Pyhitys on epämiellyttävää niille jotka pyrkivät siihen omin ponnistelujen kautta , mutta myös niille jotka ymmärtävät sen olevan täysin Pyhän Hengen työtä . Pyhitys on prosessi ja vaikka siihen kuuluu hyviä ja ihania asioita , niin kukaan ei totuuden edessä voi olla kohtaamatta omaa itseänsä todellisena , joka tuottaa epämiellyttäviä tuntemuksia oman syntisyyden kautta .
Menestysteologian kannattajat ja useat muut ovat omasta mielestään löytäneet toisen tien pyhitykseen ja usein se kätkeytyy pyrkimyksiin tuottaa ylistyksen kautta pyhitystä ja Jumalan läsnäoloa.
Jumala kuitenkin halajaa totuutta salatuimpaan asti ja hän ei aloita meissä työtä ennenkuin hän saa tuoda totuudentuntoon meidät ja synnintunnustajan paikalle katumuksessa ja armahdettaviksi. Sillä ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Jumalaa .
Pyhityksen ehkä tärkein kuvaus raamatusta löytyy Daavidin katumuspsalmista , josta tuo Jumalan halajaminen totuutta kohtaan löytyy . Jos me salaamme syntimme , niin ei pyhitys voi toteutua meissä , sitävastoin Jumala vihaa sitä ulkokultaisuutta jos peittämme syntimme ja pyrkimme elämään silti Jumalan lapseudessa . Pyhä Henki tahtoo valaista meidät läpikotaisin ja osoittaa syntimme ja vikamme ja tämä ei tapahdu vain kerran vaan se on todella jatkuva prosessi . Se ei tietysti istu meidän järkemme kanssa yhteen kun tahtoisimme kehittyä ja kasvaa näkyvästi ja ajatus jota vielä vahvistaa evoluutiobiologinen käsitys .
Tai Paavalin opetus että minun tulisi vähetä ja hänen kasvaa ei ole lihan mielellemme mieluisaa . Mutta kun tunnustamme syntimme , niin samalla se avaa meille evankeliumin ihanuuden , antaa rauhan ja vapauden ja avaa tien pyhitykseen .
Katumuspsalmi jatkuu pyynnöllä :
”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki” (Ps. 51:12). Joka on seurausta ja halua olla totuuden kautta vapaa ja puhdas sydämeltä . Tunnistamattomat synnit painaa ihmisen elämässä ja tekee rauhattomaksi . Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta :
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus”
(Joh. 17:17).
Kaikissa vaiheissa on vain yksi lohtu ihmiselle oman kilvoittelun tiellä on evankeliumi joka toimii lohdutuksena kaikissa ihmisen tilanteissa ja tahtoo rohkaista meitä yhä enemmän uskaltamaan tulla oman pahuuden kanssa Jumalan eteen .
Näissä prosesseissa tulemme näkemään samoja asioita mitä kokivat apostolit ja monet ennen meitä , ettei meidän tarvitse ihmetellä minkälaisiin ”helteisiin” Jumalan lapset joutuvat ja silloinkin kun tahdomme salata syntejämme tai haluamme uskoa asian olevan toisella lailla kuin on kirjoitettu niin silti jää syntien tunnustaminen ja katumus odottamaan meitä , sillä muuta tietä ei ole kuin se armon tie , joka lupaa syntinsä tunnustaneille paljon sisäisesti jo tässä ajassa siunauksien kera ja kerran iankaikkisen elämän tämän elämän jälkeen .
Lopulta meidän täytyy Raamattuun vedoten tunnustaa, että Kristitty on aina Jumalan teko, emmekä siis ”itsemme omia” Tämä ei tarkoita, että olemme fataalin voiman kohteita, vaan Rakastavan Isän pelastamia, tästä katoavasta maailmasta. Jumala on pyhittänyt ja kirkastanut omansa, ilman Kristityn omaa operointia, vaan kaikki on Lahjaksi saatua, meillä ei ole mitään omaa. Paavali kirjoittaa veljille:
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme. Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.” 2.Tess.2:13-17
Jumalan kirkkauden omistaminen Kristuksessa, tarkoittaa siis Hänen hyvyytensä, rakkautensa ja voimansa tekemistä näkyväksi omalla elämällä, sanoilla ja teoilla.
Jeesus lausui: ”Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Joh.17:18-23
”Kirkkaus” tarkoittaa Raamatussa Jumalan valtasuuruuden läsnäoloa ihmisessä Jumalan Hengen kautta.
Kiitos Ismolle ja muille hyvistä ja mielenkiintoisista kirjoituksista .
Soli Deo gloria – Yksin Jumalan kunnia!