Epätotuudet (valheet) tulkitaan totuuksiksi.

Valheiden ketju.

Kun esitetään totuuden vastainen kanta, niin sen uskottavuutta ja elinikää tuetaan toisella valheella.

Tällaisen ketjun alkupää tuli esille pääministeri Sipilän puheessa herätysliikkeensä kokoontumisessa ja se edusti ensimmäistä epätotuutta koskien käskyä “Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi”, 5. Moos. 5:20.

Alkaen saman luvun 7. jakeesta, voidaan kaikki Jumalan itsensä antamaa kymmenen käskysanaa lukea ja valehtelu-käskyn järjestysnumero on 9. Oletan, että yleisessä tiedossa on, että toinen käsky on poistettu tarpeettomana (RKK ja Evlut), ja viimeinen, kymmenes käskysana, koskien lähimmäiselle kuuluvaa, sen himoitsemista ja halajamista on tehty kahdeksi.

Toisen käskyn poistaminen niin RKK:n kuin Evlut kirkkojen katekismuksista ja opetuksesta on selitetty katolisen Raamatun selitysosassa: “Ennen oli hebrealaisten ongelmana taipumus epäjumalien palveluun ja siksi patsaat ja kuvat kiellettiin. Tänään sellaista vaaraa ei ole ja siksi ne on sallittu, koska ne muodostavat hyvän ja oikean avun ulkoiseen palvontaan”.

Eli tämä on toinen rengas, valhe, jolla ensimmäinen, käskyn poistaminen, tulkitaan luvalliseksi.

Kolmansia renkaita on useampia.
Katolisilla on tuo edellä mainittu selitys heidän Raamatussaan, joka edustaa “magistero della chiesa” (ital) eli ymmärrystä, opetusta, joka on vain Rooman kirkolla, joka tulee esiin paavin vahvistuksena ja korkeimman kirkon rankin (piispat/ kardinaalit) laillistamana.

Augustinus, toisen käskysanan “luotettavin” turhentaja, on kirjoittanut ylipitkän tulkinnan valehtelu-käskyn tiimoilta. Sen läpi käyminen saa aikaan suuren sekavuuden, joka useinmiten sanotaan edustavan katolista viisautta ja syvällisyyttä. Sitten Luther samassa hengessä antaa ohjeita “oikeanlaiseen” valehteluun. Tähän samaan ryhmään kuuluu Vartiotornin opetus, että kaikki eivät kestä totuutta. Tästä en tiedä onko se alunperin Lutherilta vai jehovalaisten omaa tuotantoa.

Valehtelu ja harhautus on synti, johon voi langeta, mutta jonka parannuksen kautta voi saada anteeksi.

Maallinen laki ei rankaise valehtelijaa, ellei voida osoittaa sen aiheuttaneen vahinkoa. Jopa syytteessä oleva voi valehdella puolustuksekseen.

Kymmenen käskyn rikkominen ei kadota uskomatonta enempää, vaikka niiden noudattamisesta on hyvät seuraukset tässä ajassa. Eli kun eduskunnalta perätään rehellisyyttä, niin sillä on ei-uskovaiselle kansanedustajalle vain aikaan liittyvä merkitys. Uskovalle valehtelu on lankeemus.

 

Totuudessa ei ole mitään väärää!

  1. Reijo Mänttäri :”Jumala, Pyhän Hengen kautta, joka uskovassa vaikuttaa, vahvistaa ymmärryksemme. Tämä vaikuttaa jokaisessa uskovassa, kuitenkin asianomaisen itsensä “sallimissa” rajoissa.”

    Kun on seurannut ja osallistunutkin näihin juupas-eipäs-keskusteluihin siitä, luotiinko ihminen Raamatun mukaan Jumalan kuvaksi, niin ilmeisesti asiasta ollaan kirkon sisällä yhtämieltä kunhan vaan puhutaan ”kahdesta henkilöstä”, mutta syntiinlankeemukseksi sanottu prosessi ja sen seuraukset sivuutetaan kokonaan.

    Nyt sitten ollaan ”kahtena tai useampana henkilönä ” tasa-arvoisia Jeesus Kristuksen kanssa, joka evankeliumien valossa sulki käsitykseni mukaan toiminnastaan pois kaiken, mikä ei kuulunut hänen sanomansa piiriin ja joihin kuului myös seksi. Itseni ”sallimissa” rajoissa tuntuu pöyristyttävältä, jos evl.kirkko hyväksyy asian nyt ikään kuin ”sakramenttiin” verrattavana kuten näyttää tapahtuvan, kun jo vanhat kreikkalaiset sanoivat, että ”seksi (=Eros)ei ole jumala”.

    • Jumalan teot uskovan elämässä on aina työtoveruutta, eli Jumala ei tee hyvässä eikä pahassa väkivaltaa, vaan kysyy ”tahdotko?”

      – Tahdotko, että sinut parannan

      – Tahdotteko tekin mennä pois

      – … kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

      Synti on kaikkialle levinnyt sairaus. Sen yksi muoto on ollut homous ja sitä ollaan ”vaalittu” jo ammoin. Pyhäkköpojat ja portot poistettiin aina kun Israel kansana heräsi näkemään syntinsä, ensin kuninkaasta alkaen.

    • ’Pyhäkköpojat ja portot’ ei ole homoseksuaalisuutta, joka on ihmisen ominaisuus siinä kuin värisokeus tai vasenkätisyys.

    • Martti, sulautumattomuutta tai tietämättömyyttä(kö)?

      Kummatkin ovat siveettömyyden huipulta, joka tila yhteiskunnassa oli vallalla ennen vedenpaisumusta ja Sodoma/Gomorra tuhon. Näin se lukee Raamatussa.

    • Pyhäkköpojat tyydyttivät homoseksuaalisia tarpeita. Heidät poistettiin, kun tuli hurskas hallitsija.
      Tämä osoittaa, että Seurakunta Vanhassa Liitossa, eli Kirjoitusten ohjeitten ja määräysten mukaan.

      Ei kaikki juutalaiset olleet Seurakunnan jäseniä, vaan ainoastaan ne, jotka pyrkivät elämään Jumalan käskyjen mukaan. Kun syntinen, miehimys tai vastaava nainen, hylkäsi syntisen tiensä, hänen syntejään ei enää muistettu. Samoin, jos vanhurskas halusi pois Jumalan säädösten piiristä, hänen vanhurskauttaan ei enää muistettu. Eli synnistä nouseva ja sitä katuva sai Vanhan Liiton puolella armon ja syntiin lankeava ja siinä elää haluava ei saanut armoa Jumalan edessä, oli hän kuinka juutalainen tahansa.

    • Homoseksuaaliset tarpeet eivät ole siveettömyyttä. Ne ovat Luojan luomia siinä kuin heteroseksuaalisetkin. Raamatun sanan tulkitseminen näitä tarpeita vastaan ylittää sen, mitä on kirjoitettu.

  2. ”Ihminen voi “hyvyyden” ja humaanisuuden nimissä nähdä ja jopa kokea henkimaailmassa liikettä ja valoja, jotka eivät voi olla kuin valkeuden valoiksi pukeutuneita pimeyden voimia. Valoa, joka onkin pimeyttä ja toisenlaisia jeesuksia. Kumpaisestakin on monta varotusta Raamatussa.”

    Epäilenpä,etti Reijo Mänttärillä ole kompetessia tietää eikä jumalallisia valtuuksia sanoa mikä on saatanalista valoa ja mikä ei. Humanismin valo lopetti Euroopasta mm. uskonsodat, sammutti noitaroviot ja poisti kidutuksen oikeuslaitoksesta. Minun on todella vaikea pitää tätä valoa saatanallisena.

Kirjoittaja

Reijo Mänttäri
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.