”En etsi valtaa loistoa” on yksi rakastetuimmista joululauluista. Sen alun perin ruotsinkieliset sanat kirjoitti Zacharias Topelius (1818 – 1898) ja sävelsi Jean Sibelius (1865 – 1957). Laulu syntyi 1800-luvun lopulla. Silloinkin kaivattiin rauhaa päälle maan, mutta suuret maailmansodat ja oma sisällissotamme – ja lukuisat muut sodat – olivat vielä edessäpäin.
Laulamme ”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan; ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan…”
Joulun laulujen suosio perustunee mahdollisuuteen samaistua. Ne ilmentävät meidän parasta tahtoamme ja tuovat mieleen muistoja.
Mutta mahtoiko Topelius erehtyä tuon vallan etsimisen suhteen. Vallan tavoitteleminenhan taitaa olla yksi ihmisen perusominaisuuksia. Vai erehtyikö suomentaja, sillä alkuperäistekstissä ei minun vajaan ruotsintaitoni ja sanakirjan mukaan valtaa mainita: ”Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt i signad juletid. Giv mig Guds ära, änglavakt och över jorden frid…”
Valtaa tavoittelevat niin ihmiset omissa ympyröissään kuin valtakunnatkin. Ei ole saman tekevää, kenen valtapiiriin mikin valtio kuuluu, kenellä on valta kuntien kesken tai sotessa.
Toisaalta, minkälainen olisi maailma, jossa kukaan ei haluaisi valtaa – ja vastuuta? Mutta vallan tavoittelussa mennään helposti harmaalle alueelle, jossa vääriäkään keinoja ei kaihdeta.
Demokratiassa valta saadaan heiltä, joiden suhteen valtaa käytetään. Muutoin valtaa laillistetaan milloin milläkin perusteilla. Yksinvaltiaatkin ajattelevat olevansa legitiimin vallan käyttäjiä. Lopulta tuntuu voima ratkaisevan.
On vaikuttavaa, että kristinuskon suuri hetki, Jeesuksen syntymä oli niin kaukana vallan tuntomerkeistä: Jumala tuli keskellemme pienenä lapsena, joka syntyi eläinsuojassa ja josta kuulivat ensimmäisenä paimenet.
Mutta ”kuka meistä on suurin” oli jo Jeesuksen opetuslasten kysymys. Kirkossa ei tuosta kysymyksestä ole päästy eroon, vaan sen kanssa painitaan edelleen, vaikka Jeesus kyllä vastasi kysymykseen: Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Tai toisessa kohdassa hän puhui toisten palvelemisen olevan suurinta.
Kristinusko lähti leviämään Rooman valtakunnassa. Se julisti kaikkien ihmisten tasa-arvoa sekä vaati orjien ja sorrettujen vapauttamista. Kristinusko oli jopa radikaali uudistusliike.
Oppiriitoja kirkossa oli silti alusta lähtien, ei se ole meidän aikamme keksintö. Oppi on ihmisten käsitys siitä, mitä usko tarkoittaa. Raamattu kertoo Jumalan ja ihmisen kanssakäymisestä. Se on yritys kuvata Jumalan olemusta ja vaikutusta.
Jossain vaiheessa uudistusliikkeestä on tullut perässä kulkija ja jarruttaja. Kirkon odotetaan vain tukevan meidän ennakkoluulojamme.
Pappi Hannu Saloranta saarnasi joulukirkossa tänään, että pelko ei saa meitä välttymään ongelmilta, pettymyksiltä tai takaiskuilta, vaan mieluummin rohkeus.
Joulutoiveemme laulu kiteyttää: ”Luo köyhän niin kuin rikkahan saa, joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!”
Ps. uudessa Niilo Rauhalan käännöksessä (Virsikirja 1986) vallan etsimisen ajatusta ei ole, vaan todetaan, ettei joulu ei anna valtaa lahjanaan, vaan kunnia on yksin Jumalan. Vanha versio on kuitenkin käytetympi.
Enpä osaa sanoa onko vaikeneminen ns. somessa kenellekään helmasynti.
Henk.koht. en ole liittynyt someen syystä siitä, että kun n. 10 vuotta sitten olin Lahden Unicef-toimintaryhmän puheenjohtaja, Unicef julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan internet [nyt ml. some] on länsimaissa eniten lasten turvallisuutta [mlk. heidän kehitykjsensä mukainen henkinen turvallisuus] vaarantava tekijä.
Lasten internetissä tapahtuvien hyväksikäyttötapausten vuoksi myöskään lasten – tai omiakaan ”selfieitä” – ei suositeltu julkaistavaksi netissä. Tämä oli myös se syy, jonka vuoksi aloin kirjoittaa netissä vain omalla tunnistettavalla nimelläni.
Myös Microsoft lopetti omien keskustelupalstojensa ylläpidon koska ei pystynyt turvaamaan niiden turvallisuutta.
Facebook solveltuu mielestäni korkeintaan ns. small-talk -keskustelualustaksi, eikä se mielestäni sovellu esim. siihen mitä arvoja seurakunta todellisuudessa edustaa. Ainoa todellinen inhimillinen kontakti voi mielestäni olla vain kontakti face-to-face.
Se on totta, ettei mikään keskustelupalsta ole täysi turvallinen, mutta ei myöskään aidossa ympäristössä ole taattu turvallisuus. Niin kauan kuin ihmiskunta näkee toisessa hyödyn itselle, löytyy ”uhri”. Mutta on myös totta, että netti on lisännyt hyväksikäyttöä. Uhri voi olla eri maassa kuin hyväksikäyttäjä.
Keskustelua varten voi piispat ja papit tehdä kaitsijaintilit tai fanisivun, jonka kautta postavat ja juttelevat omillensa. Luterilaisessa kirkossa pappeja riittää moneen lähtöön aattellisesti, joten voi hermot romahtaa erimielisyyksiin pian, kun sama raamattulauselle löytyy 1000 ja 1 tulkintaa.
Uskon kuitenkin tapahtuvan samoin pian kuin Suomi24:n kirkko kuulollalle, että sinne tulee myös niitä, jotka haluavat lopettaa kristillisyyden ”valheena”. Keskustelu kuihtuu ja moni riitelee opeista ja uskosta sekä kyseenalaistaa lähimmäisen uskon. Siinä someilu muuttuu hiljaisuuden vaalimiseksi.
On aivan luonnollista, että kirkko on kykenemätön keskustelemaan julkisesti opistaan. Tällä hetkellä kirkon oman tutkimuksen mukaan noin 27 prosenttia ihmisistä uskoo kirkon opin Jumalaan. Siis opin perustukseen. Ihmisten ajattelukyvyn käytön lisääntyessä yhä harvempi uskoo, että me ihmiset valitsemme itsellemme Jumalat, joita sitten palvomme. Näin kirkon oppi kolminaisauuden Jumalasta, joista kaksi on meidän ihmisten valitsemia Nikeassa 325 ja Konstantinopolissa 381. Realistisesti pakanauskoa, jossa ihmiset asettavat itselleen Jumalan , jota sitten palvotaan ja joka antaa pelastuksen, ikuisen elämän.
Kuinka paljon kuitenkaan näiden kirkon vaikuttajien some-osallistumisesta on sitten kirkolle todellista iloa, jos aineisto on kuvia siitä keitä silmäätekeviä milloinkin on tavattu ja mitä missäkin kekkereissä on tullut lausutuksi sekä terveisiä ja toivotuksia kesämökiltä? Pidättyvämpi osallistuminen julkisiin some-palstoihin ei välttämättä ole ongelma.
Kirkon porukoiden on mentävä sinne, missä ihmiset liikuskelevat. Se nyt on vain niin, että ihmiset ovat somessa, osa ihmisistä ovat media itse, kuten Tuomas Enbuske. Facebook, Twitter ja Instagram nyt ainakin pitäisi jokaisen kirkon työntekijän hallita.
Jos näin ei ole, on mielestäni kyse laiskuudesta, asennevammasta tai ymmärtämättömyydestä. Jokainen on omannäköisensä joka paikassa. Heinäveden torilla tai twitterissä. Molemmissa voi auttaa ihmisiä niin halutessaan. Usko on hyviä tekoja.
Siellä pitää ja kannattaa olla, mutta yhtä tärkeätä on, miten ollaan. Risto Voipio toteaa edellä, että usein vain kerrotaan missä on oltu ja ketä tavattu. Silläkin on paikkansa, mutta merkittävämpää on olla läsnä, keskustella, ottaa kantaa, myötä elää, haastaa, kysyä ja vastata ym, mitä kaikkea se voisikaan olla, mitä kaikkea siellä tuleekaan vastaan…
Mä olen kyllä jonkin verran eri mieltä uutisen kanssa. Toki joo, jos ainoa millä kirkon näkyvyyttä somessa mitataan on piispojen ja kansliapäälliköiden twiittauksilla. Musta se on lähtökohtaisesti somea ajatellen väärä kulma. Some on tasa-arvoistava media. Ei sillä ole väliä törähteleekö siellä totuuksia piispa vai tavallinen maallikko. Moni maallikko saatta tehdä hienoa kirkon työtä somessa, vaikkei häntä olisi erityisesti rekrytoitu jonkun seurakunnan vapaaehtoisohjelman kautta päivystämään siellä tiettyinä kellonaikoina. Somessa keskustellaan hengellisyydestä todella paljon ja se on aidosti vuorovaikutuksellista, kun keskustelijoina on ihmiset eikä tittelit.
Ei sillä, etteikö oo tosi hienoa sekin, että piispat ja muut kirkon ammattilaiset somettaa, mutta se on vain yksi puoli asiasta. Tuo on Kotimaan toimitukselta ekklesiologisesti ongelmallinen lähestymistapa 🙂
” Muuan ajatuksia , ajalta 1850 ja eteenpäin ”.
Eikö keskellä sivistynyttä aikakauttamme voitaisiin valtakuntain välisiä riitoja ratkaista ilman sotia , ilman julmia verisiä tekoja vallankäytöstä.
Historialliset unelmat riitojen ratkaisijana .
Meidän mielestämme voitaisiin kansain ja valtioiden väliset riidat ratkaista sovinto-oikeuksissa.
Tämä on tulevaisuuden toive – unelma. Tämä ei ole vain nykypäivän ihmisystäväin sisimmästä syntynyt , vaan samanlaisia toive unelmia oli ilmoittanut vuosisatoja sitten , Ranskan silloinen kuningas Henrik IV. Hän oli sitä mieltä , että sodat olisi lopetettava , tätä mielipidettä kannattivat useat Euroopan silloiset hallitsijat. Mutta toteutumaan se ei ehtinyt , koska sen herättäjä kuoli ja asia jäi vielä kypsymään.
Jeesuksen työn opetus ja sen tuntemus.
” Jeesus on todellisuutta tänäänkin ”. Meidän sekasortoinen maailmamme tarvitsee häntä enemmän kuin koskaan ennen.
Johanneksen kuvauksessa Jeesus on ” sisin ja maailman järki ”.
Jumalan ihmiseksi tulemisen ihme toteutuu Jeesuksessa ja ylittää kaikki filosofien huikeimmatkin ajatukset.
Jeesus on historian tunnetuin hahmo , yksikään toinen ei ole vaikuttanut ihmiskunnan elämään yhtä laajasti ja syvästi kuin Jeesus.
Seuraajat.
Yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme monien asioiden takaa löytyy yhteys Jeesuksen opetuksiin ja hänen seuraajiensa toimintaan.
Kristinusko on innostanut lukuisia taideteosten tekijöitä , kirjailijoita ja säveltäjiä . -Säveltäjät kuten , Bach ja Händel , ovat merkinneet teostensa loppuun kirjaimet , ” S. D. G.” ( Soli Deo Gloria ) ; Yksin Jumalalle kunnia .
Tämän ajan usko.
” Eurooppalainen järki ja julkisuus ”. Kansalaisulottuvuuden vahvistamiseen kiinnitettiin kehittämisellä sellaista politiikkaa , jolla on suora vaikutus kansalaisten elämään . Keskeisenä näistä on vapaus ja turvallisuuden alueen luominen , SCHENGENIN sopimuksen säilyttäminen EU:n primäärioikeuteen
Kannattaa muistaa .
Kansalaisten kannalta merkittäviä politiikkalohkoja ovat , työllisyys , ympäristö ja Unionin avoimuus . Julkisuusaatteen ideologinen tausta on luonnonoikeusteoriittikkojen ja valistus filosofien ajattelussa.
” Julkisuus esteettömänä ei rajoitu määrättyihin henkilöihin tai muotoihin . Kaikkien on tultava vastaamaan yleisen lain edessä , se ei tunnusta ketään etuoikeutettua henkilöä.
Ikääntyvät.
” Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään ja kulttuurielämään , näitä on kunnioitettava oikeuksina ”. Työsyrjintä direktiivin tarkoituksena on vahvistaa yleiset puitteet yhtäläiselle kohtelulle työelämässä . ( 1 artikla ) . Sitä sovelletaan julkisella että yksityisellä sektorilla .
” Tieto edeltää oikeudellisessa päätöksenteossa tavoitteiden asettelua , sillä tavoitteet ovat viimekädessä oikein määriteltyinä , tiedollisten puitteiden kannalta mahdollisia asiantiloja , eikä pelkästään arvoja ”.
Jeesuksen sanoma .
Jeesuksen elämän kolme viimeistä vuotta valtaavat evankeliumin kirjoittajat raportoimaan niistä asioista , jotka selittävät hänen maailmaan tulonsa merkityksen Ollessaan vähän ennen kuolemaansa maaherra Pilatuksen kuulusteltavana , Jeesus kertoi itse maailmaan tulona näin . ” Sitä varten olen syntynyt ja sitä varten tullut maailmaan , että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen joka on totuudessa , kuulee minua ”.
Lahjan antajat .
Kompassin neljä ilmansuuntaa ovat opastajina , itä tulee Kristuksen luokse kantaen mukanaan etelää , pohjoista ja länttä . Tämä viittaa Kristuksen maanpäällisen tehtävän globaliin luonteeseen.
Ehkäpä Jeesus tulee koteihimme , jolloin voimme ajatella , että hän tuli niin kaukaa auttamaa juuri minua . Tämä on riittävän hyvä syy antaa hänelle lahjaksi oma sydämemme.
Ihmismielen kaipuu joulua ennen ja sen jälkeen näkyy olevan enimmäkseen ”tavarataivaan” valta ja loisto. Vain Jeesus on todella ”riittävän hyvä syy antaa Hänelle lahjaksi oma sydämemme”. Kun sydämemme ja elämämme Herra on Jeesus Kristus, niin maailman lumovoima heikkenee arvomaailmassamme. Sydämen kaipuu on vain Jumalan tahdon toteutuminen elämässämme ja Jeesuksen sovitustyön vapauden ja ilosanoman levittäminen niistä osattomille.