Etana , etana näytä taitos.

Löysin lehtokotilon pihalta. Kiipesi aidalla, mokoma. Niitä ei ole näissä nurkissa vielä näkynyt. Sen tietää, että jatkossa nämä taiturit tulevat nauttimaan puutarhamme antimista. Enkä voi sitä estää. Ehkä sentään jonkin alueen voisin pitää näiltä vapaana. Vuosia sitten asuimme alueella jossa nämä veitikat valloittivat asuinaleemme suurena vyörynä. Keksin mielestäni keinon torjuntaan. Silloin en ehtinyt ajoissa tekemään mitään. Nekun valtaavat jonkin alueen , ni peli on menetetty. Nyt päätin kokeilla miten keksintöni toimisi. Laitoin etanani koekaniiniksi ämpärin kannen keskelle ja lirutin hiukan pesuainetta reunassa olevaan uraan. Sitten jäin seuraamaan vankini pelastautumisyritystä. Miten se suhtautuisi pesuaineeseen.

Toivoin saavani selville, millainen este pesuaine olisi etanan etenemiselle. Aluksi se näytti toimivan hyvin. Tuntosarvet pitkällä kotilo tutki myrkkyjokea. Sitten se siirtyi kannen toiseen reunaan mökkinsä kanssa ja venytti kaulansa uran yli. Kiinnittyi sinne lujasti. Mökki jäi vielä vankilan puolella. Kas kummaa. Eipä jäänytkään. Mökki siirtyi etanan selässä toiselle puolen myrkkyjokea. Silta oli kokoajan vaakatasossa. Sitten vain hitaasti vetäytyi häntäpääkin uran yli. Oli siinä ukolla ihmettelemistä, kun nilviäinen selvisi mokomasta ja vielä noin taitavasti.

Ainakin selvisi se, ettei urassa olevan aineen koostumuksella ole suurtakaan väliä. Siitähän veikkoset venyttävät kevyesti yli, jos ura on liian kapea. Nyt pitää päästä selvittämään vielä siitä, miten leveän uran yli nämä kykenevät menemään. Sitten vain hankkimaan sopivaa halkaistua putkea, tai letkua ja rautaoksidia uraan. Putki olisi vielä suojattava sateelta. Tuommoisen viritelmä kun saisin salaattipenkin ympärille. Saapa nähdä onnistunko, vai etanatko sittenkin salaatit syö.

1 kommentti

  • Seppo Heinola sanoo:

    Taitavia ovat nuo etanat. Yksi kykeni hankkimaan jopa liftikyydin taivaaseen..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.