Evankeliumin totuus

”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valheveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidän lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi puhtaana. (Gal. 2:4s)

 Paavali ilmaisee syyn siihen, että hän meni Jerusalemiin, keskusteli apostolien kanssa evankeliumistaan ja kieltäytyi ympärileikkauttamasta Titusta. Ei se tapahtunut sitä varten, että hän apostolien avulla tulisi varmemmaksi evankeliumistaan, sillä sitä hän ei vähääkään epäillyt. Hän tahtoi varjella evankeliumin totuutta, jotta se säilyisi galatalaisille ja kaikille pakankristillisille seurakunnille. Huomaat siis, että Paavalin matkan tarkoitus ei ollut mikään leikin asia eikä lainkaan merkityksetön.

Puhumalla evankeliumin totuudesta hän antaa ymmärtää, että on olemassa kahdenlaista evankeliumin käyttöä, totuuden mukaista ja totuuden vastaista, on olemassa totuudellista ja valheellista evankeliumia. On kuin hän sanoisi: Valeapostolitkin julistavat uskoa ja evankeliumia, mutta heidän evankeliuminsa on väärää, siksi minä olen tyrmeydelläni ja peräänantamattomuudellani saanut aikaan sen, että evankeliumin totuus säilyy teitä varten. – Samoin kerskuvat nykyään paavi ja lahkolaiset opettavansa evankeliumia ja uskoa Kristukseen. Ja niinhän he opettavatkin, mutta samoin tuloksin kuin muinoin valeapostolit, joita Paavali nimittää seurakuntien hämmentäjiksi, Kristuksen evankeliumin turmelijoiksi jne. Itse hän sitä vastoin sanoo opettavansa evankeliumin totuutta eli puhdasta ja todellista evankeliumia. Kaikki muu on siis valhetta evankeliumin verhon alla. Kaikki harhaoppiset vetävät verhokseen Jumalan, Kristuksen ja kirkon nimen. Eivät he sano opettavansa harhaoppeja vaan kaikkein varminta totuutta ja puhtainta evankeliumia.

Evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme tulee yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellista väärennöstä on tällainen opetus: meidät tosin vanhurskautetaan uskosta, mutta ei ilman lain tekoja. Valeapostolin julistavat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa ovat opettaneet oman aikamme sofistit: on uskottava Kristukseen, usko on pelastuksen perustus; mutta usko ei vanhurskauta, ellei rakkaus anna sille muotoa. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan evankeliumiksi naamioitua teeskentelyä. Tosi evankeliumi on tätä: Teot ja rakkaus eivät ole uskon kaunistus eivätkä täydellistymä, vaan usko sinänsä on Jumalan lahja ja vaikutus ihmisen sydämessä. Usko tekee vanhurskaaksi, koska se ottaa omakseen itsensä Kristuksen, Vapahtajan. Ihmisen järki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt ja tuon jättänyt tekemättä. Mutta kun usko on varsinaisessa tehtävässään, sen kohteena ei ole kerrassaan mitään muuta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien vuoksi. Se ei kiinnitä katsettaan rakkauteen eikä kysele: Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut? Siihen evankeliumin totuus vastaa: hän lunasti sinut vapaaksi synnistä, Perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta. Usko siis tunnustaa todeksi, että sillä on tuossa henkilössä, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Ihmisellä, jolta uskon kohde katoaa, ei ole oikeaa uskoakaan, vaan tyhjä kuori ja mielipide. Hän kääntää katseensa lupauksesta lakiin, joka kauhistaa häntä ja ajaa hänet epätoivoon.

Näin ollen kaikki, mitä sofistit ovat opettaneet uskosta, joka vanhurskauttaa vasta saatuaan rakkaudelta muodon, on pelkkää puhetta ja mielikuvituksen tuotetta. Vain se usko vanhurskauttaa, joka omistaa Kristuksen, Jumalan Pojan, ja jonka kaunistuksena hän on, ei sellainen, jonka sisältönä on rakkaus. Jos näet uskon on oltava varma ja luja, se ei saa tarttua mihinkään muuhun kuin Kristukseen eikä se voi omantunnon kamppailussa ja kauhuissa turvautua mihinkään muuhun kuin tuohon ainutlaatuiseen helmeen. Se siis, joka uskolla omistaa Kristuksen, voi kerskailla olevansa vanhurskas, kauhistakoon häntä laki ja painakoon syntien kuorma kuinka paljon tahansa. Kuinka niin? Millä perusteella? Siksi, että hän uskolla omistaa helmen ja jalokiven, Kristuksen, Tätä eivät vastustajat käsitä, ja sen tähden he viskaavat pois aidon jalokiven, Kristuksen, ja panevat hänen tilalleen rakkauden, jota he sanovat jalokiveksi. Mutta kun he eivät edes tiedä, mitä usko on, ei heillä voi uskoa ollakaan ja vielä vähemmän he kykenevät opettamaan sitä muille. Se, mitä heillä on, on kuvitelmaa, mielipidettä ja luonnollista järkeä, ei uskoa.” (Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys)

 

 

  1. Artikkeli: ”Sen mukaan juhlapyhien viettämisellä tuhatvuotisilla paikoillaan on selkeät historialliset, kulttuuriset ja teologiset perusteet.”

    Ei kuitenkaan Jumalan henkeytetyn Sanan Pyhän Raamatun mukaisia perusteita. Sehän ohjeistaa vain viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa. Sitä sen vuoksi, että sen merkitys lunnaiden/sovituksen varaajana pysyisi ihmisten mielessä. Muiden ”juhlien” vietot ovat ihmisten keksintöä. Ihmiset ne aivan hyvin voisivat poistaakin.

    Työstä vapaiden päivien ja vuosilomista päättäminen kuuluu lähinnä ns. maallisen esivallan tehtäviin. Ei uskonnollisten järjestöjen ja kirkkolaitosten.

    • Seppo Heinola edustaa pakanuutta, monilla sekavilla ja huhaa kirjoituksillaan, Jeesuksella tosi Jumalalla ja tosi ihmisellä ei ole mitään virkaa. Jeesus ei ole syntisten Vapahtaja jossa kohtaamme kolmiyhteisen Jumalan. Pakanuuteen voi tosin tutustua nyt Sepon kirjoitusten kautta, tosin ne on niin sekavia, vajaita, epäselviä, täynnä numerokikkailua, kuuta, marssia ja eri planeettoja, eetterisiä hahmoja, tyyppillistä kristinuskon uustulkintaa, oikeaa valhetietoa, suoraan sylttytehtaalta. Kysymyksessä on siis aitoa tavaraa, helvetin kiihdytysajoista.

    • Jaa että Matteus 25:n siteeraaminen edustaa Paajasesta pakanuutta… Sillä tavalla.
      Mitä sekavuuteen tulee niin esperantokin on sekava kieli sille, joka ei ole moisesta huuhaakielestä koskaan kuullutkaan puhumattakaan että sitä ymmärtäisi…

    • Seppo Heinola, ei selittänyt mitenkää Mt 25 lukua. Koko luvun selittäminen jäi siis täysin auki. Todennäköisyys, että kuulisimme jotakin rakentavaa, kuulemme ufojuttuja vierailta planeetoilta, sitä Seppo tuo julki toistuvasti, huuhaata, foljohattu temppuja, pakanuutta.

    • Matteuksen 25 luvun loppu, johon asia kontekstissaan tietysti liittyi, on niin simppeliä tekstiä, että se tarvinnee selittää ilmeisesti vain Paajaselle.

    • Mikä on Seppo Heinolan loppu? Siitä ei voi olla mitenkään varma, sillä Seppo voi tarkoittaa vaikka mars-planeetta, tämä on nähty pakanaopin kannattajassa.

  2. ”Laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään” 1 Tim. 1:8.
    Laki jonka Seppo esittää tuossa Mat : 25 luvussa on hyvä, mutta sen käyttöarvo tulee vasta silloin, jos sitä kohtaa käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Lakia voidaan siis käyttää väärin.
    Silloin syntyy kuvitelma siitä, että kykenemme itse täyttämään lain kovimmatkin vaatimukset ja itseasiassa pelastamaan itse itsemme. Jolloin Kristuksen sovitustyö täydellisenä uhrina puolestamme mitätöityy. Lain oikea käyttötarkoitus on osoittaa se, ettemme voi pelastua lain tekojen noudattamisella. Sillä emme kykene siihen. Laki kun vaatii meiltä samaa rakkautta ja hyvyyttä, kuin mikä Jumalalla on. Laki ei vaadi vain tiettyjä tekoja vaan koko sydämen. Sydän taas on Jeesuksen sanojen mukaan paha. Eikä se miksikään muutu. Vain Kristuksen ansio on täyttänyt lain ja tähän uskomalla omistamme kaiken sen mitä Kristus on puolestamme ollut ja on. Silloin meillä on myös se Jumalaa rakastava sydän, jota laki ennen kaikkea vaatii.

    • Pekka: ”Sydän taas on Jeesuksen sanojen mukaan paha.”

      Höpö, höpö, kyllä asia on niin, että sydän ei tunteita tunne, eikä ole sen enempää paha kuin hyväkään. Sydän on aivojen komennossa oleva lihas, pumppu, joka pumppaa veren kiertämään elimistössä – ei muuta.

      Tuonhan tietää jo alakoululainen.

    • Pekka Veli Pesonen kirjoittaa; ”Sydän taas on Jeesuksen sanojen mukaan paha. ” Missä kohtaa Raamatussa näin sanotaan?

    • Matt. 15:18
      Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

      Matt. 15:19
      Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

      Mark. 7:21
      Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,

    • ”Matt. 15:18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.”

      Eipä tainnut herra Matteus olla vielä ihan perillä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Eiköhän asia ole niin, että se suusta ulos tuleva äänihuulten aikaansaannos on alkujaan aivojen tuotetta – sydämestä ei tule sen enempää hyvää kuin pahaakaan turinaa.

    • Kari: ”Miksi heität tuollaisia kommentteja?”

      Koska olen ihan oikeasti sitä mieltä, että sydän ei tunteita tunne, eikä ole sen enempää paha kuin hyväkään. Sydän on aivojen komennossa oleva lihas, pumppu, joka pumppaa veren kiertämään elimistössä – ei muuta.

    • Olisikohan kyse ihan vain kuvakielestä tässäkin kohdassa? Sitähän on muutenkin Raamatussa tosi paljon.

    • Pasanen: ”Kimmo Wallentin kerroppa sitten mikä ohjaa aivoja?”

      No ei ainakaan sydän. Olisikohan kasvatuksella ja elinympäristöllä jotain tekemistä asian kanssa?

    • Kari: ”Sitähän on muutenkin Raamatussa tosi paljon.”

      Johtuneeko siitä, että täsmällistä, oikeaa tietoa ei ole ollut saatavilla?

    • Kun Uudessa testamentissa puhutaan ’sydämestä’, ei viitata anatomiaan. Sanan merkitys lie suunnilleen ’minuuden ydin’.

    • Käytetäänhän tänäkin päivänä vielä paljon ”sydän”-sanaa kuvaamaan tunteita ja sisintä ylipäänsä. Ei siinä lääketiedettä kaivata, psykologiaa ennemminkin.

    • Se nyt on sanomattakin selvä, että tiede oli silloin aika lapsenkengissä, jos niissäkään. Tämäkin oli muuten kuvakieltä…

    • Pekka, Matteuksen luvun 25 jako vuohiin ja lampaisiin ei aseta esittämiäsi ehtoja. Ne lienevätkin myöhäsyntyisen paljolti itsetehdyn Dogman vaateita.

  3. Ympärileikkaus

    ”Meillä on isämme Aabraham.” sanoivat juutalaiset Jeesukselle kun Jeesus puhui heille isästä.
    ’Jos te olisitte Aabrahamin lapsia, te tekisitte Aabrahamin tekoja. ’ Sanoi Jeesus.

    Jeesus ei todennäköisesti tiennyt, että ympärileikkaus oli Aabrahamin tekoja ja kehoitus jälkeenjääville.

    Juutalaisia on haukuttu kautta aikain myös ympärileikkauksen takia, kun mies ei kuulemma saa tarpeeeksi nautintoa paljaalla elimellä. Olen näitä valituksia netissä lukenut.

    Esinahkan alla piiileskee kuitenkin riivaajahenkien, eli bakteerien paskainen pakana- armeija valmiina hyökkäämän kohdunkaulaan ja naisen sisäelimiin aiheuttaen tulipaloja ja suurta tuskaa, ja mahdollisesti syöpää ja lapsettomuutta.

    Laki on hyvä ja oikea.

  4. Puhtausäädöksethän kuuluvat myös lakiin, ja lakia vastaan sitä on kapinoitu kautta aikain, ihan kiusallakin jätettu kädet ja kikkelit pesemättä, kun sillä ei kuulemma pääse taivaaseen.

    Halutaan oppia vasta kärsimyksen kautta. Jaakob vanhurskaasta oli joku kirkkoisä kirjoittanut, että hän oli niin hurskas, että ei peseytynyt koskaan. Tietääkseni Jaakob kuului essealaisiin ja heillä kylpyrituaali oli jokapäiväinen, ennen ruokailua suoritettava kastautuminen.

    Hikinen ihminen haisee melko pian, mutta jos sillä pääsee kristilliseen taivaaseen niin ihan vapaasti haiskaa, mutta naisten kannattaisi pysyä kaukana.

    • Luther kirjoittaa; ” Evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme tulee yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellista väärennöstä on tällainen opetus: meidät tosin vanhurskautetaan uskosta, mutta ei ilman lain tekoja.”

      Lutherhan kirjoittaa judaisteja vastaan. Paavalin juutalaisena esitti varsin radikaalin opin joka ei sopinut pääsääntöisesti eri juutalaisille ryhmille. Paavalin lain tulkinta oli vallankumouksellinen. Kun alkuseurakunta osallistui kiinteästi juutalaiseen synagooga jumalanpalveluksiin, erityen myöhemmin, oli koflikti valmis. Myös monet käännynnäiset juutalaiset ihmettelivät tätä Paavalin näkökulmaa. Tässä konteksti on siis suhteessa juutalaisiin lainopettajiin ja heidän opetuksiin.

      Luther on tässä suhteessa oikeassa, mutta jos tätä sovelletaan kristittyihin Luther on väärässä ja tätähän sovelletaan, monet kristityt vieläkin radikaalimmin. Lutherin työtoveri Johan Agricola hylkäsi koko lain ajautuen antinomismiin. – Pointti on siis se, että myös luther kirjoituksissaan menee ojasta allikkoon. Hänellä on takaraivossa tietysti katolinen ansioajattelu, ja nyt hän tekee sen virheen, että erottaa kirjoituksissaan vanhurskauden ja teot toisistaan. Jotkut luther tutkijat tosin näkevät tämän luterilaisuuden myöhempänä kehityksenä, ei alkuperäisenä. Luther tulkitee siis pelastuksen toisin kuin yhtenäinen kirkko ja näin muuttaa pelastusopin subjektiivisen puolen. Objektiivisesta vanhurskauttamisesta tulee määräävä prinsiippi, oikeastaan ainut. Tätä luterilaisten on lähes mahdoton käsittää. Juutalaisten lain tulkintaakin, vastaan kirkko ei ikinä ajatellut kuten luther 1500 myöhemmin; – ”meidän vanhurskautemme tulee yksin uskosta, ilman lain tekoja.”

    • Terve Kosti, blogista pukkasi ilmoille tuo lutherin heräsin. Jälleen kotkat kokuuntuvat sinne missä raato on.

  5. Veli Pekka Pesonen

    ”Vain Kristuksen ansio on täyttänyt lain ja tähän uskomalla omistamme kaiken sen mitä Kristus on puolestamme ollut ja on.”

    Niin, täytti lakia, koska se oli hänen mielestään epätäydellinen.

    Vertauskuva:
    JOs lasi on puolillaan, ja sitä täytetään, se ei tarkoita, että lasi kaadetaan tyhjäksi vaan sitä, että siihen lisätään vettä.

    • Kari pysyit perässä, järjestys on vain toisinpäin. Eli traditiota emme löydä vanhurskauttavaa usko johon eivät kuuluisi teot, sellaista kirjoitukset eivät tunnista.

    • Näkisin, että teot tulevat Jumalalta kullekin uskovalle erikseen ”räätälöitynä”. Se on sitä Kristuksen ruumiiseen kuulumista. Jumala antaa mitä Hän ”vaatii”. Meidän ei tarvitse itsestämme ”puristaa” mitään. Kaikki on armoa ja lahjaa.

    • ”Kari Roos25.07.2021 14:09
      Näkisin, että teot tulevat Jumalalta kullekin uskovalle erikseen ”räätälöitynä”. Se on sitä Kristuksen ruumiiseen kuulumista. Jumala antaa mitä Hän ”vaatii”. Meidän ei tarvitse itsestämme ”puristaa” mitään. Kaikki on armoa ja lahjaa.”

      Jumala ei pelasta meitä, ilman meitä. Joten tuo käsite, meidän ei tarvitse puristaa itsestämme mitään, kuvaa kaiketi juuri sitä, että kilvoittelemme ja toisinaan joka pakotamme itsemme tekemään hyvää. Kyllä se on ankaraa työtäkin, tämän kristitty tietää jo kokemuksesta.

Riitta Sistonen
Riitta Sistonen
Luterilainen kristitty