Vanha loru sanoo: Döbeln ratsasti aukkoja katsellen! Se oli sitä aikaa, kun sodatkin olivat reilumpia. Vihollinen tuli suoraan edestä ja siinä mitattiin päivän kunto. Kun kaaduttiin, niin tuli myös aukkoja rintamaan. Nyt ovat ajat muuttuneet. Olisi hyvä, jos voisimme uskoa Varjeluksen todellisuuteen. Sanassa luvataan suoja eteen, taakse, molemmille sivuille sekä ylös ja alas. Olemme siis suojattuna joka puolelta, jos sallimme. Tämä ei kuitenkaan poista katoavaisuuden läsnäoloa. Tämä poistaa sen pelon, joka jähmettää ihmisen toimintakyvyttömäksi. Elämämme on kuitenkin Hänen kädessään, joka sen on lahjaksi meille antanut.
Luonnonlakien mukaan meidän on jätettävä tämä maallinen majamme kylmille lopulta. Isän, äidin sekä setien ja tätien poismeno tuntuu luonnolliselta, hehän ovat eri sukupolvea. Kun asia tulee omaan sisarusparveen, sen todellisuus koskettaa eri tavalla. Itse olen nuorin kuudesta lapsesta, jotka vanhempamme saivat. Itse lähentelen jo seitsemääviittä. Trafi muistuttaa siitä viiden vuoden välein. Kun ensimmäinen rivistöstä kaatui, ymmärsin hänen sairastaneen ja kärsineen jo pitemmän aikaa. Kun toinen kaatuu, hän on iällinen ja myös majanpurkajien kohteena ollut jonkin aikaa. Joskus ihmettelen mitä Herramme tahtoo puhua silloin, kun joku saa kutsun muutamassa minuutissa. Joku saa odottaa riutuen pitkiäkin aikoja. Olisiko siinä viesti: Et tiedä hetkeä, etkä tiedä vaikka saisit pitkän tautivuoteen, voitko kommunikoida voitko tehdä valmistukset, jonka olet siirtänyt vanhuuteen. Näitä mietin ja ajattelen: Muista Luojaasi nuoruudessasi! Etteivät tulisi ne pahat päivät. Mikä on paha päivä? Olisiko se Biblian sanoilla: Menkää ahtaasta portista sisälle! Sillä Minä sanon teille: Monet pyytävät, mutta eivät taida! Siis monet haluaisivat, mutta eivät kykene, uskalla, osaa.
