Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.

On helppo arvata, että edellisen lauseen jälkeen aletaan puhua esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai esimerkiksi naispappeudesta. Tällä kertaa arvaus osuu harhaan pahan kerran.

Yle uutisoi viime viikolla, että tupakointia yritetään vähentää veronkorotuksilla.

Otsikkoon oli laitettu sitaatti haastatellulta virkamies Meri Paavolalta sosiaali- ja terveysministeriöstä: ”Me haluamme suitsia tupakkaa, emme niinkään tupakoitsijoita.” Se oli vastaus toimittajan kysymykseen: ”Lakiuudistus, veronkorotus – ollaanko tässä suitsimassa tupakanpolttoa ja tupakoijia ankarallakin kädellä?”

Olen kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota siihen, että esimerkiksi tupakoinnista keskustellaan osin samalla tyylillä kuin vaikkapa naispappeudesta tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Sama pätee varmasti moniin muihinkin asioihin.

Kahteen jälkimmäiseen keskusteluun törmään kuitenkin usein nykyisessä työssäni Kotimaan palveluksessa. Parveketupakointikeskustelua sen sijaan seurasin jokin aika sitten nykyisen asuintaloni Facebook-ryhmässä.

Keskustelua voisi tarkastella esimerkiksi erilaisten roolien tai arkkityyppien kautta. Jatkan tästä näkökulmasta joskus myöhemmin. Sitaattiin liittyen mielenkiintoisempaa on ilmiön ja ihmisen erottelu.

Niin seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, uskonnolliseen toimintaan kuin parveketupakointiin nuivasti suhtautuvat usein vakuuttelevat vastustavansa vain asiaa, ei sen takana olevaa ihmistä.

Tupakointi ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin erilaisia asioita, eikä tarkoitukseni ole rinnastaa niitä. Kaikkiin mainittuihin keskusteluihin kuitenkin liittyy yhtenä näkökulmana tahdon ja valinnanvapauden tarkastelu. Yhtä lailla keskusteluja yhdistää kinastelijoiden toisistaan eroavat näkemykset yksilön oikeuksien välisistä suhteista.

Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet –erottelun voi ajatella joko retorisena temppuna tai muistutuksena asioiden ja ihmisten erillisyydestä.

On mahdollista, että tupakoitsija kokee tupakoinnin osana identiteettiään ja kokee kaikki tupakoinnin vähentämiseen tähtäävät toimet henkilökohtaisena loukkauksena. Tämä ei kuitenkaan tunnu erityisen todennäköiseltä. Suivaantuminen johtunee ennemmin yksilön vapauteen liittyvistä kysymyksistä.

Seksuaalinen identiteetti on kiinteä osa ihmistä, eikä ole nykytiedon valossa oma valinta. On luonnollista, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamista toivova puhe loukkaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kyse ei ole vain "toiminnan" kritisoimisesta, vaan ihmisen persoonan tasapainoiseen toteutumiseen liittyvistä kysymyksistä.

Tupakoinnin tapauksessa kyse ei siis välttämättä ole vain retorisesta kikkailusta. Jälkimmäisessä tapauksessa erottelevan lausahduksen sanoja itse voi ajatella seksuaalisen suuntautumisen olevan arvovalinta siinä missä vaikkapa puoluepoliittinen suuntautuminen. Sitä ei kuitenkaan nykyisen tiedonvälityksen kaudella voida pitää lieventävänä asianhaarana kovinkaan monen ihmisen kohdalla.