Elämänlopettamista lääketieteellisin keinoin kannattaa kyselyiden mukaisesti moni.

Oma kantani on hieman hämärä. Tiedän yksilöllisiä tapauksia, joissa en pitäisi eutanasiaa moraalisesti tuomittavana. Sen sijaan olen sitä mieltä, että sen saattaminen yleiseksi eettisesti perustelluksi toimenpiteeksi, on ongelmallista.

Lainsäädännön edellytyksenä on yleisempiä hyväksyttyjä periaatteita kuin yksilölliset kokemukset. Tästä syystä olen kaksinaismoralisti: hyväksyn eutanasian joissakin tapauksissa, mutta en tiedä, miten siitä voitaisiin muodostaa yleinen laki, ja tästä syystä en kannata sen justifioimista laissa, ainakaan vielä eli ennen lisätäsmennysten muodostamista.

Itse olen sopinut vaimoni kanssa, että koska takapihallamme asuu suuri uroskarhu, menetelläänosaltani enemmän kuin normaalia höpinää esittäessäni siten, että minut sidotaan puuhun ja voidellaan hunajalla.

Asia on kuitenkin enemmän kuin vitsinheiton väärtti.

Suomen lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa. Mielestäni Hippokrateen valan ja sitä seuraavien lääkärinetiikkaan vaikuttavien normien perusteella ei ole perusteita velvoittaa lääkäreitä kuolinavun suorittajiksi.

Tarvittaisiin jokin muu, ehkä ammattitutkintoa edellyttävä koulutus ja pätevyys. Koska yleensä kaikki sellainen roju, johon yhteiskunta ei löydä tavoitteellista koulutusta on tapana syytää kansanopistoille, ehkä näiden piiristä vastaisuudessa löydettäisiin jokin kuolinapuun liittyvä koulutusmuoto.

Julkisessa keskustelussa esitetään tulkintoja eri maiden eutanasia-lainsäädännöstä. Melko usein tuodaan esille, että Hollannin eutanasia-laki olisi jotenkin vapaamielinen.

Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Hollanninkaan eutanasia-laki ei hyväksy eutanasiaa, vaan katsoo, että se on murha. Sen sijaan laissa on pykäliä, joiden perusteella tiettyjen ehtojen täyttyessä eutanasiasta tehdään syyttämättäjättämispäätös.

Paikallisen lainsäädännön tausta on roomalais-katolinen ethos ja lakia luettaessa olisi hyvä muistaa, että tämä on sen tausta. Kyseessä ei ole protestanttinen ”vapaamielinen” käsitys.

Samansuuntainen tulkintaongelma liittyy joskus aborttiin. Sanotaan, että katolinen maailma ei hyväksy aborttia. Itse abortin käsite on kuitenkin toisenlainen kuin pohjoisessa sosiaalidemokratiassa

. Roomalais-katolisen kaksoisvaikutusperiaatteet näkökulmasta kielletty asia voi toteutua, mikäli se on teon ei-aiottu sivuvaikutus. Tästä syystä roomalais-katolisessakin kulttuuripiirissä tapahtuu runsaasti kirurgisia toimenpiteitä, joita protestanttinen maailma sanoisi aborteiksi.

Kotoisen lainsäädännöllisen eutanasia-kannan muodostaminen on hankalaa kansainvälisen lainsäädännön malleja mukaillen siitä syystä, että kansainvälinen lainsäädäntö perustuu toisenlaisiin käsitteellisiin luonnehdintoihin ja niiden taustalla vaikuttaviin elämänkatsomuksiin kuin täkäläinen.

Yleensä ajatellaan, että kipulääkityksen antamisen suhteen meillä ollaan liian varovaisia. Tämä on yksi saattohoidon kysymyksiä. Jos kipulääkkeitä ei katsota moraaliseksi antaa, voi olla pitkä matka siihen, että hyväksyttäisiin kuolinavun antaminen.

Toisaalta sairaanhoidon piirissä taitaa olla runsaasti tapauksia, joissa eutanasiaa harjoitetaan lääkityksen avulla siten, että annetaan niin suuria määriä, että kuolema nopeutuu.

Niin tai näin, yllä olevien ongelmien selventäminen on tähdellistä ennen kuin Suomessa säädetään uusia lakeja eutanasian osalta, olivatpa ne sen jossain muodossa hyväksyviä tai sitten siihen kieltävästi suhtautuvia.

Yksi kysymys koskee sitä, onko eutanasia oikeus ja ketä se velvoittaa yhteiskunnan osalta vai onko se poikkeus rikoslaissa ja rajataanko se yksittäistapausten perusteella siellä. Jos eutanasia on ihmisoikeus, kysymys sijoittuu perusoikeuslain piiriin. Jos se on erityistapaus, jonka muotoja on määritelty yksittäistapausten osalta, se sijoittuu pikemminkin rikoslain piiriin sen erityistapauksena, kuten Alankomaissa.

Eutanasian hyväksymisessä tai torjumisessa ei ole kyse ajatuksellisesti helposta ja nopeasta ratkaisusta eikä moraalisesta voitosta suuntaan tai toiseen.

Tulee mieleen aikanaan venäläisiltä opiskelijoiltani saamani vastaus. Kun esittelin Hollannin eutanasia-lakia, joku kysyi, että pitääkö olla kauan Hollannissa, että saa moisen. Joku toinen totesi, että miksipä sinne mennä. Venäjällä saa asian viikossa hoidettua tuhannella ruplalla, eletäänhän tässäkin suhteessa täyden palvelun yhteiskunnassa.