Entä jos kirkkoa ei olisi?

Yleistämisen ongelma

Kirkko ja kristityt ovat helppo kritiikin kohde etenkin yleistämisen kautta. Kirkon olemassaoloa kritisoidaan usein menneinä vuosisatoina tapahtuneilla kauheuksilla tai yksittäisillä epämiellyttävillä kohtaamisilla kristittyjen kanssa. Usein myös kuulee julkisuudessa sivistyneidenkin ihmisten esittävän esimerkiksi luterilaisuudesta pöyristyttäviä väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Kristillisenä näkemyksenä saatetaan esittää esimerkiksi jonkin yksittäisen amerikkalaisen lahkon oudot uskomukset.

Kritisoijalle sillä ei ole useinkaan väliä, koskeeko kritiikki tarkalleen esimerkiksi Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Kun kriittinen ideologia on vahva, sen pahempi tosiasioille, niiden selvittämiselle ja kristityille. Mielenkiintoista onkin, että kristityt ovat sen yleisesti ottaen rauhaa rakastavasta sanomasta huolimatta kenties maailman vainotuin uskontoryhmä.

Terve itsekriittisyys on välttämätöntä

Samaan hengenvetoon on toki tasapuolisuuden nimissä todettava, että kaikki kritiikki ei ole tuulesta temmattua. Meidän kristittyjenkään ei kannata ajautua huonolla tavalla uskomusten vietäväksi. Esimerkiksi tieteellisiä tosiasioita ei kannata tai pidä ohittaa vetoamalla kristilliseen uskoon. Myös uskonto voi sokaista tosiasioille ja toisten ihmisten hyvinvoinnille. Yksi kristillinen perisynti onkin hengellinen väkivalta, jossa muita ihmisiä yritetään painostaa oman uskon kannalle.

Meidän kristittyjen ja myös muun uskoisten onkin hyvä muistaa, että jos oikeasti uskontomme ja uskomuksemme ovat totta, ne eivät tarvitse avukseen pahuudesta, pelosta ja epävarmuudesta kumpuavaa manipulointia, painostamista, pelottelua tai uhkailua. Jumalan Henki kyllä vaikuttaa siellä missä haluaa. Kirkon tehtävänä taas on mm. julistaa evankeliumi eli ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta, jakaa sakramentteja, toteuttaa rakkautta käytännössä jne.

Meidän tehtävämme on kristittyinä myös pyrkiä etsimään avoimin mielin Jumalaan valtakuntaa, hyvyyttä ja rakkautta oppimalla lisää Raamatun lisäksi maailmasta, muista ihmisistä jne. Toisin sanoen meidät on kutsuttu kasvamaan kypsään ja viisaaseen kristillisyyteen, jossa keskeistä on luottamus Jumalaan, toivo ikuisesta elämästä sekä rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäistä kohtaan. Sellaista vaellusta sävyttää myös viisas harkinta, jossa pyritään tasapainoiseen ja hyvään elämään muiden lisäksi myös itselle.

Entä jos kirkkoa ei olisikaan?

Jos kuitenkin ajatusleikkinä otetaan mielikuva todellisuudesta, jossa kirkkoa ei olisikaan, miltä silloin maailma tai Suomi näyttäytyisi. Tässä ajatusleikissä pitääkin mennä historiassa kauas taaksepäin. Yksi isoimmista muutoksista Euroopassa oli ns. konstantinolainen käänne 300-luvulla, josta Rooman valtakunnassa vainotusta kristillisyydestä tuli valtionuskonto.

Miltä Rooman valtakunnan ja Euroopan historia olisi näyttäytynyt ilman kristillisyyttä? Olisiko Rooman valtakunta säilynyt nykypäivään asti? Olisiko se kenties laajentunut myös esimerkiksi Suomeen asti? Olisimmeko yksi Rooman valtakunnan osa-alue, joka maksaisi vuosittain veroa jumalana esiintyvälle keisarille? Entä jos Rooman valtakunta olisi hajonnut sen kristillisestä arvopohjasta huolimatta? Olisiko Euroopassa edelleen kamppailu käynnissä eri heimojen kesken?

 

Olisiko koskaan syntynyt esimerkiksi Euroopan Unionia, joka koostuu kristillisistä maista?

Entä olisiko protestanttisuuden työtä arvostavan eetoksen puuttuminen johtanut paljon köyhempään Pohjois-Eurooppaan? Entä mihin jumalaan tai jumaliin ihmiset tukeutuisivat hädässä? Millaiselta heidän rituaalinsa näyttäytyisivät? Uhrattaisiinko vieläkin esimerkiksi eläimiä ja joissain tapauksissa ihmisiä jumalille? Tai olisiko paljolti juutalaiskristilliseen perinteeseen pohjaava islam jäänyt syntymättä?

Entä olisiko Eurooppaan syntynyt lainkaan yliopistoa, joka alkuun rakentui nimenomaan teologian ja filosofian varaan? Entä olisiko teknologiset kehitysaskeleet jääneet syntymättä (olihan esimerkiksi kirjapainotaidon merkitys alun perin nimenomaan kristillisen kirjallisuuden julkaisemisessa)? Miten olisi suomen kielen tai muiden kielten laita? Olisiko kirjakieli Suomessa tai muualla maailmassa jäänyt syntymättä ilman mm. Agricolaa ja raamatunkäännöstyötä? Mitä kirjakielen puuttuminen olisi tarkoittanut tieteelle ja sen kehitykselle? Olisiko Suomeen syntynyt lainkaan yliopistolaitosta (ensimmäinen yliopistohan perustettiin Turkuun 1640 nimenomaan pappeinkoulutusta varten)?

Entä olisiko olemassa hyvinvointiyhteiskunnan käsitettä? Välitettäisiinkö heikommassa asemassa olevista samalla tavoin, kun sen aatteellinen kristillinen arvopohja puuttuisi? Mitä tarkoittaisi esimerkiksi kirkon harjoittaman julistustyön, jumalanpalveluselämän, kasvatuksen, diakonian jne. puuttuminen yhteiskunnasta? Entä olisiko puoluepoliittista järjestelmää, joka koostuu karkeasti jaoteltuna oikeistosta, keskustasta ja vasemmistosta? Olisiko kaikki pohjimmiltaan paremmin vai huonommin ilman kristillisyyttä?

Kristillisyyden kokonaissumma jää reilusti positiiviselle

Uskon vahvasti siihen, että asiat olisivat huonommin ilman kristillisyyttä. Näkemykseni on tosin varmasti ainakin jossain määrin puolueellinen – olenhan ns. ammattikristitty. On kuitenkin selvää, että kristillisyys on radikaalilla tavalla muuttanut Eurooppaa. On hyvin paljon kristillisyyden ansiota, että Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia ovat niitä mantereita, jonne ihmiset haluavat mieluusti muuttaa eri puolilta maailmaa. Kristillisyyden marinoimissa mantereissa ja maissa on nimittäin sellaista hyvinvointia, sivistystä ja yhteiskunnallista tukea, mitä ei mistään muualta löydy. Toki muissakin kulttuureissa ja maissa on paljon hyvää, mutta on selvää, että nimenomaan valtava tieteen, hyvinvoinnin, teknologian jne. kehittyminen on tapahtunut kristillisissä maissa.

Tämän vuoksi toivonkin, että kirkkoa tai mitä tahansa muuta uskontoa tai yhteisöä kritisoitaessa oltaisiin tarkkoja kritiikin suhteen. Esimerkiksi Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ei voi syyttää yhdysvaltalaisten evankelikaalien näkemyksistä (mm. maan iän suhteen). Kritiikin ylipäänsäkin olisi tosiasioiden lisäksi hyvä olla asiallista ja rakentavaa. Silloin me myös kirkkona voimme aidosti oppia ulkopuolisilta ja myös nähdä paremmin omia sokeita pisteitä. Toisin sanoen ulkopuoleltakaan tulevaa kritiikkiä ei kannata heti tyrmätä, vaan pohtia rauhassa, onko siinä jotain perää. Parhaimmillaan rakentava kritiiikki voikin tarjota todellisia kultahippuja meille kristityillekin.

  1. Kiitos, Konstantilainen ”käänne” tarkoitti myös Jeesuksen adoptionaalisuudesta luopumista vuoden kuluessa kun Jeesuksen seuraajista tuli Rooman virallinen uskonto.

    Hallitsija jatkoi kuitenkin vanhojen Jumalien palvelemista jotta kaikki muutokseen katsovat saivat edelleen olla tyytyväisiä.

    Yksi tärkeä asia on sieltä asti yhtä köyttä vetänyt konsensus Hallitsijan ja Kirkkolaitosten välillä millä konsensuksella Ihmisestä useinmiten tulee kykenemätön katsomaan muutoksen mahdollisuutta perisynnissään. Tätä ilmiötä kirkko hoitaa substansseilla statuksessaan, mutta miten Lutherin mukaan useinmiten käy kun synnintunto katsoo Oikeasta Uskosta Omistettavaa ja syntynyttä päästön aihetta. Lutherhan yhdisti Katolisen synnintunnon ja katumuksen yhdeksi katumukseksi minkä sisältö on edellä mainittu Oikeasta Uskosta virinnyt synnintunto.

    Anteeksi kirkkomme kyllä lupaa mutta mitä epäuskon hetket usein aiheuttavat jo päästetylle asialle.

    Toki 1500.taa luvulla rantautunut, Turuust alkanut hengen asia, toi uutta elämää kuin haastetta. Meijänki piti alkaa yhden nimemme perään katsoa lisuketta jotta veroja kyettiin perata paremmin.

    Olihan asiaan syynsä, ja ihan aiheellisestikin varautumista varten silloisessa kotikuntujen maassa.

    Eikös muuten ensimmäisten Piispojen eväät olleet kohtuullisen hyvät nykyisiinkin katsoen.

  2. Mitä olisi ilman kirkkoa.

    Me voisimme hyvinkin olla Raamatullisen monoteistisen juutalaisuuden kannattajia ja uskonsotia ei olisi tarvinnut kärsiä, kansanmurhia ja vainoja ei olisi ollut, kun kaikilla olisi yksi yhteinen Jumala. Jumala ei ole olemassa vain kirkon toimesta, Jumala on ikuinen.

    Jos mennään alkuaikoihin, Kristinusko otti paljon roomalaisia keisari Augustuksen aikaisia lakeja itselleen, naiset ja lapset olivat miehen omaisuutta, mies saattoi myydä heitä vaikka orjiksi, orjuus ei ollut kiellettyä. Kaikkien tuli vielä pysyä sillä paikalla mihin oli syntyntyt, ei saanyt pyrkiä parempaan. Parempaan synnyttiin, se tarkoitti aatelisia, yläluokkaa. Naimaikä oli hyvin alhainen, tyttö oli 19-vuotiaana jo vanhapiika. Vanhemmat määräsivät lapsista hyvin ankaralla kädellä.
    Oikeudenmukaisuus ja ihmsarvo ajattelu, on saanut sijaa noissakin asioissa ja kirkko on joutunut luopumaan yksi kerrallaaan omista opeistaan.

    Papiksi ei opiskeltu, siksi moitittiin kirjanoppineita, joita juutalaiset olivat. Juutalaiset muutenkin kannattivat opiskelua ja se oli niin vaikeaa. Ei haluttu nousta vuorelle, riitti kiekumimen tunkiolla.

    Papiksi pääsi suhteilla, yläluokan pojat joista ei muuhun ollut, saivat näin ikäänkuin jumalan valinnasta paikkansa yhteiskunnassa. Valisijat olivat isiä. Tuskin he edes osasivat lukea, mutta he uskoivat mitä isät heille sanoivat, se kannatti koska siitä tuli elanto. Ja kansalta saattoi verottaa aina lisää ja kertoa heille uusia huijaustarinoita.

    Asioissa on aina monta näkökulmaa, riippuen siitä kuka katsoo, mitä lukee ja vasinkin saa lukea. Paavillisessa pappisseminaarissa, sitten kun niitä oli, kielettiin jopa sanomalehtien lukeminen. Ja Kriittiset raamatun tutkijat ja lukijat erotettiin koulusta.

    Jos mielipiteestä saa palkan, ei totuudella ole mitään väliä. Jos suuri joukko huutaa, kannattaa olla samaa mieltä, koska joukossa on voimaa. Jos edustaa jotain puoluetta, puolue määrittelee miten sinun kuuluu ajatella, se on helppo, ei itse tarvitse miettiä tai ottaa asioista selvää. Voi kuitenkin keskustella kuin olisi tietoinen. Työpaikka voi vaatia kuinka pitää ajatella, ja uskonto voi vaatia, että sinun pitää luopua jopa itsestäsi ja elämästäsi, ja niin suurin osa on hukkumaisillaan itsensä kadottamisessa.

    Ihmisiä on helpompi huijata kuin saada heidät uskomaan, että heitä on huijattu, henkisen väkivallan käyttäjiä maailmassa riittää. Eivät he itsekkään usko sitä mitä syöttävät, mutta se antaa helle aseman ja alamaisia, kun retoriikka on hallussa ja esiintymisvarmuus saatu synnyinlahjana. Itsestään voi tehdä Idolin näillä avuilla.

    Aivan kuten Jeesus sanoi, ”kun te olette ylentäneet minut….niin minä vedän teidät mukanani.” Teidän täytyy siis ylentää Jeesusta, muuten häntä ei ole, eikä teitäkään siitä syytä.
    Jumala sensijaan ei ole ylennyksistä riippuvainen, ei edes uskosta, Hän on, vaikka kukaan ei uskoisikaan.

    • Euroopan onnettomuuden yksi syy oli kreikkalaisen korkeakulttuurin häviäminen Roomalle. Roomassa sinänsä esim. naisen asema oli suht.hyvä. Kirkko huononsi sen.

  3. Kiitos blogista, Jussi Koivisto. – Pari huomiota. Tällä hetkellä ainakin Pohjanmaan ruotsalaisseuduilla kritisoidaan kovasti kirkkoa raamatullisen luomiskäsityksen syrjäyttämisestä tiedeuskolla… Ja nykyään kirkon arvostelu tapahtunee yhä useammin niin sanotusti nostamalla kytkintä.

    Mietin joskus, missä menee rakentavan ja repivän kirkkokritiikin raja.

    • ” Tällä hetkellä ainakin Pohjanmaan ruotsalaisseuduilla kritisoidaan kovasti kirkkoa raamatullisen luomiskäsityksen syrjäyttämisestä tiedeuskolla…”

      Mikä on aito raamatullinen ’luomiskäsitys”? . Perustuuko se Genesiksen heprealaiseen tekstiin vai myöhäsyntyisen kristillisen dogman sanelemiin käännöksiin? Kun esim. ex-nihilo ’luomista ’tarkoittava verbiä ei kertomuksesta löydy. (https://www.academia.edu/3311841/Why_the_Verb_bara_Does_Not_Mean_to_Create_in_Genesis_1_1_2_4a)
      Joa heprealaisentekstiin, niin kenen tulkintoihin näistä aluperin pelkinkonsonanteinilma sana- ja lausevälejä kirjoietuista konsonaznteista? Heprelaiset oppjneet kunantavat yksinGeneis 1:1:lle useita eri käännösvaihtoehtoja ja nille lukusa eri tulkintoja.

    • Lukematta tuota esittämääsi linkin tekstiä pidemmälle kuten alussa todetaan (”Qal tarkoittaa ”erottaa.” Conventionally it has been rendered by biblicists and Hebraists as “to create,” ) Siis arvaan, että tuo teksti liittyy ytimeltään lähinnä kreikkalaiseen filosofiaan ja Platonin teoksessa Timaios esitettyyn ajatukseen, että Jumala on luonut maailman pre-eksistentistä materiasta, johon myös Aristoteles filosofiassaan tukeutuu. Ajatus on luonnollisesti perin ”järkevä” että aine on ollut aina olemassa eikä luomisprosessi alkanut siitä, että Jumala loi kaiken tyhjästä (ex nihilo).

      Myös Viisauden kirja (apokr. 11:17) yhtyy kreikkalaiseen filosofiaan toteamalla; ”Sinä, joka pystyt kaikkeen ja olet luonut maailman muodottomasta aineesta..” (hyle). Ikuinen aine saa täten luomisessa muodon. Vastoin tätä juutalaisissa teksteissä haastetaan kreikkalainen ajatusmaailma ensimmäisenä (2Makk7:28 apokr.) ( creatio ex nihilo): ”Minä pyydän, lapseni: katso taivasta ja maata ja kaikkea, mitä niissä on, ja muista, että Jumala on luonut kaiken sen tyhjästä ja että ihmissuku on syntynyt samalla tavoin.” Jos vähän vetää mutkia suoraksi tämä aika ei pääasiassa kykene uskomaan muuhun kuin omaan järkeensä.

    • Kosti, ko tutkijan perusteltu käsitys bara-verbistä perustuu lähinnä sanan muuhun käyttöön Raamatussa, missä se viittaa selvästi materiaalisiin ilmiöihin. Itse korostan myös sana ideogrammaattista rakennetta, missä Beth on ’talo’ ja Resh on ’pää’. Tämä viittaa kohtuun, mistä ’lapsen’ pään vetää ’kätilö’ (jumala) esiin, sillä bara merkitse myös ’vetää esiin’. Siksipä aramean BaR onkin juuri ’poika’ ja ruotsin BaRn lapsi ja eng annin BiRth syntymä. Ja vielä Saksan geBoRen syntynyt, heprean gaBeR mies.

      Muta Genesiksen 1. lause voidaan kääntää myös niin,että sen elohjim onkin objerkti eikä subjekti, ja monin muin tavoin.

    • Vastaus: ”Kuutena päivänä Jumala loi taivaan ja maan sekä kaiken mitä niissä on ja lepäsi seitsemäntenä”.
      – Jumala on luonut maailman kuudessa (6) 24 tunnin vuorokaudessa noin 6000 vuotta sitten
      – Jumala on luonut kaikki oliot lajinsa mukaan ja kukin laji saa vain kaltaisiaan jälkeläisiä
      – evoluutioteoria on kristinuskon vastainen ja sen korvaava filosofia tai uskonto
      Jne

    • Vastaus: ”Kuutena päivänä Jumala loi taivaan ja maan sekä kaiken mitä niissä on ja lepäsi seitsemäntenä”. – Jumala on luonut maailman kuudessa (6) 24 tunnin vuorokaudessa noin 6000 vuotta sitten

      Miten tämä uskomus selittää ns. Niiniven vakion, jonka ihmin eon kyennyt askeman jo n 1000 vuotta eaa?

      Niiniven vakiossa (N) on meidän desimaalin järjestelmässämme 15 numeroa ja näin N = 195 955 200 000 000. Avaruusinsinööri Maurice Chatelaine selvitti, että tämä N luku vastasi hyvin tarkalleen 2268 miljoonaa päivää ja 86400 sekuntia: 24 x 60 x 60 = 84600. Joten N = 2 268 000 000 x 86400.
      Maurice Chatelain koki shokin oivaltaessaan myös, että 2268 miljoonaa päivää ovat täsmälleen 240 prekessiojaksoa (25920 v) jossa kussakin on juuri 9 450 000 päivää ja 84600 sekuntia. N = 240 x 9 450 000 x 86 400.
      Maurice Chatelaine havaitsi myös, että N = 671 x 3 380 000 x 86 400. Mutta 3 380 000 päivää edustavat 19 Pluto-Neptunus konjunktiota ja, 54 konj. Neptunus-Uranus, 204 konj. Uranus-Neptunus, 466 konj. Saturnus-Jupiter, 4140 Jupiter-Mars, 10122 Mars-Venus, 23382 Venus-Merkurius.
      Lisäksi on havaittu, että 2268 miljoonaa päivää vastaavat 25000 Pluton sideeristä sykliä . http://www.artivision.fr/docs/niniang.htm
      Niiniven astronomisen vakion tekijät esiintyvä myös Uudessa testamentissa. Allaolevaan kätkeytyy yksi yo Niniven vakion tekijä, kuuluisa intialainen luku 1134:
      JOB 8: 3-7
      Kuka on laskenut maan perustukset?
      4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan
      perustukset?
      Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
      5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?
      Kuka veti mittanuoran sen yli?
      6 Mihin laskettiin sen peruspylväät?
      Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,
      7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja J u m a l i e n p o j a t huusivat ääneen iloaan?
      Yllä esitetyn jakeen 7 lukuarvo on juuri 1134 (2×1134=2268 Niiniven vakion vuosimiljoonat) Noissa Jobin kirjan 8 luvun jakeissa on kyse nimenomaan astronomisista mitoista. Kulmakivi on Kheopsin pyramidi, jossa on paljon tähtitieteellisiä mittoja.
      Niiniven vakio osoittaa siis vääjäämättä että ihmiskunta oli laskenut avaruudellisia aikoja jo mahdollisesti jo kymmeniä tuhansia vuosia, joten kreationistien 6 x 24 luomisen kirjaimellista tuntia on tuskin totta.

  4. Jossittelevan historiankirjoituksen todistusvoima on olematon. Uskon, että kulttuurin kehitys länsimaissa on tapahtunut paljon laajemmassa kontekstissa kuin vain kirkon ’ansiosta’. Kysymykseen onko länsimainen sivilisaatio missä määrin kirkon synnyttämä, on mahdoton antaa vastausta. Kirjoittaja tässä toki paljastaa agendansa. Varmaan viisaammat ovat tätä paljon pohtineet.

    Mielenkiintoinen pointti, jota olen miettinyt, on tuo lähimmäisenrakkauden syntyminen. Jos pitäisi paikkansa, että kirkko synnyttää lähimmäisenrakkautta, kirkolla ei varmaan olisi nykyisenkaltaista ongelmaa jäsenkadon kanssa. Empiiriset havainnut viittaavat että esimerkiksi kiusaaminen, hengellinen väkivalta ja työpaikan ilmapiiriongelmat ovat valitettavan yleisiä seurakunnissa. Väittäisin, ettei näiden esiintymisessä ole ainakaan eroja seurakuntien ja muiden yhteisöjen välillä. Kirkkoa rasittaa tuhatvuotinen pelolla johtamisen kulttuuri.

    Toivon blogistin tavoin että kypsä ja viisas ihmisyys (kristillisyys) puhkeaisi kukkaan.

    • Pellervo K. Euroopan historian suuret ja perustavat aatteet ovat olleet kristinusko (seemiläinen monoteismi), kreikkalainen filosofia (rationaalinen ajattelu) ja roomalainen oikeus. Kaikki ovat vaikuttaneet useita eri reittejä ja monina kombinaatioina. Jos tähän halutaan lisätä neljäs eli ranskalainen sekularismi, niin puhutaan noin 300 vuotta vanhasta traditiosta muiden ollessa 3000-2000 vuotta vanhempia.

      Mitä seurakunnissa tapahtuvaan kiusaamiseen tulee niin sillä on valitettavasti monia syitä. Joku tuttuni totesi, että ilmiö on tavallinen myös terveydenhoidon piirissä. Kyse olisi korkean eettisen profiilin ja hierarkkisen rakenteen omaavasta yhteisöistä. Johtamisen ongelmat ovat usein syynä. Itse saan onneksi työskennellä hyvässä seurakunnassa.

    • Kaikissa hierakiaan perustuvissa työsuhteissa ilmenee kiusaamista. Tietyille aloille hakeutuu vallanhaluisia henkilöitä. Kirkon seurakunnat ovat vielä hyvin avoimia työsuhteita, joissa ilmapiiriongelmat herkästi kukoistaa. Yksi syy on siinä, että juuri tämän tähden työntekijät joutuvat toimimaan varpaillaan, jottei astu kenenkään varpaille. Jos silti sellainen tapahtuu, nii siitä saamme lukea Iltasanomien etusivulla seuraavana päivänä. Joten hatun nosto niille , jotka eläkeikään asti samassa seurakunnassa ovat pysyneet. He ovat osanneet miinat välttää.

  5. Kyllä syntynyt kirkkolaitos olisi kaksi asiaa voinut tehdä toisin.

    Jumalan mahdollisuuksiin katsoen olisi adoptionaalinen dokmi ollut hyvä säilyttää. Kuitenkin kirkkoviisaat katsoivat paremmaksi Jumalan ja Jeesuksen olevan Yhtä.

    Perisyntiäkin olisi voitu arvottaa toisella tavalla, mutta Perkeleen mahdollisuudet katsottiin tärkeämmäksi tehdä Ihmisestä heikko ja kyvytön elämäänsä hallitsemaan.

    Toki kirkko lupaa pala palalta rukoilla takaisin mistä Ihminen Jumalan lahjoissa on luopunut ollakseen kunnon Kristitty.

    • Kristikunnassa liian monet uskovat kuoleman voittoon kun sydämissä on uskottu Kirkkolaitoksen lupauksiin.

      Kuolema ei ole häävi asia, ja muistomme säilyy sen 120.tä vuotta kun suvuissamme asiaa on jakamisen asiassa tahdottu ymmärtää neljässä polvessa.

      Kirkon olisi hyvä palata hengelliseen tiennäyttöön ja vanhojen viisaiden elämäntapa ohjeisiin.

      Mutta mitä muuttaa kun eläkettä varrotaan, ja ei toki lupauksistaan voi perääntyä.

  6. Hengellistä toimintaa voisi ilman kirkkoa järjestää paljon tehokkaammin. Ei tarvitsisi kysellä lupia toimikunnilta ja neuvostoilta, tai kirkkoherroilta. sen kun vaan pistäisi tuulemaan. Voisi varata tilat itse, eikä taritsisi muiden rahoja siihen törsätä. Jos herätys syntyisi niin ei olisi kirkkoa sitä sammuttamassa.
    Eikä naapuri seurakunta joutuisi vierestä seuraamaan, kun kansa menisi toisaalle kuulemaan hyvää sanaa.

    • Perinteessä ravinnoksi katsottava on kokemuksen tuomaa viisautta.

      Näin puut on tunnistettu, ja niiden hedelmiä on ollut hyvä käyttää ravinnoksi.

      Hengellisissä komponenteissa hyvin voi olla ja piiliä sama viisaus.

    • Toisinaan tuntuu, että uskotaan enemmän kirkkoon kuin itse Pelastajaan, Jeesus Kristukseen. Tai sitten ollaan huolisaan enemmän kirkosta ja sen tulevaisuudesta tai vaikutuksesta kuin ihmisten sieluista.

Kirjoittaja

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto
Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, tiedemies (TT) ja kirjoittaja sekä fitnessvalmentaja ja -urheilija. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen." Instagram: @fitsisu