Salin keskellä satojen ihmisten ympäröimänä istuu nainen itkien ja huutaen.
Kyyneleet valuvat monien kasvoilla mutta ääntä kuuluu vain tästä yhdestä naisesta, joka pyytää, rukoilee ja anelee Jumalaa muistamaan kaikkia maailman lapsia.
Kirkkojen maailmanneuvoston naisten ja miesten esikokous on kerääntynyt kyläyhteisöksi, jonka keskusaukiolle yhteisön jäsenet voivat mennä kertomaan tarinat, jotka vaativat tulla kuulluksi.
Nainen toisensa jälkeen on kertonut sukulaisesta tai ystävästä, joka on raiskattu, hylätty tai kadonnut. Naisista, joita on raiskattu sodankäynnin välineenä ja lapsista, jotka on myyty pakkotyöhön tai pakotettu prostituutioon.
Kertomuksia yhdistää kaksi teemaa. Toinen näistä on haluttomuus luopua niistä etuisuuksista, joita väkivallan käyttö tuo ja toinen kirkkojen tapa vastata erityisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten hätään ulos sulkemisella ja kieltämisellä.
Naisten ja miesten esikokouksen merkitys avautuu ensisijaisesti kohdattujen ihmisten ja kuultujen tarinoiden kautta. Kristillisen kirkon keskeinen ominaisuus on elimellinen yhteys kaikkien sen osien välillä. Kun yhteen osaan sattuu, muutkin kärsivät.
Tänään kuulluilla tarinoilla on hengellisen yhteyden lisäksi meihin myös hyvin konkreettinen maallinen yhteys. Väkivallan takana on monesti hierarkisina suhteina ilmenevä etuoikeuksien ketju, jonka yhdessä päässä on viiden sotilaan joukkoraiskaama sokea kongolainen nainen ja toisessa päässä edullinen älypuhelin, jonka keskeiset komponentit on louhittu Kongon demokraattisen tasavallan rikkaasta maaperästä. Halvan suklaan hinta on sen lapsen menetetty elämä, joka muutaman kaakaopapukilon hinnalla on myyty orjaksi.
Etuoikeuksiin perustuvissa järjestelmissä harvojen oikeuksilla on mittaamaton hinta.
Kärsijäksi voi joutua kuka tahansa, mutta haavoittuvimmassa asemassa ovat köyhät ja kouluttamattomat, vähemmistöryhmiin kuuluvat sekä naiset ja lapset. Hiljentämisen ja alistamisen välineitä on monenlaisia.
Naisten ja miesten esikokouksen viesti on, ettei vaikenemisen kulttuuri voi olla kirkolle vaihtoehto. Etuoikeuksiin perustuvat hierarkiset järjestelmät on purettava. Kristittyjen on voitava käsitellä kysymyksiä vallasta. Valtaapitävien äänten on vaiettava kuuntelemaan vainnettujen tarinoita. Naisten ja miesten esikokouksen haaste huomenna alkavalle yleiskokoukselle on olla rohkea ja kuunteleva kokous.
Blogin kirjoittaja Minna Hietamäki osallistui naisten esikokoukseen ja on Busanissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaation neuvonantajana.
Hieno kirjoitus!!
Kirjoituksessa sanotaan erinomaisen tärkeitä asioita kuten esim. seuraava:
”Kertomuksia yhdistää kaksi teemaa. Toinen niistä on haluttomuus luopua niistä etuisuuksista joita väkivallan käyttö tuo ja toinen kirkkojen tapa vastata erityisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten hätään ulos sulkemisella ja kieltämisellä”. (lihavointi minun)
Kirjoituksessa sanotaan myös, että ”vaikenemisen kulttuuri ei voi olla kirkolle vaihtoehto”, ”etuoikeuksiin perustuvat hierarkkiset järjestelmät on purettava” ja että ”kristittyjen on voitava käsitellä kysymyksiä vallasta”.
Nämä ovat viisaita sanoja.
Naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja raiskauksia vähennetään kaikkein tehokkaimmin edistämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä yhteiskunnassa että myös kirkoissa. Sekin on tärkeää muistaa, että naisten ja lasten asema (ja tätä kautta myös miesten) on kaikkein parhain siellä missä on vahva demokratia.
Sitä mietin, että miten nämä teemat näkyvät varsinaisen yleiskokouksen asialistalla?
Nämä tarinat on kuultava! Jumala suokoon, että muutos ja eheytyminen lähtee maan omasta väestöstä ja maan kirkot ovat siinä mukana. Kun korjaantuminen on omasta lähtöisin, se voi ehkä tapahtua helpommin ja nopeammin kuin että se olisi ”ulkomaista tuontia”.
Naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat esillä yleiskokousessa monilla eri tavoilla. Naisten ja miesten esikokous on merkittävässä asemassa siinä että sen työskentelyn kautta kootaan teemoja nostettavaksi esiin yleiskokouksen istunnoissa. Teemat ovat vahvasti esillä niin sanotuissa ”ekumeenisissa keskusteluissa”, joissa yleiskokous jakaantuu neljänä päivänä työskentelemään temaattisilla kanavissa. Näistä yksi käsittelee sukupuoltenvälistä tasa-arvoa. Ekumeeniset keskustelut raportoidaan yleiskokoukselle ja kirjalliset raportit viedään yleiskokouksen jälkeen KMNn hallintoelimiin jatkotyöskentelyä varten. Yleiskokouksen aikana järjestetään lukuisia työpajoja, joissa käsitellään esimerkiksi seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaatio on sitoutunut edistämään yleiskokouksessa sukupuoltenvälisen tasa-arvon toteutumista. Tuemme mm. sitä, että KMN alkaisi tulevaisuudessa työstää sukupuoltenvälisen tasa-arvon linjauksia, että tasa-arvokysymykset ovat läpleikkaavasti esillä tulevan toimintakauden ohjelmatyöskentelyssä, että kirkkoja kannustetaan tunnistamaan käytänteitä, jotka eivät toteuta sukupuoltenvälistä tasa-arvoa ja jakamaan esimerkkejä kuinka siirtyä kohti tasa-arvoisempaa toimintatapaa. Tämän lisäksi kannustamme KMNa jatkamaan tutkimushankkeita jotka käsittelevät teologista ymmärrystä ihmisestä sisältäen seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Muutaman päivän kokemuksella näyttää siltä että seksuaaliseen väkivaltaan ja naisina lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät kysymykset ovat esillä sekä yleiskokouksen rukouselämässä että raamattutyöskentelyssä. Yleiskokouksen tapahtumia voi seurata verkossa wcc2013.info. Twitterissä kannattaa seurata ainakin #wcc2013.