Lähes 90% Meksikon asukkaista on kristittyjä, mutta kaikilla ei siellä kuitenkaan ole vapautta harjoittaa kristinuskoa. Joidenkin kansanryhmien parissa kristityksi kääntymisestä voi seurata esimerkiksi maansa ja omaisuutensa menettäminen, yhteisöstä karkottaminen ja sukulaisista erottaminen.
Kristityt, joiden luona Open Doorsin edustajat vierailivat, asuvat pienessä kaupungissa nimeltä Tuxpan de Bolaños. Kaupunki sijaitsee Jaliscon osavaltiossa, ja tuo kristittyjen ryhmä edustaa heimoa nimeltä Wixárika.
Kristityille heimon jäsenille mahdollisuus tavata kaukaa tulleita sisaria ja veljiä Herrassa oli kallisarvoinen. Tällaista mahdollisuutta syödä yhdessä, viettää jumalanpalvelusta ja tutkia Raamattua heillä ei ollut ollut montaakaan kertaa sen jälkeen, kun paikalliset viranomaiset sulkivat heidän kirkkonsa edellisenä vuonna.
Jumalanpalvelus pidettiin osaksi kepeistä ja muovista kyhätyssä teltassa koska talossa ei ollut kaikille tilaa. Kristityt ylistivät ja palvoivat Jumalaa ja lauloivat uskostaan kovalla ja selkeällä äänellä sekä espanjaksi että paikallisella kielellä. He lauloivat uskosta sekä rakkaudesta, jonka he ovat löytäneet Jumalassa. Heillä ei ollut epäilystäkään siitä, että Jumala on kutsunut heidät omikseen.
Näin he lauloivat:
Olemme Jumalan kansa. Meidät on kutsuttu levittämään hänen rakkauttaan. Olemme Jumalan kansa. Meidät on valittu kertomaan hyvää sanomaa. Julistamme Hänen kunniaansa kaikille kansoille
Rohkaisen heitä rukoilemaan
Tämä laulu nousee vaikeuksien keskeltä. Ryhmää johtaa Cenaida Sanchez, 49-vuotias kuuden lapsen äiti. Kun pastori José de Jesús de la Cruz karkotettiin yhteisöstä vuoden 2016 tammikuussa yhdessä 29 muun kristityn kanssa, uskovilla ei enää ollut paikkaa, missä kokoontua ja viettää jumalanpalvelusta. He päätyivät Cenaidan kotiin. Hän huolehtii heistä ja opettaa heille Raamattua.
Hän kertoo: “Ihmiset tulevat luokseni ja kysyvät, mitä he voivat ja mitä heidän pitää tehdä. Minä kerron, että meidän pitää rukoilla ja pyytää Jumalalta apua. Valitsen pari Raamatun kohtaa, joita tutkimme yhdessä. Se on vaikeaa, koska kaikki eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Annan heille esimerkkejä ja kerron omasta elämästäni. Jumala on opettanut minua tekemään näin, ja ihmiset ymmärtävät. Rohkaisen heitä rukoilemaan ja olemaan antamatta periksi.”
Cenaidan oma perhe on hajotettu. Hänen poikansa Ricardo vaimoineen ja perheineen oli osa ryhmää, joka karkotettiin pastorin mukana. Hänen uusi kotinsa on kuuma ja ahdas. Nyt noin kolmekymmentä kristittyä asuu kahdessa varastorakennuksessa, joissa ennen säilytettiin viinilaatikoita.
Cenaidan on siis selvittävä sekä vaikeuksista kotikaupungissaan että pojastaan erossa olemisen surusta. Hän kaipaa syvästi poikansa perhettä, mutta löytää lohtua Jumalan Sanasta.
“Sanassa sanotaan, että Jeesuksen seuraaminen johtaa vaikeuksiin. Minun kohdallani Sana on totta. Lapseni ovat kuitenkin elossa ja uskovat Jeesukseen. Minulla on kaikki hyvin niin kauan kuin he pysyvät uskossa ja jaksavat eteenpäin”, hän sanoo.
”Paikalliset ihmiset ovat sanoneet meille, ettei meillä ole oikeutta asua täällä. Heidän mukaansa mikään, mitä omistamme, ei enää kuulu meille, eivät edes maamme. En kuitenkaan pelkää. Tulen surulliseksi, koska he vastustavat puheillaan Kristusta. Jatkan rukoilemista heidän puolestaan, vaikka he väittävät minua vastaan. Pyydän Herraa antamaan heille anteeksi, koska he eivät tiedä, mitä tekevät. En pelkää. Haluan jatkaa taistelua omien ihmisteni ja tämän yhteisön kaikkien ihmisten puolesta. Pyydän Jumalaa koskettamaan heidän sydämiään, niin että he näkevät Hänet.”
Rakastan erityisesti näitä ihmisiä
Cenaida on yksi ensimmäisistä Wixárika-heimon jäsenistä, joka kuuli evankeliumin Jeesuksesta. Sitä heille julisti lähetystyöntekijä nimeltä Martin Mendoza, joka on omistanut viimeiset kaksitoista vuotta elämästään tälle työlle.
Martin uskoo, että jokaisen tulisi kuulla sanoma Kristuksesta. Hän kertoo:
“Annoin elämäni Jeesukselle vuonna 1995. Muutama vuosi sen jälkeen Jumala kutsui minut lähetystyöhön. Halusin julistaa evankeliumia, mutta en tiennyt, minne mennä. Jumala puhui sydämelleni, että lähtisin Tuxpan de Bolañosin kaupunkiin. Siksi rakastan erityisesti näitä ihmisiä.”
”Juuri tällaiset kansanryhmät tarvitsevat Jeesusta. On paljon hätää, hengellistä hätää. He elävät hyvin vaikeaa ja surullista elämää. Köyhyyttä on paljon. Heillä ei ole tarpeeksi ruokaa, ja he sairastavat paljon. Siksi on mielestäni vaivan arvoista omistaa elämänsä näille ihmisille vastustuksesta huolimatta ja vaikka joudumme luopumaan monista asioista. Jokainen uhraus kannattaa Jeesuksen tähden!”
Näitä kristittyjä vainotaan, koska paikalliset viranomaiset uskovat heidän vastustavan sikäläistä perinnettä ja kulttuuria. Kristittyinä he eivät enää halua palvella paikallisia jumalia, ja heitä pidetään riidankylväjinä, joiden ei pitäisi enää kuulua yhteisöön.
“Näissä olosuhteissa on hyvin vaikea pysyä lujana. Se on mahdollista vain pysymällä rukouksessa ja Jumalan Sanassa. Siksi pyydämme, rukoilkaa puolestamme, että jaksamme jatkaa uskovina tällä paikalla.
Rukoilkaa, että pysymme uskollisina ja lujina ja voimme jatkaa evankeliumin julistamista Wixárika-heimolle viisaasti ja harkiten. Muistakaa rukouksissanne uusia uskovia, joilla on erityisen vaikeaa. He kohtaavat paljon vastustusta ja heitä sorretaan. Rukoilkaa heille rohkeutta pysyä vahvoina ja todistaa Jeesuksesta rakkaudella.”
Open Doors tukee Tuxpanin vainottuja kristittyjä ja sieltä karkotettuja perheitä toimittamalla heille ruokaa ja lääkkeitä, auttamalla heitä saamaan oikeusapua ja tiedottamalla heidän tilanteestaan maailmalla. Heidän kohtalostaan on myös tehty virallinen valitus Väli-Amerikan Ihmisoikeuskomissiolle ja monille Meksikon kongressin jäsenille. Mutta paljon enemmän tarvitsee vielä tehdä. Rukoustenne ja tukenne avulla voimme antaa sisarillemme ja veljillemme Meksikossa lisää toivoa.
