Helluntain tuuli oli vastainen kirkkomatkallani

Otin tallistani kulkupelikseni polkupyörän,kun lähdin Helluntain messuun Perttelin kirkkoon tällä kertaa. Täällä suuressa Salossahan on ainakin kaksitoista kirkkoa mihin mennä . Voimakas vastatuuli menomatkalla kampesi omaa hyväätuultani pois raiteiltaan vaan ei onnistunut. Vähän väliä oloni oli kuin olisin tahkonnut kuntopyörää, kun  maisema tuntui polkevan ihan paikoillaan.Mutta paluumatkan myötäinen olikin sitten niin mukavaa kuin vain myötätuuli milloin missäkin asiassa voi olla.

Kirkossa oli väkeä ja tunnelma heleän helluntainen,ihan oikeasti. Messukaavaa noudateltiin kevyesti mutta kunnioittaen,Henkeä kuunnellen ja koolla olevan seurakunnan läsnäolosta nauttien. Kaavasta poikettiin vähän siinäkin, ettei saatu kirkkokahvia vaan limonaadia! Olihan kyseessä seurakunnan syntymäpäiväjuhlasta.Niin ja oli myös karamelliä ja vohvelikeksiä ja suolatikkuja.Jokos lukijaa vähän edes harmittaa ettei päässyt mukaan…? Matkalla kotiin polkiessani mietin, että mitähän saarnassa mahdettiin sanoa. Sitten vasta muistin,ettei sitä edes ollutkaan,se taisi sisältyä kaikkeen muuhun.

Helluntain rukouksesta tuli mieleeni kuin kirje joulupukille,niin paljosta lahjoista siinä puhuttiin ja pyydettiin;”oi Pyhä Henki,kaikkein lahjain antaja”. Mutta niin paljon hyvää tarjolla,tänään tässä ja nyt,sinulle ja minulle.Ei tarvitse odotella joulupukkia sen takia. ”Sielun Hyvä vieras, murheisen lohduttaja, lämmön tuoja, ilon antaja…”

IMG_6125

Kotimatkalla poikkesin katsomaan naapurin monikymmenpäistä lammaslaumaa.Sen emolampaiden ja karitsoiden välinen ääntely on kuin

moniääninen seurakunta konsanaan.Kysymyksiä riittää, vastauksiakin on. Tärkeintä on kuitenkin pysyä vihreällä niityllä ja syödä ravitsevaa ruohoa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Kiitos Panu tästä keskustelusta, ja hyvää jatkoa.
      Jatkan ”tällä suolla” tarmokkaasti eteenpäin. Ja silti: voi olla, että tämänkin palstan keskusteluissa kohtaamme..
      Niin, ja taidanpa pistäytyä vähän pohjoisemmassa, ihan oikeallakin suolla marjoja etsimässä.

    • Kiitos myös itsellesi, keskustelu pysyi ymmärtääkseni asiallisena. Osin puhumme toistemme ohi, mutta sitä ei voine kokonaan välttää, kun katsomme asioita niin eri vinkkelistä.

      Minun etuni tällaisessa keskustelussa on se, etten ole sidoksissa minkään ryhmän tsi kirkkokunnan opetuksiin; minun ei tarvitse pelätä totuutta. Jos jonkin asian suhteen aihetta ilmenee, muutan näkemykseni. Siksi suon välttäminen on helpompaa – eipä niitä täältä Kaakkois-Aasiasta löytisikään. 😉

      PS. Pahoittelen tabletin käyttämisestä johtuvia lukuisia kirjoitusvirheitäni.

Kirjoittaja