (2x pelastaa)? Ihan riippumatta siitä, pidetäänkö lasten kastamista oikeana vai ei? Huomaa nyt ihan oikeasti se, että jokseenkin koko varhaisen kristikunnan opetus on ymmärtänyt kasteen pelastavan, vaikka painotuksissa on eroja. Tämä on ihan vastaavaa kuin joku väittäisi, että Azusa-kadun tapahtumat olivat oikeita Jumalan ihmeitä, mutta meidän päiviemme Saalem-seurakunta tai Iso Kirja-opisto ovatkin tärvelleet juuri tämän Jumalan työn jokseenkin täydelliseksi hengelliseksi pimeydeksi. Kirkkohistorian tutkijat ovat muuten sitä mieltä, että ei ole perusteltua ajatella, että ensin olisi ollut vaikkapa satoja vuosia pelkkää hengellistä pimeyttä ja sitten joku yksittäinen heppu olisi Jumalan ihmeenä tuonut valon. Oli sitten kyseessä Petrus Valdes, Martin Luther, Augustinus tai vaikkapa Peter Vermigli tai L. L. Laestadius.
Reijo. Jos lähdetään siitä, että pesu edellyttää veden käyttöä, on erittäin perusteltua pitää Tit.3:5-8:a kastetekstinä. Samoin Joh. 3:a. Vesi todellakin pelastaa ja pesee puhtaaksi myös synneistä. Koska kysymys on Kristuksen käskyyn ja lupaukseen suljetusta vedestä. Näistä asioista Matias Roto on kirjoittanut erittäin hyvin näissä ketjuissa. Ja myös Martti Pentti kasteesta ja kirkosta/seurakunnasta kirjoittaessaan.
Minun ei onneksi tarvitse tehdä Sinulle tiliä omasta hengellisestä elämästäni ja sen vaiheista.
Helluntailaisuudella on pitkään ollut ihan oma tulkintansa kirkkohistoriasta ja erilaisista kastajaliikkeistä oikeina ja vainottuina kristillisinä yhteisöinä. Useat kirkkokunnat ovat syyllistyneet historian aikana toisella tavalla uskovien vainoamiseen. Ei siinä ole mitään uutta eikä myöskään mitään puolustettavaa.
Jos haluat itsepintaisesti pitää kiinni käsityksistäsi, en voi sille mitään. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää, että teologia ja kirkkohistoria eivät ole enää pitkiin aikoihin pitäneet tavoitteena historian vääristämistä ja vaikkapa jonkin kirkkokunnan etujen ajamista.
Martti,
Katsotaan asia hoidetuks!
Reijo Mänttäri. En jaksa ruotia kaikkia väitteitäsi. Totean vain, että ne edustavat osaksi sellaisia tulkintoja, mitkä kristillinen kirkko on jo varhaisina vuosisatoina todennut harhaopeiksi. Ja tämä koskee tulkintojasi Jeesuksesta Kristuksesta. Sen sijaan, että läksytät meitä, jotka ymmärrämme ja sanoitamme asiat eri tavalla, voisit ihan oikeasti lukea pari kristinuskon historian modernia yleisesitystä.
Kolme pointtia. 1. Minä ymmärrän omasta puolestani näin: Niin kuin Jumala (ääretön) tuli ihmiseksi (äärellinen) Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala voi pelastaa meidät julistetun sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Monien mielestä jopa painovirheitä sisältävän Raamatun sanan lukemisen tai puhuttelevan hartauskirjan välityksellä. Minä en väitä, että kukaan pelastuu ilman omakohtaista uskoa Kristukseen. Mutta: tämä usko syntyy ja pysyy yllä (evankeliumin) kuulemisesta. Kasteessa pukeudutaan Kristukseen ja ollaan Kristuksessa. Ehtoollisen leivässä ja viinissä on läsnä Kristuksen ruumis ja veri.
2. Katsoin illan ratoksi yhdestä Uuden testamentin kreikan sanakirjasta (Walter Bauer), miten siellä selitetään sana ekklesia. Merkityksiä oli toistakymmentä erilaista ja alkupäässä nuo Martti Pentin mainitsemat. Jos muistan oikein omista opinnoistani, sana ekklesia palautuu kieliopillisesti sanoihin ek-, ex- eli ’ulos’ ja kaleoo, ’kutsua’. Tällöin pitää tietysti määritellä, mitä tuo ”ulos kutsuminen” tarkoittaa. Mikään sana kun ei ole vain osiensa summa. Esimerkiksi käy ”inspiraatio”. Kieliopillisesti se tarkoittaa ’sisään puhaltamista’. Kumpikin meistä tajuaa, että ”inspiraatio” tarkoittaa ihan vain innoitusta ja kristillisessä kielenkäytössä Pyhän Hengen vaikuttamaa puhetta tai kirjoittamista.
Meidän pitää siis miettiä, mitä ”ulos kutsuttuna oleminen” ja seurakunta/kirkko tarkoittavat seurakunnan ja yksittäisen kristityn sekä koko maailmanlaajan kristillisen kirkon kannalta. Ja siinä on ihan oikeasti monia eri ulottuvuuksia: parannuksen tekoa synnistä ja katumusta, pyrkimystä Hengen voimin uuteen, Kristuksen mielen mukaiseen elämään… Ja myös sitä valona ja suolana toimimista.
3. En kerta kaikkiaan ymmärrä tarvettasi arvostella negatiivisesti niitä kristittyjä, jotka ovat opiskelleet teologiaa. Ja vielä nimeltä mainiten. Meitä teologeja on erilaisia emmekä me ole virheettömiä tai kaikkitietäviä. Mutta kyllä opintojen aloittamisen syynä on ollut yleensä ihan kiinnostus kristinuskon sisältöä ja historiaa sekä Raamattua kohtaan.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Tuo yläsali on tutkijoille mielenkiintoine paikka. Se oli lähellä essealaisporttia, ja monet vetävät siitä tiettyjä johtopäätöksiä.
Ilmoita asiaton kommentti