Etyjin 1975 ja 2015-konferenssien saavutuksia on perusteltua arvioida

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kysymyksiin on kiinnitetty huomiota erilaisissa tilaisuuksissa. Tapahtumissa on edetty suunniteltujen ohjelmien mukaan. Osallistujat ovat kokoontuneet joukkotilaisuuksiin. Puhuttelevia musiikkikappaleita on kuunneltu ja laulettu.

Seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.  Liputuspäivinä on mietitty aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään ulko- ja turvallisuuspolitiikan karikkoja.

Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on selkeät tavoitteet, toiminnassa  onnistutaan. Harkittu politiikka on yhteydessä johtajuuteen, jolla on oltava kansalaisten tuki. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pohditaan asioiden vaikutusyhteyksiä.

Suomessa pidettyjen kansainvälisten Etyjin 1975 ja 2015 -konferenssien saavutuksia  on perusteltua arvioida ulko- ja turvallisuuspolitiikan oppimisen kannalta. Politiikka on taitolaji, jonka sanoma on sisäistettävä. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa, ja tapaamiset hoidetaan.

Vaikeiden asioiden kohdalla on toimittava ja vastattava kotouttamisen haasteisiin. Omia näkemyksiä on jatkuvasti arvioitava. Ylimmällä  lainsäätäjällä eli eduskunnalla on vastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisesta ja ennustettavuudesta.

Yhteiskunnan hyvinvointikysymysten hallinta on eri puolia pohtivaa päätöksentekoa. Julkisuudessa on ollut esillä monenlaisia asioita toiminnoista, joiden rahoittamista on mietittävä huolella.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          Perusteltua on kysyä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut    toteutuvat onnistuneesti käytännössä. Poliittiset ratkaisut ovat pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä.

Joskus ajatteluttaa, kun vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko herkästi asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista. Voidaan  kysyä, onko tehtävä ollut liian haastava omille taidoille.

Taitoa ja osaamista tarvitaan yhteiskunnan kehittämisessä. Toiminnassa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista.  Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päättäjien saavutusten laatua .

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

Reservin upseeri

Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni

Kiuruntie 11

70340 Kuopio

  1. Ns. ”some” on mielestäni bittiavaruuden pimeintä aluetta ja siksi en ole osallinen sen paremmin Facebookista kuin Twitteristäkään. Mutta jos joku haluaa, että bittiavaruuden markkinamiehet niputtavat hänen tietojaan ja mielipiteitään hänen tietämättään ja myyvät sitten näitä ”paketteja” erilaisille myyntiorganisaatioille, niin hyväksyn senkin.

    Eniten tällä hetkellä henk.koht. kuitenkin ikävöin sitä, että jonkun ”hengen jättilläisen” edessä voisin kumartaa pääni, painaa käteni yhteen ja pyytää siunausta. Uskon, että en ole tämän toiveeni kanssa yksin.

  2. Itsellä on muutamia käytännön asioita noussut tässä. Luin jostain, että oliko se 11-15 vuotiaat lapset reagoivat voimakkaasti. Tämä informaatio tulva herättää pelkoja. Muistan omat lapsuuden pelkoni ison naapurin kainalossa.

    Päivällä muussa yhteydessä esiin tullutta. Ihminen luulee puhuvansa totena monia asioita. Paras esimerkki on, jos pyytää kuvailemaan ympäristöään. On sitten hyvä tarkistaa se ympäristö.

    Muuten miten lehmän korvat ja sarvet ovat?

    Jään mielenkiinnolla odottamaan, että onnistuuko tuo lähteiden tarkistaminen edes kriisitilanteissa. Kotimaa24:n toimittajat laittavat joskus nimensä piiloon. Ei hyvä. Ottaen huomioon, että meidän jokaisen odotetaan olevan täällä omalla nimellä. Tosiaan kriittisyyttä tarvitaan ja se ei ole ilkeyttä vaan tervettä järkeä. Olen huomannut itsekin, että terve kriittisyys on äärimmäisen vaikeata kaiken tietotulvan keskellä.

  3. Sinulla ok kaksi samaa blogitekstiä peräkkäin, julkaisit eilen yhden ja saman tänään uudestaan. Voisitko poistaa toisen.

    Kotimaan ylläpito on lisäksi linjannut, että blogien toivottava julkaisutahti on noin yksi blogi viikossa. Tämä siksi, että etusivu ei täyttyisi yksittäisen blogistin julkaisuista ja toisaalta myös siksi, että julkaisujen laatukin saattaa parantua.

    Sinulla on usein monta ”blogitekstiä” julkaisujen etusivulla, joka on ajattelematonta muita kohtaan.

  4. Blogisti kirjoittaa joskus ajatteluttavan, kun ”vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko herkästi asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista. Voidaan kysyä, onko tehtävä ollut liian haastava omille taidoille”.

    Kyllä ”kaikkien tieteiden kandidaattien” aika on ohi – vaikka sitä ei uskoisi, kun lukee blogistin ansiolistaa.

    Blogisti kertoo tehneensä päätöksentekoa ja päätösten vaikutusta koskevaa tutkimusta. Siksi ihmetyttää hänen – blogista ilmenevä – ymmärtämättömyytensä sen suhteen, miten poliittiset päätökset syntyvät.

    Kyllä siellä aina on taustalla asianomaisen sektorin virkakunnan ja asiantuntijoiden työ ja usein myös asiaa koskeva tieteellinen tutkimus. Liikkeelle on lähdetty esimerkiksi hallitusohjelmaan sisältyvästä tavoitteesta, joka sitten valmistelussa muotoutuu päätösesitykseksi ja lopulta päättäjien käsissä poliittiseksi päätökseksi.

    Eduksi tietysti on, jos jollakulla päättäjällä on jonkin erityisalan tuntemusta. Tavallisesti hän onkin eduskunnassa ko. valiokunnassa tai kunnallishallinnossa ao. lautakunnassa. Demokratiassa päättäjät tulevat kuitenkin valituiksi mitä erilaisimmin perustein, esimerkiksi yleistä luottamusta nautivina henkilöinä.

    Poliittinen päättäjä, joka vetoaa asiantuntijaan asiassa, jossa hän ei voi antaa varmaa vastausta, toimii vastuullisesti. Sen sijaan vastuuton on se, joka niin sanotusti asiantuntijuuttaan osoittaakseen vastaa, vaikka ei ole perillä asiasta.

    Minusta blogissa on siteeraamaltani osin häivähdys populismia.

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.