Evankeliumi kuului selvänä kuningattaren hautajaisista

Jopa miljardit ihmiset seurasivat eilen kuningatar Elisabet II:n vaikuttavia hautajaisia. Vaikuttavuus ei noussut ainoastaan marssivista sotilasosastoista, univormuista tai arkulle kiinnitetyistä kruununjalokivistä. Minulle vaikuttavuus nousi ennen kaikkea hautajaisjumalanpalveluksen syvästi kristillisestä sanomasta; teksteistä, musiikista ja tilaisuuden vieraiden osallistumisesta, kun he olivat saattamassa ”sisartaan Elisabetia” Taivaallisen Isän luo.
Kuoro lauloi aluksi hautajaislauseet Raamatun eri kohdista. Englantilainen loistava kuoroperinne tuli jälleen oikeuksiinsa. Raamatun lukukappaleet olivat suoraan kristillisen uskon ytimestä, Kristuksen sovitustyöstä ja Jumalan armosta syntiselle. Tekstien lukijat, kuten Kansanyhteisön pääsihteeri ja Britannian pääministeri lukivat pitkät tekstinsä rauhallisesti ja painokkaasti:

1 Kor 15:20-26,53-58.
”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema….

Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:
Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.”
_ _ _
Evankeliumin luki pääministeri Liz Truss, jonka kuningatar Elisabet oli nimittänyt tehtäväänsä vain pari päivää ennen kuolemaansa. Velvollisuudentuntoinen kuningatar oli noussut kuolinvuoteeltaan saadakseen nimittää 15. pääministerinsä.

Evankeliumina oli Johanneksen evankeliumista Jeesuksen tutut sanat, joita itsekin käytän useimmin hautaan siunaamisissa (Joh 14:1-9):

” »Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne, minne minä menen.»
Tuomas sanoi hänelle: »Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?» Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.»
Filippus sanoi hänelle: »Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.»

Jeesus vastasi: »Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”

Canterburyn arkkipiispa Justin Welby saarnasi Jeesuksen sanoista ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Kuningatar oli omistanut elämänsä työlleen Britannian ja Kansanyhteisön sekä Englannin kirkon ja kuningashuoneen hyväksi. Alusta alkaen kuningattaren voimana oli turvautuminen Kristukseen ja luottamus Jumalaan. Siksi hänen työnsä muistetaan.
_ _ _
Tämän valtiollisen ja maailmanlaajan huomion saaneen hautajaisjumalanpalveluksen jälkeen ajattelen sitä keskustelua, jota käydään uskonnosta julkisessa tilassa. Onko oikein lukea Raamattua, rukoilla tai laulaa virsiä? Nyt kuningattaren hautajaisissa oli paikalla vieraita kaikkialta maailmasta ja erilaisista kulttuureista. Tämä ei kuitenkaan johtanut tilaisuuden uskonnollisen sisällön rajoittamiseen.

Kuningatar Elisabet sai vielä kuoltuaan, hautajaistensa kautta, välittää toivon sanomaa Jumalan armosta Kristuksessa kaikkialle maailmaan. Tämä voisi rohkaista meitä olemaan kirkko ja pitämään rohkeasti esillä toivon sanomaa, jota rikkinäinen maailma kaipaa.
_ _ _
Ennen kuningattaren kuolemaa esiintyi tiettävästi ajatuksia, ottaako prinssi Charles jatkaakseen äitinsä työtä monarkian ja kirkon johdossa. Pelot ja epäilyt ovat saaneet väistyä, kun kuningas Charles III on ilmoittanut jatkavansa äitinsä työtä Englannin kirkon ja kuningashuoneen päänä. Näin edesmenneen kuningattaren työ jättää pysyvän jäljen poikansa jatkaessa sitä.

Osallistuin Maailman johtavien sotilaspappien kokoukseen Englannissa tammi-helmikuun vaihteessa 2017. Paikallisia isäntiämme oli Johtava merivoimien pappi, arkkidiakoni, Venerable Ian Wheatley, jonka kautta kokous oli saanut kutsun Windsorin linnaan.

Merivoimien sotilaspapiston kunniakomentaja Cornwallin herttuatar, nykyinen kuningatarpuoliso Camilla oli ystävällisesti kutsunut kokouksen osallistujat luokseen Windsorin linnaan, missä hän tarjosi lounaan ja keskusteli kaikkien kanssa. Kerroin hänelle, että Suomen Puolustusvoimat isännöi tulevana vuonna (2018) Maailman johtavien sotilaspappien kokousta, mitä herttuatar tervehti ilolla. Meillä ei tosin ole tarjota kuninkaallista linnaa, mutta on jotain muuta: metsää, lunta, järven jäätä ja maanpuolustustahtoa.
_ _ _
Samassa yhteydessä vierailimme Pyhän Yrjön kappelissa, johon nyt on laskettu kuningatar Elisabetin ja prinssi Philipin arkut. Kappelin alapuolella puiden keskellä on perinteikäs Edwardin koulu 1300-luvulta. Sen oppilaista muodostettu poikakuoro laulaa kappelin jumalanpalveluksissa, joihin kuningatar osallistui säännöllisesti.

Eilisessä hautajaisjumalanpalveluksessa kiinnitin huomiota siihen, että Westministerin kuoron poikasopraanojen – valkeissa puvuissaan – lisäksi kuoriaidan edessä oli Windsorin punakeltaisiin asuihin puettuja poikasopraanoja. Arvaukseni on, että he olivat kuningattaren kappelin kuorolaisia ja tulleet Windsorista. Näin kuningatarta saattaisivat samat taivaallisesti laulavat sopraanot, joita hän oli tottunut kuulemaan kotikappelissaan?
_ _ _
Palaan vielä johtavien sotilaspappien kokoukseen viiden vuoden taakse. Eräs kokousedustaja pyysi Britannian asevoimien henkilöstöpäällikköä kenraaliluutnantti Nugeeta mainitsemaan jonkin tilanteen, jossa pappi oli epäonnistunut. Kenrl. Nugee vastasi: ”Yleensä papit ovat onnistuneet. Joitakin epäonnistumisia on ollut: pappi on ollut liian hiljaa, kun hänellä on ollut mahdollisuus toimia, puhua ja rohkaista. Papilla on käytössään valtava voima.”
(kirjoitin enemmän tästä blogissani 4.2.2017 otsikolla Sotilaspapit ja herttuatar)

19 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Pekka

    Kiitos tästä tekstistäsi!

    On todellakin suuri ilo muistella sitä, miten kuningatar Elisabet II kerta toisensa jälkeen puhui uskostaan meidän Vapahtajaamme.

    Hautajaiset olivat todella vaikuttavat. Sanoma Kristuksesta pääsi esille selkeästi.

    Niille jotka eivät päässeet katsomaan tilaisuutta tässä viite. Yle areenassa hautajaiset ovat nähtävissä osoitteessa

    https://areena.yle.fi/1-63453610

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    > Merivoimien sotilaspapiston kunniakomentaja Cornwallin herttuatar, nykyinen prinsessapuoliso Camilla oli ystävällisesti kutsunut…

    Sellainen korjaus blogiin, että Camilla ei ole prinsessapuoliso vaan kuningatarpuoliso. Hänen virallinen tittelinsä on ”Her Majesty The Queen Consort”.

    Kotimaisten kielten keskus (Kotus) on linjannut ohjeessaan, että Camillaa voi kutsua joko kuningattareksi tai kuningatarpuolisoksi, mutta tavallisesti kyseisen tittelin haltijaa on kutsuttu kuningattareksi. Myös BBC kutsuu häntä uutisoinnissaan normaalisti kuningattareksi, koska on tarpeetonta alleviivata sitä, että hän on hallitsevan kuninkaan puoliso.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    > Nyt kuningattaren hautajaisissa oli paikalla vieraita kaikkialta maailmasta ja erilaisista kulttuureista. Tämä ei kuitenkaan johtanut tilaisuuden uskonnollisen sisällön rajoittamiseen.

    Jos Britannian monarkille Englannin kirkon johtajana (Supreme Governor of the Church of England) järjestetään hautajaiset, olisi perin erikoista jos jollekulle tulisi edes mieleen vaatia uskonnollisen sisällön rajoittamista kirkollisista hautajaisista.

    Näen tässä aivan tarpeetonta uhriutumista. Mielestäni jokainen uskonnollinen yhdyskunta saa järjestää omissa tiloissaan oman uskontonsa mukaisia tilaisuuksia ilman, että niistä on kenelläkään nokan koputtamista.

    Maallistumisen ja moniarvoistumisen myötä kansankirkot häviävät todennäköisesti länsimaista jollain aikavälillä. En pitäisi mahdottomana, että aikalaiset tulisivat pohtimaan, onko perusteltua että kuningas George VII olisi Englannin kirkon muodollinen johtaja. Eihän sitä voi tietää, vaikka hän olisi arvomaailmaltaan ateisti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Kuningattarella oli kristilliset ulostulot, sille ette mahda mitään, eikä hyväksytyn myöskään nykyajan luopumuksen ilmiöitä, vaikkapa sillä sukupuolisuuden kentällä. Hänen omalla perustuksella: ”Koska olen kristitty.” Siinäpä meillekin esikuvaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kuninkaalliset ovat kirkollisen vaikutusvallan alla, kuin pakkopaidassa. Kaikki näkyvimmän toiminnot tapahtuvat kirkoissa, Kruunaamiset, avioliittoon vihkimiset, ja haudan lepoon saattamiset. Eivät he voi näistä mitenkään irrottautua, vaikka joku yksittäinen olisi eri mieltäkin. Mutta kuningasvalta tulee poistumaan, jopa kristillisen opin mukaan.

    Kuningattaresta sanottiin, että hän ei ole käynyt mitään kouluja, joten hänen koulunsa on ollut vain valmistautumista hymyilemään rahvaalle, kun palvelijat pesevät ja pukevat ja puristavat hammastahnatkin valmiiksi, ja herrat laativat ohjelmalistat ja kuljettavat häntä, kuin apinaa liekanarussa maasta toiseen. Kumartelevat ja pokkailevat, uskotellen, että hän on jotenkin muiden yläpuolella. Hän on kuin mehiläiskuningatar, jonka ympärillä kaikki kunhnurit ja työläiset pyörivät, virkansa puolesta ja palkkaa nauttien. Epätodellisia kuningassatuja on ollut aina, mutta nyt heillä ei ole muuta valtaa, kuin varoa virheita ja näyttää kauniilta.

    Kun kuningatar kuolee, ei kukaan tiedä mihin päin nyt mennään. Kenen hyväksi toimitaan ? Äiti on poistunut, hän makaa lyijyarkussa, että ruumis säilyy pidenpään. Miksi on tärkeää, että ruumis jossa ei enää henkeä ole, säilyy pitkään ? Tietysti siksi, että Jeesus löytää, kun tulee herättämään kuolleista.

    Särkiö ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. ”

    Ei tuokaan pidä paikkaansa, jo Elia herätti lesken ainokaisen pojan ja muitakin, ja Jeesus toisti tarinan, ja herätti lesken ainokainen pojan ja monien pyhien ruumiit nousivat jo Jeesuksen kuollessa ja oli Lasarusta, ja joku tyttökin herätettiin henkiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Ylösnousemuksen kannalta ainutkertaista on ollut se, että Jeesus nousi kuolleista, näyttäytyi sadoille todistajille ja palasi sitten taivaaseen astumisensa myötä Isänsä kotiin. Hän ei siinä välissä nähnyt uutta kuolemaa.

      Elian herättämä poika tai vaikkapa Jeesuksen herättämä Nainin lesken poika tai Lasarus ovat toisenlaisia tapauksia: heidät herätettiin takaisin tähän elämään, jossa heidän piti kuolla uudelleen ja odottaa sitten kaikkien kuolleiden ylösnousemusta ”viimeisenä päivänä”. Sellaista väliaikaista ylösnousemusta en haluaisi kokea.

      Elia puolestaan otettiin tulisilla vaunuilla ilman kuolemaa suoraan taivaaseen (kuten myös Enok – tosin ilman mainittuja tulisia vaunuja).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Laz-aruksen ( anagrammi Elazarista) ’herättäminen’ oli initiaatio, vastaava on erään seuran riituksessa yhä tänään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tietysti voidaan uskonnollisia ja muitakin ylisanoja käyttäen nähdä, että Elisabet oli nuhteeton neitsytkuningatar, uskollinen miehelleen ja maalle ja omalle lupaukselleen, jonka hän antoi nuoruutensa päivinä. Kaikkea me emme tietenkään tiedä heidän sisäisistä asioistaan.

    Uskonto luonnollisesti kääntää sen edukseen näkemällä asia niin, että hän oli uskollinen nimenomaan omalle uskonnolleen, vaikka se ei olekaan hänen puolisonsa, tai maansa, vaan eräänlainen henkinen pakkopulla. Hänellähän ei ollut sananvapautta siinäkään suhteessa.

    Hän lupasi palvella maata ja kansaa niin kauan kuin elää, ei hän sanonut palvelevansa Kristusta, tai Jeesusta. Kuningatar kävi sadoissa maissa, mutta ei koskaan Israelissa, tai Jerusalemissa. Nyt pappi sanoi hänen menevän taivaalliseen Jerusalemiin. Kuningatterella on ilmeisesti oma Jerusalem. Miksi ei Rooma, Ateena, tai Lontoo ?

    Uskollisuus on ihailtava piirre, itse kunnioitan yli kaiken juutalaisten uskollisuutta omalle kulttuurille, sisältäen uskonnon, kansan ja maan. Vaikka se on tuonut heille paljon vainoa, kärsimystä ja kuolemaa. Sitä uskollisuutta ei kukaan voi ylittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Kuningattaren ”nuhteettomuus” ei tarkoittane absoluuttista synnittömyyttä. Hautajais- tai muistopuheissa ei ole tapana korostaen muistella niitä ”arkisempia” puolia. Eipä Veasmatto Loirinknaan muisteloissa taidettu kovin suuresti niistä ei-ehkä-kaikin-puolin-moitteettomista piirteistä kritisoida. Ei taidettu kekkosenkaan hautajaisissa ihan kaikkia piirteitä esille tuoda (vaikka en yksityiskohtia muistakaan enää).

    Sananvapaushan on tietysti suhteellista – meillä Suomessakin. Meilläkin alkaa olla erilaisa enemmän tai vähemmän ”pakkopullamaisia” ilmiöitä – nyt kun sekularisaatio tuntuu jylläävän. Eiköhän kuningatarta rajoittanut enemmänkin hovin ”olemus” ym. tekijät, ei kristillinen usko tai uskonto. Kristillinen usko ei tunnu ainakaan meillä Suomessa rajoittavan sitä, mitä pappikaan saa sanoa kristinuskon nimessä, vastoin kristillistä oppia.

    Kuningatar tunnusti uskollisuutta sekä maalleen, että uskolle (tai jos halutaan, ”uskonnolleen”, väkisin muotoilla.) Olisi outoa, jos hän ei maalleen tunnustaisi uskollisuutta.

    Meillä lännessa ei ole enää tapana arvostaa omaa uskonnon ja kulttuuriperinnön asiaa ja vaikutusta – kuin hyvin (!) valikoivasti, samalla jyrkästi kritisoiden.

    Olen ymmärtänyt, että kuningattarella oli sympatiaa juutalaisa kohtaan. Näinhän tunnustavilla kritityilla tuppaa olamaan. Siitä huolimatta, että historiassa kaikki ”kristillisyys” eli ihmisten teot ei tässä suhteessa moitteetonta ole ollut.

    Taivaallisesta Roomasta, Ateenasta tai Lontoosta en ole kuullut, enkä tiedä kirjallisuusviitteitäkään. Taivaallisesta Jerusalemista on kirjallisia viitteitä. Sikiäli puhe on jäljitettävissä, kyse ei liene kuningattaren henkilökohtainen Jerusalem.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Jerusalem taivaassa.

    Sanonta on ilmeisesti tullut mukaan kuvaan siinä vaiheessa, kun Keisari Hadrianus antoi Jerusalemille uuden nimen, Aelia capitolina. Alueelle hän antoi nimen Philistin/ Palestiina, koska halusi hävittää juutalaisten historian alueelta. Raamatun Jerusalem nousi ikäänkuin taivaaseen, näkymättömäksi, ja siitä myös kerrottiin taivaallisena.

    Taivaallinen tarkoittaa myös ihanaa/ rakasta paikkaa, ( kultainen Jerusalem) ja sellaisena se esiintyi diasporassa olevien juutalaisten puheissa ja muistoissa. Vainojen keskellä he tervehtivät toisiaan ikäänkuin toivona tulevasta sanoilla ” Ensi vuonna Jerusalemissa. ” Eivät he suinkaan kuolla halunneet, vaan uskoivat vielä Jerusalemin palaavan takaisin, heidän kauttaan.

    Psalmissa kehoitetaan kiertämään Jerusalem ja lskemaan sen tornit ja poriti ja kertomaan niistä lapsille ja lapsenlapsille. Ihania tarinoita on varmasti kerrottu ja kaupunki on pysynyt muistoissa ja nyt kansa on nousut ylös Jerusalemiin.

    Kun muuttaa Jerusalemiin, sanotaan, että hän nousee ylös, koska kaupunki on ylhäällä, jos muuttaa pois, silloin laskeutuu alas Jerusalemista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Jerusalemin merkitys juutalisuudelle on, on ollut ja tullee olemaan erittäin tärkeä. Sitä ei taideta yleisesti ymmärtää.

    Ilmestyksirjassa (jo) Uudesta Jerusalemista on kerrottu: (ilm21:1-4) 1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3 ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.»

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      On mielenkiintosista että Jerusalen kuuluu kwetjuun paikkoja hedellmällisenpuolikuunalueessa, joisa enen juutalaisia temppeleitä ja Taabernaakkelij säilityspaikkoja onsijainut 5:lle taivaankapaleelle pyhitetyjä temppeleitä, näitä ovat 1, Bethshemesh Shamashille eli kaldealaisen auringon jumalalle, 2. Jerusalem Jahvelle (Jupiter/aurinko) 3. Beth Horon Heremille ja 4, Bethel jumalalle El tai Bel-Enlil, ja lopuksi, 5, Shiloah jumalalle lshum, joka oli joko Polaris tai Nergal-M a r s. Jerusalem oli omistettu yksinkertaisesti jumalatarparille Lachmu ja Lachamu. Jumalatar Anath tunnetaan Syyriasta ja samarialaiset palvoivat tätä jumaluutta Ashimana, ja juutalainen profeetta Amos kertoo tästä luvussa 8, jakeessa 14.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Selkokielinen alku edelliseen viestiini: On mielenkiintoista että Jerusalem kuuluu ketjuun paikkoja hedelmällisen puolikuun alueella, jossa ennen juutalaisia temppeleitä ja Ilmestysmajan säilytyspaikkoja on sijainut 5:lle taivaankappaleelle

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.