Eutanasiasta lainsäädännöllisenä kysymyksenä
Elämänlopettamista lääketieteellisin keinoin kannattaa kyselyiden mukaisesti moni.
Oma kantani on hieman hämärä. Tiedän yksilöllisiä tapauksia, joissa en pitäisi eutanasiaa moraalisesti tuomittavana. Sen sijaan olen sitä mieltä, että sen saattaminen yleiseksi eettisesti perustelluksi toimenpiteeksi, on ongelmallista.
Lainsäädännön edellytyksenä on yleisempiä hyväksyttyjä periaatteita kuin yksilölliset kokemukset. Tästä syystä olen kaksinaismoralisti: hyväksyn eutanasian joissakin tapauksissa, mutta en tiedä, miten siitä voitaisiin muodostaa yleinen laki, ja tästä syystä en kannata sen justifioimista laissa, ainakaan vielä eli ennen lisätäsmennysten muodostamista.
Itse olen sopinut vaimoni kanssa, että koska takapihallamme asuu suuri uroskarhu, menetelläänosaltani enemmän kuin normaalia höpinää esittäessäni siten, että minut sidotaan puuhun ja voidellaan hunajalla.
Asia on kuitenkin enemmän kuin vitsinheiton väärtti.
Suomen lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa. Mielestäni Hippokrateen valan ja sitä seuraavien lääkärinetiikkaan vaikuttavien normien perusteella ei ole perusteita velvoittaa lääkäreitä kuolinavun suorittajiksi.
Tarvittaisiin jokin muu, ehkä ammattitutkintoa edellyttävä koulutus ja pätevyys. Koska yleensä kaikki sellainen roju, johon yhteiskunta ei löydä tavoitteellista koulutusta on tapana syytää kansanopistoille, ehkä näiden piiristä vastaisuudessa löydettäisiin jokin kuolinapuun liittyvä koulutusmuoto.
Julkisessa keskustelussa esitetään tulkintoja eri maiden eutanasia-lainsäädännöstä. Melko usein tuodaan esille, että Hollannin eutanasia-laki olisi jotenkin vapaamielinen.
Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Hollanninkaan eutanasia-laki ei hyväksy eutanasiaa, vaan katsoo, että se on murha. Sen sijaan laissa on pykäliä, joiden perusteella tiettyjen ehtojen täyttyessä eutanasiasta tehdään syyttämättäjättämispäätös.
Paikallisen lainsäädännön tausta on roomalais-katolinen ethos ja lakia luettaessa olisi hyvä muistaa, että tämä on sen tausta. Kyseessä ei ole protestanttinen ”vapaamielinen” käsitys.
Samansuuntainen tulkintaongelma liittyy joskus aborttiin. Sanotaan, että katolinen maailma ei hyväksy aborttia. Itse abortin käsite on kuitenkin toisenlainen kuin pohjoisessa sosiaalidemokratiassa
. Roomalais-katolisen kaksoisvaikutusperiaatteet näkökulmasta kielletty asia voi toteutua, mikäli se on teon ei-aiottu sivuvaikutus. Tästä syystä roomalais-katolisessakin kulttuuripiirissä tapahtuu runsaasti kirurgisia toimenpiteitä, joita protestanttinen maailma sanoisi aborteiksi.
Kotoisen lainsäädännöllisen eutanasia-kannan muodostaminen on hankalaa kansainvälisen lainsäädännön malleja mukaillen siitä syystä, että kansainvälinen lainsäädäntö perustuu toisenlaisiin käsitteellisiin luonnehdintoihin ja niiden taustalla vaikuttaviin elämänkatsomuksiin kuin täkäläinen.
Yleensä ajatellaan, että kipulääkityksen antamisen suhteen meillä ollaan liian varovaisia. Tämä on yksi saattohoidon kysymyksiä. Jos kipulääkkeitä ei katsota moraaliseksi antaa, voi olla pitkä matka siihen, että hyväksyttäisiin kuolinavun antaminen.
Toisaalta sairaanhoidon piirissä taitaa olla runsaasti tapauksia, joissa eutanasiaa harjoitetaan lääkityksen avulla siten, että annetaan niin suuria määriä, että kuolema nopeutuu.
Niin tai näin, yllä olevien ongelmien selventäminen on tähdellistä ennen kuin Suomessa säädetään uusia lakeja eutanasian osalta, olivatpa ne sen jossain muodossa hyväksyviä tai sitten siihen kieltävästi suhtautuvia.
Yksi kysymys koskee sitä, onko eutanasia oikeus ja ketä se velvoittaa yhteiskunnan osalta vai onko se poikkeus rikoslaissa ja rajataanko se yksittäistapausten perusteella siellä. Jos eutanasia on ihmisoikeus, kysymys sijoittuu perusoikeuslain piiriin. Jos se on erityistapaus, jonka muotoja on määritelty yksittäistapausten osalta, se sijoittuu pikemminkin rikoslain piiriin sen erityistapauksena, kuten Alankomaissa.
Eutanasian hyväksymisessä tai torjumisessa ei ole kyse ajatuksellisesti helposta ja nopeasta ratkaisusta eikä moraalisesta voitosta suuntaan tai toiseen.
Tulee mieleen aikanaan venäläisiltä opiskelijoiltani saamani vastaus. Kun esittelin Hollannin eutanasia-lakia, joku kysyi, että pitääkö olla kauan Hollannissa, että saa moisen. Joku toinen totesi, että miksipä sinne mennä. Venäjällä saa asian viikossa hoidettua tuhannella ruplalla, eletäänhän tässäkin suhteessa täyden palvelun yhteiskunnassa.
124 kommenttia
Miksiköhän saattohoitokoteja on kovin vähän. Onko kyse siitä, että kieltäydymme ajattelemasta omaa kuolemaa. Siitäkin huolimatta että aivan varmasti sekin on vielä edessä. Saattohoito, jossa on kyse siitä, että rasittavat paranemiseen tähtäävät hoidot lopetetaan ja hoidossa keskitytään vain kuolevan hyvinvointiin. Näin kuolevan viimeiset ajat voivat olla paljon parempaa aikaa. Kunto kohenee, kun rasittavat hoidot lopetetaan.
On aivan eri tilanne jos saa kuolla saattohoitokodissa, kuin sairaalassa. Olen sen verran päässyt tutustumaan saattohoitokodin arkeen, että toivoisin itse pääseväni sellaiseen. Mikäli se tilanne tulisi joskus vastaan. Onhan se paljon inhimillisempää kuolla siihen tarkoitukseen varatussa paikassa, jossa hoidon tavoite on monipuolinen hyvän loppuelämän mahdollistaminen. Jollaiseen sairaalassa ei ole koskaan yhtä hyviä mahdollisuuksia.
Ihan riippuu tapauksesta. Kuoleman voi kohdata ilman mitään tarvetta kipulääkitykselle. Saattohoidossa on mahdollista vaivuttaa kuoleman lähestyessä henkilö tajuttomuuteen, jolloin vältytään liian rankoilta lääkityksiltä. Yllättävän tarkasti hoitajat osaavat arvioida kuoleman läheisyyden muutaman tunnin tarkkuudella.
Mitä merkitystä on elämän jatkumisessa muutaman päivän tai viikon tajuttomuudessa ,jolloin ihminen ei edes tiedä elävänsä. Riittääkö Jumalalle elämäksi vain se että sydän teknisesti lyö?
Olen vapaaehtoisena istunut kuolevien vierellä saattohoitokodissa ja siksi näköalani voi olla vähän erilainen , kuin niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta. Olisin hyvin onnellinen jos pääsisin saattohoitokotiin kuolemaan. Ainoa sitä parempi paikka on oma koti.
Seppo Heinola 07.03.2023 12:25 ”Ensimmäinen ihmispari aloitti kapinan Jumalaa vastaan.”
Minä eikä sen jälkeen kukaan muukaan ollut toinen tuosta ensimmäisestä ihmisparista. Totean, jotta hoksaat mikä ongelma oikeudenmukaisuuden suhteen tässä on.
—————–
Seppo, Seppo, Sinä olet olemassa, koska Jumala ensin loi ihmisen maan tomusta, 1.Moos.1:26 ja sitten erotukseksi kaikista luomistaan Hän puhalsi ihmiseen oman Henkensä, 1.Moos.2:7. Isolla alkukirjaimella, koska on kysymys asiasta, ainoasta asiasta, mikä selviytyy taivaaseen. Sitten yhtä ihmeellistä on se, että ihmisen oma henki on kykenevä ratkaisemaan, valitsemaan, ottaako hän todesta suostumisen ja suostumattomuuden seuraamukset. Eli ihminen, vain hän, päättää oman ikuisuusosansa. Kaikki luotu katoaa, lakkaa olemasta kun se kuolee. Ennen katoamistaan se voi maatua, eikä ole mitään jäänyt hänestä jäljitettävää; kaikki hänestä on muuttunut maaksi. Eli ihminen on ikuisuusolento, niinkuin on Jumala ja niinkuin ovat enkelitkin. Tiedät enkelien historian ja kuinka he toteuttivat omaa vapaata tahtomistaan. Jumalalla on ollut ja on tänään vain hyvä suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Siihen suunnitelmaan astutaan tulemalla uskoon. Uskonnollisuus ei auta kuin kuolemaan asti.
Tämä on ihminen, Raamatun ilmoitus, jonka todenperäisyys on vahvistunut profetioitten toteutumisella, jotka on myös kirjattu. Tänään toteutuu koko ajan Ilm. 22:11, vaikka saastainen jatkaa saastumistaan niin pyhä, uskovainen jatkaa pyhittäytymistään, eli erottautumista saastuttavasta.
Ilmoita asiaton kommentti