Heiluriliikennettä jäsenyydessä?
Helsingin seurakunnissa on tehty tutkimus: https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/viestinta/uKHz10S7j/Minna_Rikkinen_Kirkkoon_liittyneet_-tutkimuksen_raportti_13012016.pdf
Tutkimuksessa EI kerrota miten moni 2014 liittyneistä oli kesäkuusa 2015 vielä jäsen. Sen sijaan siihen viitataan epäsuorasti:
"Vaikka vuoden 2014 aikana liittyi helsinkiläisiin seurakuntiin 2345 ihmistä, heistä sähköpostiyhteystietonsa jättäneitä 15 vuotta täyttäneitä ja edelleen liittymisseurakuntansa jäseniä oli 871."
Siis 63% liittyneistä oli 0,5 .. 1,5 vuoden aikana joko muuttanut, kuollut, eronnut kirkosta tai ei jättänyt sähköpostiosoitetta. Osuus kuulostaa suurelta. Kuolleiden osuus lienee liki nolla. Muuttaneiden osuutta en osaa arvioida; jos koti vaihtuisi joka viides vuosi, olisi heitä tässä joukossa ehkä 20%. Sähköposti on nykyään liki jokaisella, mutta miten moni kertoo sen liittyessään?
Voiko kirkkoon liittymisen kasvu kertoa siitä, että yhä useampi piipahtaa jäsenenä esimerkiksi isovanhempien mieliksi lapsen kasteen ajan tms? Toisaalta kasteidenkin osuus putoaa, kirkkovihkimisten on suorastaan romahtanut.
13 kommenttia
Muistan myös, miten Karisma totesi taannoin liittyen liiton nihkeään jäsenkehitykseen, että liiton itsetarkoitus ei ole kasvattaa jäsenmäärää. Loistava ajatus! Sehän näkökulma sopisi joillekin muillekin usk. yhteisöille kuten vaikkapa….. 🙂 no joo, mutta on myös usk. yhteisöjä, joissa jäsenmäärä kasvaa, esim. katolisen kirkon jäsenmäärä on tasaisesti kasvanut viime vuosien aikana juuri maahanmuuttajien myötä, (noin seitsemän kertaa liiton jäsenmäärä).
Vapaasti voi ajatella ihan ilman mitään liittojakin. Eikös Jumalaankin ole lupa uuskoa ilman, että maksaa jonkin kiirkon jäsenmaksuja? Vai onko? Näin olen ainakin kuvitellut.
Jussi, oliko sinulla muuten tietoa blogini kysymyksestä, eli siitä paljonko esim. 2014 kirkkoon liittyneistä oli jäseniä vielä kesäkuussa 2015?
Karkkilassa on paljon vapaa-ajattelijoita koska siellä on ollut paljon kommunisteja. Jospa VAL jatkoi toimintaansa vanhasta muistista?
Mäntysalo: ”Toisaalta kasteidenkin osuus putoaa, kirkkovihkimisten on suorastaan romahtanut.”
Suuren osan kirkollisten vihkimisten osuuden pienenemisestä selittää se, että oikeus kirkolliseen vihkimiseen on vain kihlakumppaneilla, joista molemmat ovat rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.
Koska uskonnollinen tausta ei ole ainoa peruste puolison valinnalle, yhä suurempi osa pariskunnista edustaa keskenään eri vakaumusta. Teoreettisesti ajatellen voi siis odottaa, että kun 90% väestöstä oli kirkon jäseniä, 81% pareista oli oikeutettuja kirkolliseen vihkimiseen. Kun osuus on 70%, enää 49%:lla on vastaava mahdollisuus.
Kun kirkkoon kuuluvien henkilöiden osuus ensimmäisen avioliiton tavanomaisessa solmimisiässä olevista eli 20-40 -vuotiaista on valtakunnallisesti vielä pienempi eli noin 65-68%, siitä seuraa että odotettavissa oleva kirkollisten vihkimisten teoreettinen määrä on noin 42-46%. Näin laskettuna kirkollisen vihkimisen ovat tilastojen perusteella valinneet kaikki kynnelle kykenevät.
Joku taitava teoreetikko voisi luultavasti siivilöidä tilastomatematiikan keinoin jopa kirkollisen toimituksen ajaksi jäsenenä piipahtaneiden osuuden.
Helsingissä, missä kirkon jäsenten suhteellinen osuus on vielä pienempi, kaikki kirkollisiin toimituksiin liittyvät luvut ovat vastaavasti pienempiä.
Minusta tässä käytetään nyt tutkimuksen toteuttamiseen käyttettävää tietoa epäolennaisiin johtopäätöksiin. Tuosta sähköpostiosoitteensa jättäneiden suhteellisesta määrästä ei ole mielekästä tehdä realistista päätelmää. Niinpä koko tämä pohdinta on aika yhdentekevää. On toki luonnollista, että eroamista tai liittymistä harrastavat eroavat ja liittyvät todennäköisemmin myös jatkosta.
Helsingin ateistit ry julkaisi taannoin tietoja, joiden mukaan Vapaa-ajattelijoiden jäsenmäärä on 2010 – 2013 välisenä aikana pudonnut noin 20 %. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että liitosta on eronnut paikallisyhdistys/yhdistyksiä ja siitä, että uusia jäseniä ei oikein ole saatu mukaan. Tämä on tietysti yleinen ilmiö kaikessa perinteisessä yhdistystoiminnassa. Nuoria on vaikea saada mukaan. Liiton jäsenmäärä on noin kolme kertaa pienempi kuin esim. Suomen Helluntaikirkon. Kuten kaikissa katsomuksellisissa ja ideologisissa yhteisöissä, myös Vapaa-ajattelijoilla on omat skismansa. Jussi. K. Niemelä (entinen liton pj.) on muutaman kerran kuvannut liittoa omanlaisekseen ”hörhölahkoksi” (ilmaisu hänen). Kai pieni huumori sallitaan, onhan kaikenlaisia uskonnollisia ”hörhöjäkin” 🙂 Viimeisimmässä Gallup Ecclesiasticassa oli sellainenkin havainto, että vakaumuksellisista uskonnottomista kymmenesosalla oli hyvin kielteinen kuva liitosta. Huomasin, muutama viikko sitten, että Karisma oli fb-sivuillaan postannut jutun, jossa hän totesi, että liitolla on jonkinlainen viestintäongelma. Tapasin sattumalta erään liiton jäsenen yhdessä tilaisuudessa ja käytiin ihan asiallista keskustelua. Hänen sanoi, että on ilmeisesti jotain perää siinä, että liiton imago ei ole paras mahdollinen. Työni puolesta tunnen ihmisiä hyvin monista vakaumuksista ja katsomuksista. Myös ateisteja tietysti. Yllättävän monella (varsinkin nuorella) on sellainen kuva liitosta, että se on omalla laillaan fanaattinen pieni porukka. Monet heistä ovat sanoneet, että vaikka ovat uskonnottomia/ateisteja, he eivät tuollaiseen fanaattiseen porukkaan halua liittyä. Nämä huomiot ovat siis nousseet uskonnottomalta kentältä.
Ilmoita asiaton kommentti