Gaudeamus igitur!

b2ap3_thumbnail_Gaudeamus_igitur_1898.jpgLähestyvien ylioppilasjuhlien takia etsin netistä printtaamista varten Gaudeamus igitur –laulun sanat. Niitä silmäiltyäni tuli mieleen, ettei Suvivirsi ole suinkaan ainoa kevätlaulu, jonka muutamien säkeistöjen yli hypätään.

Gaudeamuksesta lauletaan yleensä ensimmäinen ja neljäs. Suvivirressä taas jätetään laulamatta neljäs säkeistö, joka kertoo Jeesuksesta. Myös kolmas säkeistö tökkii monissa juhlasaleissa, koska siinäkin kiitetään armon Herraa.

Gaudeamuksen kouluversiossa sivuutetaan elämän rajallisuus ja kuoleman vääjäämättömyys ja äkkinäisyys. No, tietenkin se johtuu myös siitä, että latinaa on jo siinä yhdessäkin säkeistössä aimo annos. 

Gaudeamus on tiettävästi akateeminen juomalaulu.
Juominen oli vanhoina aikoina ylioppilaspiirien suosima harrastus. Se perinne elää edelleen ja vahvistuu. Kun minä opiskelin 1980-luvulla, vappua kesti noin kolme päivää; nykyään ei enää viikkokaan riitä. Sitä en tiedä, kuinka kauan iloiset juomingit kestivät kaksisataa vuotta sitten. Herätykseen tulleet pietistipapitkaan eivät tahtoneet ylioppilasvuosiaan kovin tarkasti muistella. Suruttomalla menolla kun ei ylpeilty, vaan sitä hävettiin.

Gaudeamus eli De Brevitate Vitae tunnetaan saksalaisesta ylioppilaiden laulukirjasta 1700-luvun lopulta, mutta tekstin taustavaiheet ulottuvat aina 1280-luvulle saakka. Saksalaisen laulukirjan taustatiedoissa kerrotaan, että jo keskiaikainen versio olisi kuulunut Pariisn yliopiston iloisten veikkosten traditioon. Pariisi oli eräänlainen normiyliopisto, joka näytti suuntaa, miten elämää eletään ja akatemiaa pelataan. 1200-luvun lopulla elettiin monessa suhteessa luovuuden kukoistuskautta. Kaikkea muuta kuin pimeää keskiaikaa. Kannattaa lukea alankomaalaisen kulttuurihistorioitsijan Johan Huizingan tunnetuin teos Keskiajan syksy.

No niin, asiaan taas. Vaikka Gaudeamus on meillä kevätlaulu, kertoo se vakavasti ihmiselämän syksystä. Jo sen ensimmäisen säkeistön viimeinen lause on kuin marraskuun testamentti. Nos habebit humus. Se tarkoittaa ihmisen hautaamista. Humus eli multa perii meidät, ottaa omansa. Sen takia laulaja kehottaa iloitsemaan nyt, nuorena. Nuoruuden jälkeen ja vaikean vanhuuden jälkeen hauta odottaa. Iloitse nyt siellä sitten!

Kuulija ehkä vastaa mielessään, että tokko tuota nyt kannattaa pohtia, siihenhän on vielä paljon aikaa. Siksi laulaja jatkaa:

Vita nostra brevis est
Brevi finietur.
Venit mors velociter
Rapit nos atrociter
Nemini parcetur.

Hän muistuttaa, että elämämme on lyhyt. Pian se päättyykin ja kuolo koittaa äkisti. Rajusti se meidät tavoittaa. Ketään ei se säästä.

Seuraavassa säkeistössä pohditaan, mistä menneet sukupolvet löytäisi.

Ubi sunt qui ante
Nos in mundo fuere?
Vadite ad superos,
Transite ad inferos,
Hos si vis videre.

Missä ne ovat, jotka olivat maailmassa ennen meitä? Mene ylös taivaisiin tai astu alas helvettiin, jos haluat heidät nähdä.

Ei ole mikään ihme, että lakkiaisjuhlissa skipataan pari säkeistöä ja riennetään suoraan tervehtimään akatemiaa ja sen opettajia. Vivat academia!

Kun akatemialle on lausuttu eläköön, huudahdetaan se myös nuorille ja varttuneemmillekin naisille, valtiolle ja kaupungille, omalle seurueelle sekä kaikille hyväntekijöillemme eli rahoittajatahoille.

Lakkiaisjuhlassa ei tule pitää hautajaispuhetta. Lakkiaiset, valmistujaisjuhlat, publiikit ja promootiot ovat kuitenkin etappeja. Kun kohotetaan malja elämälle ja nuoruudelle, se tehdään tietäen, että nos habebit humus. Siksi elämää pitäisi elää etupainotteisesti. Ei pidä säästää parhaita hetkiä vanhuuteen, koska emme tiedä, kuinka paljon tiimalasissamme on hiekkaa. Koska elämä on rajallinen ja nopeasti ohi kiitävä, tulee elää ja iloita tästä päivästä. Ei kuitenkaan luullen, että päivämme olisivat päättymättömiä.

Soitin äsken rakkaalle ihmiselle sairaalaan. Häntä harmitti, kun ei ollut saanut palvelukodin rollaattoria mukaansa. Siihen kun on liimattu tarra, josta voi tarkistaa oman nimensä. Ajattelin, että Jumala muistaa meidät nimeltä silloinkin, kun emme itse enää muista.

Numquid oblivisci potest mulier infantem suum
ut non misereatur filio uteri sui
et si illa oblita fuerit ego tamen non obliviscar tui.

 

***

Yläkuvaa kannattaa klikata.

  1. Kun englantilainen Edward Daniel Clarke tammikuussa 1800 saapui Upsalan ja Tukholman kautta Turkuun, oli hän ilahtunut siitä, että Turun Akatemiassa tiede oli ahkeran harrastuksen kohteensa, kun taas Upsalassa ylioppilaat kuluttivat aikaa kellarikapakoissa…
    Kaiken lisäksi Upsalassa harrastettiin kantilaista filosofiaa, jota sen luoja ei kuulemma itsekään ymmärtänyt.
    Oli Turussakin kai jonkunlaisia kapakoita, mutta oli sitten kellarimestari Seipellin majatalo Victoria. Sen juhlasalissa antoi konserttejaan
    Turun Soitannollinen seura, jolla oli maan paras nuottikirjasto. .

  2. Elämän kiertokulkua:
    Linkin laulaja Mario Lanza oli elokuvamaailman Ylioppilasprinssi. Keväällä 1968 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlissa tapahtui muutakin kuin Vanhan valtaus. Ylioppilaskunta lahjoitti ylioppilaille ilmaislipun Helsingin kaupunginteatterin Ylioppilasprinssin näytökseen. Siellä piippuhyllyllä istuin minäkin.

    Nyt jälkeenpäin mietin, kuinka moni noista silloisista vallankumouksellista antaisi nykyopiskelijoille täyden vallan oppilaitoksissaan Mies ja ääni- periaatteella. Sitä päämäärää varten silloin osa porukasta lakkoili – ja valtasi Porthania ykkösen juuri silloin, kun siellä piti olla matikan tenttini… Gaudeamusta ei laulettu, Kansainvälistä kylläkin.

    Täältä elämän toisesta päästä käsin suosittelen minäkin nuorille etupainotteista elämää – vaikka vanheneminen ei ollutkaan niin kauheaa kuin nuorena luulin.

  3. Tässä on ”Gaudeamus ikitur ” Hj Nortimon suomentamana :
    ” Riemuitkaamme, vielä on
    suonissamme tulta.
    Jälkeen nuoruutemme armaan,
    jälkeen vanhuusajan harmaan
    meidät perii multa,
    meidät perii multa.

    Missä ovat entiset,
    vanhat ystävämme?
    Ehkä tähtimaailmoissa,
    tumman tuonen kartanoissa.
    Turha kyselymme.

    Lyhyt elämämme on,
    loppuun äkin päästy.
    Kiirehesti kuolo kulkee,
    meidät ryntäillensä sulkee.
    Eikä kukaan säästy.

    Eläköön yl’opisto,
    opin ohjaajatki!
    Eläköön sen veteraanit,
    fuksit, civikset, beaanit,
    kukoistakoot ratki!

    Eläköön myös neitoset,
    keijut kaunokaiset,
    emännätkin hellät, oivat,
    ahkerasti askaroivat,
    töissään taitavaiset” !

    Suom. Hj. Nortamo.

  4. Sen juhlasalissa antoi konserttejaan
    Turun Soitannollinen seura, jolla oli maan paras nuottikirjasto

    Jorma varmaan tietääkin, että vanhalla ystävällämme Tengströmillä oli osuutensa siinäkin seurassa.

    Helsingissä huvittelupaikka oli Kaisaniemi, jossa sama ravintola toimii edelleen. Huvitteluaan ovat myöhemmin katuneet ainakin Henrik Schwartzberg ja F G Hedberg. Muista en tiedä varmasti.

  5. Jostain syystä otin tuon Gaudeamuksen rinnalle samansuuntaisen
    ”Joutukaa sielut on aikamme kallis… turhaan ei aikaansa tuhlata saa.”

    http://www.youtube.com/watch?v=ozfgIC6NLUM

    Puhutteleva sekin. Jollei videon teksti (Virsi 408) niin viimeistään kuvitus kertoo miten kaukana elämästä hengellisyytemme usein on. Ajatuskin siitä että tämä elämä elettäisiin ensin, vieläpä etupainotteisena, kuullostaa täysin kielletyltä.

    Hedbergillä oli sentään mitä muistella ja katua vanhoilla päivillään.

  6. Olen antanut itselleni kertoa että Tenkströmmi soitti klarinettia.
    Solistina oli myös Königsbergissä syntynyt tenori, joka oli ensimmäinen Akatemiaan hyväksytty juutalainen.
    Kaisaniemen ravintola Kaisoineen siirtyi Helsinginniemelle sekin Turusta.
    Helsinkiläiset paikallishistorioitsijat aina mainitsevat Sveaborgin tuoman suuren siunauksen, siellä kun oli upseereja rouvineen. Taisivat ne sireenitkin kukkia ennen sitä jo Ehrenswärdin kartanossa Mietoisissa.

  7. >>>Ajatuskin siitä että tämä elämä elettäisiin ensin, vieläpä etupainotteisena, kuullostaa täysin kielletyltä.
    Hedbergillä oli sentään mitä muistella ja katua vanhoilla päivillään.>>>
    Levanto

    Onko se kivaa, kun on paljon kaduttavaa Jumalansa edessä?
    Eivätkö juuri suruttomat ajattele niin?

    Kukahan profeetta sanoi:
    ”Muista Herraa nuoruudessasi, ennen kuin tulevat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä”

    Kun on koko ikänsä kerännyt itselleen katumisen aihetta, voikin yllättäen vanhuudessa omatunto ja myöskin pää olla siinä tilassá, ettei Eesaun tapaan löydä yhtään katumisen aihetta.
    Jeesus neuvoo meitä aina valvomaan uskossa…….

Kirjoittaja