Hajoaako kirkko?
Hajoaako kirkko?
Meillä puhutaan usein kirkosta, kun oikeastaan tarkoitetaan Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Kristillinen kirkko on jo monta kertaa hajonnut. Roomalaiskatoliseen, ortodoksiseen, anglikaaniseen, reformoituun, evankeeliseen / luterilaiseen ja niin edelleen. Protestanttiset kirkot ovat solun jakautumisen kaltaisesti hajonneet aina uudestaan, päättymättömästi. Kirkkomme, siis luterilaisen kirkkomme kaikkein pienin herätysliike, Länsi-Suomen rukoilevaiset hajosi muutama vuosikymmen sitten kahtia, kun muualta tulleet johtajat eivät hyväksyneet liikkeen päälinjaa, mutta eivät toisaalta saaneet Eurajoen kristillistä kansanopistoa vallattua itselleen. Näin rukoilevaisliike hajosi kahdeksi.
Euroopan laajuisesti ajatellen on Suomen uskonnollinen kartta ollut poikkeuksellisen yhtenäinen. Kun uskonnonvapauslaki vuonna 1923 hyväksyttiin, odotettiin työväenliikkeen kannattajien – äsken yli puolet kansasta - joukkoeroa kirkosta. Se oli mahdollista, niin selvästi kirkko oli sisällissodassa asettunut voittajan puolelle ja valtaosa papeista saarnannut työväenliikettä vastaan vielä -20 ja -30 luvuilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vielä 1930 luterilaiseen kirkkoon kuului 96% suomalaisista. Ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin, 1971 oli kirkon jäsenmäärä yhä 92%
Kirkosta eroaminen oli helppoa. Käynti kirkkoherranvirastossa riitti ja sitten myös käynti maistraatissa. Vuoden 2003 uskonnonvapauslain mukana kaikki muuttui. Eduskunta hyväksyi ja Kirkkohallitus piti ”pääosin myönteisenä” uutta lakia, jossa käyntiä maistraatissa ei enää tarvittu, vaan eroamiseen riitti kirje tai sähköpostiviesti. Käyntiä tai edes allekirjoitusta ei vaadittu, juridinen puoli hoitui viranomaispalvelulla.
Tästä alkoi eroaalto kirkosta. Sen ohjauskeskukseksi tuli pieni ateistinen järjestö, Vapaa-ajattelijat. Sadattuhannet jäsenet erosivat kirkosta ja media välitti reaaliajassa Vapaa-ajattelijoiden työn tulokset. Siitä ei voi syyttää tamperelaista vapaaehtoistyötä. Jos syyllistä haetaan, on se hierarkkinen ja itsetyytyväinen kirkko, joka ei ollut hereillä. Kirkon olisi pitänyt nähdä, että sen ”kannatusprosentti” oli petollisen korkealla.
Mitä Suomen evankelisluterilainenn kirkko voi tehdä nyt, kun sillä vieläkin on jäseninään kolme neljästä suomalaisesta? Olin yhdeksänkymmentäluvun Saksassa. Sen evankeelinen kirkko kävi kampanjaa kirkosta-eroamista vastaan. Saksan katolinen ja evankeelinen kirkko olivat jokseenkin yhtä suuria. Kumpikin menetti vuositasolla noin 250.000 eli neljännesmiljoona jäsentä Kirkoista eroamista vastaan kampanjoitiin aktiivisesti.
En usko, että kirkosta eroamista vielä tässä vaiheessa voidaan pysäyttää. Kotimaa24:n palstoilla moni esittää vastapooleiksi kirkon konservatiivit ja liberasalit. Onkohan näin? Minun mielestäni vastakkain ovat kansankirkko tai moniarvoinen kirkko ja uskovien kirkko. Uskovien kirkko julistautuu itse ”raamatulliseksi”, mutta kovin köykäisin perustein. Jeesus sanoo Matteuksen mukaan: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle `Herra, Herra` pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”
Kristittyinä olemme tien kansaa. Jos konservatiivisuus kirkossa tarkoittaa paikalleen pysähtymistä tai ajan pysäyttämistä, monoliittistä vanhaan jäämistä, se vie harhaan. Raamattu Mooseksen kirjoista Johanneksen ilmestykseen ei ole muuttumaton, vaan se kuvaa nimenomaan Jumalan maanpäällä vaeltavan kansan muutosta. Ja samalla muuttuvaa Jumala-kuvaa. Jeesuksen Jumala ei ollut pelättävä sotajoukon Jumala, vaan Abba, isi. Paavali luopui juutalaisen uskon perustavista merkeistä, hän ei ollut vanhauskoinen. Ja apostoli Johannes kirjoittaa: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
Hajoaako kirkko? Se on jo monet kerrat hajonnut ja järkyttävää on, etteivät Jeesuksen seuraajat mahdu samaan illallispöytään. Ja samalla: Vaikka kirkko on erimielinen ja vaikka se on ollut sitä alusta asti, kirkko kuitenkin on se todistus, jonka me ihmisille annamme. Esimerkki Paavali: Jo Sauluksena ja yhä Paavalina hän oli kova riitelemään. Mutta samalla: Hän rakensi kristillisiä seurakuntia ja kutsui niiden jäseniä pyhiksi, vaikka nuhteettomuus oli niistä kaukana.
Ajatus, että Suomen ev.lut.kirkosta lohkeaisi ”uskovien” tai ”raamatullisten” kirkko, ei ole vakuuttava. Onhan niitä jo lohjennut monia: helluntaiseurakunnat, muut nk. vapaat suunnat, Nokia-lähetys ja viittä vaille valmis lohkeama Lähetyshiippakunnan seurakunnat. 1700-luvulla Baabelista lähdettiin laivalla, kuten Anna-Maija Raittila hienossa kirjassaan ”Isät kulkivat pilven alla” kuvaa.
Pyhien yhteyttä on kautta aikojen rakennettu ihanteen, täydellisen ihanteen varaan. Edellä luettelemillani uskovien kirkoilla on käytössä myös kirkkojärjestys. Perustuuhan sekin Raamattuun ja niin saadaan julkisyntiset joukosta pois, pilaamasta kirkon tai liikkeen mainetta. Saksassa voi papin syrjähyppy yhä johtaa määräöaikaiseen erottamiseen, tai siirtoon Bahnhofsmissionin papiksi. Meillä tällaista kirkkokuria on käytetty vain hyvin harvoin ev.lut. kirkossa, vapaissa suunnissa kylläkin.
Ehkä marginaalinen, mutta kuitenkin kiinnostava kysymys on, millä uskovien kirkkojen uusin tulokas, Lähetyshiippakunta rahoittaa työnsä. Riittävätko kotimaiset uhrilahjat, vai tarvitaanko tukea myös Yhdysvaltojen uskovilta veljiltä?
128 kommenttia
Kirkkomme yhtenäisyyttä jatkossa ravistelevan avioliitokysymyksen suhteen on huomattva, että kirkolliset tavat ja riitit ovat muodostuneet pääosin tradition kautta. Jos sisältö muuttuu eikä enää vastaa traditiota, ei riittikään enää ole sama.
Kirisitullinen kaste ei esimerkiksi ole juutalainen puhdistusmeno vaan sen taustalla on Kristuksen käsky. Kasteen oikein toimittamisen muodot perustuvat kristilliseen traditioon. Tilanteessa jossa traditiosta poiketaan nousee kyseenalaiseksi, onko enää kysymys kristillisestä kasteesta. Esimerkkinä vaikkapa kasteveden korvaaminen voiteella tai öljyllä. Tilanne ei ole sama, kuin gluteenittomassa leivässä, sillä traditio ei ole sidottu tietyyn viljalajiin. Jälleen tilanne olisi eri, jos käytettäisiin kuivattua lihaa tai kalaa.
Kristillinen avioliitoon vihkimisen taditio jatkuu juutalaisuudesta ja koskee miehen ja naisen välistä liittoa. Taustalla ei ole suoraa käskyä Kristukselta, vaan avioliiton traditio jatkuu siis jo vanhasta liitosta.
Vihkikäytäntö nojautuu traditioon. Muodollisia vihkimenoja Raamattussa ei aseteta. Traditiossa vihittävät osapuolet ovat aina olleet mies ja nainen. Avioliitoon vihkimiseen on aina liittynyt myös ajatus ihmiskunnan hedelmällisyydestä, vaikka juuri kyseisen parin ei olisi ollut tarkoitus jatkaa sukuaan.
Avioliittoon vihkiminen ei siis tradition mukaisena riittinä toteudu jos puolisot ovat samaa sukupuolta, tämä siis täysin kirkon seksuaalieettisistä ratkaisuista riippumatta,. Tällöin on siin kyse aivaan uudesta riitistä, jonka muotomenot ulkonaisesti saattavat muistuttaa avioliittoon vihkimistä, mutta sisältö on uusi.
Kun sanotaa ettai kirkolla ole lupa vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon, on kyse paljon muustakin kuin seksuaalietiikasta. Löytyykö kirkomme piiristä tahtoa tälläiseen uuteen riittiin?
JORMA OJALA,
kuulehan Jorma! Keskustelutapasi näyttää minusta nyt siltä, että ensin maalaat pirun seinälle ja sitten käyt sitä pontevasti vastustamaan. Tolkutonta olisikin, jos edellyttäisin sinua tyutustumaan kaikkiin tekstyeihini. Siitä ei ole kysymys. Vaan mistä? Koetan nyt pitää peiliä edessäsi:
Näin kirjoitit minusta; ”Heikin kanssa on vaikea keskustella, kun näkökulma EI KOSKAAN aukea uskosta ja Kristuksesta käsin. On olemassa vain humanistinen filosofia,”
Näin sinä kirjoitit, aika selvää tekstiä. Ja sitten, vielä samana päivänä kielsit arvioineesi uskoani. Ja jatkoit: ”Sanoin vain, että uskon näkökulma on vaihtunut humanismiin ja jonkinlaiseen poliittiseen…”
Se on niin rankka väite, että siihen sinulla ei ole oikeutta. Kiellät uskoni ja sitten sanot sen vaihtuneen johonkin muuhun. Sinulle ja Juhalle olen väittänyt, ettette saa inspiraatiota tällaisiin puheisiin Pyhältä Hengeltä. Pyhällä Hengellä on Raamatussa puolustajan tehtävä, syyttäjänä toimii joku toinen.
Siis vielä kerran: Koska et tunne minua, sinulla ei ole oikeutta mestroida minun uskostani sitä tai tätä, puhutaan siinä kohdassa vain itsestämme. Tämän halusin sanoa ja nyt siirryn tämän blogin teemaan toisessa kirjoituksessa.
Kiitos Heikki. Et ilmeisesti sitten olekaan tarkoittanut sitä, mitä tekstissäsi niin ponnekkaasti aina tuot esiin. En sitä asiaa ole ymmärtänyt. Sorry.
Hyvät Ystävät,
Helsingin reissulta, palattuamme, vierailulta yhden lapsenlapsen perheessä olen lukenut blogiin tulleita palautteita ja jotakin niitten pohjalta sanon.
Minusta yksi erittäin hyvä ajatus oli Jukka Keskimäellä, lainaan:
”Raamatun keskeinen sanoma on evankeliumi ja se on vahvasti eettinen. Raamattu ei siis ole keskeisimmältä sisällöltään tapa-kulttuurin ohjekirja saati riittiopas.”
Jos tämän ymmärrämme, olemme jo päässeet paljon eteenpäin. Raamattu, Jumalan sana ei tipahtanut taivaasta. Se ei ole mikään taikakalu, eikä se ole tieteellinen oppikirja miltään tiedon alalta. Se on kirja Jumalasta ja Jumalan maan päällä vaeltavasta kansasta.
Mielenkiinnolla luin keskustelua Jeesuksen ja Paavalin avioliittokäsityksistä. Kirkon käsitys on, ettei kumpikaan heistä ollut aviossa. Voisiko uskovien seksuaalietiikka ja avioliittokäsitys olla loppuun käsitelty jo 2000 vuotta sitten? Minusta ei. Esimerkki: Uustestamentilliset eroperusteet. Kuinka haureus voisi olla ainoa eroperuste? Lukemattomia tapauksia,. joissa mies jatkuvasti pahoinpitelee vaimoaan ja välillä toisinkin päin. Pitäisikö vain ottaa iskuja vastaan ja lopulta kuolla niihin?
Sitten joku moittii minua Augustinuksen esiinnostamisesta, ettei sillä voi perustella synnin tekemistä, eikä Daavidilla eikä Salomonilla. Ei voikkaan, olen samaa mieltä. Mutta kun joku tosissaan puhuu kirkon 2000 vuotta vanhasta vihkikäytännöstä, mutta kun sellaista ei ole, Eikä moniavioisuus ollut synnin tekemistä, sehän oli täysin hyväksyttyä. Myös Augustinuksen käytäntö ottaa arvokas rouva ja petikumppani oli siihen aikaan kirkossa tavallista, niin tehtiin, eikä sitä moitittu.
Eikä tämä ole vain historiaa, se on myös tätä päivää. Mekane Jesus kirkossa (nopeimmin kasvavassa protestanttisessa kirkossa) moniavioisuus on tämän päivän ongelma. Jos monta vaimoa pitänyt tulee kirkon jäseneksi, onko oikein että hän pitää niistä yhden ja hylkää toiset?
Parisuhteesta: Yritin osaltani vaikuttaa asiaan, kirjoitin mm Kotimaassa, että suomenkielessä avioliitto-sana tarkoittaa miehen ja naisen liittoa. Ehdotin ”pariliittoa”, mutta kun asianosaiset kokevat sen syrjiväksi, yhteiskunnan on annettava kaikille kansalaisille tasa-arvoinen kohtelu. 7 vuotta Saksassa opetti, että kaikki menevät ensin maistraattiin ja sitten kirkko siunaa avioparin. Ehkä me menemme siihen myös Suomessa. Ja jos kaksi aikuista haluaa muodostaa pysyvän, luottamukseen perustuvan suhteen contra irtosuhteet, miksi ei kirkko sitä voisi siunata? Vaikea asia, mutta vaihtoehtona ei ole 2000 vuotta vanha perinne. VT:n puolella avioliitto alkoi yhdynnästä. Euroopassa liiton solmiminen ja sen ulkonaiset muodot ovat koko ajan vaihdelleet.
Kirkko ei ole museo. Kirkko katsoo eteenpäin. Jumalan maan päällä vaeltava kansa saa kulkea eteenpäin turvallisesti, luottaen siihen, että Jumala itse sitä johtaa.
”Kaikkein eniten väärinkäyttöä tapahtuu kuitenkin hengellisissä, omaatuntoa koskevissa asioissa, väärien saarnamiesten noustessa esittämään valheitansa Jumalan sanana. Katsohan, se merkitsee aina halua vetää Jumalan nimi pahuutensa verhoksi ja kaunistukseksi ja olla muka oikeassa, tapahtuipa se sitten yksinkertaisissa maallisissa asioissa tai tärkeissä ja vaikeatajuisissa uskoa ja oppia koskevissa asioissa”
M. Luther: Iso Katekismus
JORMA,
mikä oli todistettava. En oikein ymmärrä, mitä haluat tällä Luther-sitaatilla sanoa? Kehen kohdistuu ”väärien saarnamiesten noustessa esittämään valheitansa Jumalan sanana”?
Näillä palstoilla on monta kertaa asetettu vastakkain ja vaihtoehdoiksi ”kirkon konservatiivit ja liberaalit”. Kun minä olen puhunut ”Paavalin parturinohjeista” on joku noussut todistamaan, että kaikki se on Raamatun sanaa ja Jumalan sanaa. Liberaaleja taas on syytetty ihmispuheesta, Jumala-puheen puutteesta. Tarkoittaako sitaattisi nyt sanoa, että Jumalan nimissä puhujat ovatkin vääriä saarnamiehiä? Että he väärin korottavat omia puheitaan?
Voitko selventää? Voitko kertoa, keitä tarkoitat tai keitä tällä kertaa lyöt Luther-lekallasi?
RAULI,
kiitos viestistäsi. Illan tullen ja väsyneenä aivan lyhyesti vastaan-
Avioliitosta saa kirjoittaa sinkut ja ukkomiehet, niinkuin kaikesta muustakin. Ihan yksinkertaisesti vain ajattelen, että Jumalan puhe ei loppunut UT:n viimeisiin kirjoihin, vaan se jatkuu. Minusta katolilaiset ja ortodoksit on aika selkeitä siinä, että he ei yritä Raamatun tekstillä selittää kaikkea nykypäivän asiaa, vaan KIRKKO ja me kristityt ovat ne, jotka tulkitsevat Raamattua. Se että avioliiton ohjeet ja sukupuolielämän ohjeet olisivat VAIN Raamatussa, on minusta aika puupäinen ajatus. Eikö Jumala ole antanut meille järjen? Eikö Jumala luo aina uutta? En ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät koko ajan pysyvänsä kirjaimellisesti Raamatussa ja samalla koko ajan tulkitsevat sitä. Kannatammeko me orjuutta? Kannatammeko etnisiä puhdistuksia? Pidämmekö miehiä naisten yläpuolella olevina?
ystävällisin terveisin
Heikki
RAULI,
ensin yksi mielipide siitä, miten kotimaa24 ”teknisesti” toimii:
En ymmärrä systeemiä, missä paljonkin keskusteltu blogi, jossa keskustelua yhä käydään, jotenkin automaattisesti (?) katoaa. Ja samalla listalla pysyvät sitä tuoreemmat, vaikka niissä keskustelua ei ollenkaan olisi. No, ehkä se näin on hyväksi nähty.
Syy väsymykseeni ja siihen, että näin myöhään kirjoitan johtuu siitä, että olen vuoden alusta alkanut tositoimella kirjoittaa työhuoneellani, eri paikassa kolmanteen kertaan käsikirjoitusta ”Oulusa koulusA. Alakko nää mua?” Liittyy aikaan 40 v. sitten, jolloin Oulun kapituli 9 kk pohti, voiko minua vihkiä papiksi.’
Itse asiasta, teemastamme:
En usko, että Jumalan puhe ihmisille olisi päättynyt. Katolilaisten ja ortodoksien suhde Raamattuun on luovempi ja järkevämpi kuin meidän. Aika äkkiä väsyy ja kyllästyy siihen toivottomaan vääntöön, jota ”Raamattu-keskustelu” näilläkin palstoilla osaksi, joittenkin kirjoituksissa edustaa.
Orjuudesta: Paavali ei pitänyt orjuutta ongelmana, siinä pysymistä. Ainakin yksi syy oli, että Kristuksen piti pian tulla.
Etnisistä puhdistuksista:
Eikö VT kerro etnisistä puhdistuksista?
Inttää en halua.
Heikille jälleen kiitos kommentista kiireen keskellä. Olen täsmälleen samaa mieltä tästä instant-kulttuurista Kotimaa24-palstalla, enkä ole minäkään mielestäni eriyisen inttämishalukas.
Uskonnollisissa keskusteluissa pitää mielestäni aidosti ja kunnioittavasti keskustella ja toisinaan olla jopa eri mieltä. Aivan riittävästi pelätään oman vakaumuksen horjuttelua ja harjoitetaan vain sellaisia hengellisiä ”ajatustenvaihtoja”, joissa ilmauksilla ”Jeesus on Herra” ja ”Amen” siunataan toinen toisiaan. (sinänsä siunaaminen on raamatullista, ymmärrät mitä tarkoitan)
Raamatusta on erilaisia näkemyksiä, kokonaan toinen asia on se, mitkä niistä edustavat Luojamme mielipidettä aiheesta. Joku edustaa, eikö totta?
Orjuuden ja joidenkin muiden Raamatussa ohimennen esiintyvien asioiden suhteen sekoitetaan usein kaksi asiaa: 1) lojaalisuus vallitsevalle käytännölle 2) vallitsevan käytännön kannattaminen.
Paavali ja Pietari kannustivat kristittyjä orjia olemaan kapinoimatta, se lienee selvää. Mutta annetaanhan kirjoituksissa sitten myös kristityille isännille ohejeita, joten tässä mielessä puntit ovat tasan. Orjuudelle ei varsinaista peukutusta Raamattu anna, kuten ei muillekaan yhteiskunnallisille epäkohdille.
Jeesuskin samalla logiikalla arvioituna kannatti keisaria, jonka kuva rahassa oli(Diokletianus?). ”Keisarille kuuluva”-lausunto ei katsonut keisarin henkilökohtaista moraalia tai muuta kristilliseltä näkökulmalta kestämätöntä. Se osoitti vain, että kristityn verovaroja on kautta aikain käytetty monin eri tavoin, mutta vastuu loppuu toteamukseen ”kunnian ja omantunnon kautta”.
Paavali ja Pietari seuraajina olivat Raamattua kirjoittaessaan täydellisen puolueettomia, Mestaria seuratessaan he ”eivät olleet osa maailmasta”. Kahdeksan tunnin orjuuden poiston ja kahdeksan tunnin työaikalainsäädännön tähän maailmaan ovat tuoneet ihan muut voimat, vaikka ehkä Raamatun hyviä ajatuksia poliittisen ohjelman ohella käyttäen.
Jeesuksen poliittinen aatehan on ilmeisen rojalistinen: Jumalan valtakunnan kuninkaana hän aikanaan tulee tekemään lopun koko tästä poiittisesta järjestelmästämme.(Dan2:44;Ilm19. luku) Seuraajien tehtäviin ei kapinan tekoa liitetty vaan saarnaaminen siitä tulevasta muutoksesta.
Usein sanotaan, että Paavali kirjoitti Jeesuksen pikaisesta tulosta. Mihin lausuntoihin sinä Paavalin opetuksiin perhetyneenä erityisesti nyt viittaat?
Ja sitten nämä entiset etniset puhdistukset. Lueskelen parhaillaan Joosuan kirjaa. Siellähän kansa toisensa jälkeen tuhoutuu viimeistä hengittävää myöden. Voidaan siis puhua etnisestä joukkotuhosta, mutta ei nykyehdoin.
Elämän otti kanaanilaisilta pois Israelia käyttäen Hän, joka sen oli antanut? Ja arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että kyllä nykyiset obamatkin olisivat hermostuneet ja lähettäneet lapsiuhraajille omat lääkkeensä. Ja ihan vain omin valtuuksin, kuten nykyisin toimitaan. Niinhän se tekee tuo Israel-niminen valtiokin, joka menetti parituhatta vuotta statuksensa omaisuuskansana.
Näen siis valtavan eron VT:n teokraattisissa projekteissa ja nykymaailman valtapolitiikan manöövereissä. Varmaan sinäkin tulkitset samoin, vai? Mutta onneksi meillä on se Rauhanruhtinas jo tuolta ylhäältä kurkistelemassa: ”Joko Isä annat luvan panna töpinäksi?”
Minä puolestani annan sinulle Heikki, sinulle vapaasti mahdollisuuden olla eri mieltä kanssani. En suutu.
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
?
En ole itse löytänyt Raamatusta ristiriitaa Jeesuksen ja aiemman ilmoituksen välillä.
Matt. 5:18 ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.”
Luuk. 16:17 ”Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.”
Jeesus itse kunnioitti Tooraa.
Ilmoita asiaton kommentti