Haastettu kieli
Ihmisten välinen vuorovaikutus edellyttää kieliä – niin sanoihin tukeutuvia kuin sanattomiakin.
Kirkko tarvitsee kieltä. Sana on ollut alusta asti keskeinen tekijä uskon ilmiöiden tulkitsemisessa ja välittämisessä.
Kieli elää ja muuttuu. Sitä muuttavat niin sisäiset kuin ulkoiset voimat.
Useimmat kielet paitsi jakavat tietoa kieltä osaaville myös sulkevat kieltä osaamattomat ulos. Kirkko on lähetetty kutsumaan ulossuljettuja. Sen on löydettävä keinot tavoittaa.
Kirkon sanoma kohtaa Suomessakin yhä uusia kulttuureita ja alakulttuureita. Uusissa ympäristöissä vanhat muotoilut saattavat epäonnistua sanoman välittämisessä.
Monilla elämän osa-alueilla kieli kehittyy kiivaalla tahdilla. Uudissanat paitsi kuvaavat uusia ilmiöitä myös etäännyttävät toisistaan eri alojen, elämäntapojen ja kulttuurien ihmisiä.
Yhä useammin kirkon kerhoissa, toimistoissa, musiikkiryhmissä, kirkollisissa toimituksissa, messuissa ja muissa yhteyksissä kuulee muitakin kieliä kuin saamea, ruotsia tai suomea. Yhä useammin kohdataan ihmisiä, joiden kielioppi ja sanasto kristinuskon suhteen ovat niukkoja. Monet ihmiset jäävät myös kohtaamatta, kun viesti menee liian kaukaa ohi.
Vieraat sanat eivät aina merkitse vieraita asioita, ja tutut sanat kätkevät joskus merkityksiä. Maailmanlaajuisen kristinuskon piirissä samoista asioista voidaan puhua eri sanoilla, ja samoja sanoja saatetaan käyttää ilmaisemaan eri asioita.
Kristinuskon sanoittaminen uudelleen nostetaan usein esille, kun puhutaan tulevaisuuden kirkosta. Uusia ilmaisuja tarvitaan, jotta sanoma olisi ymmärrettävä uusissa tilanteissa.
Pysyäkseen yhdessä ja yhtenä kirkko tarvitsee paitsi uusia myös yhteisiä sanoja. Nämä nousevat yhteiseltä pohjalta: kokemuksesta, Kirjoituksista, perinteestä, yhteisestä elämästä.
Uudistuminen koskee myös tekoja. Teot voivat liittää silloinkin kun sanat rajaavat. Kristinuskon tärkeimmät sanat ja teot ovat kulkeneet aina käsi kädessä. Tie on kulkenut niin sanoista tekoihin kuin teoista sanoihin.
Kielen ja uskon välinen suhde on mielenkiintoinen akateeminen kysymys. Se on myös ratkaiseva tekijä kirkon tulevaisuuden kannalta.
- Millaisia kokemuksia sinulla on haastetusta kielestä?
- Millaisia kokemuksia sinulla on yhteisen kielen löytymisestä?
2 kommenttia
Hyvä kirjoitus! Uskonnollinen symbolikieli on sikäli universaali, että vaikka osallistuisi hartauselämään paikassa, jossa ei kieltä ymmärrä, ymmärtää silti.
Olen myös miettinyt tuota samaa asiaa siinä kontekstissa, että seurakunnissa toteutetaan uskonnon ”symbolisaatioprosessia” myös sellaisin symbolein, jotka eivät ole perinteisiä ja vaikka kieli on sama suomi, niin silti vain osalla on pääsy uskonnolliseen symbolikieleen (esim. ihan tavallinen messu, metallimessu, dance-messu) jne. Ehkä toleranssi uskontoa koskevan keskustelun suhteen lisääntyisi jos hyväksyisi sen tosiasian, että uskonnollisesti me saatetaan puhua eri kieltä ja samalla tavalla kun yritämme oppia vaikka espanjan kieltä ja kielioppia, voidaan yrittää ymmärtää toisen tapaa jäsentää uskonnollisuutta.
Kirjoittaja
Timo-Matti Haapiainen
Olen nelikymppinen vantaalainen pappi ja ikiteekkari. Toimin projektisihteerinä kirkkohallituksessa.
Tähän hyvään kirjoitukseen ei näköjään kukaan ole uskaltanut vastata. Mitään kieliteoriaa en pysty haastamaan, mutta kokemuksia on laajalti. Yritän…
Lähetystyöntekijän arkea on olla aina puolikielinen. Kohdemaan kielitaito pysyy vajavaisena parhaimmillaankin, meillä rupusakilla usein varsin keskinkertaisena. Kotimaan kiertäjänä tapaa tuhansittain eri-ikäisiä ihmisiä eri taustoilta eri tilanteissa eri paikkakunnilla. Kielenkäyttö on yllättävän paikallista edelleenkin valtamedioista huolimatta. Eri kristillisissä piireissä on usein kyseessä myös erilaisista Kaanaan kielen murteista. Kieli on ollut tällaisessa työssä haastettuna koko ajan.
Eräs esimerkki haastavasta tilanteesta. Olen muutaman kerran päässyt saarnaamaan sellaisessa koulukirkossa, jossa kuulijat ovat eskarilaisista abiin. Niissä aina mietin, kehen tähdätä, ja vaikka tähtäisin johonkin ryhmään, osuisinko silti kehenkään.
Yhteinen kieli syntyy yhteisestä hyvästä tahdosta ihmisten kesken. Koen, että tällainen hyvä tahto on nykyisin vähän hakusessa… Minulle parasta on ollut päästä työskentelemään sellaisten ihmisten kanssa, jotka rohkenevat antaa rehellistä palautetta, mutta rohkaisevasti. Pitää olla valmius myös palautteen vastaanottamiseen…
Ilmoita asiaton kommentti