Suomalainen nainen on tutkintavankeudessa Venäjällä. Naisen aikomuksena oli hänen oman blogikirjoituksensa mukaan tunkeutua öljynporauslautalle ja estää siltä suunnitelmienmukainen laillinen toiminta. Nainen kuuluu järjestöön joka puolitoistya vuotta sitten iski suomalaista alusta vastaan. Tällä kertaa alus oli satamassa. Suomalainen ministeri ja hänen alaisensa johtava virkamies eivät halunneet kyseisen järjestön edustajia edesvastuusen.
Ministeri kannattaa kysisen järjestön aatetta. Nyt ministeriä vaaditaan kantamaan asiasta poliitista vastuuta ja eroamaan tehtävistään. Ministerin mielestä valtion pitäisi kantaa asiassa vastuuta ja tukea järjestön aatetta.
Viime kesän eräs toinen ministeri oli erään toisen aatteellisen yhdistyksen kokoksessa ja otti puheeksi mahdollisuuden että joskus kyseisen aatteen mukainen toiminta ja jotkut lait saattaisivat olla ristiriidasa. Ketään hän ei kehoittanut lakeja rikkomaan, eikä mitään lakeja rikotttaviksi ehdoittanut. Tätäkin ministeriä kehoitettiin kantamaan vastuuta ja eroamaan.
Keksittiin jopa rikoksia, joita ministeri kenties olisi tarkoittanut kyseisen yhdistyksen väen tekevän, vaikkei niitä ääneen sanonutkaan.
Oliko tapausten välillä mitään eroa? Suoralta kädeltä kyllä. Toisessa rikos oli todella tapahtunut. Toisessa korkeintaan pohditiin mikä se rikos kenties voisi olla.
Miten tämä kaikki siten liityy alussa viitatuun vankituun naiseen? Kyseisen naisen elämää aate ohjaa erityisen voimakkaasti. Hän on valmis henkilökohtaisiin uhrauksiin, mutta hän vaatii niitä myös muilta. Erityisesti niiltä, joiden edut eivät ole hänen aatteensa mukaisia. Aate on siis suvaitsematon toisinajatelijoita kohtaan. Onko nainen siis fanaatikko vai fundamenttalismi. Onko hänellä oikeus asettua järjestäytyneen yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolelle?
Yhteiskuntamme suojelle jäseniään eikä salli heiltä rajatonta omavaltaisuutta. Sama pätee kirkoon ja seurakuntaan. Tämä asia on havaittavissa Tampereen tuomiokapitulin tuoreesta päätöksestä. Tässäkin tapauksessa taisi henkilön omakohtainen aate tai pikemminkin sen tulkinta mennä ohi hyvän yhteisen järjestyksen.
Samoja aatoksia on minunkin mieleeni noussut viime päivien tapahtumia seuratessani.
Olen miettinyt perustelua, sen logiikkaa, että valtion omistuksessa olevien yhtiöiden tulee sietää paremmin kansalaisjärjestöjen toimintaa kuin muulla omistuspohjalla olevien.
”- Lähtökohta on se, että valtion kokonaan omistamien yhtiöiden tulee osoittaa selvästi enemmän ymmärtämystä kansalaisjärjestöjen ja erilaisten etutahojen toiminnalle ja käsityksille kuin muulla omistuspohjalla olevien yritysten. Se tulee suoraan siitä, että niiden ainoa omistaja on valtio, Timonen sanoo.” Lähde Yle-uutiset
Päteekö/sovelletaanko tämä kaikkiin valtion (omistamiin) laitoksiin/toimintaan? Vaikkapa puolustusvoimiin? Esim. jonkin sotaharjoituksen yhteydessä ”erilaisten etutahojen” toimesta tapahtuvaan leirin valtaukseen?
Hyvä kirjoitus Jukka Kivimäeltä.
Jukka Kivimäki, haluaisin hieman täydentää kirjoitustasi.
Helsingin poliisi oli esittänyt Arctia Shippingille, ettei yrityksen kannattaisi tehdä rikosilmoitusta asiassa. Virkamies Timonen toimi ministeriössä voimassa olevan periaatteen mukaan. Rikosilmoitusta ei estänyt sen paremmin Timonen, Helsingin poliisi kuin Hautalakaan vaikka viimeksi mainitun on väitetty näin tehneen. Rikosilmoituksen jättäminen ja peruuttaminen oli yrityksen omassa harkinnassa eivätkä edes yrityksen edustajat itse ole nähneet tilanteessa mitään painostusta.
Myös Suomessa Greenpeacen aktivistien toiminta on tässä jäänmurtaja-asiassa, toisen tempauksen osalta, johtanut rikostutkintaan ja sakkoihin. Rikostutkinnan aloittaminen on mielekästä poliisinkin mukaan silloin, kun se nähdään tarkoituksenmukaisena. Poliisin mukaan banderollin luvaton tuominen laivalle ei ole tällainen tilanne. Samaan päätyi Arctia Shipping.
Venäjällä GP-aktivisteja syytetään merirosvouksesta. Oikeusvaltiossa syytetyn tulee saada puolueeton oikeudenkäynti jne. Presidentti Putinkaan mukaan kyse ei voi olla merirosvouksesta. Soisin, että syytteet ja mahdollinen rangaistus perustuisivat lakiin ja että oikeus toteutuisi. Huomautan, että GP:n isku tapahtui Venäjän aluevesien ulkopuolella.
Räsäsen KL-päivillä pitämää, myös homoaihetta sivunnutta puhetta kritisoitiin siitä, että KL oli julkisesti ilmoittanut, ettei noudata Suomen lakia eli palkkaa homoseksuaaleja. Me täällä K24:llä tiedämme tämän keskustelun ja eräiden järjestöjen haluttomuuden noudattaa tekemiään sopimuksia ja valtakunnan lakeja tässä asiassa. Tietoisena tästä politiikasta Räsänen antoi ymmärtää, että joskus kristitty voi olla tilanteessa, jossa lakia ei tarvitse noudattaa.
Toiminnassa, jossa puolustetaan jotakin oikeushyvää ja rikotaan samalla jotakin voimassa olevaa lakia tulee aina miettiä huolellisesti ja tapauskohtaisesti, mistä on kyse. Asioiden vertaileminen omaan tarkoitusperään sopivat faktat valiten ja toisia pois jättäen ei auta asioiden jäsentelyssä eikä niiden ymmärtämisessä eikä ole kovin hedelmällinen pohja keskustelulle.
Tämä kommentti on kannanottoni Päivi Räsäsen 1500-luvun luterilaisiin tunnustuskirjoihin ilmeisesti kritiikittömästi pitäytyvään uskoon ja mm. aborttikielteisyyteen, jonka myötä laillisen abortin hyväksyviä voidaan saman lakihenkisyyden tuomaa ”mielihyvää” tavoittelevien toimesta nimittää jopa ”murhaajiksi”.
Abortteja on tehty aina. Aborttikomitean arvion mukaan vuonna 1966 terveydelle haitallisia laittomia raskauden keskeytyksiä tehtiin lähes 19 000.
Olen sama mieltä Päivi Räsäsen kanssa siitä, että ” Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, mikä merkitsee jokaisen ihmisen ainutkertaista ja jakamatonta ihmisarvoa ja oikeutta elämään.” Abortti-asiassa tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että raskaudenkeskeytystä ei enää jätetä puoskareiden hoidettavaksi, vaan annetaan syystä A tai B raskaudenkeskeytyksen tekeville oikeus puoskaria turvallisempaan lailliseen vaihtoehtoon.
Suomenkin historiasta löytyy hyvin verisiäkin esimerkkejä siitä, että on toteltu enemmän aatetta kuin lakia.
On enemmän kuultava Jumalaa kuin ihmistä, han sanoi.
Greenpeace ei kai vielä ole jumalalliseksi huudettu?
Jani Salminen
Aktivisteja ei syytetä Venäjällä vielä mistään. Tässä vaiheessa on vasta käynnissä esitutkinta. Sikäläisen oikeuskäytännön mukaan oikeudelle pitää ilmoittaa mistä tutkitaan. Syyteharkinta tehdään vasta tutkinnan jälkeen.