Hän on tullut keskellemme

Väisty huoli maallinen: lauloin äsken messussa. Mieleeni tuli tapaus Lammin kirkossa vuosia sitten. Kirkon käytävää sisään astellessani; pieni tyttö hihkaisi äidilleen: äiti katso Jeesus tuli ja osoitti minua. Tytön katse oli täynnä iloa ja riemua. Mietin virttä laulaessani tuota ja sitä, että mitäpä jos näkisin itse Jeesuksen tulevan kirkkoon. Kävelevän tuossa käytävää ja istuvan paikalleen. Silloin väistyisi kaikki huoleni. Myös hirveä selkäsärky, josta olin kärsinyt jo useita päiviä. Ei minun tarvitsisi edes pyytää. Kyllä Hän tietäisi mitä tarvitsen.Kirkkoon olin tullut vaimoni tukemana. Pois astelein melko kevein askelin. Särky oli helpottunu.

  1. Hyvää Pääsiäistä Pekka ja kaikki muutkin.

    ”Ja minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa.
    Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka vein heidät pois Egyptin maasta, asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa.” 2.Moos:46-47

    ”Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”
    Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
    Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
    Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” Ilm.7: 13-17

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.