Elämäni merkitys.

Innostuin kansakoulussa historiasta. Moni tapahtuma vaikutti silloin olevan tosi kaukana menneisyydessä. Nyt, kun ikää on kertynyt mukavasti, niin huomaan monen historian henkilön tulleen paljoa lähemmäksi. Napoleon mm. eli samoihin aikoihin oman isoisäni isoisän kanssa. Nyt, kun itse olen isoisä ja ehkä muutaman vuoden päästä jo isovanhempien isä, niin
historia perfektiivit saavat aivan uudenlaisen näköalan. Omat isovanhemmat koin jotenkin aivan ihmeellisinä ja erityisinä henkilöinä. Nyt olen jo itse se ihmeellinen. Näin on koettu iät ja ajat.

Ai, mitäkö tiedän isoisäni isoisän elämästä; En juuri mitään. Kirkonkirjoihin ei paljoa merkintöjä hänestä jäänyt. Nimi, syntymä -ja kuolinaika, puoliso ja lapset. Tuskin minustakaan muutaman sukupolven jälkeen juuri on sen enempää tietoa. Melko vähän on silloin merkitystä sillä mitä tänään teen, tai mihin huomenna pyrin. Koko rikas elämäni katoaa yhtenä pisarana elämän suureen virtaan. Nyt omat ratkaisuni tuntuu niin tärkeältä, mutta mikä merkitys niillä on muutaman sukupolven jälkeen. ”Ihmisen elämä on kuin pisara vesisangon uurteessa.”

Golda Meirin motto oli: ” jos jotain ei tehdä heti, niin koska sitten?”
Siinä ei epäröintiin jäänyt paljoa aikaa.
Elämä tuo eteemme mahdollisuuksia, joihin on tartuttava heti. Välillä joutuu miettimään sitä millaisen kuvan joku minusta saa, mikäli tuohonkin asiaan tartun. Pitemmällä aikavälillä sillä ei taida olla kovin suurta merkitystä.

9 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Ei pidä vähätellää vesipisaran merkitystä. Joku muukin oli jo ajatellut asiaa todetessaan, että jos valtamerestä puutuu pisarakaan niin valtameri ei ole täysi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Markku Hirn entä jos joku laittaa pisaran lisää valtamereen niin oliko se jo ennen sitä täysi? Entä jos jättääkin laittamatta kuis sitten on asian laita tai jos laittaakin ja ottaa sen takas tai jos laittaakin ja ottaa kaks pois………?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Jos täyteen valtamereen yrittää lisätä pisaran niin se vuota ylirajojensa.Täyttä ei voi täyttää enemmän muuten täysi ei ole ollut täysi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    On totta, että vanhetessa mieleen nousee ajatuksia, joita ei nuorempana koskaan ajatellut. Ajasta ikuisuuteen siirtyminen tuntuu jo ihan normaalilta tulevaisuudelta. Kun olin lapsi, niin sodan päättymisestä oli vain muutama vuosi. Mutta kun ei ole itse kokenut sodan aikaa niin sota tuntui kaukaiselta jo lapsena. Tietysti muistutus sodasta oli joka päivä luettavissa isäni runnelluissa ja moneen kertaan leikatuissa kasvoissa.

    Minun mottoni on aina ollut ”Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä tänään.” Ja Raamatun jae ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat.” Ei tarvitse yrittää yli voimiensa. Vaikka kukaan ei muistaisi minua kuolemani jälkeen, niin tekoni ovat kuitenkin yhtenä pienenä osana sitä suurta kokonaisuutta, johon huominen päivä rakentuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Meidän eilinen on lastemme kaukaista historiaa. Paljon merkitystä on sillä millaisen arvon eilisestä voin tähän päivään tuoda. Koenko itse suurena rikkautena kokemukseni? Onko nuo vuodet luoneet minulle suuren rikkauden, josta muut tahtovat ammentaa? Olenko lastenlapsille se ihmeellinen, jonka seuraan kaipaa? Se jonka jakamattoman huomion saamista – ja juttujen kuuntelemista pidetään suuressa arvossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Hebr.13:8

    Itseäni on aina puhutellut, kuinka kauan sitten alkaneista tapahtumista on lähtenyt liikkeelle ilmoitus Kristuksesta, joka on kulkenut uskosta uskoon läpi aikain ja kerran saavuttanut minunkin korvani, joka nyt olen elävien kirjoissa.

    ”Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.” Ap.teot 19:10

    Kun ajattelee minkä matkan tuo Herran Sana on kulkenut, ennen kuin se tänne Suomen perukoille saappailla, niin ei voi kuin ihmetellä sitä Voimaa, mikä liittyy Raamatun Sanaan.

    Kerran joku sanoi kysyttäessä: ”Mikä maailmassa todistaa Jumalan olevan?”– ”Juutalaiset ja Kristityt, sillä niin monesti heidät on tuhottu olemattomiin.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Lähes puoli vuosisataa olen jo etsinyt Jumalan tahdon toteutumista elämässäni. Mikä valtava rikkaus sinä aikana on kertynyt. Tuon aarteen olemassaolon opin käsittämään vasta äskettäin. Antaa hyvät edellytykset nuorempien opettamiseen ja hengelliseen ohjaukseen. Näiden aarteiden olemassaoloa moni vanhempi kristitty ei tule ajatelleeksi lainkaan. Niinpä jäävät sivuraiteille ja ilman käyttöä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Hyvä kirjoitus.

    Oikein ymmärrettynä tämä antaa myös sopivaa rentoutta elämään. Ei ole niin tärkeää on kravatti juuri tänään suorassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Nuorisotoiminnassa olen havainnut miten hyvässä asemassa uskovien vanhempien kasvattamat nuoret ovat muihin saman ikäisiin verrattuna. Heillä on valtava pääoma, jota he voisivat nuorten toiminnassa hyödyntää. Harvoin jos koskaan nämä nuoret tajuavat miten paljon enemmän heillä on, kuin muilla saman ikäisillä. Vuosaaren kirkon kuninkaanillassa kuuntelin meitä ikäihmisiä rohkaisevaa puhetta. Siinä oivalsin oman pitkän uskontiellä kulkemisen arvon aivan uudella tavalla. Tosiaan, mikä aarre minulla onkaan tässä saviastiassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.