Seuraavassa muutama sana hallituksen uusista leikkauksista, vaihtoehdoista niille sekä herätysliikkeiden politiikasta ja politiikan herätysliikkeestä. Kerron myös, mikä olisi kirkon paikka tässä maailmassa.
1. Viikon pohjanoteeraus: hallituksen uudet talouden sopeuttamistoimenpiteet
Ennen vaaleja valtiovarainministeri Riikka Purra lupasi, ettei pienituloisilta leikata ja pääministeri Petteri Orpo sanoi, ettei ketään ajeta ”kohtuuttomiin tilanteisiin”. Silkkaa valehtelua. Hallitus on hengästyttävällä tahdilla onnistunut pettämään vaalilupauksen toisensa jälkeen.
Nyt nimenomaan kaikkein pienituloisimmilta leikataan ja yli 100 000 ihmistä, joukossa päälle 20 000 lasta, ajetaan köyhyysrajan alapuolelle ja ruokajonoihin. Leikkaukset olisi voitu tehdä toisinkin, mutta siinä astuu peliin politiikka. Ei Kokoomus ja PS suotta ole oikeisto- ja äärioikeistopuolueita ja KD niiden mahdollisimman epäkristillinen aisankannattaja. Och samma på svenska.
Toki oikeistolaisen evankelikaalis-helluntailaisen ”kristillisen” puolueen prikulleen oikea viiteryhmä on bisnes- ja äärioikeisto. Ei kahta sanaa.
Hallituksen piirissä velkalaivat ja muut vastaavat kielikuvat on pistetty pöytälaatikkoon. Sanakirjasta on kaivettu termi ”oikeudenmukaisuus.” Kun konservatiivikristitty sanoo, että on ”rakkaudettomuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia” siinä on jotain samaa arkijärjelle absurdia logiikkaa kuin oikeistohallituksen ”oikeudenmukaisuudessa”, kun se antaa varakkaille ja leikkaa köyhiltä.
Kun Orpo ja Purra nyt markkinoivat uusia leikkauksia oikeudenmukaisuudella, niin katsopaanpa, kuinka oikeudenmukaisia ne ovat.
Hyvätuloisten verotusta kiristetään. Totta. Kiristyksen jälkeen varakkaiden verotus kevenee enää vähän päälle 1000 euroa vuodessa. Pienituloisilta sen sijaan edelleen leikataan 700 e kuukaudessa. Oikeudenmukaista?
Hallituksen viime viikon päätösten seurauksena hyvätuloisten verotus kiristyy noin 330 e vuodessa(sic!). Kuukaudessa se tarkoittaa pääministerin palkalla peräti 28 euroa. Kun ansaitset kymppitonnin/kk, kiristyy verotuksesi jopa 20e/kk. Huh huh!
Hallituksen yhteisille velkatalkoille en tiedä nauraako vai itkeäkö, pienituloinen ainakin punoo kohta köyttä kattoon. Kun pääministerin palkalla tuloistasi lähtee viidessadasosa, katoaa köyhältä kolmasosa. Että sellaiset talkoot!
Summa: kaikkien yli 10 000e/kk saavien verotus kevenee edelleen toista tonnia vuodessa!
———-
Samaan aikaan toisaalla. Siellä, missä asunnot ovat pienempiä, ahtaampia ja kaupungin vuokrakerrostaloja ja köyhyys jokapäiväistä. Sieltä asumistukea leikataan 200 – 300e/kk.
Siellä, missä on valittava, kumpi syö hedelmiä, äiti vai lapsi (valinta toki helppo), siellä lapsikorotusten poisto – lasten määrästä riippuen – vie 150e – 500 e/kk.
Siellä, missä tarpeellisia lääkkeitä jää jo nyt ja joka kuukausi ostamatta, siellä niitä jää kohta vielä enemmän, kun lääkkeiden alkuomavastuu kohoaa. Samoin sairaala- ja terveydenhoitomaksut.
Kiitos vaan Petteri ja Riikka. Ihan on pakko kysyä, kuinka pienituloinen pitää olla, ettei leikata, kuinka köyhä pitää olla, ettei joudu kohtuuttomiin tilanteisiin, kun kaiken edellä mainitun lisäksi myös toimeentulotuen ehtoja kiristetään?
Kaikki nämä leikkaukset osuvat samaan ihmisryhmään, yhteiskuntamme kaikkein vähävaraisimpiin. Oikeudenmukaista? Näenkö väärin, ovatko silmälasini liian punaiset vai rakennetaanko tässä – ja varsin määrätietoisesti – uudelleen luokkayhteiskuntaa?
———
Ei riitä, että hallitus leikkaa tuloista, hallitus leikkaa rajusti myös hyvinvointiyhteiskunnan toisesta peruspilarista julkisista terveyspalveluista. Yhteensä yli miljardi euroa. Tämä samaan aikaan, kun puoli miljardia kipataan kokoomusjohtoisille yksityisille terveysjäteille kelakorvausten noston muodossa.
Tämä painajaismainen hallitus käy myös hyvinvointivaltion toisen keskeisen osa-alueen kimppuun: koulutuksen! Edellisen hallituksen päättämä toisen asteen maksuttomuus oli liki peruskoulu-uudistukseen verrattava saavutus (kiitos Li!). Nyt maksuttomuus poistuu päälle 18-vuotiailta.
Käytännössä tämä tarkoittaa noin vuoden tai kahden lisämaksuja lukiota tai ammattikoulua käyville ja heidän vanhemmilleen. Kokoomuksen peruste oli, ettei opintomateriaalien hankinta ja maksaminen toki voi olla este kenenkään opinnoille. Eivät ne niin suuria ole. Kuinka pihalla saa olla? Tässä yksi kuvaavimpia esimerkkejä bisnesoikeiston täydellisestä vieraantumisesta pienituloisen arjesta.
Lisäksi Alv:in poikkeuksellisen iso korotus 24 prosentista 25,5 prosenttiin iskee sekin kaikkein pahiten pienituloisten kukkaroon. Kaikkein suurituloisimmilla alv-noston vaikutus on kaikkein pienin.
Oikeudenmukaista? Ei sinnepäinkään.
Absurdista puheesta oikeudenmukaisuudesta ehkä kammottavin esimerkki on kristillisdemokraattien facebook-sivuilta löytyvä hallituksen kehysriiheä kehuva maksettu mainos. Käykää vilkaisemassa..
2. Vaihtoehtoja olisi . . . .
Hallituksen puhe EU:n tarkkailuluokalle joutumisesta oli ylimitoitettua ja paljolti taktista. Silti on selvää, että pitää leikata ja pitää säästää. Velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on ylitsekäymätön.
Kun leikataan, tulisi muistaa, että valtiolla on myös miljardeja tarpeettomia, kilpailua vääristäviä menoja – jos siis halutaan olla reilusti kapitalisteja. Purran ja PS:n vitsailu köyhiltä leikkaamisella sen sijaan kertoo, millainen hallitus meillä nyt on ja millaiseen ihmiskuvaan se nojaa.
Vaihtoehtoja olisi. Köyhiltä leikkaaminen ei ole välttämättömyys, se on poliittinen ja ideologinen valinta. Siitä kaikuu kovasti myös moraalinen paatos: köyhyys on rikos!
Vaihtoehtoja on viimeksi esittänyt esimerkiksi STTK:n pääekonomisti, Vasemmistoliitto ja moni muu.
———–
Listaamattomien yritysten osinkoveron huojennus olisi mahdollisuus joko kokonaan poistaa tai sitä kiristää. Se toisi helposti valtion kassaan 800 milj.euroa. Osinkoveron huojennus on nyt mahdollisimman epäoikeudenmukainen. Vai mitä tuumaatte esimerkiksi varakkaan perheyrityksen omistajasta, joka nostaa 149 000 euroa vuodessa henkilökohtaisena tulona ja maksaa siitä 7.5% veroa? Vastaavista suuremmistakin tuloista veroprosentti on äärimmäisen matala.
Sanottakoon vertailukohtana, että paljon puhutun Alepan kassan minimipalkasta lähtee veroa välillisine ja muine maksuineen helposti kolmasosa.
Säätämällä uudelleen varallisuusvero – joka olisi erittäin oikeudenmukainen – valtion kassaan kilahtaisi vaivatta päälle 700 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä varallisuusvero ei edes missään mielessä rasita varakkaita. Sen sijaan pienituloiseeen jokaisen euron saksiminen sattuu.
Entä yritystuet? Onko siis niin, että yrityselämällä menee niin huonosti, että päälle kymmeneen miljardiin nousevista välittömistä ja välillisistä yritystuista ei voida edes viidesosaa leikata, ei vaikka ne vääristävät kilpailua ja jopa Elinkeinoelämän Keskusliitto kannattaisi niistä luopumista.
Itseasiassa yhtään suuremmilla yrityksillä ei mene huonosti. Ns. voiton suhdeluku (lisäarvon suhde sen tuottamiseen käytettyyn kokonaispääomaan) on kasvanut 1980-ja etenkin 1990-luvusta lähtien valtavasti koko läntisessä maailmassa. Yhtä lailla tuloerot ovat vastaavasti kasvaneet roimasti. Suomeksi: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet ja yrityselämällä ei ole mennyt mukavammin koskaan sitten 1800-luvun.
Harmaan talouden tutkiminen toisi jokaisen siihen pistetyn euron kymmen- ellei satakertaisesti takaisin, mutta ei : oikeistohallitus leikkaa harmaan talouden tutkimusyksiköstä. Lisäksi verovälttelyn ehkäisemistä olisi helppo tehostaa.
Mutta ei. Hallitus ei toteuta mitään näistä toimista. Se ei koske, ei edes hipaise hyvätuloisimpien varallisuuteen. Ei. Hallitus leikkaa sieltä, missä valmiiksi jo vähiten!
3. Lopputuloksena tästä kaikesta
Lopputuloksena on uusi luokkayhteiskunta. Sellainen uusi luokkayhteiskunta, jossa erityisesti alimmilta yhteiskuntaluokilta puuttuu luokkatietoisuus ja kaikki keskinäinen solidaarisuus. Mikä porvarin unelma!
Marxin kurjistumisteoria työväenluokan osalta ei pitänyt alkuunkaan paikkansa ainakaan läntisessä Euroopassa eikä eritoten pohjoismaissa. Se huomattiin jo 1950-luvulla Sirola-opistossakin. Näissä maissa työväenluokan elin- ja tulotaso sekä elämänlaatu kasvoi lähes lineaarisesti 1880-luvulta 1980-luvulle, ja osalla perinteistä työväenluokkaa senkin jälkeen. Tätä kohtuullisen hyvinvoivaa ryhmää voisi nykyään kutsua palkkatyötä tekeväksi keskiluokaksi. Sillä menee mukavasti, vaikka osalla on jatkuva pelko pers.., koska mahdollinen työttömyys tai lomautus robotin, tekoälyn tai muun vuoksi häämöttää painajaisena näköpiirissä.
Ei Marxia silti romukoppaan. Fossiilikapitalismi hoipertelee jo viimeisillään ja kurjistuminenkin pitää paikkansa matalapalkkaisimman, naisvaltaisen osan työväenluokkaa sekä työttömien, yhteiskunnasta syrjäytyneiden, maahanmuuttajien ja vähävaraisten eläkeläisten kohdalla. Kyseessä ei ole pieni ryhmä, vaan määrällisesti miljoonan luokkaa.
Tämän ryhmän elintaso on yhtä poikkeusta lukuunottamatta laskenut jatkuvasti 1990-luvun alusta. Poikkeus oli Marinin hallituskausi. Sanotaan kaviaarisosialisteista mitä hyvänsä, tässä suhteessa se oli edistyksellinen, voisi jopa sanoa, että kristillinen. Nykyisen oikeistohallituksen sosiaaliturvaleikkaukset syöksevät tämän mittavan joukon absoluuttiseen kurjuuteen.
————
Kansa jakaantuu. Jo nyt korkeampi koulutus tahtoo periytyä. Jo nyt odotettavissa oleva elinikä määräytyy paljolti koulutus- ja tulotason mukaan. Jo nyt asuinalueet eriytyvät kiihtyvällä vauhdilla ja koulushoppailu on normi niillä, joilla varaa.
Varakkaat – tai edes kohtuullisen hyvätuloiset – eivät jonota terveyskeskusten akuuttipäivystyksissä aamuseitsemältä, että pääsisivät iltapäivällä hetkeksi lääkärin pakeille. Käykää katsomassa! Siellä yhteiskunnan luokkajako näkyy pelkistetyimmillään: köyhiä, sairaita, vähävaraisia, vanhuksia, rollaattoreita ulko-oven edusta täynnä, maahanmuuttajia, eri tavoin syrjäytyneitä.
Kaupunkien keskustat ovat täynnä terveystaloa ja mehiläistä. Ei ole sellaista vaivaa, isoa tai mikroskooppisen pientä, johon ei välittömästi pääse, kun lompsa on riittävän paksu. Jos olet köyhä ja sairastut syöpään, saatat kuolla ennen ensimmäistä aikaa erikoislääkärille. Mutta jos sinulla on amerikan malliin vakuutus tai muuten riittävä omaisuus, american express ja kiva pikku joustovara, olet ennen iltapäivää Docrateella kudosnäytettä antamassa 3 267e/krt.
Jos jotain olemme 1990-luvun alun lamasta oppineet, ehkä sen, että sosiaaliturvaleikkausten – kuten nykyään on tapana sanoa – ”häntä on pitkä.” Yhä enemmän on niitä nuoria aikuisia, joiden vanhemmatkin ovat syrjäytyneet työmarkkinoilta ja elämänsyrjästä jo 1990-luvun alun laman leikkausten tuloksena. Köyhyys periytyy isältä pojalle ja muuttuu ylisukupolviseksi eikä kierre katkea.
Pelkään pahoin, että hallituksen shokeeraavan suurien ja samoihin ihmisryhmiin kohdistuvien leikkausten seuraukset tulevat pienellä viiveellä olemaan järkyttävät.
4. Herätysliikkeiden politiikka ja politiikan herätysliike
Kun lukee sieltä täältä omia vanhoja kirjoituksiaan saattaisi ensimmäinen hyvin perusteltu reaktio olla katsoa köydelle paikkaa. Sitä alkaa miettimään onko ajatukset, käsitykset ja kannanotot muuttuneet.
Osin on. Olen aina ollut vasemmistolainen. En ole juurikaan aiemmin ottanut kantaa sukupuoli- ja seksuaalieettisiin kysymyksiin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Eräänlaisen nojatuoliantropologisen herätyksen tiimoilta ajauduin puolitoista vuosikymmentä sitten teologian opinnoissa herätysliikkeiden pariin. Tuskin tiesin niitä ennakkoon edes nimeltä.
Katselin jokin aika sitten körttiseuroja striimattuna. Muutama kymmenen ihmistä, monasti vähemmän. Kotiseuroja. Veisaavat hartaasti alakuloisia virsiä. Virrenveisuun keskeyttää aika ajoin tyhjänpäiväinen puhe. Tässä kaikki. Miten vaikea tuonne olisi mennä ulkopuolisen?
Miten helppo vastaavasti on sujahtaa RY:n toimitalon seurapenkin takariville. Tuhannen muun joukkoon. Lapset pitävät meteliä. Perheitä tulee ja menee. Saarnapuhekin on parhaimmillaan vaikuttava. Ongelma on, että en niele puoliakaan vanhoillislestadiolaisesta maallikkodogmatiikasta. Körttien alatien kristillisyys sen sijaan on aina puhuttanut, koskettanut sielun syvimpiä tuntoja, mutta inhoan virsiä. Molempien liikkeiden matalakirkollisuus viehättää.
Matalakirkollisuus on viehättänyt myös uuspietismissä, joskin sekin – kukaties Sleyn vanaveteen jouduttuaan – on muuttumassa virkaa ja sakramentteja painottavaan suuntaan. Kansanlähetyksessä on edelleen jotain innostavaa ja aitoa evankeliumin paloa. Silti moni asia minut erottaa eikä vähiten politiikka.
Olen aina ollut ja edelleen olen ensisijaisesti poliittinen ja vasta sen jälkeen hengellinen ihminen. Joskus nämä ulottuvuudet ovat ristiriidassa ja silloin poliittinen voittaa. Valitettavasti viidesläisyys ja kristillisdemokraatit elävät ja ovat lähes täydessä symbioosissa.
Kun Keskustapuolueessa sammutetaan joskus valot, viimeinen lähtijä on epäilemättä lestadiolainen. Vanhoillislestadiolaiset eivät edelleenkään äänestä kristillisdemokraateja, mikä hyvä, mutta voiko peruskotkalainen rietas kastettu pakana uskoa, että Jumalan valtakunta löytyy täältä Jumalan selän takaa Oulusta?
Konservatiivisista herätysliikkeistä minut erottaa politiikka ja muutamat teologisesti vähämerkitykselliset asiat kuten viran sukupuoli ja homokysymys. Puolikonservatiivisena on hankala olla nykyään vasemmistolainen ja tulipunaisena vasemmistolaisena on hankala edelleen olla sekä konservatiivisessa että ruiskukan liberaalissa keskiluokkaisessa kirkossa.
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on jäänyt itselleni rukoilevaisuuden ohella kaikkein vieraimmaksi. Kirkkohistorian yliopistonlehtori Kyllikki Tiensuu pakotti ennen eläkkeelle jäämistään tenttimään jonkin kirjan Hedbergistä, mutta siihenpä se on melkein jäänyt lukuunottamatta Teemu Kakkurin hienoa väitöskirjaa.
————–
Sleyn nykyinen jyrkähkö kirkkopoliittinen ja teologinen imago vieroksuttaa. Siitä oiva esimerkki oli Sleyn lähestysjohtaja Ville Auvisen toissaviikkoinen blogi.
Ville Auvinen (KD) otti blogissaan Jussi Halla-ahon tueksi kirkkokritiikilleen. Kaikki kelpaa, kun kirkkoa pitää lyödä. Jopa hyvin rasistisista ja homofobisista kirjoituksistaan tunnettu agnostikko-ateisti Halla-aho, joka ei kuulu kirkkoon.
Auvisen blogin pointtina oli taivastella kirkon nykymenoa. Ilmeisesti Auvinenkin näkee – lainaamaansa Halla-ahoa siteeraten – ”kirkon yleishumanistisena ja yleisvasemmistolaisena kansalaisjärjestönä.” Auvinen ottaa blogissaan muutaman muunkin esimerkin, lähinnä ihmisiltä, joille ainakaan luterilainen kirkko ei vaikuta olevan läheinen. Silti nämä – ja ilmeisesti Auvinen esimerkkiensä kautta myös – kritisoivat kansankirkkoa maailmaan mukautumisesta ja muotien perässä juoksemisesta.
Ehkäpä Villeä jossain määrin lohduttaa, että ainakin hänen puolueensa KD on mahdollisimman kaukana mistään yleisvasemmistolaisuudesta, puhumattakaan että se juoksisi erilaisten ”muotien”, kuten syrjimättömyyden tai tasa-arvoisen avioliiton kaltaisten ”hullutusten” perässä.
Harmillista, että KD liukunut pikkuhiljaa hyvin oikealle. Vai onko se ollut siellä aina? Muistaakseni Bjarne Kallis yritti viedä puoluetta enemmänkin poliittiseen keskustaan. Sivumennen sanoen Suomen Teologinen Instituuttikin on yhä enemmän alkanut muistuttaa Kristillisdemokraattien kirkkopoliittista haarakonttoria. En tykkää, en
————
Perussuomalaiset oli puolueena tultaessa 2000-luvulle tavallaan politiikan herätysliike. Siihen saakka kolme puoluetta – SDP, Kesk, ja Kok – olivat vuosikymmeniä vaihtelevin kombinaation hallinneet maata ja korruptoituneet. Soinin perussuomalaiset oli köyhän asialla, imagoltaan vähän kuin maalaisliiton pykäläläisyys 1900-luvun alussa.
Perussuomalaiset olivat pitkään myös vieroksuttu puolue. Poliittisessa paitsiossa vähän kuin SKDL aikoinaan. Erik Allardt loi teoreettisen ja Kekkonen poliittisen perustan sille, että kommunistit integroitiin menestyksellä suomalaiseen yhteiskuntaan. Vallankumouksen terä talttui ja vähitellen koko puolue.
Onkin mielenkiintoista seurata, miten käy perussuomalaisten? Purran johdolla puoluetta pesty puhtaaksi kaikkein tökeröimmästä rasismista. Venäjän hyökkäyssodan aikaan saama oikeistolainen nationalistinen hurmos on ikään kuin normalisoinut myös perussuomalaiset. Vahvasti tuntuu, että samalla kun kokoomus on persuuntunut, on PS bisnesoikeistolaistunut. Jos Soinin PS vielä olikin myös köyhän asialla, Purran perussuomalaiset ajavat Kokoomuksen ohi oikealta myös talouspolitiikassa. Euroopassa talousoikeiston ja äärioikeiston liitto ei ole mitenkään harvinaista ja Purra saksineen ja ivallisine hymyineen on melko tyypillinen eurooppalainen äärioikeistojohtaja.
Suomi ei ole koskaan ollut näin oikealla. Siitä laskun maksaa köyhä ihminen. Tässä on kirkon paikka.
5. Kirkon paikka tässä maailmassa
Arvostamani edesmennyt Mikko Juva toisti moneen kertaan, että kirkon pitää olla AINA heikkojen, vähäosaisten ja köyhien puolella. Eikä Juvasta saa – edes jälkikäteen – vasemmistolaista mitenkään.
Onneksi meillä on kirkossa edes kaksi piispaa, jotka saavat Juvan toivomalla tavalla suunsa auki, kun yksinhuoltajia ja osa-aikatyöläisiä ajetaan ruokajonoon: arkkipiispa Tapio Luoma ja Mikkelin piispa Mari Parkkinen. Hatunnosto molemmille sekä Haagan seurakunnalle, joka jälkimmäinen on pitänyt kiitettävästi ääntä vähäosaisten puolesta.
Luomasta ei saa Juvaa, mutta olen ollut näkevinäni arkkipiispan ajattelussa sellaista uudistumista (eikä vain seksuaalieettisissä kysymyksissä), mitä Luomaa arkkipiispanvaalissa kannattaneet tuskin toivoivat. Minusta on luonnollista, että ihminen muuttuu. Ajattelu kehittyy ja saa uusia virikkeitä uusissa toimintaympäristöissä.
Ainakin minä näen, että kirkon olemuksen ydin tässä maailmassa on asettua heikomman puolelle. Kirkon vallankumouksellinen tehtävä on seisoa sorretun, syrjityn, köyhän ja ulossuljetun rinnalla (paitsi ehkä Lapualla).
Kirkon tulee sanoa jyrkkä ei kovalle ja kylmälle uusvanhalle liberalistiselle ”jokainen pärjätköön omillaan”-ajattelulle, mikä muuten on sukua käsitykselle, että kristinuskon ydin on yksilön sielun pelastus.
————————————————————————————————————————
Kari-Matti, kiitos kirjoituksesta. Niin — , kenen rahoilla meidän ”hyvinvointivaltion” menot yritetään kattaa? On käsittämätöntä, että he, jotka suurimman osan lystistä maksaa, eivät muka osallistu talkoisiin. Meillä on vasemmistolainen yhteiskunta ja Orpon hallitus kasvattaa sitä velkarahalla. Valtio voi hyvin. Mielestäni hallituksella on vasemmistolainen ohjelma, ei oikeistolainen. Tulevat sukupolvet maksavat nyt otetut velat.
Suomessa on osakeyhtiön perustaminen helppoa. Kari-Matti, suosittelen sinua perustamaan osakeyhtiön ja sitä kautta työllistää itsesi (ja mahdollisesti muita). Tiedätkö miten paljon maksaisit yhtiösi kautta ja oman verotuksen kautta veroa?
Juha, kiitos kommenteista. Kun opiskelin Tampereen punayliopistossa, ehdin kaiken sellaisen ohella, mitä silkka säädyllisyys estää minua näin isänmaallisella ja kristillisellä palstalla edes vihjaamasta, studeerata myös laskentatointa ja yksityisoikeutta. Osaan perustaa osakeyhtiön, mutta turha kai lisätä, että koko ajatus on minulle vieras, mikä sinänsä saattaa olla harmi. Jos jokin minulta kategorisesti puuttuu, se on yrittäjähenki, kapitalistin mieli ja sielu.
Tänään kuoli yksi Suomen suurimmista säveltäjistä ikinä: Kaj Chydenius. Lapualaisoopperan säveltäjä. Minulla on aina ollut ikävä 1960-luvun yleisvasemmistolaisuutta, harmi, että synnyin liian myöhään.
Ilmeisesti Juha ihanneyhteiskuntasi on amerikkalaistyyppinen jokainen huolehtikoon itsestään. En voisi olla enempää eri mieltä. Olet kristitty, mutta joko luemme kokonaan eri Raamattua tai tulkitsemme sitä hyvin eri tavoin, mikä jälkimmäinen todennäköistä. Ihmiskuvamme ja käsityksemme hyvästä ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta taitaa olla läpeensä erilainen.
Juha, murehdit niiden osaa, jotka ”suurimman osan lystistä maksaa”. On totta, että suurempituloiset maksavat enemmän veroa, mutta pitäisikö veron määrää enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä jää käteen verojen jälkeen? Siihen rahaan, millä pitää elää. Suurituloiselle taitaa kuitenkin jäädä enemmän kuin sille pienituloiselle, joka ei niin paljon maksa veroa ja joka ehkä saa sosiaalietuuksia. Olisiko kuitenkin oikeudenmukaista (ja kristillistä), että verotuksen ja sosiaalietuuksien avulla tasattaisiin tuloja sen verran, ettei kukaan kurjuuteen joutuisi? Lasku esimerkiksi lapsiperheköyhyydestä tulee kyllä aikanaan, vaikka nyt kuinka haluaisimme väistää vastuumme.
Pirjo, en murehdi suurituloisten toimeentulosta. Mutta ihmettelen sitä, että monet eivät tiedä ketkä tämän lystin maksaa.
Monet vuodet ollaan kasvatettu valtion kuluja. Hallinto eri julkisilla sektoreilla on aivan käsittämätön. Soteuudistus kasvatti vain hallintoa ja kuluja. Terveydenhoiden palvelyt heikkenevät, vaikka rahaa menee enemmän, mutta tekevien käsien määrä ei ole kasvanut. Monet vuodet on siirretty tuleville sukupolville meidän politiikkojen aiheuttamia valtion menoja, nämä menot jatkuvat myös tulevilla sukupolvilla. Tulevat sukupolvet alkavat lyhentämään valtion velkaa, koska EU:n mekanismit tulevat jossainvaiheessa niin määräämään. Miten silloin voidaan rahoittaa valtiota, joka ei enää voi hyvin ja miten paljon pitää menoja supistaa.
Juha, kiitos täsmennyksestä. Jaan huolesi valtion velan kasvusta, mutta en voi hyväksyä tapaa, jolla tilannetta nyt yritetään korjata.
Pirjon kanssa hyvin paljon samaa mieltä. Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on liian iso, mutta tapa, jolla tilannetta korjataan väärä. Hallitus ei käytännössä puutu mitenkään sinne, mistä massia todella löytyisi eli pääomaverotukseen vaan sinne, mistä säästöt lopulta näennäisiä tai jopa yhtään pidemmällä aikavälillä lisäävät menoja.
rahan arvo ei ole kaikille sama. Huomasin sen eläkkeelle jäätyäni. Olin viimeiset vuodet työssä vain 50%. Eläkelaitokselta kerrottiin että häviän siinä vain 200 € kuussa. Näin teoriassa kyllä, mutta eläkeläisenä tuo 200 vastaakin 600€ :n menetystä. Joten kun joku pienituloinen joutuu olemaan talkoissa 20€ :n verran niin se voi merkitä hänelle paljon suurempaa elämisen tason menetystä kuin hyvätuloiselle vaikkapa 2000 € : n menetys. Joten rahan arvo ei kaikille ole ollenkaan sama. Tämä tapani laskea rahan ”arvo” ei näytä olevan kaikille aivan selvä.
Pekka, juuri näin. Ja kun joku harkitsee uuden auton ostamista, toinen miettii, olisiko varaa paikallisliikenteen kertalippuun.
Vakavaraisen elämäntaso ei muutu suuristakaan leikkauksista. Lounaiden ja päivällisten tasoa ei leikkaukset heilauta. Kummallista muuten , ettei hallitus kerro meille siitä, mitä tarkoittaisi se että joutuisimme kansana holhouksen alaisiksi liian suuren velkataakan tähden. Eikä siitä kuin lähellä tämän toteutuminen saattaa olla.
Hallitus enemmän kuin hiukan taktisesti liioitteli tätä ”tarkkailuluokalle” joutumista. Antti Ronkainen kirjoittanut siitä hyvin: https://www.facebook.com/a.ronkainen?locale=fi_FI
Kari-Matti. Sopivan kantaaottava kirjoitus. Sairaalamaailmasta lähes joka päivä tietoja saavana todella huonoon suuntaan mennään. Vähävaraisia nämä hallituksen leikkaukset eniten kurittavat. Mainitsit tuon Teemu Kakkurin väitöskirjan. En ole sitä lukenut, mutta kun sitä äsken selasin siinä käsiteltiin myös vuoden 1956 piispanvaalia, joka ratkesi Eero Lehtisen eduksi. Olavi Kareksen kirjat olen lukenut, jossa hän luonnollisesti käsittelee myös tuota piispanvaalia. Vaikka piispa Lehtinen edustikin evankelista liikettä hän oli kokoava voima Lapuan hiippakunnassa ja kuten olen ymmärtänyt koko evlut-kirkossa. Taustalla oli sota, joka lähensi körttiläisiä evankeliseen piispaan.
Kuten Lehtinen toteaa: ”Syttyi talvisota, ympäristönäni oli pian todellinen tuskien rintama. Seisoin kuin kirottuna vartiopaikallani Golgatan ristiin ainoan toivoni pannen. Taipaleessa toisessa korsussa soi Siionin virsi, toisessa helähti Siionin kannel. Omassa sielussani soivat vuoroin molemmat.” (Paimenkirje 1958). Muistan Lapuan hiippakunnan 30-vuotisjuhlat Lapuan tuomiokirkossa, jossa piispa emeritus Lehtinen saarnasi. Niin voimakasta saarnaa en ole koskaan kuullut sen jälkeen. Muistan tuon saarnan alun, jossa hän viittasi apostoliseen virkaan, jota ei ole saatu ihmisten kautta, vaan jonka Jeesus Kristus ja Isä Jumala ovat asettaneet. Tuosta saarnasta välittyi ristin alla koeteltu apostolisen Hengen tulen voima.
Kosti. Mielenkiintoista! Erityisesti tuo, mitä kerrot Lehtisen saarnasta. Lapuan 1956 piispanvaali oli sekin mielenkiintoinen. Kares sai ensimmäisen sijan, mutta Kekkonen nimitti Lehtisen. Syyt mielestäni paljolti pelkästään poliittiset ja etenkin ulkopoliittiset. Kekkonen oli juuri valittu presidentiksi eikä Kekkosellakaan presidenttinä ollut vielä ehtinyt erityisemmin kertyä taattua luottamuspääomaa itäisen vaalipiirin suuntaan.
Olavi Kareksen isä oli tunnettu äärioikeistopappi-IKL-kansanedustaja ja olihan Olavi Kareskin toiminut hetken Lapuan liikkeen rahastonhoitajana ja osallistunut 1930 talonpoikaismarssiin.
Kimmo Ylikangas on tehnyt Olavi Kareksesta väitöskirjan. Mielestäni Ylikangas vähän turhan paljon näkee Kareksen 1950-luvun lopulla muutoksessa olleen profiilin ja julkisuuskuvan taktiseksi. Täytyy muistaa, että Kares oli harrastanut kirjallisuutta ja aforismeja ja runoja jo aiemminkin ja 1950-luvun kirjallinen modernismi sekä kirkkopoliittinen tilanne että uudet teologiset aatevirtaukset varmasti vaikuttivat taustalla myös. Ihmisen motiivit toiminnalleen ovat lähes aina monisyisiä ja osin tiedostamattomiakin. Yhtä kaikki: selvää oli, että 1962 Kekkonen ei enää sivuuttanut Karesta Kuopion piispaa valittaessa.
Laaja ja asiantunteva analyysi, toki henkilökohtaisesta näkökulmasta kirjoitettu. Ajattelen itsekin, että luokkayhteiskunnan paluuta ei tule tukea poliittisilla päätöksillä. Suunta kun on ollut päinvastaiseen suuntaan. Kirkollisista jutuista olen paljolti samaa mieltä.
Kiitos Toivo. Tuon persoonallisen perspektiivin allekirjoitan mitä suurimmassa määrin. Minulla taitaa olla jäänyt suhteessa Kristilliseen liittoon/Kristillisdemokraatteihin jokin freudilainen fiksaatio eli takertuma..
Yksi kiinnostava asia on hallituksen idea, että karsitaanaikuisten ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa.
Rahoituslaki ei erottele nuoria ja aikuisia ammatillisessa koulutuksessa.
Julkaistusta mietinnöstä ilmenee, että kyseessä onkin ”pyrkimys” ja asia jätetään OKM:n ohjattavaksi. Onko näin toimittu kuin vanha hallintoneuvosto, joka on sopinut epäselvästi jotakin ja todennut sitten, että ”sihteeri muotoilee näiltä pohjilta”.
OKM voi vähentää yksikkörahoituksia ja opiskelijapaikkoja ja toki antaa ohjeen, että vähennykset tulee kohdistaa aikuisopiskelijoihin. Oppilaitokset kuitenkin valitsevat opiskelijansa ja kun 2/3 oppilaitosten ammatillisista opiskelijoista on aikuisopiskelijoita, toki näitä otetaan vastaisuudessa opiskelijoiksi eikä vähennys kohdistus erityisesti aikuisiin vaan yhtä lailla nuoriin.
Kiitoksia varsin analyyttisestä blogista Kari-Matti. Kuten ole jo aiemmin todennut konservatiivisen vasemmiston puute aiheuttaa Suomessa perspektiiviharhan, jossa talousliberaali oikeisto kohtaa äärikonservatiivisen oikeiston ja vasemmistolaisuus nähdään vastuuttomana rahanjakona muiden varoin.
Vaihtoehtona olisi tiukka vasemmistolainen talouspolitiikka, jossa huolehditaan siitä, että väestön ostovoima kiittää paitsi köyhyysrajan ylittävään hyvinvointiin, myös sisämarkkinoita generoivaan kulutukseen. Tähän sisältyy myös selvä maltillisuus vihreydessä. Luonnonvaroja tulee käyttää maltillisesti, mutta kuitenkin käyttää, jotta hyvinvointia voidaan ylläpitää.
Ihmisen tulee saada tehdä mielekästä työtä, jonka tuottavuus on riittävä kohtuullisen ansiotason saavuttamiseen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että yksilö heittäytyisi ”elämäntaiteilijaksi” jos juuri toivottua työtä ei ole tarjolla. Sitten pitää hakea muuta työtä, joka turvaa kohtuullisen toimeentulon. Työttömyysturva on tarkoitettu tilanteeseen, jossa mielekästä työtä ei ole etsimisestä huolimatta tarjolla. Työn mielekkyyteen kuulu myös se että yksi kokoaikainen työ riittää taloudelliseen toimeentuloon. Muu aika vuorokaudesta säästyköön lepoon ja virkistäytymiseen.
Perussyy asumistuen maksulle työssäkäyville on siinä, että osassa ammatteja palkat ovat niin pienet, ettei se riitä kohtuulliseen toimeentuloon ja asumiseen kohtuullisella etäisyydellä työpaikasta. Vaihtoehtona olisi järjestelmä, jossa pienipalkkaisissa palveluammateissa toimivat asuisivat viikot vuokrakasarmeissa kerrossängyissä ja matkustaisivat sitten viikonloppuisin perheen luokse muualle Suomeen. Tämän kaltaiseen siirtotyömaa kulttuuriin paluu ei kuitenkaan vastaa minkään eduskuntapuolueen antamia vaalilupauksia.
Suomen nykyinen perustuslaki on luonteeltaan sosiaaliliberaali ja jossain määrin jopa sosialidemokraattinen. Kokoomuksen ja perussuolamaisten sosiaalidarvinistinen liittoutuma ei edes RKP:n ja KD:n tuella kykene sitä muuttamaan. Vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta kuinka venyttäisi perustuslakia, järähtää hallituksen kipeimmät laikkaukset väestön perusoikeuksiin ennen pitkää perustuslain jykevään seinään. Eduskunnan käsittelyssä olevat ns. lakkolait eivät jatkossakaan estä ay-järjestöjä järjestämästä poliittisia mielenilmaisuja. Näin siksi, ettei perustuslaki salli kokoontumisvapauden rajoittamista. Muutos nykyiseen on vain siinä, ettei mielenilmaisuihin voida jaksaa enää osallistua työvuoroluettelon mukaisen työaikana. Työnantaja ei toki jatkossakaan muuttaa työvuoroluetteloa sellaiseksi, että se estäisi osallistumisen ennalta tiedossa olevaan mielenilmaisuun.
Kiitos Jukka kommentista.
Vasemmistossa on nyt vähintään miettimisen paikka. Yhteiskuntaa jakaa monta, osin päällekkäistä jakolinjaa. Työmarkkinat Suomessa ovat ehkä Euroopan sukupuolittuneimmat, Matalapalkka-alat naisvaltaisia, vienti miesvoittoista. Mitä vasemmalle mennään, sitä enemmän äänestäjäkunta naisia ja usein korkeakoulutettuja. Vasemmistoliitto voisi edes vakavasti yrittää, ettei puolueen eliitti ja kansanedustajat – paria lukuunottamatta – ole kuin yhdestä puusta. SDP:n olisi aika päästä Sanna Marinista eroon. SDP:n naiskansanedustajat ja muut vaikuttajat – esitellessään somessa lomailuaan ja muotivaatteitaan – eivät ole oikein sisäistäneet, että a) se ei vetoa enemmistöön SDP:n potentiaalisista äänestäjistä ja b) emme tarvitse pikkusannamarineja.
Ay-liike on nujerrettu. Osin Ay-liike saa syyttää siitä itseään. SAK:n eheytymisestä 1960-luvun puolivälistä asti on rakennettu ja pönkitetty sellaisia erilaisia valta-, säätiö- ja poliittisia muodostelmia, jotka mahdollisimman kaukana rivijäsenistä. Perustuslain ”jykevä” seinä on tulkinnoille altis, kuten juridiikka aina. Kokoomus kaukaa viisaasti otti itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden ja siitä tullut samalla lailla ”poliittinen” valiokunta kuin muistakin.
Virta vie oikealle. Suomen poliittinen kenttä on hajalla ja uusia liittolaisuuksia muodostetaan. SDP:n tulisi mielestäni nyt luoda uudestaan Kokoomukseen toimivat suhteet ja sen lisäksi käydä poliittisia taustakeskusteluja myös perussuomalaisten kanssa ellei puolue halua jäädä useiden vaalikausien kestävään oppositioon. Kepu max kymmenen % kuriositeetti. Li Andersson oli sukupolvensa lahjakkain poliitikko ja Vasemmistoliiton tulevaisuus riippuu vahvasti seuraavasta puheenjohtajasta, nimestä minulla aika varma käsitys.
Suomen vahvuus pitkään ollut siinä, ettei tänne muodosteta sellaisia poliittisia jakolinjoja, joiden yli ei voitaisi tehdä hallitusyhteistyötä.