Fundamentalistisesti virittäytynyt uskonnollinen maailmankuva sisältää oletuksen, että on vain yksi oikea tapa elää ja uskoa. Tämän ”Raamattuun perustuvan” elämäntavan uskotaan tuottavan ihmiselle onnellisuutta. Monet tämän sortin uskovat ja uskonnolliset näkemykset osaavat myös kertoa, että muunlaiset elämäntavat eivät tuota onnellisuutta. Ainakaan sellaista Aitoa Onnellisuutta™.
Mutta miten perusteltua tällainen näkemys on? Jotta näkemys olisi uskottava, tarkoittaisi se sitä, että on todella olemassa jokin tietty elämäntapa, joka sopisi kaikille ja joka voisi antaa kaikille onnellisuutta.
Mutta kun sellaista ei ole olemassa. Mitään muottia, johon voisimme työntää kaikki ja lyödä päälle onnellinen -leiman, ei ole olemassa. Sen sijaan voimme hyvällä perusteella todeta, että jos tällaista muottia yrittää sovittaa kaikille, seuraa siitä väistämättä onnettomuutta ja laajamittaista vahinkoa.
Yksi käytännön esimerkki ajattelumallista tulee Jehovan todistajien lokakuussa valtakunnansaleilla tutkittavasta Vartiotornista, joka käsittelee mm. onnellisuutta. Se maalailee kolme askelta onnellisuuteen, jotka ovat ”hengellinen ruoka”, ”Jehovan periaatteiden mukaan eläminen” ja ”Jehovan palvonnan pitäminen elämässä ykkössijalla”.
Itsekin yritin joskus saada raavittua näistä jotain onnellisuutta kasaan, mutta ainoa mitä niistä seurasi oli vahvistuva tunne siitä, että juuri näillä askeleilla ei ole oman onnellisuuteni kanssa mitään tekemistä. Paitsi korkeintaan päinvastaisessa merkityksessä. Minä mitään hengellistä ruokaa tarvinnut yhtään mihinkään tai Jehovan periaatteita tai Jehovan palvontaa. Ne eivät antaneet elämään yhtään mitään. Paitsi aivan turhaa syyllisyyttä ja kroonista riittämättömyyden tunnetta. Niistä on aika haasteellista kairata onnellisuutta.
Fundamentalistisen uskonnollisuuden kantava ongelma onkin, ettei se ymmärrä ihmisyydestä yhtään mitään. Se ei tunnista ihmisyyden muotoja ja yksilöllisyyttä. Kaikki tieteellinen tieto, joka kertoo ihmisten yksilöllisistä tarpeista ja ihmisyyden ilmiöiden (kuten seksuaalisuuden muotojen) syistä kielletään vain koska ne eivät myötäile tunkkaista fundamentalistista maailmankuvaa.
Fundamentalistinen uskonnollisuus voi sopia joillekin ja se voi tuottaa jopa onnellisuutta, mutta vain hyvin pienelle osalle väestöstä. Meille lopuille sellaisella elämäntavalla ei ole annettavanaan mitään positiivista.
Ja juuri siitä syystä fundamentalisteja on rajoitetusti. Ja monia fundamentalistisesti virittyneitä uskontoja leimaa korkea kontrolli ja kuri. Koska jos se todella antaisi onnellisuutta, miksi sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kontrollia ja kuria, ja miksi kukaan olisi muuta kuin fundamentalisti?
Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille sitä elämäntapaa, jossa usko ja turva pannaan ainoastaan Kristukseen. Mutta se ei tarkoita sitä, että vaikeudet poistuisivat tämän elämän aikana. Vaikka onnettomuus meitä kohtaa, niin ei Jumala hylkää, jotka Häneen luottavat ja turvaavat. Kuten Ps73:8:ssa kirjoitetaan: ”Mutta – minun onneni – on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.”
Suorittelet tällaista siis silloinkin, kun henkilöllä ei ole minkäänlaista uskonnollista uskoa eikä tarvetta sellaiseen? Ja ajattelet, että se olisi henkilölle hyväksi? Siis elää epärehellistä elämää.
Monien tutkimusten mukaan uskonnollinen konservatiivisuus korreloi voimakkaasti matalan älykkyysosamäärän kanssa. Asiaa on perusteltu sillä, että henkilöiden, joiden on keskimääräistä hankalampi hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia, on helpompi omaksua yksinkertaisia ulkoa annettuja sääntöjä.
Politiikassa populismi perustuu samanlaiseen ilmiöön. Populisti esittää monimutkaiseen ongelmaan yksinkertaisen mustavalkoisen ratkaisu. Todellisuudessa monimutkaisiin ongelmiin ei ole helppoja vastauksia, mutta tällainen illuusio on helppo rakentaa niiden keskuudessa, joilla ei ole riittävää kykykapasiteettia ottaa asioista selvää.
Tämän päivän uskonnollisella kentällä tämä näkyy voimakkaimmin suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tarve supistaa ihmiselämän moniulotteisuus vain kahteen sukupuoleen ja vain yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon on keino selviytyä. Kun oman käsityskyvyn rajat tulevat vastaan, mustavalkoiset säännöt tekevät elämästä yksinkertaisempaa.
Lopuksi totean, että meillä kaikilla ihmisillä on omat puutteemme. Alhainen kyky omaksua monimutkaisia kokonaisuuksia on joidenkin ihmisten ominaisuus eikä tarkoitukseni ole heitä arvostella tai haukkua. Olisi rakkaudetonta uskotella, että kaikilla ihmisillä olisi samanlainen kykykapasiteetti.
”Tämän päivän uskonnollisella kentällä tämä näkyy voimakkaimmin suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tarve supistaa ihmiselämän moniulotteisuus vain kahteen sukupuoleen ja vain yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon on keino selviytyä.”
-Minusta olisi parempi pyrkiä ymmärtämään ja kuuntelemaan eri mieltä olevia kuin selittää miksi he vain ”ovat sellaisia”.
Tuo on oikeasti aika erikoinen väite, että olisi jokin erityinen ”tarve supistaa ihmiselämän moniulotteisuus vain kahteen sukupuoleen”.
On aivan turha hämärtää sukupuolen käsitettä siitä mitä se fyysisessä merkityksessä, ja tarkoituksessa, on. ”Sukupuoli” sanana jo viittaa käsitteen tarpeeseen ja tarkoitukseen ihan fyysisesti todettavassa todellisuudessa. Sukupuoli=suvullisen lisääntymisen toinen osapuoli.
Miksi ihmeessä _siitä_ käsitteestä pitäisi tehdä jotain muuta, tai yhtään monimutkaisempaa? Äläkä nyt mene siihen, että minulla on jokin kummallinen ”tarve” typistää sukupuolisuus vain kahteen”. 🙂
Miksi käsitteelle ”nainen” ja ”mies” pitää kehittää mitään uusia merkityksiä ja määritelmiä, etenkin kun sellaisia ei osata edes antaa.
Joka tapauksessa sekä homoseksuaalisuus että heteroseksuaalisuus, kuin myös luonnollisesti biseksuaalisuus, perustuvat käsitteinä ja ilmiöinä sukupuolen binäärisyydelle. Jos näille käsitteille ei osata antaa johdonmukaisia uusia merkityksiä uuden ”sukupuolen” määritelmän mukaisesti, ne menettävät merkityksensä.
Mitä taas tulee älykkyyteen, ei pidä unohtaa että sitä on monenlaista. Ei ole vain ”älykkäitä” ja ”vähemmän älykkäitä” ihmisiä. Eri älykkyyden lajeja omaavat ihmiset usein eivät ymmärrä toisiaan, tai näe toistensa älykkyyttä.
Matemaattisesti älykkäät ja organisoivasti laajoja kokonaisuuksia hahmottavat voivat olla ajattelultaan mustavalkoisia, ”putkinäköisiä”, liian ehdottomia tai kykenemättömiä näkemään visioidensa laajoja, inhimillisiä seurauksia. (Esim. Noah Harari on epäilemättä tietyllä lailla älykäs.) Älykkyys ilman viisautta ja tunneälyä voi olla hyvin vaarallista.
Meitä on kolme sisarusta. Jossain vaiheessa aikuisikää oivalsin, että olemme kaikki älykkäitä, mutta eri tavalla.
> ”Sukupuoli” sanana jo viittaa käsitteen tarpeeseen ja tarkoitukseen ihan fyysisesti todettavassa todellisuudessa.
Ihmisen biologia ei ole alisteinen suomenkielisten sanojen merkitykselle.
Sikäli jos kuitenkin haluat typistää aiheen jonkin sanan merkityksen pohtimiseen, sana ”puoli” sisältää kaksi merkitystä: toinen kahdesta tai yksi useasta. Esimerkiksi lause ”asioilla on monta puolta” ei semanttisesti rajaa näkökulmia kahteen.
Sanaa sukupuoli käytetään biologian lisäksi myös sosiologiassa, jossa sillä kuvataan joukkoa sosiaalisesti konstruoituneita merkitystä sukupuolisuudesta.
Huomaan sellaisen tendenssin, että nämä keskustelut helposti päätyvät yksittäisten sanojen määritelmiin. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitosta keskustellessa vastenmielisyys homopareja kohtaan provisioidaan sanan avioliitto merkityksen varjelemiseen. Ja nyt sukupuolivähemmistöjen kanssa maali siirretään vähemmistöjen torjumisesta jonkin sanan merkityksen varjelemiseen.
Näen sen jotenkin epärehellisenä, että omia ennakkoluuloja tai vastenmielisyyksiä ei uskalleta tuoda ilmi vaan varjonyrkkeillään viereisellä kentällä sijaistaistelua.
Jos nyt ette veisi tätäkin debattia avioliitto- ja sukupuolikysymykseen 🙂 Totean siksi vain sen, että on aikamoinen ja virheellinen yleistys Sinulta Mikko N sanoa, että vastenmielisyys homopareja kohtaan projisoitaisiin sanan ”avioliitto” varjelemiseen. Pikemminkin olisi kysyttävä, miksi homoseksuaalisuus ja monisukupuolisuus sekä spn-avioliitot ovat edelleenkin monille kristityille kauhistus, yksi turmeltuneisuuden muoto, syntiinlankeemuksen seuraus tai Jumalan luomistyön vääristymä. Sekin on muuten demagoginen kärjistys, että näin ajattelevat leimataan yksinkertaisiksi, ”homofoobisiksi” tai vaikka tasa-arvon vastustajiksi. Hyvää loppukesää!
Marko, olet oikeassa. Kiitos.
Minulla on pitkä historia näistä asioista keskustelemisessa ja sillä kokemuksella sanon, että nämä keskustelut pääsääntöisesti kääntyvät jonkin yksittäisen sanan määritelmästä kinaamiseen. Oli se sitten avioliiton määritelmä tai sukupuolen määritelmä.
Itseasiassa minäkään en halua sitä. Keskustelisin mieluummin itse aiheesta.
”Ihmisen biologia ei ole alisteinen suomenkielisten sanojen merkitykselle.”
-Ihmisen biologia on biologiaa, ja sanoilla on tarkoitus ilmentää todellisuutta. Tuo kommenttini oli havainto.
”Sikäli jos kuitenkin haluat typistää aiheen jonkin sanan merkityksen pohtimiseen, sana ”puoli” sisältää kaksi merkitystä: toinen kahdesta tai yksi useasta. Esimerkiksi lause ”asioilla on monta puolta” ei semanttisesti rajaa näkökulmia kahteen.”
-Tiedän tiedän 🙂 Mutta JOS ”sukupuolella” viitataan johonkin ihmisen sisäiseen ”kokemukseen”, olisi syytä keksiä jokin muu sana. Lähinnä oli tarkoitus painottaa enemmän tuota sanaa ”suku”.
”Huomaan sellaisen tendenssin, että nämä keskustelut helposti päätyvät yksittäisten sanojen määritelmiin. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitosta keskustellessa vastenmielisyys homopareja kohtaan provisioidaan sanan avioliitto merkityksen varjelemiseen. Ja nyt sukupuolivähemmistöjen kanssa maali siirretään vähemmistöjen torjumisesta jonkin sanan merkityksen varjelemiseen.”
-Höpsis. Lähesd kaikki keskustelut menevät seksuaali- ja sukupuoliasioihin, koska sinä viet ne siihen 🙂 En olisi sitä toivonut.
Eikä ole tarkoitus ”varjella” ensisijaisesti mitään yksittäisiä sanoja vaan todellisuuskäsitystä ja haastaa siitä esitettyjä väitteitä.
Paras olisi jättää tämä ”sukupuolen moninaisuus”-aihe taas toiseen kertaan. Mutta mitään järkeä ja logiikkaa siinä ei ole.
”Näen sen jotenkin epärehellisenä, että omia ennakkoluuloja tai vastenmielisyyksiä ei uskalleta tuoda ilmi vaan varjonyrkkeillään viereisellä kentällä sijaistaistelua.”
-Koen vastenmielisyyttä vain sitä kohtaan, että todellisuus yritetään kieltää ja muuttaa toiseksi. Jatketaan Anteron varsinaisesta blogin aiheesta.
Mikko, vielä se, että syynä kirjoitukseesi puuttumiseen oli ensisijaisesti se, että esitit taas väitteitä eri tavalla ajattelevista. Miten heillä on ”tarve” johonkin jne.
Tämä oli täysin tarpeeton kappale tässä yhteydessä:
”Tämän päivän uskonnollisella kentällä tämä näkyy voimakkaimmin suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tarve supistaa ihmiselämän moniulotteisuus vain kahteen sukupuoleen ja vain yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon on keino selviytyä. Kun oman käsityskyvyn rajat tulevat vastaan, mustavalkoiset säännöt tekevät elämästä yksinkertaisempaa.”
En tarkoittanut mitenkään rakentaa vastausta sanan määrittelyn ympärille, mutta takerruit vain siihen. Enemmän vaivasi tuo yllä lainattu.
Mutta, jatketaan tästä.
Sari,
En ota jatkossakaan vastaan keneltäkään mitään ohjeita siitä, miten minun tulisi kirjoittaa. Voit nillittää niin paljon kuin haluat, mutta sillä ei ole merkitystä.
Blogisti nosti esille fundamentalistisen maailmankatsomuksen, jossa blogistin näkemyksen mukaan on vain yksi oikea tapa elää ja uskoa. Jatkoin tätä ajatusta sillä faktalla, että useissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan konservatiiviseen maailmankatsomukseen ovat taipuvaisia sellaiset ihmiset, joilla on keskimääräistä matalampi loogisen, matemaattisen ja kielellisen päättelyn kykykapasiteetti.
Tutkijat ovat selittäneet tätä sillä, että mitä hankalampi henkilön on hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia, sitä enemmän hän tukeutuu ulkoa annettuihin melko mustavalkoisiin sääntöihin, jotka helpottavat jäsentämään omaa elämää.
Ei minulla muuta.
”En ota jatkossakaan vastaan keneltäkään mitään ohjeita siitä, miten minun tulisi kirjoittaa. Voit nillittää niin paljon kuin haluat, mutta sillä ei ole merkitystä.”
-Älä nyt hei.
Kyse ei ole kirjoitustavasta. Vaan siitä mitä on tarpeen ja asiallista kirjoittaa. Siis väittää toisista ihmisistä. Älä takerru epäolennaisuuksiin.
Jostain syystä haluat yhä uudestaan selittää millaisia jotkut, tietyllä lailla ajattelevat, ihmiset ovat. Olen sanonut monesti aiemmin että itselläni nostaa aina karvat pystyyn se kun mukamas tiedetään toisten ajatukset ja motiivit.
Lisäksi ottaisin todellakin itse mieluummin sen arvostelun ja haukkumisen kuin tuollaisen alentuvan ja ”ymmärtävän” asenteen.
Ja kyllä, minulle saa huomauttaa siitä myös. Koska se on todella ylimielistä ja epäreilua.
Tulen huomauttamaan tuonkaltaisista turhista osoitteluista vastakin. Sama se huomioitko.
Eikä tarvitse tuoda niitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä joka keskusteluun.
Sanotaan vielä se, että minulla ei ole yhtikäs mitään sitä vastaan, että joidenkin tutkimusten mukaan, tietyillä kriteereillä mitattuna, konservatiivisten uskovien älykkyysosamäärä on keskimääräistä alhaisempi.
Se EI OLLUT se nillityksen aihe. Siitä jatkoin keskustelua sen nillitys-kohdan jälkeen. Ihan hyvässä hengessä.
Mutta olet totaalisen väärässä, jos kuvittelet, että perinteinen suhtautuminen avioliittoon, tai näkemys sukupuolten määrästä liittyy jotenkin älykkyyteen. Tai nimenomaan konservatiivikristillisyyteen.
On paljon älykkäitä ateisteja, jotka ovat ottaneet näihin kantaa. Perinteisen avioliiton ja sukupuolen binäärisyyden puolesta ja Ja perustelleet johdonmukaisesti.
Oli asiatonta liittää nämä kumpaankaan, uskonnollisuuteen tai matalampaan älykkyyteen.
> Lisäksi ottaisin todellakin itse mieluummin sen arvostelun ja haukkumisen kuin tuollaisen alentuvan ja ”ymmärtävän” asenteen.
Jos tästä keskustelusta ei ollut muuta hyötyä, sait ainakin tuntumaa siihen, miltä seksuaalivähemmistöistä tuntuu lukea tältä foorumilta kuinka kaikki ihmiset ovat syntisiä ja kuinka jotkut parisuhteet ovat erityisempiä kuin jotkut toiset.
> Mutta olet totaalisen väärässä, jos kuvittelet, että perinteinen suhtautuminen avioliittoon, tai näkemys sukupuolten määrästä liittyy jotenkin älykkyyteen. On paljon älykkäitä ateisteja, jotka…
Puhuin korrelaatiosta, mutta luet kommenttini kuin olisin puhunut täydellisestä lineaarisesta riippuvuudesta. Toisekseen en vetänyt yhtäläisyyttä älykkyysosamäärän ja avioliittokannan välillä. Tutkitusti toki korkea koulutus korreloi vahvasti sen kanssa, kannattaako henkilö tasa-arvoista avioliittolakia.
(Selkeyden vuoksi: Jos suuhygienistin ammatin ja naissukupuolen välillä on positiivinen korrelaatio, se tarkoittaa että valtaosa suuhygienisteistä on naisia, mutta myös miespuolisia suuhygienistejä on olemassa. Jos näiden välillä on täydellinen lineaarinen riippuvuus, kaikki suuhygienistit ovat naisia ja kukaan mies ei voi olla suuhygienisti.)
”Jos tästä keskustelusta ei ollut muuta hyötyä, sait ainakin tuntumaa siihen, miltä seksuaalivähemmistöistä tuntuu lukea tältä foorumilta kuinka kaikki ihmiset ovat syntisiä ja kuinka jotkut parisuhteet ovat erityisempiä kuin jotkut toiset.”
-Kas. Tulinkin juuri ajatelleeksi tuota. Siis muistin sinun joskus sanoneen että pahinta on ”muka-ymmärtävä holhoaminen”.
Ja ymmärrän tuon oikein hyvin.
Olen muistaakseni myös sanonut useinkin, että olen hyvin kiinnostunut homojen itsensä ajatuksista ja kokemuksista. Olen lukenut muutaman fiksun oloisen homoseksuaalien kirjoituksia ja blogeja.
Ajatuksia mm. juurikin tuosta ”sukupuolen moninaisuudesta” ja Pridesta. Et ehkä usko, mutta kaikki homoseksuaalit eivät tosiaankaan myös kannattaneet avioliittolain muutosta.
Itse olen selittänyt tuhat kertaa, että avioliitto, siis perinteisen avioliittoinstituution säilyttäminen miehen ja naisen välisenä, ei tee heterosuhteita mitenkään paremmiksi ja tärkeämmiksi. Minulle käy vallan hyvin sekin, että homoparit saavat pitää avioliiton (instituution) nykymuodossaan. Ja heteropareille luotaisiin uusi.
Ihmettelen että sinä tunnut laittavan kaikki homoseksuaalit samaan nippuun. Olettavan että kaikki ajattelevat samalla tavalla. Ja pahoittavat mielensä siitä että on jotain heteroille kaavailtua.
> Mutta olet totaalisen väärässä, jos kuvittelet, että perinteinen suhtautuminen avioliittoon, tai näkemys sukupuolten määrästä liittyy jotenkin älykkyyteen. On paljon älykkäitä ateisteja, jotka…
”Puhuin korrelaatiosta, mutta luet kommenttini kuin olisin puhunut täydellisestä lineaarisesta riippuvuudesta. Toisekseen en vetänyt yhtäläisyyttä älykkyysosamäärän ja avioliittokannan välillä. Tutkitusti toki korkea koulutus korreloi vahvasti sen kanssa, kannattaako henkilö tasa-arvoista avioliittolakia.”
Huom. Korkea koulutus ei ole sama asia kuin älykkyys.
Ja kirjoitit näin:
”Todellisuudessa monimutkaisiin ongelmiin ei ole helppoja vastauksia, mutta tällainen illuusio on helppo rakentaa niiden keskuudessa, joilla ei ole riittävää kykykapasiteettia ottaa asioista selvää.
Tämän päivän uskonnollisella kentällä tämä näkyy voimakkaimmin suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Tarve supistaa ihmiselämän moniulotteisuus vain kahteen sukupuoleen ja vain yhden miehen ja yhden naisen väliseen avioliittoon on keino selviytyä. Kun oman käsityskyvyn rajat tulevat vastaan, mustavalkoiset säännöt tekevät elämästä yksinkertaisempaa.”
Tarkoitan ihan vain sitä että tuollainen osoittelu, analyysi ja lokerointi on aivan turhaa. Ja tarpeettoman loukkaavaa.
Tässä viimeisessä pelkästään ei ole mitään loukkaavaa: ”Kun oman käsityskyvyn rajat tulevat vastaan, mustavalkoiset säännöt tekevät elämästä yksinkertaisempaa.”
Näin varmasti on. Mutta se koskee kaikkia ihmisiä joillakin elämän osa-alueilla ja joidenkin ilmiöiden ja asiakokonaisuuksien suhteen. Kaikkia.
Tämä on keskustelunaiheena sinänsä ihan ok ja mielenkiintoista. Mutta aivan oma aiheensa. Vähän aasinsillan kautta vedetty tämän blogin aiheen alle.
> Olen lukenut muutaman fiksun oloisen homoseksuaalien kirjoituksia ja blogeja
Ilmeisesti menetelmänä on etsiä kirjoituksia niin pitkään, että löydät sellaisen jonka sisältö vastaa omaa näkemystäsi. Ja olipa tätä näkemys kuinka marginaalissa hyvänsä, tämä näkemys on sen jälkeen sinulle perustelu aivan kaikelle.
Samaan aikaan kun saarnaat absoluuttisesta totuudesta ja absoluuttisista arvoista, annostelet totuutta itse hyvin valikoiden ja tarkoitushakuisesti.
”Ilmeisesti menetelmänä on etsiä kirjoituksia niin pitkään, että löydät sellaisen jonka sisältö vastaa omaa näkemystäsi. Ja olipa tätä näkemys kuinka marginaalissa hyvänsä, tämä näkemys on sen jälkeen sinulle perustelu aivan kaikelle.”
-Teet sitä taas. Kerrot minulle minusta.
Minua kiinnostaa kaikki. Kaikenlaiset näkemykset ja niiden perustelut. Erityisesti ne perustelut.
”Samaan aikaan kun saarnaat absoluuttisesta totuudesta ja absoluuttisista arvoista, annostelet totuutta itse hyvin valikoiden ja tarkoitushakuisesti.”
-Huoh. Ja jälleen.
Jos nyt aasinsiltojen kautta jatketaan siitä älykkyydestä, niin minusta ei ole kovin älykästä, missään asiassa, vedota (oletettuun tai edes dokumentoituun) enemmistön mielipiteeseen.
Perustelujen juuri tulisi ratkaista. Eikö?
> Jos nyt aasinsiltojen kautta jatketaan siitä älykkyydestä, niin minusta ei ole kovin älykästä, missään asiassa, vedota (oletettuun tai edes dokumentoituun) enemmistön mielipiteeseen.
Riippuu täysin tilanteesta ja asiayhteydestä. Presidentinvaalien toisella kierroksella enemmistön mielipiteellä täytetään yksi merkittävimmistä rooleista valtion johdossa. Ei siinä kysytä minkäänlaisia perusteluja.
Toisaalta on asioita, joissa mielipiteellä tai edes niiden perusteluilla ei ole mitään merkitystä. Binaarijärjestelmässä 1+1=10 täysin riippumatta kenenkään mielipiteistä tai niiden perusteluista.
Olen silti samaa mieltä, että perustelut ovat yleensä tärkeitä. En vain voinut hymyilemättä lukea kommenttiasi _älykkäistä_ homoista. Annas kun arvaan. Heidät tekee älykkäiksi se, että heidän mielestään avioliitto kuuluu heteroille, pride on turhaa hössötystä ja transsukupuolisille ihmisille ei tulisi tehdä korjausleikkauksia vaan heidät tulisi kohdata mielenterveyspotilaina?
Sori, taas menin päättelemään jotain muista ihmisistä. En taida voida itselleni mitään.
”Annas kun arvaan. Heidät tekee älykkäiksi se, että heidän mielestään avioliitto kuuluu heteroille, pride on turhaa hössötystä ja transsukupuolisille ihmisille ei tulisi tehdä korjausleikkauksia vaan heidät tulisi kohdata mielenterveyspotilaina?
Sori, taas menin päättelemään jotain muista ihmisistä. En taida voida itselleni mitään.”
-No, ei se mitään. 🙂 Nuoruusaikojen suosikki-kirjailijani David Eddings sanoi että meillä on taipumus pitää älykkäinä niitä jotka ovat kanssamme samaa mieltä.
Mutta. Kyse on myös siitä vakuuttavatko ne perustelut. Ovatko ne johdonmukaisia, kattavia, faktoille tai todennettaville asioille perustuvia, onko niissä näkökulmaa seuraamuksiin, huomioiko muutoksen aiheuttamat muutokset jne.
Tässä erään homoseksuaalin (ateistin, ainakin tuolloin) kommentti liittyen avioliittolakiin. Mitäpä sanot?
”Mistä päästäänkin seuraavaan raivostuttavaan asiaan eli en ole lukenut yhtäkään argumenttia homoavioliiton puolesta, mikä EI OLISI ”edistys”, ”nykyaika”, ”suvaitsevaisuus” tai ”rakkaus”. Sensijaan toiset tahot ovat esittäneet erittäin syvällisiä yhteiskunnallisia analyysejä siitä, että miksi homoavioliitto ei ole hyvä juttu ja miksi siinä on kyse isomman asian oireesta ja nimenomaan yhteiskunnan rappiosta eikä suinkaan uudesta uljaasta yhteiskunnasta. Homoavioliittohössötys on pelkkää fiilistelyä, jota ei edes pystytä perustelemaan. Esitä minulle yhteiskunnallinen analyysi, missä kumoat homoavioliittojen vastustajien argumentit, niin pyörrän sanani.”
Itse taisin lukea Belgarionin tarua vain yhden kirjan verran. Ei se huono ollut sikäli kuin muistan. Elämä vain vei minut ja tarun eri suuntiin.
Onko naisten äänioikeudelle jokin rationaalinen perustelu? Eikö me voitaisi ajatella, että Raamattu kuitenkin edustaa kokolailla patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä, joten Jumalakaan tuskin haluaa että hänen tahtoaan rikotaan. Naisten äänioikeuden hyväksyminen voi johtaa vääristyneisiin sukupuolirooleihin ja siihen, että jossain vaiheessa myös lapset, vangit ja mielisairaat alkavat vaatimaan äänioikeutta.
Itselleni ihmisten yhdenvertainen kohtelu on arvo itsessään. Koen sen vääräksi jos homoparit laitetaan perustelemaan, miksi heitä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti. Mielestäni tuo koko kysymys on vinoutunut.
”Koen sen vääräksi jos homoparit laitetaan perustelemaan, miksi heitä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti.”
-Minusta ”yhdenvertainen kohtelu” itsetarkoituksellisena päämääränä ei ole arvo itsessään. Jos se perustuu vain sille miten henkilö kokee.
Lopulta kuitenkin tullaan kysymykseen siitä onko avioliitolle ja sen olemassaololle ylipäätään rationaalinen, yhteiskunnallinen perustelu. Vai onko kyse pariskuntien kokemuksesta, että heitä arvostetaan.
Tämä on nähdäkseni ollut koko ajan se ydinkysymys.
Mutta meneeköhän tämä jo liian kauas, ja liian pitkälle ohi blogin varsinaisen aiheen… Kohta tulee noottia molemmille.
Ehkä tämä tosiaan menee aiheen ohi.
Ja toisaalta eduskunta teki päätöksen avioliittolain muuttamisesta lähes 8 vuotta sitten ja muutos on ollut voimassakin jo yli puoli vuosikymmentä. Ehkä siitä on turha enää vääntää.
Teologiassa ymmärretän fundamentalismilla sellaista raamattukäsitystä, jossa raamattua pidetään kaikilta osiltaan erehtymättömänä myös historiallisten ja luonnontieteellisten tietojensa osalta. Tämmöinen fundamentalisti en ole, mutta pidän kyllä raamattua luotettavana pelastuksen asioissa ja hyvän elämän oppaana. Onnellisuus ei kuitenkaan ole olennainen tavoite kristityn elämässä. Autuus toteutuu vasta tulevan maailman elämässä, jossa autuaan osan saavat Jeesukseen turvautuvat. Tässä elämässä kristityn osana ovat useinkin kärsimykset ja ahdistukset. Kristus kutsuu ristin tielle, ei onneen ja menestykseen.
Kiitos Yrjö asiallisesta pohdinnasta aiheeseen liittyen. Sitä on tosiaan monta tapaa tulkita Raamattua ja uskoa, jopa konservatiivisesti. Tapasi tuntuu varsin realistiselta eikä siinä odoteta liikoja. Sitten on sitä hieman tunkkaisempaa mallia, josta blogiteksti sai tällä kertaa innostuksensa.
Minä olen nähnyt erilaisia ymmärryksiä käsitteelle ”fundamentalistinen”. Kaikki ”fundamentalismi” ei ole äärifundamentalistista, jollaiseksi ns. fundamentteihin uskomista toisinaan halutaan ”vääntää”. Äärimmäisyydet ovat yleensä ongelmallisia, olipa se uskonnollista tai uskonnotonta.
Toisaalta ihminen voi elää tuntien itsensä onnelliseksi, vaikka eläisikin illuusiossa tai ”pilvessä”. Inhorealistin lienee vaikea tuntea onnellisuutta – jollei ala kyynikoksi.
Onnellisuuden tunne on toki vain yksi elämän aspekti. Usein onnellisuuden syvempään kokemiseen liittyy elämän kokemnen merkittäväksi (ja merkitykselliseksi). Sen turmeleminen on yksi ”kiduttajien” strategia. Elämä voi olla ”helvettiä” mutta kuitenkin merkitykselliseksi koettua, ja siten mielekästä syvemmässä mielessä. ”Helvetillisyyteen” ei tietysti pidä pyrkiä.
Antero,
”Fundamentalistisesti virittäytynyt uskonnollinen maailmankuva sisältää oletuksen, että on vain yksi oikea tapa elää ja uskoa.”
”Mutta kun sellaista ei ole olemassa. Mitään muottia, johon voisimme työntää kaikki ja lyödä päälle onnellinen -leiman, ei ole olemassa. Sen sijaan voimme hyvällä perusteella todeta, että jos tällaista muottia yrittää sovittaa kaikille, seuraa siitä väistämättä onnettomuutta ja laajamittaista vahinkoa.”
Käsittelet asiaa, onnellisuutta, mikä on Jumalalta. Sen Jumala on ilmoittanut ensin ensimmäiselle ihmiparille ja sitten suoraa ohjeisti Edenin ulkopuolista elämää varten. Kuten Kainille, että ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?”
Jumala ei pakottanut Kainia oikeaan eikä ketään sen jälkeenkään ja lopputulos oli, että vain 8 ihmistä pelastui arkissa.
Sinä et pidä tätä Jumalan reiluutena, antaa päätäntävalta tappaako vai ei!?
Siitä eteenkinpäin ihminen oli täysin oman onnensa ja onnettomuutensa herra. Väärän ja oikea tekemisistä Jumala ilmoitti seuraamukset. Vielä tänääkään niitä ei haluta ottaa huomioon, tai ainakin yritetään ”parannella”.
Itse olen joutunut turvautumaan Jumalan apuun. Hän kehottaa huutamaan itseään avuksi hädän päivänä, niin hän auttaa huutajaa. Suurin apu on ikuisuus Jeesuksen seurassa. Se kuitenkin jehovalaisuudelle ja ehkä vielä sinullekin on huuhaata.
Tapasin pari vuotta sitten vanhan tuttavani, joka oli ja on jehovalainen. Kun sanoin hänelle, että mitä sillä on väliä olemmeko sairaita, terveita, köyhiä tai rikkaita, jos menetämme ikuisuuden taivaassa. Hän sanoi haluavansa jäädä elämään tänne maan päälle, ja ne jotka eivät ole jehovalaisia haihtuvat tyhjiin, eli saavatkin sen parhaan osan.
Tässä määritelmä kirkon sivuilta sanasta fundamentalisti, ”Fundamentalismi on protestanttisissa kirkoissa ja lahkoissa esiintyvä ajattelutapa”
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Fundamentalismi.
”Väärän ja oikean tekemisistä Jumala ilmoitti seuraamukset.” Kaikki ei kuitenkaan mene näin yksioikoisesti. ”Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. Niinpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla. Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.”
Reijo Mänttäri: ”Käsittelet asiaa, onnellisuutta, mikä on Jumalalta.”
En käsittele. Käsittelen fundamentalistista onnellisuuskäsitettä, jossa on paljon epäterveitä piirteitä.
Reijo: ”Sinä et pidä tätä Jumalan reiluutena, antaa päätäntävalta tappaako vai ei!?”
En, koska Jumala aiheutti tarinan mukaan ihmisen kärsimykset. Jumala tiesi tasan tarkkaan, että jos hän kasvattaa Eedeniin puun josta ei saa syödä, ja kieltää syömästä siitä, että ihminen takuuvarmasti syö siitä jossain vaiheessa. Kaikkitietävänä Jumala myös tiesi, mitä puun istuttamisesta ja siihen liittyvästä – Jumalan itsensä säätämästä täysin turhasta – säännöstä seuraisi.
Reijo: ”Siitä eteenkinpäin ihminen oli täysin oman onnensa ja onnettomuutensa herra.”
Ei ollut. Jumala harrasti kaikenlaista jäynää ja kiusaa ihmisille, milloin vitsauksia, milloin vedenpaisumuksen, milloin hajautti ihmiset puhumaan eri kieltä ja milloin tapatti ihmisiltä heidän läheisensä (Job) vain Saatanan kanssa tehdyn pikku vedon seurauksena. Jumala on Raamatun mukaan aiheuttanut kaiken onnettomuuden ihmisille ja vielä lisännyt sitä omilla toimillaan.
Reijo: ”Itse olen joutunut turvautumaan Jumalan apuun. Hän kehottaa huutamaan itseään avuksi hädän päivänä, niin hän auttaa huutajaa. Suurin apu on ikuisuus Jeesuksen seurassa. Se kuitenkin jehovalaisuudelle ja ehkä vielä sinullekin on huuhaata.”
Kenellä tässä nyt ei olisi ollut elämässä hetkiä, jolloin asiat olisivat menneet ei-toivotulla tavalla, jopa hädän puolelle. Jumalaa tai Jeesusta en ole koskaan tarvinnut minkään ongelmatilanteen kylkeen. Itse minä olen niistä selvinnyt.
Martti.
Pidin kohtuullisena pyyntöäni, että laittaisit raamatunkohdan, ainakin, ja jos mahdollista, niin käännös myös.
Olet tehnyt päinvastoin, kumpaakaan et ole ”nöyrtynyt” kirjoittamaan, sikäli kun siitä on kysymys.
Myös suosittelen, että paneutuisit edes siihen minkä kopioit kirjoitukseesi ja sanoisit siitä muutaman sanan. Ei huolta, neuvo vain. Laitan itse tähän jotain, jonka uskon minulle avautuneen:
Jo pelkästään Saarnaajan-kirjassa on toistettu, kuinka ihmisten ajallinen kohtalo on kuolla ja sitä ennen sairastaa ja olla terve. Myös rikkautta voi kertyä, mutta köyhyys ei rasita, kun ollaan Daavidin lailla päästy ”sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin. Tämän ps. 73 käy läpi, ja mikä on jumalattoman loppu ja miksi vanhurskautetulla ei ole mistään puute, tarve, koska. ”.. minun onneni on olla Jumalaa lähellä. ”
Eli toistelen useinkin Jumalan ilmoittamaa todellisuutta, mikä on näkymätön ja mihin näkymättömään tulee katseemme kiinnittää.
”Pidin kohtuullisena pyyntöäni, että laittaisit raamatunkohdan, ainakin, ja jos mahdollista, niin käännös myös.” Minä puolestani pidän pyyntöäsi omituisena, kun oletan sinun tuntevan Raamattusi. Lainaukseni on Saarnaajan kirjasta (8:14-17).
Antero (ja te muut). Pieni piipahdus kesälomalta ja ilman aietta jatkaa enempää: Antero ottaa esiin tärkeän asian. Minuakin on kauan aikaa häirinnyt tietyissä konservatiivisissa/fundamentalistisissa piireissä harjoitettu naiivi kielenkäyttö ja argumentaatio, josta ”onnellisuus” on hyvä esimerkki. Mutta: Erityisesti kristillisessä hengellisessä (=uskonnollisessa) kielessä sanan ”onnellisuus” käyttäminen johtaa lähes väistämättä harhaan kapean merkityssisältönsä vuoksi. Miksi? Me käytämme perinteisesti sanaa ”autuas” (ruots. salig), joka on samanaikaisesti tila, tunne ja ’pelastuksen’ tai ’pelastuksesta osallisen’ synonyymi esim. useissa raamatunkäännöksissä. Pointti on siis se, että onnellisuus jossakin varsinaisessa mielessä sisältää uskon tuoman ”Jumala-ulottuvuuden” elämään. Yhtäältä myös monella tavoin onneton ja surkea elämä voi olla autuasta eli ”onnellista” Jumalan armon varassa. Toisaalta usko(nno)ton elämä on siltä osin surkeaa, että siltä puuttuu kristillisen käsityksen mukaan se elementti, joka kantaa ihmisen ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä ja antaa näin uuden perspektiivin tähän nykyiseenkin. Hyvää loppukesä(loma)n jatkoa!
Mitä rakkaus on? Sitä kauan hain. Hetkenkö huumaa, valhettako vain? Mitä rakkaus on? Rakkaus ikuinen. Vain luona ristin löydät vastauksen.
Pekka Simojoki, Exit
Jeesus: ”Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” (Joh. 15:9)
Rakkaus tekee myös onnelliseksi, vaikka tunteet voivat elämässä vaihdella laidasta laitaan.
Mika, blogitekstini ei käsitellyt rakkautta.
Antero, eikö rakkaus tee onnelliseksi? Onnellisuutta sinä ainakin pohdit tässä blogissa.
Martti, olet oikeassa.
Yksinkertaistus kuuluu politiikkaan – ja retotriikkaan.
Sellainen ”toisaalta – toisaalta” -argumentointi ei oikein politiikassa toimi – paitsi silloin kun halutaan väistellä vaikeita kysymyksiä eikä haluta sananaikaisesti kumartaa toisaalle ja pyllistää toisalle. Eräänlaista pupulismia voi sekin olla: ei sanota (tai haluta sanoa) suoraan mitä ajattelee – tai ei halua osoittaa olevansa ”pihalla”. Analyyttinen keskustelu politiikassa on harmillisen harvinaista; siitä moittivat sekä tietyn asian vastustajat että kannattajat.
Joku on myös sanonut, että pitää olla riitävän älykäs ollakseen hyvä ”itsensä(kin) petkuttaja”. Vanha kansahan tiesi, että älykkyys ja viisaus ovat eri asioita. Älykkyyttä ylikorostetaan, sitä kun voi käyttää hyvään, pahaan ja rumaankin.
Ja mitä onnellisuuteen tulee, monet ”ei-niin-älykkäinä ja täydellisinä” syntyneet (syntyneiksi sallitut) ovat osoittautuneet hyvinkin onnellisiksi – jos heitä kohdellaan hyvin.
Sitten on hyvä huomata sekin, että ”ympäri käydään ja yhtehen tullaan”: kun (väitetystä) ”moninaisuudesta” tulee ehdoton vaatimus, aletaan lähestyä siinäkin eräänlaista ”uusfundamentalismia”, jossa on vain yksi tapa suhtautua ns. fundamentalistisiksi tulkittaviin tai väitettäviin tapoihin suhtautua elämään. Vallantahto saa vallan niin helposti.
Historiahan kai opettaa, ettei historiasta oikein hyvin opita…
Koska fundamentalisti hallitsee vain yhden totuuden, muut totuudet on kiellettävä.
Charlotta:
Minä ajattelisin, että totuuksia on yksi, mutta osattotuukisa, mielipiteitä ja/tai käsityksiä voi tietysti olla useita.
Antero:
Ahdas uskonnollisuus on ongelma. Toisaalta pitäytyminen esim. (luonnon)tieteeseen voi johtaa ahtaaseen (tai jopa ahdistavaan) ihmiskäsitykseen. Eikä freudilaisuuskaan ym. liene ongelmatonta ollut.
Selvää on, ettei kukaan hallitse koko totuutta, joten diskuteerauksille on tilaa – toivottavasti.
Kuka sitten on ”fundamentalisti” – siinä probleemi, fundamentalismille kun on erilaisia kuvauksia tai ”määritelmiä”. Usein sillä pyritään luomaan stereotypioita tai peräti irvikuvia.
Yleisesti ottaen tuomalla keskusteluun termi ”fundamentalisti” diskuteeraus harvoin muodostuu osapuolia erityisen rikastuttavaksi.
Onnellisuudesta tai sellaisen kokemisesta puhuminen on tietysti (vain) yksi hyvän elämän ulottuvuus – saaati päämäärä. Kenen/keiden onnellisuus ja millä ”mittarilla” olisi oikea päämäärä, jos onnellisuus olisi elämän päämäärä? Onnellisuushan on kokemuksena suhteellista: voi ehkä olla onnellinen, jos ei paremmasta tiedä. Jos luulee tietävänsä paremmasta, ei välttämättä ole onnellinen.
Antero puhuu ”tieteellisestä” ja ”ihmisyydestä”. Mikä on tieteellinen käsitys ihmisyydestä? Käsittääkseni tieteellisiä ihmiskäsityksiä on useita. Onhan tiedekäsityksiäkin useita. Jos esim. luonnontieteen ajatellaan olevan koko ihmisyyden määrittäjä, joudutaan eräänlaiseen ”fundamentalismin” muotoon. Joissain teorioissa ihmisellä ajatellaan olevan vallantahdon toteuttamisen tarve. Sen totettaminen ei liene useinkaan tuottanun onnellisuutta tasapuolisesti saati yhdenvertaisesti. Filosofiassa ajatellaan yleisesti, että hyvä elämä on tavoite, joka tekee onnelliseksi. Onnelliseksi koettu elämä taas ei välttämättä ole ”hyvää elämää”.
Kurin tehtävänä tulisi olla pahan pitäminen loitolla – ei onnellisuuden tuottaminen. Näin ainakin klassisen kristinuskon piirissä lienee ajateltu. Toisaalta kurittomuuskaan lienee harvoin tuottanut onnelllisuutta tasapuolisesti kaikille. Mielestäni kyseessä oleellisempaa on kysymys hyvyyden olemuksesta ja lähteestä: mistä tulisi ”hyvä elämä”. Onnellisuuden etsintä on usein johtanut suoranaiseen kierteeseen, kangastuksen seuraamiseen.
”Fundamentalistinen uskonnollisuus voi sopia joillekin ja se voi tuottaa jopa onnellisuutta, mutta vain hyvin pienelle osalle väestöstä. Meille lopuille sellaisella elämäntavalla ei ole annettavanaan mitään positiivista.”
-Niin no. Mikä tämä ”elämäntapa” on?
Saatan ehkä aavistaa mitä tarkoitat. Mutta voiko sitä ankkuroida ja yhdistää suoraan ”fundamentalistiseen uskonnollisuuteen”? Ehkä sana ”fundamentalistinen” ei ole aivan niin monikäyttöinen.
Edelleen minulle on kirjoituksiasi lukiessa epäselvää, olenko esim. minä käsityksesi ja sanan käsittelytapasi mukaan ”fundamentalisti” vai en.
Itseäni alkoi vapaissa suunnissa ahdistaa se, että kokouksen alussa oli ylistys-osio, jossa laulettiin ylistyslauluja. Se voi parhaimmillaan olla voimaannuttavaa. Mutta siinä ei mielestäni oikein osattu ottaa huomioon sitä että ihminen voi tula jumalanpalvelukseen särkyneenä, rikki revittynä ja langenneena.
Kovasti tykättiin laulaa ja laulattaa lauluja joissa vakuuteltiin halua elää aina Jumalan kunniaksi jne. Mutta elin silloin itse elämäni vaikeinta aikaa, ja olisin kaivannut hoitavia lauluja, joissa viestitetään että ei vaadita mitään, saa olla särkynyt ja vain hoidettavana. Tuli tunne, että se oli onnistuvien ja vahvojen uskovien paikka, jollainen en kokenut olevani.
Olen kuullut että on tavallinen ilmiö, että vaikeina aikoina ihmiset jättäytyvät pois seurakunnasta, ja palaavat saatuaan asiansa kuntoon. Jos palaavat. Itse en enää palannut.
Ihmisen elämä myös voidaan haluta jakaa selkeästi kahteen osaan: aikaan ennen ja jälkeen uskoontulon. Ja mitä suurempi muutos taitekohdassa tapahtuu, sen parempi. Ja se mielletään ajaksi jonka jälkeen ei enää eletä ”synnissä”.
Voidaan ajatella myös, että uuteen elämään ei kuulu enää esim. sekulaarin musiikin kuuntelu, meikkaaminen, tanssiminen tai vähäinenkään alkoholin käyttö. Lempikirjaksi täytyy aina nimetä Raamattu. Harrastukset ovat kaikki seurakunnan yhteydessä uskovien kavereiden kanssa.
Minusta uskovan elämässä ”onnellisuus” on jotain syvällä olevaa perusturvallisuuden tunnetta. Ei onnen kokemusta.
Edustan tätä otsikon vinoutunutta ja fundamentalistista onnellisuuskäsitettä. Tämmöisenä vähä-älyisenä muumiona olen sitä mieltä että Jeesukseen Jumalanpoikana ja omien pahojen tekojen sovittajana ja anteeksiantajana uskomisesta lähtien. Siitä on jon oin 50 vuotta. On ollut jatkuvasti sota tilanne. Sillä silloin menetin kolme parasta ystävääni ja heistä tuli leppymättömiä vihollisia. Yksi kun lakkaa repimästä ja raastamasta minua niin toinen alkaa heti ja sen jälkeen kolmas. Jokaisen heidän vakaa tarkoitus on repiä minut irti tästä uudesta ystävyydestäni Jeesuksen kanssa.
Joten kokemukseni perusteella on suurinta hulluutta uskoa Jumalaan ja hänen rakkauteensa siksi, että haluaa tulla onnelliseksi näiden kolmen ystävän avustuksella. Heillä kun on kakki maallisen onnen avaimet hallussaan. Vihollisina ne ovat mahtavia ja voimakkaita ja itse tässä taistelussa kuljen tappiosta tappioon. Usko antaa kuitenkin rohkeuden mennä täysin purjein kohti aina uusia pettymyksiä. Sekin mikä on minulle ollut suuri voitto, sen luen nyt suurimmaksi tappioksi Jeesuksen Jumalan Pojan tuntemisen rinnalla.