En ole kuunnellut kirkolliskokouskeskustelun nauhoitetta tästä aiheesta – muuten kuin että kuuntelin nyt tämän Leif Nummelan puheen. Ilmeisesti puheita tästä aiheesta oli kymmeniä. Noin ylipäätään puheenjohtajat saavat rajoittaa keskustelua kokouksissa. Syitä voi olla monia. Ideana on tietenkin se, että puheenvuorojen pitäjiä kohdellaan tasavertaisesti. Aikarajoitusten pitää koskea kaikkia samalla tavalla. Asiallisuutta pitää edellyttää kaikilta jos sitä edellytetään joiltakin. Esimerkiksi Nummela sai kuitenkin puhua aika pitkään vielä sen jälkeen kun puheenjohtaja sanoi ”5 minuuttia”.

Omasta mielestäni Nummela alkoi pitää esitelmää hedelmöityshoitojen vahingollisuudesta, joka ei liittynyt varsinaisesti käsiteltävänä olevaan aiheeseen. En ymmärrä miten hedelmöityshoitojen vastustaminen liittyy mitenkään erityisesti samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Jos hedelmöityshoitojen vahingollisuus on peruste avioliittojen vastustukselle niin sitten pitäisi vastustaa heteroavioliittoja. Suurin osa hedelmöityshoidoista tehdään heteroseksuaalisille pareille.

Edustaja Weuro pyysi puheenjohtajaa arvioimaan loukkaako Nummelan esitys salissa istuvia ihmisiä ja heidän perheitään. Salissa saattoi olla läsnä ihmisiä, jotka on itse saatettu maailmaan hedelmöityshoidoilla, tai joiden sisarukset, lapset tai muut läheiset on saatettu maailmaan hedelmöityshoidoilla. Salissa saattoi hyvinkin olla läsnä lapsettomuudesta kärsiviä (heteroliitossa tai homoliitossa) eläviä ihmisiä, jotka ovat parhaillaan raskaissa hedelmöityshoidoissa.

Nummelan puheen sisältö biologisen vanhemmuuden tärkeydestä muistutti hyvin läheisesti Tapio Puolimatkan puheita. Laitan tähän linkin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin, varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakson mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa 27.11.2014. Hän vastaa siinä Tapio Puolimatkan mielipidekirjoitukseen ”Sukupuolineutraali ajattelu on utopistista”, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa muutamaa päivää aikaisemmin 25.11.2014.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002780779.html

Koskien vielä Leif Nummelan puheen sisältöä:

Leif Nummela puhuu paljolti samaa asiaa kuin Tapio Puolimatka. Homoseksuaalisten parisuhteiden vaarojen ja riskien korostaminen, geneettinen orpous, ei-biologisen vanhemmuuden vaarat ja haitat jne. ovat asioita, joita nimenomaan Puolimatka on pitänyt esillä. Puolimatka on myös kytkenyt edellä mainitut asiat yhteen argumentoidessaan samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta vastaan. Puolimatkan ajatukset ovat usein esillä Uusi Tie-lehdessä jonka päätoimittaja Leif Nummela on. Puolimatka julkaisi myös välittömästi (samana päivänä) seuraavan kirjoituksen, kun Nummelan puheenvuoro keskeytettiin kirkolliskokouksessa.

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/miksi-arkkipiispa-keskeytti-nummelan-puheen-geneettisista-orvoista/

Kirjoituksessaan Puolimatka viittaa ”the Institute for American values”-nimisen USA:laisen järjestön lähteeseen. Tämä järjestö korostaa hyvin voimakkaasti avioliittoa yhteiskunnan perustana ja pyrkii edistämään avioliiton arvostusta. Se korostaa myös voimakkaasti ei-biologisen vanhemmuuden vaaroja ja pitää ylipäätään yllä perinteisiä arvoja. Tämän järjestön perustaja David Blankenhorn on aikaisemmin vastustanut voimakkaasti myös samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Joitain vuosia sitten (v.2012) hän on kuitenkin julkisesti kääntynyt kannattamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Nykyään hän pyrkii korostamaan avioliittoa hyvän elämän edellytyksenä, sekä heteroille että homoille, ja pyrkii eroon samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen stigmatisaatiosta. Samalla hän ei ole kuitenkaan luopunut ei-biologisen vanhemmuuden riskien korostamisesta. Linkki hänen kirjoitukseensa niistä syistä jotka johtivat hänen kannanmuutokseensa koskien homoliittoja:

http://www.nytimes.com/2012/06/23/opinion/how-my-view-on-gay-marriage-changed.html

Miksi kerron tämän?

Syy on se, että toisin kuin Puolimatka ja Nummela näyttävät väittävän, ei-biologisen vanhemmuuden mahdolliset riskit eivät mitenkään erityisesti liity samaa sukupuolta oleviin pareihin. Sukupuolineutraalin avioliiton vastustus tältä pohjalta (kuten Puolimatka ja Nummela tekevät) kytkee nämä asiat yhteen ( ei-biologisen vanhemmuuden mahdolliset riskit ja homoseksuaaliset parisuhteet) tavalla, joka stigmatisoi homoseksuaaleja ja samaa sukupuolta olevia pareja. Tästä stigmatisoivasta yhteen-kytkemisestä pyrkivät jotkut tunnetut, avioliiton tärkeyttä korostavat arvokonservatiivit esimerkiksi USA:ssa nykyään jo eroon. Kuten vaikkapa David Blankenhorn

Itse ajattelen samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja ei-biologisesta vanhemmuudesta samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso, jonka mielipiteen linkitin tähän keskusteluun aiemmin (yllä). En siten kannata Puolimatkan ja Nummelan homoja stigmatisoivaa ajattelutapaa, mutta näen ongelmia myös David Blankenhornin biologista vanhemmuutta korostavassa ajattelutavassa, vaikka Blankenhorn onkin mielestäni hyvin tärkeällä tavalla pyrkinyt eroon sellaisesta homoja stigmatisoivasta ajattelutavasta, jota esimerkiksi Puolimatka ja Nummela edustavat. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ei-biologisen vanhemmuuden alueella on nykyään joitain hyvinkin ongelmallisia ilmiöitä joiden suhteen on syytä olla kriittinen, esimerkiksi kohdunvuokraus. Kohdunvuokraus (vaikkapa köyhiltä intialaisilta naisilta) ei kuitenkaan liity mitenkään erityisesti samaa sukupuolta oleviin pareihin, eikä se ole mikään peruste suhtautua negatiivisesti samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Suurin osa kohdunvuokraajista on nimittäin heteropareja.