Hännättömän apinan hännykätön kapina

Lukijani.

Pekka Särkiö kirjoitti äsken kiivaasti keskustellun blogin siitä, mitä tien varsilta voi löytää. Entä tiet? Minne pitää huutaa, että liikenteessä voisi toimia turvallisesti yhteisten pelisääntöjen mukaan?

Esimerkkejä elämästä.

Ajelin helmikuun pakkasilla valtatietä pohjoiseen. Alkoi pitkä suora. Liikennemerkistä näkyi, että nopeusrajoitus vaihtuu sataan kilometriin tunnissa. Hetken aikaa päässä löi tyhjää. Muistelin, että edellispäivänä merkki näytti talvinopeutta eli 80 km:ä tunnissa. Tuliko kevät jo? Vai leikkiikö joku turistien hengellä, kun hiihtolomakausi lähestyy?

Jatkoin seuraavalle bussipysäkille, pysäytin auton ja ilmoitin havainnon Tienkäyttäjän linjalle. Kun kuvasin tapauksen, päivystäjä vahvisti epäilykseni ilkivallasta. Hän kiitti ja lupasi toimittaa tiedon tienpitäjälle.

Seuraavana päivänä nopeus näkyi taas oikein. Ja merkki jäi rauhaan talvikauden loppuun.

Kävelin lähiseudun teillä mieltäni virkeäksi ja kuntoani koholle. Ohitin vartioimattoman tasoristeyksen. Pian sen jälkeen huomasin, että jokin liikennemerkki makaa ojassa naamapuoli maata kohti. Heti tuli vastaan toinen, jonka naama näytti radalle päin. Se siis seisoi selkä liikennettä vasten.

Tärkein merkki oli onneksi kunnossa! Ryhti suorana se varoitti vartioimattomasta tasoristeyksestä – juuri kuten sen kuuluu tehdä.

Kohautin olkapäitäni ja jatkoin kotiin.

Pari viikkoa myöhemmin liikuin samaa reittiä toiseen suuntaan. Radan yli mentyäni päätin vilkaista, mitä sen puolen merkeille kuuluu. Huonoa ja huonompaa. Kaksi lähintä varoitusmerkkiä olla öllötti ojassa naama mudassa. Tärkein merkki pärjäsi pikkuisen kehnommin: Se lojui maassa jalka katkenneena.

Soitin Tienkäyttäjän linjalle. Siellä päivystäjä ensin mietti, kenelle asia mahtaa kuulua. Ja sitä, pitäisikö minun soittaa jonnekin muualle. Lopulta hän kirjasi havainnon ylös, koska viisi varoitusmerkkiä kuudesta oli nurin.

Miksi en nyt kohauttanut olkapäitäni? En voinut. Samalla viikolla yksi ihminen oli ajanut junan alle. Lenkkireitillänikin joku ”hännätön apina” oli juuri liittynyt hännykättömien kuskien kapinaan: Auton vauhti kiihtyi tasoristeyksen kohdalla, kun kännykkä oli pakko pitää korvalla varusteiden vajavuuden vuoksi.

Näkeekö silloin junan?

Sinun

Harmaa rovasti