Mitä yhteistä on foinikialaisella jumaluudella nimeltä Melqart (Melkarth, Melicarthus) ja Suomen luterilaisella kirkolla?
Pyhiinvaellukset.
Jossain joku on keksinyt, että protestanttisen kristillisyyden harjoittamiseen kuuluvat nykyään pyhiinvaellukset, jopa radioituja luterilaisia jumalanpalveluksia myöten.
Joku vaeltaa ”pyhiin” metsässä, toinen Compostellan tiellä, ja tämä nyt on jotain kristinuskon harjoittamista.
Näin ekumenia, tässä tapauksessa katolisten uskonkäytäntöjen vaikutus, on hivuttautunut tai hivutettu protestanttisen perinteen kirkkoomme, siihen, joka monin tavoin aikoinaan irtaantui katolisuuden vaikutuspiiristä.
Syntejä ei enää voitukaan ostaa anteeksi rahalla, eikä myöskään keksittyä välitilaa, kiirastuliaikaa, voinut erilaisin tempuin lyhentää, kun sellaisen rahastuskikan eli taivaan ja helvetin välisen välitilan olemassaoloon ei enää uskottu.
Muuta nyt
Nyt on pyhiinvaellusta siellä ja täällä. Onkin kysyttävä, että miksi ihmeessä.
Yksi uskonpuhdistuksen erinomaisista ideoista oli, että pyhiinvaellus, jos sitä oli olemassa, oli ihmisen vaellus syntymästä kuolemaan.
Pyhiinvaellus ei ollutkaan matka jonnekin, ei uskonnollista turismia, ei kokemusten, vaihtelun tai uskonnollisten taivasbonusten hakemista.
Protestanttinen pyhiinvaellus oli arjen elämää ja työtä, päivästä toiseen. Mitään sen pyhempää vaellusta ei ollut olemassa.
Joko oman elämän matka syntymästä kuolemaan oli pyhiinvaellus tai ei ollut. Hetkellinen retki tai matka sinne ja tänne ei ollut ”pyhä”, olipa kohde mikä hyvänsä. Pyhä vaellus saattoi olla vain ihmisen koko elämän matka.
Miksi tämä tulkinta pyhiinvaelluksesta?
No siksi, että koko pyhiinvaelluskulttuuri oli helleenisaation myötä kristinuskon osaksi tullut, kristinuskon sanomalle vieras elementti.
Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa tehtiin pyhiä matkoja – matkoja pyhiksi oletetuille paikoille, tapaamaan oraakkeileita, etsimään parannusta tai tietoa tulevasta, osallistumista mysteereihin, palvomaan reliikkejä tai tapaamaan jumalia. Kuten foinikialaista Melqartia, joka oli roomalaisten sotilasjohtajien suosima Herkuleeksi (Herakles) tulkitsema jumaluus.
Pyhiinvaellusten ymmärtämiseksi pitäisi ehdottomasti suomentaa teos ”Pilgrimage in Graeco-Roman and Early Christian Antiquity. Seeing the Gods” (2005).
Joko me nykyajan Suomessa ajattelemme, että antiikin kulttuurit ovat – monen muun kulttuurituotteen lisäksi – keksineet kristinuskoa ennen sen syntyä täydentävän uskonnollisen toimintatavan.
Tai sitten me ajattelemme, että katolisen kirkon antiikista omaksuma, ennen Kristusta syntynyt pyhiinvaelluskulttuuri on kristinuskolle vieras, vaikkakin ihmisluontoon vetoava, elementti.
Pyhiinvaellus on hyvin raamatullinen tapa. Kannattaa lukea 84. psalmi. Jeesuskin osallistui pyhiinvaellukselle 12-vuotiaana.
Martti Pentti löydätkö enää evankeliumeista perustetta pyhiinvaellusmatkoille tai edes kirkkorakennuksille?
Tarja-Liisalla on räväköitä blogeja, innostavia, prosoivia, ajatuksia pöllyttäviä ja hyvä niin. Luterilaiset pyhiinvaeltajat palaavat pyhille matkoille, kuten muutkin kristityt. Ne voivat olla uskoa virkistäviä matkoja pyhille ja historiallisille tapahtuma paikoille. Ihmiskunnan historiassa näin on aina ollut. Sitä, eivät keksineet jotkut, vaan se liittyy ihmisyyteen. Uskon analogiaan vielä enemmän. Maailma on kaunis kaikkialla ja täynnä hyvyyksiä. Lutherin tradiotulkinta tietysti yksipuolistaa ja sitä ei kannata viljellä.
Saahan sen noinkin nähdä. Vaikea kuitenkin uskoa, että luterilaisen ymmärryksen omaava kristitty lähtee syntejään tavalla tai tai toisella sovittamaan Pyhälle Tielle. Tavoite lienee muualla.
Itse tein oman n. 300 km Compostelan vaellukseni v. 2001 nelikymppisenä ja nyt on vakaa aikomus kuusikymppisenä tehdä uusi vaellus samaan paikkaan v. 2023. Valmistautuminen on jo aloitettu, meitä on jo kolme samanikäistä lähdössä vaeltamaan.
Aiempi ane paloi talomme mukana 11 vuotta sitten. Onkin jo aika saada (ansaita?) uusi 😉
Se, mitä Tiellä tapahtuu, tapahtuu nimenomaan tiellä, 15-20 km päivämatkoina. Siinä jutussa on jotain poikkeuksellista. Kävely luo tilan sielun sisälle ja sitä oman sielun asuntoa / linnaa on hyvä koluta.
Varaukseton suositus kulkea tällainen konkreettinen tie, joka avaa polun myös omaan sisikuntaan. Ei tule kuitenkaan mieleen, että se olisi jotain blogissa kuvattua tai pelättyä.
En oikein saa kiinni mitä kirjoittaja paheksuu.
Mielestäni ei ole paheksuttavaa, jos kristitty vierailee vaikkapa luostarissa ja osallistuu sen hengelliseen elämään. Ainakaan ortodoksinen kirkko ei opeta, että pyhiinvaelluksilla ansaittaisiin syntejä anteeksi tms. Ne ovat hengellisen elämän rakennukseksi.
Jos haetaan pohjaa Raamatusta, niin olihan ensimmäinen afrikkalainen kristitty (etiopialainen hoviherra, Ap. t. 8:27 ) pyhiinvaelluksella Jerusalemissa kun kohtasi apostoli Filippoksen.
Fiksua, että ensin pitää lentää, että pääsee talsimaan !
Itse teen (pyhiin)vaelluksia lähimetsiin. Meneillään saunavihtaurakka, kunnes marjat kypsyvät ja sienet putkahtelevat. Talvella on hyvä muistella, kuinka kontataan märässä maastossa itikoiden ja hirvikärpästen syötävänä, niin että kirous on lausumista vailla. Mutta niin ihanaa, että nöyräksi vetää.
Tarina kertoo, että eräässä eteläisen Euroopan luostarissa oli kaksi Paavalin pääkalloa esillä, näitä sitten vaellettiin katsomaan ihmeissään, kun jäännös oli pelastunut ja uudesti syntyminen ihan konkreettisesti todellista.
Joku uskalias maalainen pakana rohkeni avata suunsa ja ryhtyä kysymään, että miten niitä pääkalloja voi olla kaksi.
Vastaus kuului, että toinen on Paavalin lapsikallo ja toinen Paavalin aikuisuus kallo, siihen oli tyytyminen, kun uskosta oli kysymys.
Paavali oli ilmeisesti kuollut välillä ja syntynyt sitten uudelleen kunnnes kuoli lopullisesti. Siksi kaksi pääkalloa.
Jeesuksen esinahkoja on myös ollut, jopa useammassa paikassa näytillä, ihmeenä
ja pyhiinvaelluksen kohteena. Niitä annettiin lahjoiksi ja erään nunnan kerrotaan pitäneen sellaista sormuksena, hän oli näin kihlattu ikuisuuden herralle ja suuteli sormusta maata pannessa ja ylösnoustessa. Tiedon ja viisauden lisääntyessä esinahat ovat kadonneet pyhien esineiden joukosta, mutta laudankappaleet eivät, paavin lahjoitus palestiinalaisille, oli Jeesuksen kehdosta jälkeenjäänyt puunsirpale, joka nyt todennäköiseti on jossain Betlehemin kirkossa vitriinissa ihmeteltävänä.
Todellisuudessa kylä, joka keksi mitä mielenkiintoisimman tarinan jollekkin esineelle, puunpalaselle, sääriluulle, pääkallolle, kivikasalle tai rakennukselle, jota metkustettiin katsomaan, sai elantonsa pyhiinvaeltajista; majoitukset, muonitukset, matkamuistot ym. toivat työtä ja leipää.
Pyhiinvallus on siis elinkeinon harjoittamista, ja nykyisen matkailun esivaihe.
Kun joku haluaa matkustaa Roomaan katsomaan Colosseumia, ei voida sanoa, että matkustetaan pyhiin uskomuksiin, vaan historian todellisuuteen, joka sekin liikuttaa tunteita ja mielenmaailmaa. Ei enää satuna ja tarinoina, vaan todellisuutena.
Totuus ihmisestä on kuin kaksiteräinen miekka, se lyö ja parantaa.
Tarja on taas yhtä pihalla niin pyhiinvaelluksista kuin Venäjän sodasta, jota hän puolustaa. Gnostikot trollaavat.
Ei ole varsinaisesti uutinen, että huijareita on ollut ja on yhä. Levittämäsi jutut ovat tyypillisiä ateistien keksimiä tarinoita.
Lisäksi lukijoiden on hyvä muistaa että nimimerkki ”Tarja Parkkila” on Venäjän asiaa ajava trolli.
Olen kuullut tuon pääkallokaskun eri nimellä. Sen mukaan oli kysymyksessä Johannes Kastajan lapsuudenaikainen kallo ja se, joka päätyi Herodeksen hovissa hopealautaselle. Oli miten tahansa, juttu kuvaa pyhäinjäännösten kunnioittamisen nurjaa puolta, aikoinaan niillä käytyä vilkasta kauppaa. Minä en kuitenkaan ajattele tämän kyseenalaisen ilmiön vähentävän pyhiinvaelluksen arvoa hartaudenharjoituksena. Se, että joku paikka koetaan niin pyhäksi, että jo matka sinne pyhittyy, on vaeltajille aito asia. Se voi olla Santiago de Compostela tai lähimetsän näköalapaikka. Jeesuksen ajan juutalaisille se oli Jerusalemin temppeli. Monet tekevät nytkin toiviomatkan sen Itkumuurille.
Paajanen, et kai kuvittele ettei uskontosi olisi myös raakaa bisnestä?
Vai niin, kyllä täällä saa esittää eriäviä (erilaisia) mielipiteitä olematta ”ateisti” tai ”trolli”. Kovin on herkkähipiäistä.
Charlotta, esittää samaa agendaa toistuvasti, kristinuskosta ei edes alkeellista tietoa. Sinä voit esittää vaikka mitä, sienien metsästyksestä Aku Ankan veljen poikiin. Koittaisit nyt ryhdistäytyä.
Pojat Pojat
Onko se minun syy, jos miehet ovat tuollaisia kertoneet ja kirjoitelleet. En minä ole niitä keksinyt, olen lukenut.
Jos väität, Jari Haukka, että olivat venäläisiä ja minä pidän heidän puolta, niin onko sinulla todisteita? Oikeusvaltioperiaatteen maassa, ei kuvitellusta viholisestakaan puhuta valheita, pitää pysyä tosiasioissa. Muuten se on pelkkää mielivaltaa.
Tytöt tytöt, gnostlaisuus on harhaoppi, ja Tarja trollaa jatkuvasti näitä pakanuuden oppeja yrittäen sekoittaa, ja taas sekoittaa, onnistumatta. Tarja ei myöskään tuomitse venäjää, vaan puolustaa ja puolustaa. Tätä trollausta jatkuu loputtomiin, valheen voimalla. Kuinka suuri onkaan pimeys, valo tosin voittaa aina. Ei jatkoon.
Mikäpä trollia enemmän ilahduttaisi kuin tuollainen Sami Paajasen närkästyminen? Harhaoppien, pakanuuden ja venäläisyyden ymmärtäminen keskustelun avauksiksi on hedelmällisempi tapa suhtautua. Perusteltujen vastaväitteiden esitäminen kannattaa paremmin kuin valheena tuomitseminen.
Mitäs jos koetellaan tämä pyhiinvaellusasia ja pidetään se, mikä hyvä on? Jos pyhiinvaellus tukee ja inspiroi hengellistä elämää eikä erota meitä seurakunnan yhteisestä jumalanpalveluksesta, se tuskin on luterilaisenkaan uskonkäsityksen vastaista. Itsekin tapaan ihan päivittäisen sauvakävelyn aikana usein rukoilla katekismusta läpi.
P.S. eivätkö Suviseuratkin ole eräs pyhiinvaelluksen muoto, vaikka siellä käytetäänkin yleensä matkailuautoja ja asuntovaunuja?
Markolla, rakentava näkökulma pyhiinvaellukseen.
Jerusalemiin
Kirkollisista erimielisyyksistä johtuen on Jerusalemissa nähtävillä kaksi Jeesuksen hautaa ja ristiinnaulitsemispaikkaa, joka tietysti näyttää siltä, että jeesus on lävistetty kahtia.
Kalliohauta on vanhan kaunpungin ulkopuolella ja toinen kaupungin sisäpuolella ns. Pyhän haudan kirkon sisälle rakennettu pömpeli, joka esittää toisen kirkkokunnan näkemystä jeesuksen haudasta. Kaupungin ulkopuolella on myös kallio jota pidetään golgatana, ja toinen on pyhän haudan kirkon sisällä eräänlaisena palvontapaikkana.
Yläsali on siellä yksi kohde vaikka maankuori on noussut jopa metrejä ja erään kadun yllä oleva kaari, jota on esitelty paikkana jossa Jeesus pysähtyi ristiä kantaessaan, on todellisuudessa Hadrianuksen kaari, eli myöhemmin rakennettu.
Pyhän haudan kirkko on rakennettu Venuksen temppelin päälle, joka taas roomalaisajalla oli kristillisen perimätiedon mukaan rakennettu Jeesuksen haudan tai golgatan päälle. Tuhotun temppelin paikalle oli rakennettu Jupiterin temppeli ja taisi olla myös iso patsas.
Todellisen ja syvän vaikutuksen tekee kuitenkin Vainojen Museo, eli Yad Vashem, joka kertoo juutalaisvainojen historian suurimmasta, kansanmurhaan tähtäävästä organisoidusta toiminnasta ja tehtailusta Luterilaisen maailman toimesta ja sisällä.
Jos joku kehtaa vielä sen nähtyään olla luterilainen ja kristitty on hänen oltava mustaakin mustempi sydämeltään.
Saa korjata, jos tässä on verheitä.
Ei jaksa jatkuvasti korjata virheitäsi ja kristinuskon vastaisuuttasi.
”Todellisen ja syvän vaikutuksen tekee kuitenkin Yad Vashem.” Tuo oli minunkin kokemukseni kauan sitten tekemälläni Israelin matkalla. En kuitenkaan hävennyt luterilaisuuttani. En osaa kokea natseja minkäänlaisiksi kristityksi. Toinen minua puhutellut paikka oli Abrahamin hauta, jossa kaksi kansaa ja uskontoa kunnioitti rinnakkain – ei sentään yhdessä – yhteistä kantaisäänsä. Silloin oli 1970-luvun alku. Mikä mahtaa olla tilanne nyt? Kääntöpuolena oli tilanne, jossa opas otti yhteyttä kahdelle eri paimenten kedolle kysyäkseen, kummalla oli vähemmän turistien ruuhkaa. Syvällinen hartaus oli kaukana.
”Pyhän haudan kirkko on rakennettu Venuksen temppelin päälle, joka taas roomalaisajalla oli kristillisen perimätiedon mukaan rakennettu Jeesuksen haudan tai golgatan päälle. Tuhotun temppelin paikalle oli rakennettu Jupiterin temppeli ja taisi olla myös iso patsas.”
Eikä ko Venus konteksti ole sattuma, sillä Venus kirkkaana Kointähtenä kulkee läpi Raamatun sen ensimäisestä lauseesta vimeiseen ja Veenuksen syklit ovat usein mukana. Kannattaa tutustua – jos uskaltaa- uskovaisen John Pratt’n tuotantoon:
https://www.johnpratt.com/items/docs/lds/meridian/2001/venus.html
Olen suorittanut teologiasta yliopistotutkinnon (ihan mielenkiinnosta). Alkeellista lutheruksella ratsastamista.
Minähän vuonna ja minkä tutkinnon. Olikohan se kuitenkin hevoskoulu, tarkista nyt.