Giljotiini – humanismia?

Giljotiini oli uusi keksintö 200 vuotta sitten. Siinä moni poliitikko ja kumouksellinen menetti päänsä Ranskan vallankumouksen aikana.

Historian opiskelijana aikanaan ajattelin ”huhhuh mikä kamala rangaistus”. Luettuani Michel Foucaultia tulin kumminkin toisiin mietteisiin. Giljotiini oli aikanaan humaani ja oikeudenmukainen kuolemanrangaistukseksi. Enää ei kidutettu ja revitty ”rikollisia”. Aiempaan verrattuna se samalla tavoin kohteli niin rahvasta kuin aatelistakin. Omalla tavallaan se edisti tasa-arvoa.

Ihmisoikeuksien ja hyvinvointivaltion kehityksen pitkästä historiasta Kuopion aiempi kaupunginjohtaja Kauko Heuru on kirjoittanut erinomaisen kirjan Oikeusvaltion synty. Luin sen suurella innolla. Kirja antoi uskoa ihmisyyden mahdollisuuksiin.

Keskiajan feodalismista on pitkä kehityskaari nykyajan oikeusvaltioon. Kirkko kyllä tuolloin tunnusti ihmisten tasa-arvon suppeasti hengellisessä mielessä. Mutta käytännössä Konstantinus Suuren ajoista se aivan liiaksi myötäili kulloisiakin vallanpitäjiä, keisareita, aatelisia ja heidän vasallejaan.

Renessanssi ja uskonpuhdistus olivat merkittäviä askelia ihmisen vapautumisessa. Perustuslaki, yhteiskuntasopimus, valistuksen ajan ihmisoikeudet vähitellen tekivät enenevissä määrin tilaa demokratialle ja tasa-arvolle. Heuru kuvaa tätä kehitystä asiantuntemuksella. Vallan kolmijaolla ja nykyisellä puoluelaitoksella on pitkä kehitys takanaan. Tämän huomioon ottaen 2020-luvun kipuilu ja kädenväännöt hyvinvointivaltiomme luonteesta saattavat olla uusi askel ihmisyyden kasvussa globaalissa maailmassa.

Tässä kehityksessä kirkkojen rooli on merkittävästi marginalisoitunut ajattelussa ja kulttuurissa. Renessanssin aikana tiede, taide ja valtio aloittivat nousunsa. Deismi ja rationalismin näkemys luonnonoikeuksista ”vapauttivat” autoritäärisestä ja konfessionalistisesta kristinuskosta. Tosin harvat suuret yhteiskunnalliset ajattelijat olivat ateisteja, eikä vastustuksen kohteena yleensä ollut kristinusko vaan institutionaalisen kirkon toiminta.

Tämä teos esittelee myös joukon merkittäviä yhteiskunnallisia ajattelijoita, kuten Hobbes, Locke, Rousseau, Marx ja Keynes. Heillä oli keskeistä merkitystä oikeusajattelun, markkinatalouden sekä nykyajan valtiokäsityksen muotoutumisessa humanismin suuntaan. Yhteiskunnallisen vapautumisen edistämisessä kirkot olivat jälkijunassa.

Ehkä pelkistetysti voisi lopuksi sanoa, että täällä pohjoismaissa olemme kenties parhaiten vuosisatojen kuluessa onnistuneet rakentaa korkean kulttuurin tunnusmerkit täyttävän oikeusvaltion. Sivistyneessä maailmassa ei ole enää tarvetta giljotiinille eikä muille kuolemanrangaistuksen toteuttamismuodoille. Eikä kirkotkaan lopulta tässä evoluutiossa hävinneet. Pikemminkin voittivat.  Ne saavat panostaa ydintehtäväänsä, ihmisen henkiseen ja hengelliseen kasvuun sekä toinen toistemme rakastamiseen.

isä Ambrosius
10.6.2021

***

Kauko Heuru: Oikeusvaltion synty. United Press 2019. 308 s.

    • .Jos kaikki seurakuntavaalissa äänioikeutetut saataisiin mahtuman samaan messuhalliin, ei vaaleja välttämättä tarvittaisi. Taitavasti organisoitu vaalikokous siis riittäisi.

      Toki julkisella vaalityöllä on oma merkityksensä. Parempi kuitenkin että pysytään asiassa.

      Minulla on aina ollut eri teemat kannallisvaaleissa ja seurakuntavaaleissa. En nimittäin haluaisi seurakunnassani toteutuvan kaikkia niitä asioita joita kannatan kuntapolitiikassa enkä myöskään päin vastoin. Kunta ei nimittäin ole tunnustuksellinen yhteisö jota seurakunta luovuttamattomasti on. Hieman siis hämmästelen niitä, jotka puskevat samoilla teemoilla molemmissa vaaleissa.

  1. Matala äänestysprosentti ei palvele seurakuntia. Se saa aikaan vain sen, että herätysliikeläiset, puoluepoliitikot ym. aktiivit valtaavat myös päättävät elimet. Tavallisen seurakuntalaisen mielipiteet eivät silloin pääse riittävästi esille. Siksi olisi syytä tosiaan pyrkiä siihen, että enemmistö seurakuntalaisista käyttäisi äänioikeuttaan. Sillä ehkäistäisiin myös kirkosta eroamista.

    • Onko Osmo asia niin, ettei herätysliikkeeseen kuuluvien kirkollisveroeurot ole kelpoisia sinunkin palkan maksavalle seurakunnalle, muillekin ?

    • Ei ne Risto pelkästään riitä. Tarvitaan myös tavallisia seurakuntalaisia. Sitäpaitsi en saa enää kovin kauan palkkaa seurakunnalta, koska olen jäämässä eläkkeelle. Joten palkka-asiat eivät ole syynä kommenttiini.

    • Olen samaa mieltä Osmo Kauppisen kanssa. Itse koen todellisena ongelmana, että näistä ehdokkaista on tähän mennessä saanut aivan liian vähän tietoa. Onkohan Facebookissa, Twitterissä jne jatkossa mahdollisuus enemmän testata näiden ehdokkaiden aatoksia eli mitä kantaa he mistäkin asiasta edustavat? Siinä on vaalien järjestäjillä tekemisen paikka. Muutama naama seurakuntatalon tms seinällä ja tieto vaalipäivästä jossain lehdessä ei paljoa tilannetta korjaa.

      Valitettavasti tähän mennessä seurakuntalaiset yksinkertaisesti ovat olleet laiskoja äänestäjiä, äänestysprosenttihan sen näyttää, joten muutaman aktivistin, edustivatpahan he nyt sitten mitä tahoa tahansa, on helppo päästä läpi. Ääniähän ei näillä eväillä todella montaa tarvita, jottas istut valtuustossa. Demokratia pelaa surkeillakin eväillä, joten turha ynistä jälkeenpäin.

      Kirkon asiat kiinnostavat sosiaalisessa mediassa, missä hyvä melskata ja purkaa tunteita jälkikäteen.

      Odotan vaalien järjestäjiltä/seurakunnilta huomattavasti tehokkaampaa vaalitoimintaa. Ehdokkaat kehiin aatoksineen todella näkyvästi ja paremmat mahdollisuudet heitä jututtaa saattaisi auttaa asiaa!

    • Ilmeisesti ei ole juttua, jota Osmo ei voi kääntää herätysliikkeitä vastaan? Mistä tämä asenne kumpuaa? Kunhan pohdiskelen. Mutta saat Osmo toki vastata, jos jaksat.

    • Juhalle. Heh heh. Enhän minä niin yksipuolinern sentään ole. Mainitsin myös poliitikot. Mutta eikö tosiasia ole, että nykyisistä seurakuntien jäsenistä suurin osa ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen tai poliittiseen puolueeseen. Puoluelistoja voi tietenkin äänestää kuulumatta puolueeseen, kuten kunnallisvaaleissakin ja herätysliikkeen listoja kuulumatta herätysliikkeeseen. Mutta ongelmana on alhainen äänestysprosentti ja se, että äänestäjät tuntevat ainakin isoissa kaupungeissa aika heikosti ehdokkaita ja heidän edustamiaan näkemyksiä. Tämä ei tietenkään koske aktiivipoliitikkoja ja aktiiviherätysliikeläisiä, jolloin näiden ryhmien ehdokkaat tulevat pienilläkin äänimäärillä helposti valituiksi, kun äänestysprosentit voivat olla jopa alle 10%. Tarjan kanssa olen samaa mieltä, että tietoa ehdokkaista on liian vähän tarjolla. Lisäksi listat ovat usein vailla tunnuksia, esimerkiksi ”seurakuntaväen lista”. Mitä se nimi oikein kertoo. Eivätkö kaikki jäsenet ole seurakuntalaisia. Eikö Kristus rakastakaan kaikkia seurakunnan jäseniä? Minusta muutkin kuin aktiivit pitäisi saada äänestämään.

  2. Seurakuntavaalien onnistumisen suhteen on huomioitava äänestysaktiivisuuden lisäksi myös ehdokasasettelu.

    Kuulemani mukaan osaa nykyisistä srk-neuvostoista ja valtuustoista vaivaa se, että valitut ehdokkaat eivät osallistu kokouksiin ja päätöksentekoon. Ehdokaslistoja koottaessa olisikin tärkeää uskaltaa karsia sieltä ne nimet pois, jotka hakevat itselleen CV:n täytettä, vaikka olisivatkin nimekkäitä ja tuovat listalle ääniä. On kaikille eduksi, että valitut kirkon uudet luottamuselimet toimivat sen mandaatin eteen, jonka he ovat äänestäjiltään saaneet.

    Äänestäjän kannalta, jos ja kun lähtökohta on se, että ehdokkaat sitoutuvat aktiivisesti osallistumaan päätöksen tekoon valinnan vaikeus helpottuu huomattavasti. Enää pitää löytää ehdokas, jonka ajatusmaailma kohtaa oman.
    Tänä vuonna MTV tuo vaalikoneen helpottamaan ehdokkaiden perkaamista.

  3. Tosin harvat suuret yhteiskunnalliset ajattelijat olivat ateisteja, eikä vastustuksen kohteena yleensä ollut kristinusko vaan institutionaalisen kirkon toiminta.

    Ei tietenkään ollut virallisia ateisteja, koska jumalattomuus olisi johtanut mestauspölkylle. Kirkkoon kuluminen oli pakko ja harhaoppisuudesta ja ateismista oli kuolemantuomiot vielä kauan.
    muutoksen aikaansai todellakin humanismin ja renessanssin alkuun panema valistus, jonka kärkihahmot olivat usein jonkin salaseuran jäseniä, noissa seuroissa he saattoivat toimia suojassa. He aikaansaivat mm kidutuksen poistumisen Euroopan oikeuslaitoksista.
    Ja kyllä he paitsi kirkkoa instituutiona kritisoivat myös sen oppeja eli siis kristinuskoa.

  4. Ateiatinen kanta ei valistusajalla ollut kuolemanrangaistuksen peruste. Merkittävin teoreettisen ateismin edustaja ja Encyclopedien päätoimittja Denis Diderot (1713-84) oli arvostettu oppinut ja kirjailija, joskin hänen näkemyksiään uskonnosta monet tietenkin paheksuivat. Useimmat valistusfilosofit edustivat ns. luonnollista uskontoa, jonka mukaan Jumala on Luoja ja uskonnon oikea sisältö on rajoitettavissa lähimmäisrakkauden ihanteeseen. Ihmeuskon ja sovitusopin he yleensä kylläkin hylkäsivät. Salaseuroista vaikutusvaltaisin oli edelleen toimiva vapaamuurarijärjestö, joka edellyttää jäseniltään uskoa yhteen Jumalaan, joskaan ei edellytä tunnustuksellisuutta, vaan on avoin kristittyjen lisäksi myös juutalaisille ja muslimeille, todennäköisesti myös teosofisvaikutteisten oppien tunnustajille.

    • Niin, se onkin mielenkiintoista, että kirkkomme pastoreita ja kirkkoherroja saa vapautuneesti kuulua tuohon salaseuraan.

    • Niin, miksei saisi? Nykyään kyse ei ole salaseurasta , jäsenluettelot ovat saatavilla yhdistysrekisteristä, vaan seurasta jolla on salaisuuksia aivan kuten monella muullakin yhdistyksellä, jonka esim. pöytäkirjat ovat vain seuralle itselleen.
      Aikanaan toiminnan tuli olla salaista, koska muuten joutui pää pölkylle. Lue vaikkapa John J. Robinsonin ’Blood in Blood’ niin ymmärrät asian.

    • Vapaamuurarit on salaseura, Seppo turhaan kieltää tämän. Lisäksi ne ovat naisilta kiellettyjä, joten ne edistävät epätasa-arvo tältä osin. Perkeleen harhaoppeja menne tullen. Vapaamuuraihein on oma jäsen protokolla, ne on kermapiiri seuroja, jossa harjoitetaan uuspakanuutta, kristillisillä kliseillä.

    • Älä puhu Paajanen asiasta josta et näköjään tiedä mitään. Vapaamuurarius ei ole nykyään salaseura, koska sen toiminta on ilmoitettu yhdistysreksiterissä ja sillä on lailliset yhdistyslainmukaiset kokoukset ja jäsenluettelot voi saada. Kokoukset eivät ole avoimia kuten eivät tuhansien muidenkaan yhdistysten kokoukset.

    • Paajanen. Naisten Zonta-järjestöön Ja Marttoihin kuluu vain naisia. Edistävätkö he siis epätasa-arvoa?
      Lisäksi on olemassa Yhteisvapaamuurarijärjestö sekä miehille että naisille.

    • Seppo Heinola ei taas tiedä mitään vapaamuurarien opeista. Salaseura, harhaoppi, ei kristillinen. Siinä lyhykisesti se.

    • Paajanen, minä olen tietokirjapalkitussa (1. plk) teoksessani Salaperäien Shakespeare kirjoittanut 80 sivua vapamuurariudesta ja tekstin on tarkastanut vm:stä väitellyt tohtori ja omaan 2 hyllymetriä vapaamuurarikirjallisuutta suomen ruotsin saksan ja englannin kielillä.
      Lisäksi olen esitelmöinyt Shakespearen näytelomien vm symboliikasta vapaamuurareille itselleen, joten puhuit Pajanne taas ylimielisyydessäsi ns. läpiä päähäsi.

    • Seppo Heinola ajattelee vapaamuurareita harmittomana marttayhdistyksenä, jopa kristillisenä hyvän tekeväisyys järjestönä, johon kokoontuu hurskaita kristittyjä, kuuntelemaan Jumalan puhetta.

      Seppo, minun suvussani on sen verran monta vapaamuuraria, vielä johtavissa tehtävissä, joten älä sinä tule luennoimaan rinta rottingilla, jollen joutavia.

    • Älä Paajanen puhu taas p:skaa. Sinä et tiedä mitä minä vm:stä ajattelen ja käytät käsitettä Martta-tässä yhteydessä tahallasi väärin eli trollaat ja teet olkinukkeja. Olet äärimäisen epärehellinen keskustelija.
      Vm ei todellakaan ole ’harmiton’, mutta harmia se on tuottanut lähinnä totaalisen tietämättömille totalitaristeille olkoot he uskovia, äärioikeistolaisia tai äärikommunisteja.

    • Seppo, sinä saat ajatella ihan kuten haluat, kuusta, marssista ja vapaamuurareista. Saat elää omassa kuplassa teosofisten aatteiden ja muiden henkisten harhojen kanssa. Suomessa on uskonnonvapaus, myös harhoille. Sinun kanssa en jatka enää tästä.

    • Juu, älä jatka, kompetenssisi rajat tulivat vastaan jo aikaa. Jos itse aihe kiinnosta niin kysy toki niiltä esim. Hymylehden listassa 2018 olevilta samannimisiltä vaikka epäilen etteivät he sinulle avaudu.

  5. Isä Ambrosius hyvin blogin lopussa sanoo minnepäin olisi hyvä katsoa.

    Vapaamuurariusjäsenenyys tarvitsee ehdokkaalle puolestapuhujan tai kaksi. Sitten arvioidaan kelpoisuutta.

    Hyvää liikkeessä on jaettu kokemus kunkin elämässään tekemästä työstä, nyt ja aiemmin.

    Heillä on myös liikkeisiin tarvittava musiikin kaipuu, jolloin muusikkojakin tulee mukaan askeleita saattelemaan kuten hiljentymistä varten.

    Kun askeleita on tarpeeksi miten käy sitten uskonnon asiassa kirkastuksessa.

Kirjoittaja

Ambrosius Isä
Ambrosius Isä
Metropoliitta Ambrosius on Helsingin ortodoksisen hiippakunnan emerituspiispa. Hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana. Tässä blogissa isä Ambrosius kirjoittaa näkemyksistään henkisestä ja hengellisestä elämästä, kirkollisesta kulttuurista, ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja ilmiöistä. Lisäksi hän julkaisee arvioita lukemistaan kirjoista.