Esoteerinen tieto
Raamatun esoteerinen merkitys on kätketty milloin numeroihin, milloin sanoihin, jotka on valittu kätketyn koodin mukaan, toisinaan sanaleikkeihin, milloin vertauskuviin. Raamatullisen esoterian harrastajat ja tutkijat vetoavat paitsi heprealaiseen perimätietoon myös alkukirkon oppineisiin kirkkoisiin kuten Origeneeseen, jonka mukaan Raamatun ruumis oli rakennettu ulkonaisista kertomuksista ja tarinoista ja kertomuksissa käytetyt sanat olivat vain vaatteita, joiden tarkoitus oli kätkeä kirjoitusten todellinen sielu ja henki. Origenes jopa toteaa, että teksteissä oli myös tahallisia virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, joiden tarkoitus oli vain ohjata lukija tekstin sielun jäljille. Sielu oli tekstin ydin eli sen syvin informaatio. Kirjoitusten henki taas aukeasi vain hengellisesti valistuneille ja tarkoitti kirjoitusten kokonaisvaltaista merkitystä vihityn elämässä.
Kirkkoisä Hieronymuksen mukaan varhaiset kristityt pitivät esim. oppia sielunvaelluksesta traditionaalisena ja esoteerisena ja sitä opetettiin vain harvoille ja valituille. Näin voi päätellä Jeromen apologisesta kirjeestä Rufinukselle, vanhalle ystävälleen, jonka kanssa hän käy katkeraa kiistaa oikeudestaan kääntää ja tulkita Origenesta ilman, että joutuu itse tuomituksi harhaoppiseksi.
Aleksandrialaisen koulukunnan teologeja, jotka suhtautuivat suopeasti ajatukseen reinkarnaatiosta, olivat jo ennen Origenesta ainakin Klemens Aleksandrialainen, Justinius Marttyyri ja George Nassalainen. Monet olivat opiskelleet Platonin kuuluisassa akatemiassa Ateenassa tai Aleksandrian yliopistossa Egyptissä. Merkittävimmäksi heistä nousi Origenes.
Origenes keskusteli Aleksandrian juutalaisen älymystön kanssa ja tällä asialla on mitä tärkein merkitys arvioitaessa Origeneen pätevyyttä allegorisiin raamatuntulkintoihinsa ja oikeutta alla olevaan huokaukseensa:
”Voi ihmistä, joka ei näe kuin yksinkertaisia sanoja tai tarinoita Raamatussa. Sillä Raamatun kertomukset ovat kuin vaatteet, jotka kätkevät kirjoitusten todelliset tarkoitukset, se on niiden sielun ja hengen.”
Teoksessa Contra Celsus Origenes merkittävästi viittaa usein joihinkin kristinuskon salaisiin opetuksiin.
Origeneen mukaan monet kristinuskon opit ovat luonteeltaan hyvin mystisiä ja salaisia. Hän rinnastaa niitä mielellään pakanamaailman mysteereihin ja sanoo, että
”Kaikki evankeliumit sisältävät sellaista, mitä on vaikea
ymmärtää, ei vain rahvaan älykkäimmänkin.”
Origenes myös toteaa dogman selityksen olevan varattu niille, jotka ’pääsevät Jeesuksen asuntoon’. Juuri siksi toisia sanottiin ulkopuolisiksi ja toisia huoneessa olijoiksi.
Origeneen mielestä ”on hyvä pitää kuninkaan salaisuus tarkasti vartioituna”, jotta ei ilmeisesti esitettäisi kysymystä sielun asettumisesta ruumiisiin keskinkertaisille ja heitettäisi siten – kuten Jeesus! sanoo ”helmiä sioille”. (Jeesus). Helmi oli juutalaisille esoteerisen tiedon symboli.
Origenes puhuu Paavalinkin panneen järjestykseen ensin viisauden sanan, sitten tiedon sanan ja sitten uskon sanan. Kaikki viittasi kolmiportaiseen vihkimyksen, joka tietyissä esoteerisissa järjestöissä on yhä tänään.
Hän viittaa myös vihkimyksen vuoreen, jossa tapahtuviin mysteereihin henkilö voitiin ottaa mukaan edistyksen ja puhdistautumisen jälkeen. Täällä puhuttiin, kuten Paavali sanoo ”salattua mysteeriviisautta täydellisten seurassa!”
Sanan täydellinen, kreikaksi teleios, esiintyminen on Paavalilla ja Origeneella huomattavaa siksi, että se oli tyypillisesti mysteeriuskonnoissa käytetty sana ja että heprealaiset mystikot, joille reinkarnaatio oli todellisuutta, uskoivat nimenomaan epätäydellisten sielujen palaavan maan päälle. Tavoitteena jälleensyntymissä olikin sielujen vähittäinen eheytyminen eli täydellistyminen.
Myös Jeesus käytti sanaa täydellinen, kreikaksi teleios, paljonpuhuvasti:
”Jos tahdot olla täydellinen, mene ja myy kaikki,
mitä sinulla on. Olkaa siis täydelliset, niin kuin
teidän taivaallinen isännekin täydellinen on.”
Ihmisen tulikin oppia viisaus ja tulla täydelliseksi Kristhoksessa. Paavali kertoi puhuvansa Jumalan salattua (esoteerista) viisautta täydellisten seurassa.
Kun Paavali rukoilee, että Jumala avaisi hänelle oven, jotta hän voisi puhua Kristuksen salaisuuksista, tarkoittaa hän myös kirkkoisä Klemes Aleksandrialaisen mukaan sisäpiireille tarkoitettuja ja avautuvia esoteerisia salaisuuksia, jotka sisälsivät vihkimyksen eli täydellistymisen Tien. Erityisesti Roomalaiskirjeessä Paavalilla on runsaasti mysteeriuskontojen termistöä. Kohti esoteerista uudestisyntymää johdattaa myös sanan Kristus etymologia eli sanahistoria, sillä kreikkalaisesta sanajuuresta khrao johtuu sanat välttämätön, hyvä, voideltu, vihitty, mutta myös käyttää hyväksi ja sukupuoliyhteys! Sanskritin samanjuurinen kri merkitsee tehdä! Sanasta johtuu edelleen kreikan kyo: saattaa, tehdä, raskaaksi, josta sitten kyrious: herra, jonka vaimo on tehty raskaaksi. Vihkimyksessä tapahtui unio mystica, ihmisen henkinen yhtyminen omaan alkuperäiseen itseensä. Tämän yhtymisen hedelmä oli uudestisyntynyt kristhos, voideltu. Hän oli logos spermatikos.Vihkimyksen toimeenpanija oli hierofantti, mysteeriopappi. ”raskaaksitekijä”.
Esoteerinen kristinusko heijastuu myös. Ignatiuksesta, joka mm. toteaa kirjeessään efesolaisille olevansa vihitty evankeliumeiden mysteereihin, mutta että hän ei ”ole vielä täydellinen Kristuksessa”. Ignatius myös mainitsee tuntevansa salaisuuksia, joita ei voi efesolaisille vielä kertoa.
Hesekiel ja kuivettuneet luut…
”37:9 Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi.”
37:10 Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.
37:11 Ja hän sanoi minulle: ”Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: ’Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa.’
37:12 Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan.
37:13 Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne.
37:14 Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra.” >
Minulle tulee tästä mieleen holokausti ja sen kuvat, luurangoiksi laihtuneista, nälkään näännytetyista ihmisistä. Ja kuinka he toivuttuaan palaavat Israelin maalle.
Seppo
”He hymyilivät keskellä tuskiaan ja nauroivat halveksien niitä, jota heitä kiduttivat ja luovuttivat sielunsa hyvin iloisin mielin ikään kuin odottaen syntyvänsä jälleen.” (Josefus essealaisista roomalaisten kynsissä) ”
Tämän muistankin. Se muistuttaa Spartalaisuutta, hallitaan kipu tahdonvoimalla. Tai Joogeja, jotka hekin voivat ulkoistaan itsensä ruumiin tuntemuksista.
Puhutaan ruumiista irtautumisesta. Erään apokryfisen tarinan mukaan jeesuskaan ei tuntenut kipua, vaan itseasiassa nauroi ristin takana, ja vain hänen ruumiinsa naulitiin ristille, mutta henki oli ulkopuolella.
Seppo antaa hyvää perustietoa käsitteestä esoteerinen. Hyvä että käsite valaistuksi /valistuneeksi tuleminen tuli mukaan keskusteluun.
Hiuksia halkomatta haluan väittää että valaistuskokemus on todennäköisesti kaikkein syvempiä ja järisyttävämpiä kokemuksia mitä ihminen voi kokea. Arvaukseni on että kristityt oikeastaan uskoontulolla tarkoittavat vastaavaa sitä itse ymmärtämättä.
Jep, ko. valaistuminen on varmaan ollut hieno kokemus.Häiväyksiä siitä lienen saanut pysyvää ’valaisunutta’ olotilaa löytämättä hetkistä,jolloin olen voinut kokea oivaltamisen iloa. Kun asioita yhdistelemällä ja intuitio apunani olen saanut löyttää mielestäni ratkaisuja Raamatun moniin hätkähdyttäviin arvoituksiin. Niihin ’salaisuuksiin’ joita heprealaisen perimätiedon mukaan jo Adam sai paratiisissa salaisuuden enkeli Razielilta.
Näihin kuuluu shamirin salaisuus,joka liittyy tuon tradition mielestäni hämmästyttävimpään narratiiviin. Mikä Shamir (timanttiakin leikkaava ’valomato’) oli ja mistä se tuli ja mitä sillä oikeasti tehtiin? Missä se on nyt?
Ignatiuksen mainitseminen oli Seppo Heinolalta hyvä asia kun ainakin yksi Piispoistamme pitää häntä ensimmäisenä syntyneen kirkon teologina. Toki voi katsoa olisiko ensimmäinen ollut kuitenkin Paavali.
Ignatiuskin Sepon muistelussa todistaa ettei hänkään asiassa Piispuudestaan huolimatta ollut korkeimmalle tasolle päässyt. En nyt tässä rinnasta ketään toiseen veljeyttä ja jakamista elämisessä arvostavaan liikkeeseen.
Ignatiushan korosti Piispan tehtävää jolloin presbyteerien tuli olla ja toimia ikäänkuin Piispan hengellisinä käsinä, ja näihinhän kuuluivat papit ja diakonit. Jatkumona pappien asia on arvoasteikossa katsottu hyvin mutta diakonien asia diakonaatissa on meillä katsomatta kalliista puheista huolimatta.. Miksikähän kun Ignatius kovasti katsoi diakonin merkitystä. Syynä toki voi olla naisten huomattava asia työssä nykyisin.
Nyt en varmasti muista oliko Ignatius, mutta muistelen hänen katsoneen Piispan ja diakonin olevan yhden vaimon miehiä. Mitenhän sitten muilla?
Hyvin meille on säilynyt uhrimenoihin tarpeistoa jo kovasti ennen ajanlaskumme alkua mikä sitten itsessään kadottaa helposti nuorten mielessä historiamme kovasti pitempää jatkuvuutta.
Kasukat, mitä vanhempi sen arvokkaampi, Piispojen vermeet voimasauvasta alkaen, mikä nykyisin on koottava, Piispojen päähineisiin, ja yllättävästi kyllä uudelle Piispalle aina uudestaan ommeltavaan kasukkaan esilläoloa varten.
Edellinen ei opetukseen ja hengelliseen tiennäyttöön liity mitenkään mutta tätä saamme.