Etuoikeutetut ho-hoi!

Itsensä ilmaiseminen. Mikä ihana etuoikeus ja onni, silloin kun saa mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Olin jo ajatellut, että blogien aika on ohi, olemme siirtyneet toisiin formaatteihin. Mutta onko se ohi? Olisko kuitenkin, että kirkon piirissä blogit, kolumnit ja mielipidekirjoitukset voivatkin olla juurikin se missä saamme äänemme kuuluviin? Siis me, seurakuntalaiset ja kirkollista päätöksentekoa sivusta seuraavat.

Päätin aloittaa kirjoittamisen  tänne kirkollisen blogimaailman ytimeen. Ja samalla kutsun myös sinua kenellä ajatuksissa ja mielessä kuplii, pulppuaa, kiehuu ja kihelmöi. Ehkä sinäkin voit kirjoittaa, sanoa, ilmaista mielipiteesi? Nythän on netti pullollaan näitä monenmoisia alustoja.

Mutta siis, ne etuoikeudet. Niistä haluan tänään ja jatkossakin kirjoittaa.
Oletko miettinyt omia etuoikeuksiasi? Uskallatko miettiä niitä? Uskallatko tunnistaa ja tunnustaa? Olen törmännyt myös siihen, että joskus ihmisillä, hyvinkin etuoikeutetuilla on vahva halu poispuhua, häivyttää tai kieltää omien etuoikeuksien olemassaoloa tai oman valta-aseman tuomaa etuoikeutettua voimaa ja mahdollisuuksia? Miksi? Hävettääkö etuoikeudet? Aiheuttavatko ne syyllisyyttä?

Etuoikeuksiin perehtyneet ovat luoneet mieltäavaavan Teflontestin. Sen idea on miettiä, koska itse on joutunut epämukaviin tilanteisiin omien ominaisuuksien takia. Mieti siis:
Oletko viimeisen puolen vuoden aikana joutunut epämukavaan tilanteeseen oman sukupuolesi, seksuaalisuutesi, ihonvärisi, syntyperäsi, kielesi, poliittisen mielipiteesi, uskontosi, elämänkatsomuksesi, sairautesi, vammasi tai muun syyn takia?

Ja jos kyllä. Niin ole itsellesi myötätuntoinen. Silitä itseäsi. Kuule ja kuuntele jos ja kun ympärilläsi olevat antavat sinulle ymmärrystä ja voimaa.
Jos taasen et ole joutunut epämukaviin tilanteisiin, niin tarkastele mitä se sinulle aiheuttaa, mahdollistaa, tuottaa? Miten se vaikuttaa omiin ajatuksiisi ja toimintaasi, entäpä asenteeseesi? Ja mieti miten voisit seuraavalla kerralla vähentää toisten epämukavuutta ja asettua heidän rinnalleen turvaksi? Älä ole ainakaan se, joka tuo epämukavuuden, syrjinnän, rasismin ja kiusaamisen yhteiseen kanssaeloon.

Minulle on sanottu: ”Älä häpeä etuoikeuksiasi vaan mieti miten voit käyttää niitä toisten hyödyksi.” Saman haluan sanoa sinulle tänään. Käytä omia upeita mahdollisuuksiasi ja etuoikeuksiasi vastuullisesti yhteiseksi hyödyksi.

Teflontestistä lisää: https://maailmankoulu.fi/wp-content/uploads/2018/11/teflontesti.pdf

    • Minä en luule enkä toivo näkeväni. Mutta minähän olen jo vanha ukko, jonka maallinen maja piakkoin on tuleva maaksi jälleen. Iankaikkisessa elämässä, jonne uskossa tähyilen, meillä on paremmat opettajat kuin täällä ajassa.

  1. On tapoahtunut merkillinen lipsahdus lainsäädännössä, kun kaikkia oppiaineita ei kohdella samalla tavoin. Kaikkien luontoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan orientoivien aineiden lainsäädännöllisen aseman tulee olla samantasoinen, ja asetuksen taso lienee riittävän sitova ylläpitäjien velvoittamiseksi riittävän tarjonnan ylläpitoon yleissivistävässä koulussa. Kaikki lukiossa nykyisin opetettavat aineet ovat laaja-alaisen yleissivistyksen saamiseksi perusteltuja. Opetusministerin kannanotto on siis oikeaan osunut.

    • Hei Reijo.
      Hyvin päätelty.
      En tiedä mitä olen tehnyt väärin tai unohtanut tehdä koska nimeni ei ole päivittynyt bloggaajien listaan.
      Lempinimeni on Annu mutta virallinen etunimeni Anna-Leena.
      Lauantaiterkuin
      AnnuKF

    • Annu, et varmaankaan ole tehnyt mitään virhettä etkä ole unohtanut mitään. Se bloggaajien lista vaan ei päivity.

  2. Kiitos Pirjo. Kummasti sitä miettii sen kautta, että itse ei ole osannut tai on tehnyt väärin kun tietotekniikan äärellä on niin pieni olo ihmisellä.
    Niin, onhan sitä asioita, joiden äärellä on pieni ja osaamaton, ei ole omissa käsissä monet asiat tässä maailmassa. Onneksi on Pirjoja ja monia muita, ketkä lämmöllä vinkkaavat asioista.
    Ihanaa viikkoa sinulle ja kaikille kanssaeläjille.

Klemetti-Falenius Anna-Leena
Klemetti-Falenius Anna-Leena
"Etuoikeuksien tunnistaminen ja tunnustaminen. Se on tärkeää." Minä olen keski-ikäinen valkoihoinen keskivartalolihava täti-ihminen. Onneksi elämän matkalla oppinut ja oivaltanut niin itsestäni kuin maailmasta. Oppimisen ja oivaltamisen matka on kuitenkin koko ajan kesken, vaiheessa ja siksi tarvitsemme ympärillemme ihmisiä. Vahva usko rakkauden, lempeyden ja ystävällisyyden voimaan. Tärkeinä pidän myös uskallusta ja rohkeutta niin kirkossa kuin laajemmin yhteiskunnassa ja yhteisessä maailmassa.