Haavisto vai Stubb?

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on käyty. Kävi kuten ounasteltiin. Toiselle kierrokselle selviytyvät Kokoomuksen Alex Stubb ja kansalaisvaltuuskunnan ehdokas Pekka Haavisto, jonka taustapuolue Vihreät.

Jos jostain hyvin kaukaa Suomea tarkemmin tuntematta seuraisi presidentinvaaleja, miltä näyttäisi?

Ensimmäisellä kierroksella oli yhdeksän ehdokasta, jotka lähes liikuttavan samanmielisiä Suomen presidentin tärkeimmästä tehtävästä: ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ensimmäinen kierros oli ehdokkaiden kesken äärimmäisen korrekti ja käytökseltään sivistynyt. Vaalitulos saatiin nopeasti, alle kahdessa tunnissa ja kaikki ehdokkaat hyväksyivät sen välittömästi. Pudonneet kehuivat jatkoon selviytyneitä ja toivottivat menestystä.

Jos edelleen kiikaroidaan kaukaa, niin toiselle kierrokselle selviytyi kaksi pääkaupunkilaista, kaksi urbaania ja kaksi arvoiltaan hyvin liberaalia, jotka liki vierekkäin myös perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla. Uskonnollisesti kumpikaan ei eroa toisistaan. Haavisto jo esiintynyt körtti-juhlilla. Stubbille lienee kutsu vetämässä. Kumpikin kiertää kaukaa suviseurat.

Satunnainen Suomen matkailija saattaisi kysyä, millä perusteella suomalaiset valitsevat näiden kahden välillä.

Esitän omat arveluni:

1. Stubb on vahvasti puolueen ehdokas, Haavisto ei. Itseasiassa Haavisto ollut viimeiset kymmenen vuotta jonkin verran punavihreästä ja yltiöpäisiin ”woketuksiin” taipuvista vihreistä hiukan irrallaan. Stubb – halusi tai ei – on jossain määrin äärimmäisen oikeistolaista talouspolitiikkaa edustavan hallituksen ehdokas. Toisaalta Kokoomuksen kannatus on tällä hetkellä korkea, mikä suosii Stubbia. Sitä vastoin vihreiden kannatus matala, ja suosii sekin Stubbia.

Stubbin kampanjaa on kohta tukenut jokainen suomalainen vähänkin varakkaampi. Jopa niin, että voisin kuvitella, että imago ”rikkaiden presidenttinä” alkaa jo tuntua kiusalliselta.

Jos Stubbin takana on jokainen lätkäjannu joka osaa luistella jopa takaperin niin Haavisto on saanut kampanjansa taakse jokaisen mahdollisen taiteilijanalun, joka osaa kirjoittaa rasistinatsi yhteen.

2. Arvopoliittisella ulottuvuudella ehdokkaiden välillä ei eroa. Toinen ehdokkaista toiminut Pride-kulkueen suojelijana eikä se ole Haavisto.

3. Voisi ajatella, että Kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa olevat muut puolueet antaisivat äänensä Stubbille. KD varmasti niin tekeekin, koska onhan Haavisto puolueessa boikotissa, ei ehkä olemuksellisesti, mutta elämässä ja opissa. RKP:n äänet jakaantuvat. Ja voisin kuvitella, että kansalliskonservatiivisilla perussuomalaisilla on yhtä mahdoton äänestää niin eurooppa-intoilija Stubbia kuin Al-holin lapset takaisin hakenutta Haavistoa.

Itseasiassa muutama näkyvämpi perussuomalainen on jo kertonut asettuvansa Haaviston taakse. Syytä muistaa, että puolueen eduskuntaryhmässä useampi samaa sukupuolta olevassa liitossa elävä. PS:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri esitti julkisesti muutama tunti sitten paheksuntansa sille, ettei Stubb Yle:n tentissä asettunut tukemaan kokoomuksen ehdokkaana kokoomusjohtoisen hallituksen talouspolitiikkaa.

4. Kansanvälispoliittinen tilanne on uutta presidenttiä valittaessa erittäin jännittynyt. Seuraavan kuuden vuoden aikana on mahdollista, että syttyy vielä Ukrainan sotaakin laajempi, jopa Suomea välittömästi koskeva sota. Suomen sisäpoliittinenkin tilanne on nopeasti polarisoitumassa. Uusi presidentti aloittaa tilanteessa, josta ei yleislakko kaukana.

Arvelen, että kakkoskierroksella nousee yhä keskeisempään asemaan ehdokkaiden persoonallisuus. Monesti on paljon hauskempi kuunnella sympaattista poliitikkoa, jolla valmius nopeisiin reaktioihin ja räiskyviinkin kommentteihin.

Vai olisiko nyt tärkeintä saada maalle presidentti, joka tunnetusti harkitseva, varovainen ja sovitteleva?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

22 KOMMENTIT

  1. Olen yrittänyt poistaa joitakin vanhoja kirjoituksiani, mutta järjestelmä ilmoittaa, ettei minulla ole oikeutta siihen. Myöskään kuvan lisääminen ei ole onnistunut, mutta siltä osin syy voi olla puutteellisissa taidoissani. Aikanaan kirjoitin blogia työpaikan intraan. Siellä kuvan sai lätkäistyä juttuun yksinkertaisesti leikepöydän kautta. Tällaiset ”yleisönosastot” saisivat olla helppoja käyttää. Sinänsä Kotimaalla ei ole mitään velvollisuutta tarjota tällaista ilmaista palvelua, joten onko tyytyminen tähän?

  2. Mulla ”omilla” blogisivuillani näkyy muiden blogistien blogeja, niiden korjauksia jne. Omia blogeja en pysty poistamaan ja ylipäänsä kirjoittaminen tehty teknisesti niin monimutkaiseksi, etten viitsi sitä opetella.

    Kotimaalla ei ole mitään velvollisuutta tarjota ilmaista blogi-osiota. Ja voisin kuvitella, että etenkin blogien kommentit, on koettu laajemminkin kiusalliseksi, minkä ymmärrän hyvin.

    Harmi sinänsä, Kotimaa on tarjonnut ainutlaatuisen blogialustan sellaisille uskonnollisille ja teologisille kirjoituksille, joiden kirjoittajat eivät välttämättä ”kirkollisia julkiksia” tai muuten edusta ”tosenttitasoa.” Siis kansan syville riveille.

    Saattaa olla, että Kotimaa kohtuullisen tukalassa taloudellisessa tilanteessa ja hyvin ymmärrettävistä syistä ei resursseja riitä vahtimaan aika ajoin varsin villiä blogiosioita. Kiitollinen täytyy toisaalta olla menneistä vuosista.

  3. Kari-Matti ja Sami: Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että tämä blogialusta on paljon huonompi kuin se aikaisempi. Ilmoitin esimerkiksi siitä, että pitää erikseen toimia, että kommentointimahdollisuus tulee mukaan. Tämä on teknisesti kömpelömpi ja myös visuaalisesti huonompi kuin aikaisempi. Osa tietysti menee tottumisen piikkiin, mutta ei kaikki.

  4. Samaa mieltä toisten kommentoijien kanssa. Jo on surkea tämä uusi alusta. Tällaiselta vanhalta mummolta meni viikkoja, ennen kuin edes ymmärsin, miten tänne pääsee. Varsinkin, jos käyttää iPadia.

    Mutta vaaleista: Minusta ensimmäisellä kierroksella oli yhdeksän ihan täyspäistä ehdokasta. Jokaisesta periaatteessa olisi tullut ihan kelvollinen presidentti, vaikka monissa asioissa omat mielipiteeni eivät ehdokkaiden mielipiteitä vastanneetkaan. Verratkaahan nyt vaikka Yhdysvaltoihin: monimiljoonainen kansa, kaksi ehdokasta: toinen dementikko, toinen vähintäänkin autismin kirjolla oleva. Verratkaa itänaapuriin: monimiljoonainen kansa, yksi ehdokas. Jos et kannata, päädyt Siperiaan tai putoat parvekkeelta, veneestä, ikkunasta, lentokoneesta, saat myrkkyä …

    Suomen vaaleista vielä: Jotenkin surkeaa, että KD-puolueen mannekiinia ja äänitorvena toimii edelleen Päivi Räsänen. Jos Sari Essayah olisi minkä tahansa muun puolueen ehdokas, voisin jopa harkita äänestäväni häntä. Hänen henkilökohtainen vaalitenttinsä YLEllä oli yksi ihan tenttien parhaita. Erityisesti minua puhutteli se, miten hän puhui armosta. Nämä kiiluvasilmäiset räsäsläiset vain pilaavat koko puolueen (ja siinä samalla kristillisyyden) maineen.

    • Seija. Olen pitkälti samaa mieltä siitä, mitä sanot Essayahista. Toisaalta olen melko varma, että Päivi Räsänen olisi saanut ehdokkaana enemmän kuin 1.5% äänistä. Moni kristillinen arkkikonservatiivi äänesti perussuomalaisia, kun Essayah sellainen hiottu, äärimmäisyyteen asti asiakeskeinen, pikkumukava, pullantuoksuinen kristitty, joka kaiken päälle helluntailainen. Päivi olisi ollut jatkuvasti otsikoissa ja on – pakostakin – oppinut mediapelin. Nyt en siis ota kantaa kummankaan puolesta tai vastaan tai politiikan sisältöön. En ole KD:n kannattaja.

    • Marko, kiitos! Se jäi vaan puolikkaaksi. En viitsi alkaa muokkaamaan, kun se luultavasti vain pahentaisi tilannetta. Mitä presidentinvaaleihin tulee, olen aina sympatiseerannut Stubbia ja vähän vieroksunut Haavistoa. Nyt tilanne se, että pitäisi ajatella, kumpi sopii paremmin presidentiksi. Aidosti voin sanoa, etten tiedä. Vähän vierastan sitä, että TP-Utva Stubbin mahdollisen presidenttiyden jälkeen mahtuu Kokoomuksen minibussiin puoluetoimiston takapihalla.

    • Kari-Matti. Kun yhdeksästä ehdokkaasta karsiutuu pois seitsemän ja vielä gallupien oikein ennustamina, moni joutuu vakavasti pohtimaan mitä tehdä. Olen jo kuullut, että joku aikoo jättää äänestämisen toisella kierroksella väliin. Joku äänestää toista ehdokasta vastaan. Joku aikoo äänestää sitä, jonka kannat ovat vähemmän vastakkaisia omien kantojen kanssa. Moni äänestää edelleenkin ”omaa” ehdokastaan.

      On sinänsä mielenkiintoista, että vastakkain ovat ylioppilas ja tohtori, hetero ja homo, sivari ja korpraali. Molempien ehdokkaiden kumppanit ovat ulkomaalaistaustaisia, puhuvat suomea vieraalla korostuksella ja haluavat jatkaa omissa työtehtävissään. (EN ota tässä kantaa siihen, pitääkö minkään yllä mainituista seikoista ylipäänsä vaikuttaa siihen, ketä yhteiskunnallisissa vaaleissa äänestää. Kuitenkin tiedän, että ne ohjaavat monien äänestyspäätöksiä). Muuten olen sitä mieltä, että ensimmäisellä kierroksella oli vähän ikävä Paavo Väyrystä 🙂 Ihan vaan nostalgiasyistä.

    • Vastakkain ovat myös kaksi ylemmän keskiluokan kasvattia. Kaukana ollaan Koiviston ajoista, joka pitkälle varhaiseen aikuisuuteen asui hellahuoneessa yhdessä isänsä ja sisarustensa kanssa tai Lepikon torpasta. Ero Haaviston ja Stubbin välillä jo 1. kierroksen jälkeen niin iso, ettei taida olla epäselvyyttä, kuka valitaan presidentiksi. Eikä siinä mitään, kokoomuslaiseksi Stubb on varsin sympaattinen viiden approbaturin ja yhden improbaturin ylioppilas, jonka kiinnostukseen kohteisiin lukiossa voin hyvin samaistua.

    • Kari-Matti

      Kekkosesta puheen ollen. Hänen äitinsä oli yhdestä Savon merkittävistä suvuista. Äidn isä oli merkittävä maanomistaja Yksi hänen sukulaisensa oli meillä seurakunnan hallinnossa, kun olin pappina Kangasniemessä. Sukulaisensa mm presidentti Reaganin taloudellinen neuvonantaja. Joten väitöskirjan tekeminen oli luonnollista.

  5. Kari-Matti. Nyky-Suomessa taitaa olla aika vaikea päästä mihinkään merkittävään virkaan ilman niitä valmiuksia ja edellytyksiä, jotka ovat tyypillisiä (ylemmälle) keskiluokalle. Esimerkiksi alhaisin muodollinen koulutus tasavallan presidentille on tähän asti ollut Kyösti Kalliolla. Muut ovat olleet muodollisestikin hyvin koulutettuja. Aatelinen Mannerheim tosin reputti yleisesikunta-akatemian pääsykokeissa, mutta oli sentään ylioppilas ja Nikolain ratsuväkikoulun kasvatti. Stubb ei ole ainoa yhden improbaturin ylioppilas, joka on myöhemmin tehnyt väitöskirjan (tai päässyt dosentiksi/professoriksi asti).

    • Niinpä. Ja ehkä presidentin viran hoidossa sukupuolinen suuntautuminen ei näyttele kovin keskeistä osaa. Tuskin Pekka presidenttinä ryhtyisi kulkemaan Kekkosen jalanjäljillä, mitä sivusuhteiden määrään tulee.

Kari-Matti Laaksonen
Kari-Matti Laaksonen
karilaaksonen555@gmail.com