Genitaalikristillisyys
Tiedätkö, mitä on genitaalikristillisyys?
Minäkin opin sen vasta hiljattain. Mainittu suunta pitää kristinuskon ytimenä heteroseksuaalista avioliittoa ja muistaa kohkata kaikesta, mihin sukupuolisuus saadaan jotenkin yhdistetyksi. Vaikkapa naisen oikeudesta pappisvirkaan, mistä kirkolliskokous päätti marraskuussa 1986. Myös sana tasa-arvo herättää heti intohimoja.
En millään lailla väheksy ihmisten oikeutta pitää esillä asioita, jotka he kokevat tärkeiksi.
Toisaalta en liene ainoa, jota väsyttää törmätä yhä uudestaan samaan juupas-eipäs väittelyyn, jossa ei aikoihin ole esitetty mitään uutta.
Keskustelut tuskin ovat myöskään lähentäneet osapuolia. Viime marraskuun kirkolliskokous keskusteli taas, mutta lopputulemana oli havainto, että yhteistä linjaa näyttä olevan aivan mahdoton saada. Jotkut uumoilevat näkemyserojen päin vastoin kasvaneen.
Puhutaan genitaaliasioista, jos siihen on erityistä syytä.
Mutta kristinuskon ytimessä minä näkisin uskon Jumalaan, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto. Eikä unohdeta Jeesusta, jonka risti ja ylösnousemus olivat esim. Paavalin teologian ydintä.
84 kommenttia
Siis minä ajattelen niin, että tärkeintä on keskustella blogistin herättämistä ajatuksista, ei siitä, mitä tai millainen hän on. Ei voine myöskään olla niinkään, että jos kommentoijan oma sukupuolinen suuntauminen poikkeaa perinteisen raamatuntulkitsijoiden hyväksymästä suuntautumisesta, hän ei voi pohjata näkemyksiään raamattuun. Ihan näin suoraviivaisesti se tuskin menee.
Käyttäessäsi toisen ihmisen tekstistä termejä mauton tai se, että olet Reijo ottanut selville henkilön taustatiedot ja mauttomuus eikun korostui tuntuu minusta – no sanotaan vaikka mauttomalta toiminnalta. Tärkeätä ei olekaan mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. Siinä on jotenkin sellainen tuomitsemisen maku.
Eräitä kommentteja en oikein ymmärrä. Erityisesti ihmettelen, kun Reijo Mänttärin mukaan olen ”perustellut kallistumaani Raamatulla”.
Yleensä uskon asioita pitäisi pystyä Raamatulla järkisyillä perustelemaan (Luther). Toisekseen kuvatessani Paavalin ristin teologiaa pointti oli selvästi siinä, ettei häntä kiinnostanut ihminen Jeesus Nasaretilainen, vaan kuollut ja ylösnoussut Kristus, ristin teologia. Jos nyt johonkin kallistun, niin moniin Paavalin linjauksiin rististä ja armosta.
M-S Aalto, parahin!
Kiitos, että jotain kommentoit. Vasta nyt olen tutustunut julkiseen minääsi. En ole tonkinut enkä pöyhinyt yksityisyyttäsi. Olen lukenut vain tarpeellisen, vaikka lehtien suuret ja lukuisat artikkelit kuvineen houkuttelevat viettämään aikaa ja kommentoimaan eri lehdissä, sinun ja sinusta kirjoittelun jatkeeksi. Jo ensimmäisen tämän ketjun kommentini jälkeen oletin, että henkilökohtainen keskustelu (annoin osoitteeni), olisi ollut korrektimpi muoto. Kuitenkin, koska viihdyt julkisuudessa, niin jatkan tällä foorumilla.
Vastustat julkisesti Raamatun asettamaa avioliittoinstituuttia. Avioliitto poistuu kun kuolemme, oli sen jälkeinen tilamme taivaassa tai helvetissä. Avioliitto on vain aikaan sidottu, mutta Jumalan säätämä ja asettama. Paavalin “teologialla” eikä millään Raamatusta löytyvällä voida ryydittää sukupuoletonta, tai niinkuin on muotia nykyisin, avioliittoa saman sukupuolen kanssa. Koen “pahoinvointia”, kun tuomitset raamatullisen puolustamisen kohkaamiseksi, ja sitten sementoit luonnottomassa liitossa elämisen tilaan, missä voi elää ristiinnaulitun Kristuksen Armon alla. Nuo kohdat Raamatusta, jotka laitoit yhteen kommenttiisi, ovat huono esitys, oli kysymys Paavalin teologiasta??? tai mistä muusta tahansa. Voin kyllä käsitellä niitä oikeissa yhteyksissä.
Jeesus armollisesti ja tarkasti sanoi, että ihmissuvun rappeutumisen yksi merkki, on syntymästään saakka avioon kelpaamattomuus. Kysymys on aviollisen yhdyselämän kannalta välttämätön penis tai vagina. (Jos jonkin mielestä ylitän yksityisyyden rajaa tässä, niin se selittyy tutustumalla internetin kautta siihen mitä ja miten Aalto kertoo sukupuolielinoperatioistaan.) Nämä, eli genitaalit saattavat olla yhdyntään kelpaamattomia, koska ihmiset ovat ne tuhonneet tai ne ovat vialliset syntymästä asti. Jeesus haluaa hoitaa kaikki ruumiintoimintomme ja toimimattomuutemme. Jeesus antaa jokaiseen poikkeukseen parhaan “lääkkeen”. Merkittävin lääke on hengellinen, minkä vaikutus on suurempi kuin leikkaus. Tai paremminkin kirurginen operaatio on lieveilmiö, myönteisestikin koettuna.
Otin oitis kantaa kun otsikko “Genitaalikristillisyys” ilmaantui foorumille. Pidin ja pidän sen jatkona kallistumille, jotka suosivat inhottavuutta, kun ne tuodaan yleiseen keskusteluun. Tarkoitan paavin ”ulostuloa” uloste vertauksilla ja Lutherin hekumointia käymälätoiminnoissa. Nämä kirkkoruhtinaista, muista pappisrankin edustajista puhumattakaan. Kun näitä on palstalle tullut , niin olen niihin kantaa ottanut. Eli en niitä enää luettele, ne löytyy hakusysteemeillä.
Kiusalliset ruumiinosat? Ovatko genitaalit sinusta kiusallisia?
Jos koet jonkin ruumiinosan olevan tarpeeton, silloin se mielestäni on kiusaksi. Tällaiset tapaukset Jeesuksen mielestä olivat harvinaisia. Mielestäni niiden esiintymistiheys on ja oli suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon niistä Raamattu mainitsee.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Varmaan kirjoitit äskeisen ainakin vähän pilke silmäkulmassa.? ?Meillä varmaan melkein kaikilla (ainakin minulla) on tapana helposti olettaa että jos joku on tästä asiasta tätä mieltä niin hän on tuosta asiasta tuota mieltä.
Ilmoita asiaton kommentti