”Toiset tykkää, toiset ei” oli erään valituksikin tulleen meppiehdokkaan slogan äskeisissä EU-vaaleissa. Se pätee myös suhtautumiseen pastori Kai Sadinmaan ajatuksiin, joita on kuultu kuunnelmissa, aamuhartauksissa, haastatteluissa ja viimeksi kirjassa ”10 käskyä kirkolle” (Into 2014).
Kirja tuli markkinoille näyttävästi teesien teippaamisella Helsingin tuomiokirkon oveen huhtikuun alussa. ”En kuuntele, en lue” on yksi tapa suhtautua häneen, mutta ei pidä heittää lasta pesuveden mukana pois.
Kirja on virkistävä lukukokemus, vaikka en kaikkea voi itse allekirjoittaa tai sanoa samalla tavalla.
”Särmä herättää mielenkiintoa.” Jos aikamme tiedon ja sanomisen tulvassa – myös kirkkoa, ja erityisesti kirkkoa ja uskontoa koskien – aikoo tulla huomatuksi, on oltava räväkkä ja liioiteltava, on esitettävä jotain radikaalia. Asian eri puolia pohtiva ja kokonaisuutta katsova kannanotto jää varjoon ja häviää infotuuleen.
Sadinmaa haastaa kirkon ja kristityt ajattelemaan. Uskommeko oikeasti siihen mitä opetamme, ja ennen kaikkia: olemmeko valmiit toimimaan opetuksemme puolesta, esimerkiksi taistelemaan heikkojen puolesta? Puolustammeko mieluummin omaa valtaa ja asemaa?
Kirjaa lukiessa tuli mieleen Lahdessa muutama vuosi sitten toteutettu jouluseimikilpailu. Oppilaitoksissa tehtiin monenlaisia seimiä. Yksi jäi mieleeni: suklaasta tehty seimi oli kuorrutettu kermavaahdolla. Onko se kuvaus tämän ajan kirkosta?
Sadinmaan perusteesi korostaa Jeesuksen yhteiskunnallista sanomaa. Sadinmaan sanoo Jeesuksen olleen omana aikanaan nimenomaan poliittinen vaikuttaja. Poliittinen tarkoittaa tässä yhteiskunnallista, sitä ei pidä sekoittaa nykyiseen puoluejakoon. Sadinmaan ajatuksia on leimattu vasemmistolaisiksi, mutta itse ajattelen niiden kuitenkin olevan yleisinhimillisiä. Kaikki voivat ottaa niistä osansa – kaikki saavat plussia ja miinuksia. Kyse on ihmisten ratkaisuista ja ihmisen puolustamisesta.
”Evankeliumin on oltava kivi kengässä, ei miellyttämistä vaan haastamista”, sanoo Sadinmaa. ”Kirkon on oltava merkki.” Hänen mielestään kirkko on historiansa aikana mielellään hengaillut vallan kanssa ja pönkittänyt sitä − ja tekee niin edelleen.
Kai Sadinmaa tekee hyviä kysymyksiä: Kirkko tukee syrjäytyneitä, mutta puututaanko syrjäytymisen syihin? Sijoittaako kirkko eettisesti oikeisiin kohteisiin? Ovatko oppi ja rituaalit ihmistä tärkeämpiä? Miksei kirkko uskalla ottaa homouteen (=ihmisoikeuksien puolesta) selvää kantaa? Kirkko oli syntyaikoinaan kehityksen etujoukko, uuden airut – miten on nyt?
Hän myöntää, että jos kirkko taistelisi sanomansa puolesta ja oikeasti haastaisi yhteiskunnan valtaa pitävät, se olisi vainottu ja sysätty marginaaliin.
Mielestäni laajasti ajattelevalla ja myötäsukaisella kansankirkolla on puolensa. Se kuitenkin yhdistää laajemmat joukot kirkon sanomaan, vaikka kevyemminkin, kuin vain ”huutelemalla kadunkulmista”. Mutta kirkossa on kuunneltava kritiikkiä ja kirkkoa pitää koko ajan uudistaa.
Ajattelen myös, että Sadinmaan kritiikin kohteissa kuten globalisaatiossa, EU:ssa ja eurossakin on paljon hyvää. Kaikkien rakenteiden hyvyys tai huonous tai peräti pahuus on lopulta riippuvainen ihmisten toimista.
Sadinmaan teesit herättävät ajattelemaan. Ajattelun tulee johtaa tekoihin, jotka tekevät maailmasta paremman. Tarvitaan sekä arvostelijoita että rakentajia.
Meillä on luterilaisessa teologiassa ihana termi
Ansioton armo.
Kristityn ei tarvitse ansaita suosiota Jumalan edessä, koska
hän on Hengen johdatuksessa. Hän on Jumalan lapsi.
Lapseus ei ole enää suosion hankkimista ja kerjäämistä, vaan
ëlämää isän rakkaudessa.
Siksi sellainen Paavalin lausuma jalosta kilpailusta tms. tulee ymmärtää oikein. Oikein ymmärtäminen on seuraavaa:
1)
Jalo kilpailu ei ole ovilla juoksemista ja traktaattien tyrkyttämistä.’
eikä netissa ahkerointia ja luterilaisten kiusaamista,
vaan PELKÄSTÄÄN USKOA SYNTISENÄ siihen, että Jeesus on
minut lunastanut. Ilman lisäehtoja.
2)
Kilvoittelu ei sinänsä lisää Jumalan suosiota.
Jumalan suosio on vain siinä. että toteuttaa hänen tahtonsa =
uskoo Kristukseen,
Joh 6:
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Paavalin kilvoittelu ei ollut muuta kuin pelkkää uskoa syntisenä, hänhän sanoi olevansa syntisistä suurin – niin hän tunsi.
PAAVALI SANOO ITSE, että hänen kilvoittelunsa on se, että
hän on u s k o n säilyttänyt.
3)
Ihmisen kuulliaisuus ja kilvoittelu on Jumalan vaikutusta kristityssä.
(Fil 2:13): 13. Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen
Niin sanoi myös Jesaja
Jes 26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.
4)
Kun kuuliaisuus ja kilvoittelu ja rakkaus ja hyvät teot
ovat lahja Jumalalta, miten sitä voisi käyttää pelastuksen panttina?
Usko yksin vanhurskauttaa ihmisen Jumalan edessä.
5)
Siksi Paavali sanoo, ettei ole mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Muilla se selvästi on, sanoohan Paavali, etteivät sellaiset
voi olla Jumalan mieleen (Room 8:8)
Lihan mukaan eläminen ei merkitse ainoastaan ns. rumia
syntejä, vaan myös itsevanhurskautta ja lahkolaisuutta.
Miksi?
Kun ei olla Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.
6)
Tervetuloa, Vesa Ahlfors, uskomaan armosta, tervetuloa
Jumalan lapsen vapauteen.
jorma ojala: ”Kristityn ei tarvitse ansaita suosiota Jumalan edessä, koska hän on Hengen johdatuksessa..”
Apostolien tekojen 5:32 sanoo, että Jumala antaa pyhän henkensä apua niille, jotka tottelevat häntä (hallitsijana). Ei siis välttämättä, jos vain sanoo uskovansa tähän. tai tahallisen tietoisesti rikkoo Jumalan periaatteita ja käskyjä. Ei ole mikään ”automaatio”, jos vain pitää itseään uskovana.
Heprealaiskirjeen 5. luku sanoo, että Jeesuksesta tulee niiden pelastaja, jotka tottelevat häntä. Samoin Johanneksen evankeliumin 15. luku. Niin tekeminen ei varmaankaan ole myöskään mikään automaatio, jos sanoo vain uskovansa.
Muuallakin puhutaan asiasta ja kehotetaan Jumalan tahdon tekemiseen siihen liittyvissä kaikissa asioissa.
Kokonaisuutena kuoleman, epätäydellisyyden ja synnin orjuuteen joutuneen ihmisen pelastuminen on Jumalan armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä. Omilla teoillaan ja voimillaan ihminen ei sitä koskaan pysty ansaitsemaan ilman Kristuksen lunnaiden hyötyä.
Silti jos näkemys perustetaan Raamattuun, ei kristillisyys ole pelkkää armolla ”leijailua.” Jotain vaaditaan ihmiseltä itseltäänkin.
Armosta ja ihmisen omasta osuudesta on tietysti turha kinastella. Täysin toisilleen vastakkaista asiaa osoittavia kohtia voi halutessaan joku poimia Raamatusta. Asian ymmärtäminen vaatikin Raamatun ja kristillisyyden tarkistelua kokonaisuutena.
Asiasta voisi tehdä pienen vertauksenkin: Jos ihminen haluaa ja hänellä on hyviä sisäisiä vaikuttimia, Jumala tulee ikään kuin vastaan tällaista yksilöä ja vetää tämän luokseen ja totuuden tuntemukseen.
jorma ojala: ”2) Kilvoittelu ei sinänsä lisää Jumalan suosiota..”
Sillä ”kilvoittelulla” viitataan lähinnä oman uskon säilyttämiseen ja uskollisena Jumalalle pysymistä ja ”maailman” vaikutuksien vastustamista.
3) Ihmisen kuuliaisuus ja kilvoittelu on Jumalan vaikutusta kristityssä.”
Taitaa se nyt olla vähän omastakin tahdosta kiinni. Miksipä muutoin Raamattu olisi kertonut uskostaan luopuneista ja Jumalalle uskottomaksi tulleista yksilöistä. Kuuliaisuuden ja uskollisuuden säilyttämiseen Jumala lupaa antaa toimivan voimansa pyhän hengen apua ihmisille.
jorma ojala: ”1) Jalo kilpailu ei ole ovilla juoksemista ja traktaattien tyrkyttämistä….”
Ei, mutta Jeesuksen käskyn toteuttaminen on (Matteus 24:14): ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.”
Hienoja ajatuksia. Periaatteessa kirkko näyttää suhtautuvan näihin ajatuksiin positiivisesti. Kunhan ovat vain ajatuksia. Evankeliumi ei ainakaan minulle ole kivi kengässä. Evankelistat sen sijaan ovat. Ehkä siksi että haastamisen sijaan pääkeinona näyttää olevan haistattelu. Että ei pidä kirkkoa kritisoida vaan kehua miten hienoa työtä tekee ja virheetöntä on meno. Jopa silloin kun seurakunnan työntekijällä on vuosien työhistorian lisäksi ns. bodycount. Ja kyllä kirkon jäsenet, piispoista kenttäpappeihin, tekevät tässä täsmälleen samaa, mutta sivistyssanoin.
”Kristuksessa Jeesuksessa” oleminen tai ”Hengen johdatuksessa”
vaeltaminen – ne eivät ole fraaseja, vaan uskon sisältöä.
Ne ovat apostoli Paavalin Roomalaiskirjeestä. joten arvostan niitä.
Samoin:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5:1.
Paavali EI SANO, ”koska me olemme olleet niin hyviä ja kuuliaisia”, vaan koska me uskomme, että Jeesus Kristus takaa meille rauhan.
Jumalan armo on siis a n s i o t o n.
Tämä ansioton armo tuo rakkauden Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Se on toki vajavaista, mutta kaikki vajaa on Jeesuksen Kristuksen tähden anteeksi annettu.
Siellä, missä on rakkaus, siellä ei ole enää vaatimusta eikä pakkoa eikä pelkoa.
Siksi Paavali sanoi galatalaisille:
Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
jorma ojala: ”Paavali EI SANO, “koska me olemme olleet niin hyviä ja kuuliaisia”, vaan koska me uskomme, että Jeesus Kristus takaa meille rauhan. Jumalan armo on siis a n s i o t o n.”
Voi vain suositella kokonaisuuden huomioon ottamista. Roomalaiskirjeestä löytyy myös muita kohtia jotka kehoittavat oikeaan toimintaan.
Roomalaiskirjeen 12. luku (uusi kirkkoraamattu): ”2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
6. luku: ”12 Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. 13 Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!….”
10. luku: ”10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen”.
”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? 15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!”
1. luku: ”18 Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.”
12. luku: 9 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. 10 Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. ”
”17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
14. luku: ”10 Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.”
…
Apostolien teot 5:32
Kumpi siis oli ensin, totteleminen vai usko??
Jos Pyhä Henki annettaisin tottelemisesta, se vie koko Paavalin teologian ristiriitaiseksi.
Pyhä Henki on annettiu uskon seurauksena, ja
totteleminen on seurausta siitä.
Suurin ihmisen teko ja (Jumalan totteleminen) on usko Kristukseen syntien sovittajana. Kuten Jeesus itse sanoo ”se on Jumalan teko”.
Jt:ien opinkäsitys korostaa koko ajan ihmisen omaa tekoa
Jumalalle kelpaamisessa.
Paavalin Galatalaiskirjeen mukaan sellainen evankeliumi on kirottava, vaikka ”enkeli taivaasta jne…”.
Kilvoittelu.
Se on Jumalan työtä ihmisessä, Pyhän Hengen vaikutusta, kuten
tuo Filippiläiskirjeen kohta osoitti: ”Jumala vaikuttaa sekä tahdon että toimituksen”.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”ilman minua te ette voi mitään”.
Jos Jumala vaikuttaa tahdon, mikä siinä jää ihmisen kerskailun
aiheeksi? Ei mitään.
Tervetuloa Jumalan lasten vapauteen, uskomaan armosta,
onnellisena, rakkaudessa, ilman pelkoa.
Rakkaudesta sinäkin voit tehdä paljon, paljon enemmän hyvää
kuin tuosta vaatimuksesta, jota nyt suositat meille.
Muista, armo on ansioton!
jorma ojala: ”Pyhä Henki on annettiu uskon seurauksena, ja totteleminen on seurausta siitä.”
Apostolien tekojen 5. luku osoittaa nimenomaan, että Jumala antaa henkensä tukea kaikille, jotka tottelevat häntä.
Totteleminen vaatii myös uskoa. Raamattu kertoo kuitenkin henkilöistä joilla oli usko, mutta tulivat tottelemattomiksi. Voi siis olla uskoa, vaikka ei olisikaan Jumalalle tottelevainen. Saatana Panettelijan ja hänen demoniensakin sanotaan Raamatussa uskovan.
Ensimmäinen ihmistä Aadamia Jumala lähestyi enkeliensä välityksellä. Hän varmasti uskoi, mutta tuli silti tottelemattomaksi.
Jeesus Matteuksen 28. luvussa: ”19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa..”
Jeesus Johanneksen evank. 14. luvussa: ”21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
jorma ojala: ”Jt:ien opinkäsitys korostaa koko ajan ihmisen omaa tekoa Jumalalle kelpaamisessa…”
He korostavat sitä, että ihmisen pelastuminen on riippuvainen Kristuksen lunnaista. He perustavat opetuksensa Raamatun kokonaisuuteen, joka osoittaa että jotain ihmiseltä itseltäänkin vaaditaan sen suhteen.
1. Korinttolaiskirjeen 9. luku: ”Sitä paitsi jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa, he tietysti saadakseen turmeltuvan kruunun, mutta me turmeltumattoman. 26 Siksi minä en juokse epävarmalla tavalla; en suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaan, 27 vaan minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.”
Roomalaiskirjeen 10. luku: “10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen”………..
“…..Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? 15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: “Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!”
Jaakobin kirjeen 2. luku: ”14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? 15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, 16 niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. 17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
”18 Ehkä joku nyt sanoo: ”Sinulla on usko, minulla teot.” Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. 19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet — pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.”
”20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? 21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.”
>Heprealaiskirjeen 5. luku sanoo, että Jeesuksesta tulee niiden pelastaja, jotka tottelevat häntä. Samoin Johanneksen evankeliumin 15. luku. Niin tekeminen ei varmaankaan ole myöskään mikään automaatio, jos sanoo vain uskovansa.>>>>
Aivan”
Se, joka uskoo häneen, se tottelee. Muuta tottelemista ei ole!
Koska kaikki muu on uskon lahjaa Pyhässä Hengessä.
On hyvä muistuttaa uskovalle, että Jumalan tahto (10 käskyä)
on edelleen voimassa.
Se on tarkoitettu vanhan minän kurissa pitämiseksi, mutta
se ei tee Jumalalle kelpaavaksi.
Siinäkin on turvauduttava Jeesuksen Kristuksen sovintoarmoon,
muuta tietä ei ole, koska kenenkään totteleminen ei ole
täydellistä. Täydellistä se oli vain Jeesuksella itsellään.
Jumalan armo on ansioton!
jorma ojala: Aivan” Se, joka uskoo häneen, se tottelee. Muuta tottelemista ei ole!”
Ei se uskova välttämättä sitä aina tee. Juudas Iskariot ei tehnyt sitä. Raamattu kertoo mitenkä jotkut poissuljettiin sen aikaisesta seurakunnasta vakavien väärintekojensa vuoksi. Kertoo joidenkin vajonneen vanhoihin elämäntapoihinsa, jotka olivat hylänneet uskon omattuaan.
Raamattu kertoo apostolien muodostamaa sen aikaista seurakuntayhteisöä arvostelleista ja kapinoineista henkilöistä. Se kertoo väärien opettajien ilmaantumisesta seurakuntiin jne. Kaikilla näillä oli varmaankin ainakin jossain vaiheessa oikealaista uskoa.
Jeesus sanoi, että joka loppuun asti kestää se pelastuu. Ilmestyskirjan 2. luvussa Smyrnan seurakunnalle: ”Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” 5. Luvussa: ”Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani..”
Kristillisen käsityksen muodostamiseksi pelastuksesta, täytyy tietysti huomioida siinä kokonaisuus, koko Raamatun ilmoitus. Ei vain poimia tiettyjä kohtia, ja muodostaa niiden perusteella käsityksensä, ja jättämällä täysin huomiotta mitä muissa kohdin sanotaan.
Kiitos!
Olen ottanut kokonaisuuden huomioon.
Sinä puhut sekaisin vanhurskaaksi tulemisesta ja ns. pyhityselämästä. Laki ja evankeliumi menevät sekaisin.
Kannattaa huomata, etten ole koskaan suosittanut
tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. EN KOSKAAN!
Kristinuskon näkemys on toinen: kuuliaisuus on uskon hedelmä..
Se, kuinka hyvin me kristityt noudatamme Jumalan tahtoa,
on seurausta uskosta.
Kun jotain vaelluksen kelvollisuudessa puuttuu, se puuttuu
ennen muuta uskosta.
Ratkaisu ei ole vaatimuksien täyttämisessä, vaan uskossa;
syntisenä, vajavaisena jne.
Kristtityn elämä ei koskaan ole synnittömyyttä. J o s se olisi,
ei kukaan pelastuisi.
Usko ja Jumalan rakkaus lastaan kohtaan peittää kaiken vajavaisuuden Jeesuksen Kristuksen tähden.
Jumalan armo on ansioton.
Kaikki hyvä syntyy Pyhän Hengen kautta uskon lahjana.
Jeesus sanoo Ilmestyskirjan 3. luvussa Sardeen seurakunnan uskoville:
”Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. 2 Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. 3 Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
4 ”Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. 5 Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.”
Samassa luvussa Laodikean seurakunnan uskoville:
” 14 ”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
17 ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. 18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. 19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”
Kaikki ei selvästikää mennyt kuin ”Strömsössä”, vaikka usko olikin omattu.
>>>>Roomalaiskirjeen 12. luku (uusi kirkkoraamattu): “2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”>>>
Tämä onnistuu sen mukaan, mitä Jumala itse kullekin on
uskoa mitannut.
Ratkaisu löytyy Kristuksessa, ei siinä meidän ihmisten vaatimusten noudattamisessa
>>Apostolien tekojen 5. luku osoittaa nimenomaan, että Jumala antaa henkensä tukea kaikille, jotka tottelevat häntä>>>>
Olet siis sitä mieltä, että Apt 5 kumoaa Paavalin Roomalaiskirjeen?
Olet siis sitä mieltä, että Pietari puhuu väärin:
””Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”. (Apt2)
Pyhä Henki saadaan uskomalla synnit anteeksi Kristuksen tähden, turvaamalla häneen.
Näin myös tapahtui Apt 10:n mukaan:
APT 10: 43-44
”..että jokainen joka u s k o o häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta”
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat”(kuulivat evankeliumin)
Tottelemisesta ei puhuta yhtään mitään.
————-
Kristillisen uskomme mukaan:
Mitään kuuliaisuutta tai tottelevaisuutta ei voi olla ilman uskoa
ja Pyhän Hengen lahjaa, koska kaikki uskon hedelmät syntyvät
vain Pyhässä Hengessä.
>>>Jeesus Johanneksen evank. 14. luvussa: “21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”>>>
Aivan. Jeesus kuvaa millaista usko seurauksineen on.
Omenapuussa on omenoita, mutta omenat eivät kannata
puuta vaan päinvastoin.
Se, joka uskoo, se rakastaa.
Jeesuksen Kristuksen käsky on rakkauden käsky.
Rakastaminen ei kuitenkaan tee Jumalalle kelpaavaksi,
vaan usko, ja sen uskon seurausta on rakkaus.
(vaikka se vajaaksi jää)
>>>Totteleminen vaatii myös uskoa. Raamattu kertoo kuitenkin henkilöistä joilla oli usko, mutta tulivat tottelemattomiksi. Voi siis olla uskoa, vaikka ei olisikaan Jumalalle tottelevainen. Saatana Panettelijan ja hänen demoniensakin sanotaan Raamatussa uskovan.>>>
Demonit eivät tietenkään voi uskoa, että Jeesus Kristus on
heidät lunastanut kuoleman vallasta.
Se on siis uskoa siihen, että Jeesus on Herra
Onko ajatuksesi sellainen,
että ihminen kykenee täydelliseen tottelevaisuuteen?
Mihin siinä tapauksessa tarvittaisiin Kristuksen sovintoarmoa?
Jos taas tarvitaan uskoa, tottelevaisuuskin on uskon hedelmä.
Usko on siis kaiken lähtökohta.
Meidät vanhurskautetaan siis uskon tähden, kuten Paavali selvästi Roomalaiskirjeessä sanoo.
Jorma Ojala,
”Kaikki henget pyrkivät täydellisyyteen. Kaikki – tässä on erheytymisiä mutta ei ainoatakaan poikkeusta – kaikki pyrkivät voimiensa korkeimman vapaan ilmauksen tilaan. Kaikilla on yhteinen viettymys laajentaa toimintaansa, koota puoleensa ja kerätä ja tehdä omakseen kaikki mitä ne pitävät hyvänä, erinomaisena ja tietämisen arvoisena.” (J.W Snellman)
Tämä on mielestäni tilanne myös Jehovan todistajilla. He kertovat samasta asiasta kuin sinäkin, mutta toisenlaisin käsittein ja kun meidän kaikkien tietomme on vajavaista, myös hivenen toisesta näkökulmasta.. Miksi on niin vaikea ymmärtää ”toisinajattelijoita”?
jorma ojala: ”Onko ajatuksesi sellainen, että ihminen kykenee täydelliseen tottelevaisuuteen”
Juurihan tuossa aiemmin kirjoitin alla olevaa (lue kommenttini, niin sinun ei tarvitse jankuttaa samoista selvistä asioista):
Kokonaisuutena kuoleman, epätäydellisyyden ja synnin orjuuteen joutuneen ihmisen pelastuminen on Jumalan armoa ja ansaitsematonta hyvyyttä. Omilla teoillaan ja voimillaan ihminen ei sitä koskaan pysty ansaitsemaan ilman Kristuksen lunnaiden hyötyä.
Silti jos näkemys perustetaan Raamattuun, ei kristillisyys ole pelkkää armolla “leijailua.” Jotain vaaditaan ihmiseltä itseltäänkin.
Armosta ja ihmisen omasta osuudesta on tietysti turha kinastella. Täysin toisilleen vastakkaista asiaa osoittavia kohtia voi halutessaan joku poimia Raamatusta. Asian ymmärtäminen vaatikin Raamatun ja kristillisyyden tarkistelua kokonaisuutena.