Ensimmäinen sateenkaarilippu

Moni luterilainen on kuullut sanan 'hurmahenkinen' tietämättä tarkemmin, mihin sillä on aikoinaan viitattu.

Syksyllä 1517 Wittenbergissä vieraili Tuomas [Thomas] Müntzer (n. 1489-1525), useassa yliopistossa opiskellut nuori pappismies, joka Martti Lutherin tavoin kohdisti ankaraa kritikkiä katolisen kirkon anekauppaa ja väärinkäytöksiä vastaan. Lutherin tavoin Johannes Taulerin mystiset saarnat olivat tehneet myös häneen vaikutuksen. Müntzer oli myös kiinnostunut näyistä ja unista, koska uskoi Jumalan vaikuttavan niiden kautta. Müntzer lähti pian Wittenbergistä takaisin hoitamaan virkaansa, mutta kävi kirjeenvaihtoa Wittenbergin reformaattorien, erityisesti Andreas Karlstadtin kanssa.

Müntzerin ja Lutherin tiet kohtasivat seuraavan kerran kuuluisassa Leipzigin väittelyssä vuonna 1519. Tapaamisen seurauksena Luther suositti häntä Zwickaun Katariinankirkon saarnaajan sijaiseksi. Siellä hän tutustui radikaaleihin husilaisiin ja ajautui vastakkain sekä Wittenbergin reformaation että katolilaisten kanssa. Kaupunginraadin karkoitettua hänet Müntzer ajautui Prahaan, jossa hän kirjoitti tunnustuksen, jossa kertoi palvelevansa, ei mykkää, vaan elävää ja puhuvaa Jumalaa. Prahastakin hänet karkoitettin hänen ajatustensa osoittauduttua myös siellä liian radikaaleiksi.

Erinäisten vaiheiden kautta Müntzer sai kuitenkin lopulta vuonna 1523 viran Allstedtissä. Siellä hänen saarnansa kokosivat tuhansia kuulijoita sekä kaupungista että ympäröivältä maaseudulta. Müntzer korosti saarnoissaan ja kirjoituksissaan kärsimyksen ja sisäisen kokemuksen kautta syntyvää aitoa uskoa. Vaaliruhtinas Juhana Vakaan edessä hän piti Allstedtin linnassa kuuluisan ns. ruhtinassaarnan, jossa vertasi kirkon virkamiehiä käärmeisiin ja maalisia ruhtinaita ankeriasiin, jotka parittelivat keskenään yhdessä kasassa. Müntzer selitti saarnassa kuningas Nebukadnessarin unta Danielin kirjassa. Hän julisti siinä Danielin kirjan nejännen valtakunnan, jossa maallinen ja hengellinen valta olivat kietoutuneet yhteen, ja jonka hän tulkitsi Pyhäksi Saksalais-Roomalaiseksi keisarikunnaksi, päättyneen ja julisti uuden Jumalan valtakunnan syntymistä. Kivi, joka tuhoaa entisen valtakunnan, ovat köyhät maallikot ja talonpojat, joista muodostuu Jumalan valtakunta. Kuultuaan saarnasta Luther julkaisi kirjeen, jossa varoitti ruhtinaita Saksia uhkaavasta kapinahengestä. Müntzer taas kirjoitti rohkaistuneena suosiostaan viranomaisille varoituksia, joissa uhkaili näiden saavan köniinsä tuhat kertaa pahemmin kuin paavi Lutherilta, jos he puuttuisivat hänen toimintaansa.

Allstedtin viranomaisten kuitenkin uskottua Lutherin varoituksen Müntzer joutui pakenemaan 1524 Mülhauseniin, jossa hän kirjoitti traktaatteja Wittenbergissä elävää 'pehmolihaa' ja keinotekoista uskoa (Luther) vastaan. Hän julisti myös esivallan poistamista, yhteisomaisuutta, yhteistä työvelvoitetta kaikille sekä Thüringenin maatilojen yhdistämistä. Mülhausenista Müntzer jatkoi Sveitsiin ja tapasi siellä Sveitsin radikaalireformaattoreita. Hänellä on arveltu olleen siellä vaikutusta yhtenä ensimmäisistä ihmisoikeusjulistuksista pidetyn Talonpoikien 12 artiklan laatimiseen. Siinä talonpojat vaativat mm. oikeutta valita vapaasti pappinsa sekä helpotusta heitä vaivanneisiin taloudellisiin rasitteisiin. Myös Luther yhtyi niiden johdosta kirjoittamassaan Kehotuksessa rauhaan papin valintaa koskevaan kohtaan  ja myötäili osaa muista vaatimuksista, mutta korosti rauhanomaista ja sovittelevaa toimintaa. Samalla hän painotti, ettei evankelinen vapaus tarkoittanut vapautta maallisista velvollisuuksista eikä valtaa käyttää toisten omaisuutta. Jos seurakunta halusi itse valita papin tämä sopi, mutta se ei voinut käyttää tämän palkkaamiseen ruhtinaan kirkolle lahjoittamaa omaisuutta ja sen tuloa, vaan sen piti maksaa itse kulut.

Joka tapauksessa Müntzer löysi muutoksia vaatineista talonpojista sanomalleen suosiollisen seuraajajoukon. Hän julisti nyt Jumalan valtakuntaa, joka syöksisi voimallaan tieltään vanhan maailman. Palattuaan 1525 Mülhauseniin Müntzer esitti ja sai läpi vaatimuksen valita uskovista Ikuinen neuvosto, joka jatkossa hallitsisi kaupunkia. Häntä itseään ei kuitenkaan valittu neuvoston jäseneksi.

On arveltu, että tästä pettyneenä Müntzer perusti seuraavaksi Ikuisen Liiton, talonpoikaisarmeijan, jonka tehtävänä oli palvella Jumalaa edessä olevassa apokalyptisessä sodassa. Liiton tunnukseksi otettiin sateenkaarilippu, jonka alla lukivat sanat: "Verbum domini manet in eternum [suom. Jumalan sana pysyy ikuisesti]. Tämä on Jumalan Ikuisen Liiton merkki". Taiteessa Müntzer kuvataankin usein kädessään tämä sateenkaarilippu, ja armeijan merkiksi on otettu sama lippu, joka nousee talonpoikaiskengästä. Jumalan avulla armeija kukistaisi herrat ja ruhtinaat ja palauttaisi kristillisen tasa-arvon.

Thomas Müntzerin sateenkaarilipun jäljennös Mühlhausenin kaupunginmuseossa.  Lähde: Wikipedia.

Todellisuudessa talonpoikaissodasta tuli sekava ja kaoottinen konflikti, jossa talonpoikien melkein väistämätön kohtalo oli hävitä ammattiarmeijoille. Talonpojat ryöstelivät maaseutua joukkojensa ylläpitämiseksi ja menettivät ne tukijat, joita heidän asiallaan oli viimeistään, kun yksi talonpoikaisarmeijan joukoista, vallattuaan Weinsbergin linnan, tappoi vangiksi ottamansa herttuan ja seitsemänkymmentä linnaan turvaan paennutta aatelista pakottamalla heidät juoksemaan musiikin soidessa läpi keihäskujan. Kuultuaan tapahtumasta Luther kirjoitti kuuluisan kirjasensa Talonpoikien murha- ja ryöstöjoukkoja vastaan, jossa hän tuomitsee Müntzerin väkivaltaisuuksia lietsovana pääperkeleenä.

Sodan ratkaisutaistelussa Frankenhausenissa Müntzer näki sateenkaaren nousevan taistelukentän ylle ja tulkitsi tämän Jumalan merkiksi - mutta toisin kävi: kidutuksen jälkeen hänen päänsä sekä hänen teloitettujen saarnaajatoveriensa päät ripustettiin kaupungin muurille tuhansien talonpoikien ruumiiden jäädessä makaamaan taistelukentälle. Talonpoikaissodissa kuoli arvioiden mukaan useita kymmeniä tuhansia talonpoikia.

Friedrich Engels nosti Müntzerin myöhemmin esille tutkimuksessaan Der deutsche Bauernkrieg. Luther nähtiin siinä keskiluokkaisena reformaattorina, joka petti kristilliset ideaalinsa. Kaupunkien porvareiden hän katsoi pettäneen talonpojat ja liittoutuneen ruhtinaiden kanssa. Saman tutkimuksen perusteella Karl Marx arvioi, ettei talonpojilla olisi voimaa vallankumoukseen, ja päätti keskittyä työväenluokkaan. Itä-Saksassa Müntzer koki kunnianpalautuksen ja nostettiin reformaation oikeaksi sankariksi.

Mielenkiintoista on, että Lutherin ja Müntzerin teologiset lähtökohdat olivat kuitenkin alunperin osittain hyvin samankaltaisia. Molemmat korostivat kärsimykseen liityvää hengellistä kokemusta ja sen kautta syntyvää omakohtaisesti koettua uskoa. Lutherille tuo kokemus oli kuitenkin sidottu ulkoiseen sanaan ja armonvälineisin, jotka kykenivät toimimaan korrektiivina ihmisen omalle kokemukselle, vaikka sisäisen kokemuksen kautta ulkoinen sana muuttuikin eläväksi tavalla, joka ei ollut sidottu sanan grammaattisiin merkityksiin. Müntzerille taas kyse oli rehellisyydestä ihmisen autenttiselle kokemukselle sekä aidosta uskosta, joka ei tarvinnut ohjenuorakseen ulkoista kirjainta. Jumalan sana - iskulause Müntzerin sateenkaarilipun alla - ei ollut enää mikään kirja, vaan ihmisen sisäinen intuitiivinen ilmoitus ja vakuuttuneisuus, joka saneli hänelle sen, mikä oli oikein ja kuinka tuli toimia. Oikeat hurskaat tunsivat Jumalan tahdon juuri nyt käsillä olevissa asioissa.

Vaikka Müntzerin sateenkaarilipulla ei ole ilmeistä historiallista yhteyttä nykyiseen sateenkaarilippuun, on yllättävää, miten samanlaista ideologiaa samankaltaisten lippujen varjossa juhlistetaan. Tasa-arvo, hierarkioiden vastustaminen, aitous, rehellisyys itselle ja järkkymätön oman asian pitäminen oikeuden ja Jumalan asiana ovat olleet asiota, joiden yllä lippu on liehunut. Perinteinen luterilaisuus on nimennyt tällaisen hengellisyyden hurmahenkisyydeksi, koska on nähty, että sisäinen tarvitsee ulkoista korrektiivia, ja että vaatimuksia, jotka ovat usein osittain oikeutettuja, on ajettava maltillisesti ja kärsivällisesti yhteisymmärrystä etsien. Järjestyksillä, kuten hengellisellä ja maallisella esivallalla, sekä sosiaalisilla hierarkiolla ja rakenteilla on nähty olevan oma tehtävänsä luomistyössä.

 

64 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Kiitos, valaisevasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Erinomainen yhteenveto noista tapahtumista ja henkilöistä jotka olivat siinä päähenkilöinä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen. sanoo:

    Muntzer piti itseään uutena Danielina ja halusi saada aikansa johtavat päättäjät vakuuttumaan profeetallisesta näystään. Hän väitti Jumalan tahdon olevan, että uskovat väkivaltaisesti tuhoaisivat jumalattomat heitä siten rankaisten. Hän oli siinä luulossa, että talonpojat voittaisivat sodan, sillä ”mitä tykit mahtaisivat uskoa ja Jumalan voimaa vastaan”.

    Kaarlo Arffman, Mitä oli luterilaisuus?, s. 252, 256, Yliopistopaino. Helsinki University Press. 1996.

    Valitettavasti hän erehtyi kohtalokkaasti. Tuhansia talonpoikia kuoli taisteluissa ja lopuksi Muntzer itse teloitettiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen. sanoo:

      Eihän kukaan todellinen uskovainen ajattele, että kaikki jumalattomat pitäisi tai voitaisiin poistaa maailmasta väkivaltaisesti heidät tappamalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anssi Saarela sanoo:

      Olet kyllä oikeassa Mika. Mutta johdonmukaisuuden nimissä, tuota näkemystä edustavalle pitäisi monien Vanhan testamentin kertomusten olla melkoisen ongelmallisia. Usko Jumalalta tuleviin uniin ja näkyihin, ja Jumalan puolesta sodittaviin raakoihin sotiin kun on niissä usein aivan keskeistä – jos Raamattua kirjaimellisesti luemme.

      Ei Thomas Müntzerkään kaikkia edesottamuksiaan ihan omasta päästään keksinyt, kyllä niissä on Raamattua vähintäänkin siteeksi. Sama voidaan sanoa ns. radikaalien Münsterin anabaptistien visioista. Heidän kohtalonsa 1530-luvulla oli yhtä raju kuin Thomas Müntzerin – oikeaoppiset(!) kristityt teloittivat heidätkin ja ripustivat heidän ruumiinsa kaupunkilaisten katseltaviksi. Käsittääkseni teloitushäkit ovat edelleen Münsterissä nähtävissä.

      Ja UT sitten… Oppi ikuisesta ja peruuttamattomasta kärsimyshelvetistä on kai verrattomasti julmempi ja ankarampi, kuin käsitys, jonka mukaan kaikki jumalattomat pitäisi poistaa maailmasta heidät tappamalla. Ei pitäisi siivilöidä hyttysiä samaan aikaan kuin nielee kamelin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen. sanoo:

      Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Jesaja 55:8-9

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitos hyvästä blogistanne.

    Samaa aikaa eletään vaikka puoli vuosisataa on kulunut.

    Kirkko laitoksena, sublimoiden esivaltansa Piispoille ja Kirkolliskokoukselle, ei halua ottaa koppia sivistyksestä useasti Turkuun saapuneena.

    Näin täällä jännätään uskon prinsiipeissä mitkä avattuina ovat tahdon päässä katsomisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Kuten hyvin tiedämme, sateenkaaren asetti itse Jumala merkiksi ihmiskunnalle Hänen armostaan ja anteeksiannostaan. Sen käyttäminen ja rinnastaminen ihmisen halujen ja ylpeyden edistämiseen synnisssä on täysin vastakkainen teko merkin alkuperään nähden.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Sateenkaarta ei ole mitenkään erikseen ’asetettu’. Sen muoto tulee maan pyöreydestä ja se syntyy aina tiettyjen sääolosuhteiden vuoksi eikä prosessi ole riippuvainen mistään Ihmisen ja Jumalan väleistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Niin uskon kuitenkin enemmän,minkä Jumala on sanonut sanassaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Ennemmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Ajatella, että joku ilmoittaa asiattomaksi viestin, jossa kuvailen vain yksinkertaisesti kahden uskovan ihmisen yhteiselämää.

      Siis tämä teksti on ilmeisesti jollekin liikaa: ” Minä ja vaimoni olemme eläneet yhdessä kohta 40 vuotta. Käymme säännöllisesti kirkossa, rukoilemme päivittäin yhdessä, luemme Raamattua yhdessä. Menemme sateenkaarilipun alle ’Pride-kulkueissa’, missä maassa kulloinkin satumme asumaan. Jumala tosiaan asetti sateenkaaren merkiksi hänen armostaan ja anteeksiannostaan. Osalle ihmisistä armo ja anteeksiantamus ovat ikään kuin ehdonalaisia. On vaikea ymmärtää, että armo koskee kaikkia. Että Jumala on armollinen meitä kaikkia kohtaan. Eikä Jumala nyt erityisesti kurkistele kenenkään peiton alle, jos siellä ei nyt ihan pedofiliaa tai raiskausta toimiteta.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anssi Saarela sanoo:

    Hyvä Ilmari, melkoisen aasinsillan olet rakentanut verratessasi radikaalireformaattori Thomas Müntzeriä ja väkivaltaista talonpoikaiskapinaa homoseksuaalien oikeuksien rauhanomaiseen ajamiseen, jota on vuosikymmeniä harjoitettu varsin ”maltillisesti ja kärsivällisesti yhteisymmärrystä etsien”. Oikeuksia ei ole sen koommin yhteiskunnassa kuin kirkossakaan ajettu tavalla, joka edes etäisesti muistuttaisi talonpoikaissodan pahimpia terroritekoja (”pakottamalla heidät juoksemaan musiikin soidessa läpi keihäskujan”). Jos jotain väkivaltaa, vainoa ja pakottamista on ilmennyt, vähemmistöt ovat olleet järjestäen sen kohde eikä aikaansaaja.

    Sinun täytyy olla tietoinen siitä, että esimerkiksi suomalaiseen, korkeatasoiseen Yhteys-liikkeeseen kuuluvilla teologeilla tai homoseksuaalien asiaa tukevilla piispoilla ja arkkipiispoilla on ”pikkuisen” painavammat teologiset ja raamatulliset perustelut näkemyksilleen kuin vain jokin ”hurmahenkinen” sisäinen sana tai halu horjuttaa hierarkioita. Heidän kanssaan saa vapaasti ja hyvässä hengessä olla eri mieltä raamatuntulkinnallisista ja eettisistä kysymyksistä, mutta heitä ei voi kuuna kullan valkeana rinnastaa Thomas Müntzerin kaltaisiin kapinajohtajiin, joilta Jumalan puolesta kiivaillessa karkasi mopo käsistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ilmari Karimies sanoo:

      Ei mitään aasinsiltaa tarvitse rakentaa, vaan Mützerin käyttämä sateenkaarilippu on yllättävä tosiasia, johon törmäsin lukiessani talonpoikaissodista. Koska Müntzer oli Itä-Saksassa vasemmiston ja valtion selebroima reformaattori (jonka muistomerkkiin kuuluu mm. suuri maalaus Frankenhausenin taistelusta sateenkaarilippu kädessä ja sateenkaari taustalla) yritin selvittää, vallitseeko hänen ja nykyisen sateenkaarilipun lipun välillä tarkoituksellisia yhteyksiä. Ilmeisesti ei, mutta sateenkaarilippuja käsittelevissä artikkeleissa Müntzer nousee nopeasti esille.

      Toinen yhtymäkohta koskee Müntzerin teologista epistemologiaa, jossa kokemus ja itsetietoisuus ovat keskeisessä asemassa. Ei siis niinkään valtakeinoja. Tavoitteet taas ovat monella tavalla analogisia muiden vapautuksen liikkeiden kanssa, kuten mm. jo Engelsin ja Marxin analyyseistä ilmenee. Sekä tietysti Müntzerin saamasta suuresta valtiollisesta hyväksynnästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Tosiasian esiintuominen menneisyydestä, joka saa vahvan kaikupohjan tämän päivän todelliseen pyrkimykseen muuttaa ajat ja lait sateenkaaren aatteen alla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anssi Saarela sanoo:

      Onhan samantapaisen symbolin käyttäminen kahdessa aivan erilaisessa kontekstissa mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti. Mutta jos ”vapautusliikkeiden” tavoitteet ja toimintatavat ovat kyseisissä konteksteissa lopulta hyvin erilaiset, niin mitään vahvoja yhtäläisyysmerkkejä niiden välille ei mielestäni pitäisi piirtää. Eivät ne ole tässä tapauksessa kuin kaksi marjaa, enkä usko Gilbert Bakerin tienneen Thomas Müntzeristä höykäsen pölähtävää.

      On muitakin symboleja, kuten hakaristi, joita on historian aikana käytetty aivan erilaisissa merkityksissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Anssi Saarela, ehkä luomasi kuva on vain yksi väri, mutta on muitakin. Valtakunnan syyttäjältä voi kysyä millainen hurmahenki, epävakaus, järjen köyhyys ja vastaisuus yhdistyykään hänen käsissään. Mitä lippua arvelet hänen kantavan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Järveläinen sanoo:

    Kyse on aasinsillan rakentamisesta, mikäli väitetään, että jokin symbolin mennyt käyttö on identtinen sen nykyisen käytön kanssa. En lukenut Ilmarin kirjoitusta tästä näkökulmasta.

    Symboleiden merkitykset ja käyttötarkoitukset vaihtelevat historiallisissa olosuhteissa, mutta sama juuri eli symboli niillä on. Tästä syystä historiallinen tarkastelu on valaisevaa.

    Muutama vuosi sitten oleskelin Thüringenissä, missä eri kulttuuri-instituutiot järjestivät luentoja otsikolla Luther, Bach und Judentum. Ne oli selvästi Saksassa vallitsevan maahanmuuttovastaisuuden käsittelyä ja sen historiallisen taustan valaisua. Teksteinä olivat Lutherin juutalaisvihamieliset tekstit sekä Bachin niihin tekemät ylistävät merkinnät. Aasinsiltaa maahanmuuttokriittisyyteen ei rakennettu, mutta asiaa tarkasteltiin historiallisen etäännyttämisen avulla koettaen ymmärtää, millainen on asenteen kokemushistoria ja mistä se kumpuaa.

    Samalla tavoin noina aikoina Buchenwaldin krematorion uunissa oli sateenkaarilippu. Toki seksuaalivähemmistöjen edustajiakin tuhottiin Buchenwaldissa, mutta tietenkään tuon symbolin nykyaikainen tulkinta ei ilmaissut sitä, mitä leirissä oli tehty ensin natsi-Saksan aikana ja sitten leirissä, joka paikalle perustetiin Neuvosto-Venäjän toimesta. Oliko kyseessä aasinsilta vai yleisempi symbolinen ilmaisu, joka puolusti samansukuisia kokemuksia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Täytyy muistaa, että kristinuskon tilalle tulevat aatteet ja hihamerkit johtaa lopulta samalle sylttytehtaalle. Nyt on menossa tämä buumi ja aika, jossa kaikkien pitäisi hyväksyä pride-aate, joskus se on ollut joku toinen, mutta sama perusidea.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Se ei liene epäselvää, että tässä on menossa globaali ideologinen sota. Tuorein esimerkki siitä on, kun Johannes Kastajan päivänä Brysselissä tehtiin parannusta, mutta sitten leimahtikin riita Eu:n perusarvoista. Presidentti Macron mm. ihmetteli sitä, ”miten maat voivat päätyä tällaiseen tilanteeseen.” En tosin yhtään ihmettele, että Macron ihmettelee, kun ranskalaisten tehtävä on tuoda maailmaan ”maallisuusliikkeen” valoa. Kävihän se aika selväksi myös Hollannin pääministeri Mark Rutten taholta missä tässä mennään, kun hän totesi, että ”Eu-maiden yhteistä arvopohjaa on kunnioitettava.”

    Mitä ”perusarvopohjaa”, johon myös kansleri Merkel viittasi? Lieneekö hän tarkoittanut Eu:n perusoikeuskirjan artiklaa 21 ja 24, joka on lapsen oikeutettu etu. Ikäänkuin ”eväste!” Suoraan sanaan sota viittasi presidentti Macron, kun hän totesi, että ”meidän täytyy käydä kulttuurisotaa, taistelua sivilisaatioiden välillä.” Siis globaalisti. Sateenkaari oli merkki Müntzerille. Symbolisesti se on merkki myös Luxemburgin pääministeri Xavier Bettelille, Ruttelle, Macronille, Merkelille, Marinille etc.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Päinvastoin, ei ole mahdotonta ajatella, että ilman Eu:n sylin lämpöä vaikka Unkarin ja Romanian välille kehkeytyisi syväkin kiista Transilvaniasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Viittasin taisteluun aatteista enkä Transsylvaniasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin minä viittasin Transilvaniaan siksi, että missä me oltaisiinkaan ilman Macronin, Merkelin ja ehdottoman demokraattisesti valitun Eu:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin sylin lämpöä. Olisikohan taivaalla edes sateenkaarta ilman heitä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      On ihan täysi vapaus olla täälläkin Unkarin kannalla, sitä ei kukaan estä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Saa toki olla hänen kanssaan samalla kannalla. Sen voisi vain esittää selkeämmin, ettei tarvitsisi arvailla. Mitä näihin ’demokraattisesti valittuihin syleihin’ tulee, en tiedä itkeäkö vai nauraa. Ironia on vaikea laji.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Jospa selvennän, mikäli rivien väli jäi hämäräksi. Kun komissaari ( Комиссаров) Ursula von Leyen syyttää Unkarin toimintaa häpeälliseksi, kun lain avulla riistetään ”lasten oikeutettu etu” kuulla tätä po. ”Eu:n ilosanomaa”, niin mm. Ursula von Leyen voisi tarkistaa, missä piilee demokratia hänen valintansa suhteen ja ylipäätään koko Eu:n suhteen. Mikäli syytetään Unkaria ja Orbania demokratian puutteesta, olisi kenties hyvä katsoa ensin onko oma pesä puhdas. Ei ole alkuunkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Johan selvisi. Taisi selvitä puoluekantasikin samalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Se nyt oli jo alunperin selvää, mihin yrität viestini kääntää. No se on sinun mielipiteesi, mikä on selvinnyt ja mistä ja miten. Комиссаров Ursula von der Leyen esittää vaatimuksia Комиссаров Orbanille. Se tässä nyt selvää lienee, jos mikä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Korjataan kuitenkin, että Komissarov on slaavilainen sukunimi. Virkanimike on paria kirjainta lyhyempi: komissar.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Tuskinpa tämä Eu:n eturivin patteristo edes ymmärtää sitä, kun he vaativat pakolla saada myös lasten tietoon nämä aikuisten luonnottomat paheet, he tulevat osaltaan syöksemään ennemmin tai myöhemmin koko Euroopan tuhoon. ”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä……”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö olekaan oikein ja autuaallista, että lapset saavat ihmisyydestä tietoa, jonka avulla suunnistaa hyvän ja pahan tienhaaroissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niinpä!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö tiedon jakamisen kieltäminen siis ole väärin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • valma luukka sanoo:

    Todella kiinnostava kirjoitus Ilmarilta. Kiitös. – Itse tunsin Muntzerin hurmahenkisyyden edustajana, jota oppi-isämme jootenkin järkyttyneenä seurasi. Olen myös aina ollut käsityksessä, että Luther ja ortodoksinen kirkko estivät osmannien tulon Itärajalla. Luther käsityksieni mukaan vastusti muhammettilaisuutta ei niinkään juutalaisuutta. – Tämä eka sateenkaari-lippu on jännä löytö. Me ”uskovaiset” emme käsitä, miksi Jumalan liitonmerkki on otettu ylpeyden (pride) käyttöön. Tosin nykysateenkaaren väriluku on eri kuin Jumalan merkissä, joka ulottuu yli taivaankaaren.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Me ”uskovaiset” emme käsitä, miksi Jumalan liitonmerkki on otettu ylpeyden (pride) käyttöön.

      Mielestäni ei kannata leimata kaikkia uskovaisia ymmärtämättömiksi tässä asiassa. Suuri osa uskovia kyllä ymmärtää pride-liikkeen tarkoituksen ja tarpeen eikä sorru tarkoitushakuisiin käännöksiin kyseisestä sanasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Mikko Nieminen, monet ovat propagandan uhreja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leeni Luukko sanoo:

      Valma Luukka: Me ”uskovaiset” emme käsitä, miksi Jumalan liitonmerkki on otettu ylpeyden (pride) käyttöön.

      Sateenkaarihan on luonnonilmiö. Sateenkaari -nimiä tai kuvia tai sateenkaaren värejä eri muodoissa toistavia kuvioita on maailma pullollaan. Google löytää niitä valtavasti. Eräs ruokatuotesarjakin on nimetty rainbow -nimellä.

      Tuntuisi kummalliselta, jos joku ryhmä katsoisi omaavansa sateenkaaren, tavallisen luonnonilmiön, vain itselleen. Ihan yhtä hyvin sitten joku uskonnollinen ryhmittymä voisi väittää, että Raamatun alkulauseessa mainitut sanat ’taivas’ ja ’maa’ olisivat vain heidän käytettävissään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Erinomaisen looginen huomio Leeni Luukolta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Suuri osa uskovia kyllä ymmärtää pride-liikkeen tarkoituksen ja tarpeen”

      -Vai että tarpeen 🙂 Ei sillä ole muuta vaikutusta (ainakaan enää) kuin tarkoituksellinen provosointi ja uhriutuminen kun siitä provosoidutaan. Useimmat homoseksuaalit ja muut vähemmistöt ovat tämän jo tajunneet.

      https://laventeliveikkonen.blogspot.com/2021/06/pride-kuukausi-on-yhta-helvettia.html

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Tuntuisi kummalliselta, jos joku ryhmä katsoisi omaavansa sateenkaaren, tavallisen luonnonilmiön, vain itselleen.”

      -Tämä on kyllä ihan totta. Jos tarkoituksena ei ole nimenomaan ollut ”vallata” sateenkaarta ja antaa sille ”uusi” merkitys, niin kyllä luonnonilmiöt symbolina ovat sinänsä kaikkien vapaasti käytettävissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sanottakoon vielä (ja pienet pahoittelut edellisestä) että ymmärrän Pride-tapahtuman tarpeen siten että eri vähemmistöjen edustajat voivat tavata siellä kaltaisiaan ilman häpeää ja oudoksuntaa. Se on sinällään ihan ok.

      Mutta siitä ei pääse mihinkään että Pride on poliittinen tapahtuma, jossa edellytetään poliittisiin tavoitteisiin sitoutumista.

      Pahoittelut off topicista blogistille. Lopetan aiheen tähän…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anssi Saarela sanoo:

      Sari kirjoitti: ”Ymmärrän Pride-tapahtuman tarpeen siten että eri vähemmistöjen edustajat voivat tavata siellä kaltaisiaan ilman häpeää ja oudoksuntaa.”

      Kuvauksesi sopii paremmin entisajan salakapakoihin, joissa vähemmistöjen oli pakko kokoontua. Eikö Priden ensisijainen, ulospäin suuntautuva tarkoitus ole nimenomaan lähteä pois ghetoista, tulla julkisesti esille omana itsenä yhteiskunnassa, ehkä ensi kertaa? Kunnioituksesta itseä kohtaan, olipa muiden reaktio rohkaiseva tai lannistava. ”Pride” tarkoittaa tässä yhteydessä tervettä omanarvontuntoa eikä sillä ole mitään tekemistä jonkin synnillisen ylpeyden kanssa.

      Toisaalta marsseille osallistuu myös monia, jotka eivät kuulu mihinkään vähemmistöön, mutta jotka haluavat tukea heitä ystävinä, perheenjäseninä tai vaikka yhteiskunnallisina vaikuttajina. Ehkä joku opportunistinen poliitikko tai liikemies menee paikalle pelkästään kalastelemaan suosiota, mutta joukossa on varmasti myös vilpittömiä ihmisiä, tunnettuja ja tuntemattomia.

      Mustien oikeuksienkin puolesta marssivat aikoinaan myös monet valkoiset, ja on vaikea kuvitella, että mitenkään muuten asia voisi sivistyneessä maailmassa ollakaan. Kirjailija Minna Canth taas sanoi omana elinaikanaan, että ”naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”. Se oli viisaasti lausuttu, ja ”naiskysymyksen” tilalle voisi asettaa minkä tahansa aikuisten tai lasten ryhmän, jota tässä tai tuossa yhteiskunnassa vähätellään, halveksitaan ja sysitään marginaaliin, tai jonka tavanomaisia perusoikeuksia surutta rajoitetaan.

      Se että Pride-tapahtumien tarpeelle edelleen naureskellaan ja niiden tarkoituksia ja historiallisia yhteyksiä näennäisoppineesti vääristellään, osoittaa, että niitä edelleen tarvitaan. Moni asia tosin on jo hyvin sekä yhteiskunnassa että kirkoissa – Priden voi nähdä myös iloisena kiitostapahtumana. Mutta maailma ei välttämättä koskaan tule täysin valmiiksi, työn on jatkuttava monella saralla. Tässäkin kohtaa tekee mieli lainata Canthia, joka kysyi retorisesti: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Mutta siitä ei pääse mihinkään että Pride on poliittinen tapahtuma

      Pride on ihmisoikeusliike, joka edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, näkyvyyttä ja asemaa yhteyskunnassa ja toimii edellä mainittuihin vähemmistöihin kohdistuvaa sosiaalista stigmaa vastaan.

      Kuten on hyvin tiedossa, kyseessä on poliittinen liike jonka syntyyn vaikuttivat Stonewallin mellakat Yhdysvalloissa. Tuollon poliisin järjestämiin ratsioihin ja sortavaan järjestelmään (esim. Suomessa homoseksuaaliset suhteet katsottiin rikokseksi, joista on tuomittu vankeuteen yli 1000 ihmistä) kyllästyneet ihmiset alkoivat ajaa omia oikeuksiaan. Pride tapahtumaa vietetään noiden mellakoiden vuosipäivänä.

      Stonewallin tapahtumista on yli 50 vuotta ja sen jälkeen erityisesti länsimaiset yhteiskunnat ovat käyneet läpi erittäin nopean muutoksen asenteissa ja lainsäädännössä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Sillä on ollut merkittävä vaikutus miljoonien vähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämään. Sitä on ehkä vaikea kuvitella, jos asia ei itseä kosketa ja monilla ihmisillä on edelleen menneisyyden haavoja, jotka eivät ole sulkeutuneet.

      Jos ajatellaan sitä, miten yhteiskunta ja siinä elävät ihmiset ovat menneinä vuosikymmeninä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohdelleet, en koe vuosittaista pride-tapahtumaa kohtuuttomaksi. Mielestäni muistutusta kaikkien ihmisten tasa-arvosta ja yhtäläisistä oikeuksista tarvitaan edelleen. Olemme kulkeneet pitkän matkan, mutta emme ole vielä perillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Mielestäni Anssilla ja Mikolla oli hyviä historista luotaavia tähän päivään, mikä pride tapahtumien taustalla on. Ihmiset haluavat toteuttaa heille luontaista seksuaalisuutta. Myös asenteisiin, käytäntöihin, ja oikeastaan kaikkille halutaan ulottaa tämä tasa-arvo, jotta maailma olisi parempi.

      Hyvä! Sota alkakoon! Tätä luontaista,inhimillistä seksuaalisuuden muotoa vastaan kirkko taistelee. Ei tämä sen kummallisempaa ole. Tämä on helppo rasti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kirkon tulisi taistella todellista vihollistaan vastaan eikä Luojan luomaa inhimillisyyttä vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anssi Saarela sanoo:

      Autuaita ovat sodanjulistajat, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman?

      En kyllä ymmärrä Sami tuollaista aggressiivista retoriikkaa. Kyllä kai näistä asioista voi olla eri mieltä ihan rauhallisessa ja rakentavassa hengesssä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Valitettavaa vaan, että Aadamin perintönä me olemme synnin suossa, josta ei kaiketi kenenkään tulisi ylpeillä kuten tuo ”loistava Kerubi”, joka on meidän isämme synnissä, tekemällä itsensä Korkeimman vertaiseksi syöstiin alas vetäen samalla meidät mukanaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Taidat vetää muutaman mutkan suoraksi tuossa satanologisessa teesissäsi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • .. sanoo:

    ”Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. ” (1. Piet. 5:5 )

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Se on: ”ne, jotka eivät tahdo taipua Jumalan väkevän käden alle, ne Jumala kukistaa ja päinvastoin Hän ylentää ne, jotka ottavat Hänen Pyhästä muuttumattomasta sanastaan vaarin.” (Valituille muukalaisille, Luther)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Kuunnelkaa edesmenneen pastori Trii Anssi Simojoen puhe: Nooan päivät (youtube), hyvin analysoi missä mennään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Keskinäinen nöyryys ei ole keskinäistä nöyryyttämistä ja häpäisemistä vaan päinvastoin. Se on oman ylpeyden suitsemista eikä lähimmäisten itsetunnonilmausten paheksumista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilmari Karimies

    Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.