Elämän tarkoitus
Kun joku lähipiiriä koskettava henkilö poistuu verovelvollisten joukosta, sitä löytää usein itsensä pohtimasta sellaista kevyttä aihetta kuin elämä. Mikä on tämä outo ilmiö keskellä kaikkeutta? Mistä se johtuu ja onko sillä tarkoitusta?
Aiheesta on käyty keskustelua ainoastaan koko sen ajan, kun ihminen on kyennyt keskusteluun ja hahmottamaan itsensä ja suhteensa ympäröivään maailmaan. Tosin, koska elämästä ja sen tarkoituksesta on tuotekehitetty myös paljon erilaisia valmiita pakettiratkaisuja, keskustelu aiheesta on ollut pitkin matkaa enemmän monologia kuin dialogia. Yksilöllä ei ole aina ollut edes mahdollisuutta pohtia aihetta, kun esimerkiksi valtio tai uskonto on pohtinut sen rahvaalle valmiiksi, ettei heidän tarvitsisi turhaan vaivata päätään turhalla sivuseikalla. Sekaisinhan ne poloiset sellaisesta menisivät.
Mistä päästäänkin luontevasti yhteen vastaukseen elämän tarkoituksesta, ja se on vapaus. Unelma, jota lähes kaikki aikalaiset ovat tavoitelleet riippumatta siitä, mistä ajankohdasta historiassa puhutaan. Surkuhupaista kyllä, ainoa este tälle unelmalle on aina ollut ihminen itse - joko valtion, riiston tai jonkin doktriinin muodossa. Jälkimmäisessä pakettiin sisältyy usein myös menetetty mielen vapaus. Jos ihmisellä ei ole todellista ajattelun vapautta, ihminen on vanki siinä missä orjakaleerillakin.
Josko yksi elämän tarkoituksista olisikin vapaus, niin mistä koko elämän ilmiössä sitten on kyse? Uskonnot selittävät elämän ilmiön esiripun takana häärivällä Luojalla ja suurella suunnitelmalla. Uskonnot tai niiden pyhät manuaalit eivät kuitenkaan anna vastauksia kaikille - joillekin ne tuottavat vain lisää kysymyksiä. Jos esimerkiksi älyllinen elämä vaatii Tekijänsä, Tekijään tulee päteä sama logiikka tai perustelu ei ole looginen. Tämä erityisesti silloin, kun Tekijää pidetään havaittua älyllistä elämää huomattavasti monimutkaisempana ja älykkäämpänä.
Tänne joka tapauksessa tupsahdetaan yllättäen ja pyytämättä kuin Jäätteenmäen faksiin - ilman manuaalia tai muistilappua kaikkeuden tarkoituksesta. Olemme kaiken keskellä kuin Ö Aapisen reunalla. Mutta jos juuri se onkin tarkoitus? Niin kauan kuin kaikkeuden salaisuuksissa on tutkittavaa, ja niin kauan kuin emme tiedä kaikkea sen enempää omasta kuin kaikkeuden kohtalostakaan, niin kauan meillä on edessämme niin hyvä kirja, ettemme halua sen loppuvan. Ja vain lukematon kirja on lukemisen arvoinen.
Jos elämän mysteeri ei sellaisenaan riitä elämän tarkoitukseksi, voimme aina turvautua Occamin partaveitseen ja leikata siitä turhat krumeluurit pois. Kaikessa yksinkertaisuudessaan elämä on - huolimatta sen sääntöjen epäreiluudesta, tai siitä, että loppuvihellys voi tulla koska tahansa, ja sisältökin voi olla mitä sattuu – ainutkertainen loma ikuisesta olemattomuudesta. Loma, jossa olemme kaikki samalla matkalla. Ja matkahan on tunnetusti tärkeämpi kuin päämäärä.
Jos vastaus elämän tarkoituksesta olikin koko ajan nenämme edessä? Erillistä tarkoitusta ei edes tarvita, elämä itsessään riittää.
38 kommenttia
“Mistä päästäänkin luontevasti yhteen vastaukseen elämän tarkoituksesta, ja se on vapaus.”
Tästä päästään syntiinlankeemukseen. Vapaus ei ollut paratiisissa, vaan sen ulkopuolella. Lapset olivat kasvaneet aikuisuuteen ja aika koitti lähteä kodista. Jonkinlaisen vanhemmuuskapinan jälkeen moni on lähtenyt isän tai äidin tai vanhempiensa kodista.
Syntiinlankeemus voidaan nähdä vertauskuvana evoluution kautta tapahtuneelle aikuistumiselle, tietoisuuden alkuräjähdykselle, tai lukea kirjaimellisesti.
Yleensä vastuu tavaran merkityksestä on valmistajalla. Harvoin kukaan valmistaa jotain jolla ei olisi mitään merkitystä Tuote ei merkitystä itselleen kykene löytämään. Siksi keskustelu aiheesta ei vie asiaa eteenpäin. Emme itsestämme ja tekemisistämme voi kaivaa koko elämämme merkitystä. Olkoon se miten ihmeellinen tahansa. Luojamme sitä vastoin voi sen tehdä. Kuka Häneen nyt sitten haluaa uskoa. No. Nämä uskovat löytävät uskonsa kautta merkityksen elämälleen. Sen merkityksen ja arvon mitä Jumalan pohjan sijaiskärsimys ja kuolema voi luoduille antaa. Luoja myös rakastaa omia luomuksiaan ja tietää mitä varten on heidät luonut. Hän voi tyydyttävän merkityksen elämälle antaa. Muualta sitä ei löydy.
“Uskonnot tai niiden pyhät manuaalit eivät kuitenkaan anna vastauksia kaikille – joillekin ne tuottavat vain lisää kysymyksiä. Jos esimerkiksi älyllinen elämä vaatii Tekijänsä, Tekijään tulee päteä sama logiikka tai perustelu ei ole looginen. Tämä erityisesti silloin, kun Tekijää pidetään havaittua älyllistä elämää huomattavasti monimutkaisempana ja älykkäämpänä.”
-Minusta tämä pätee kaikkiin. Tietysti kaikki selitykset elämän ja olemassaolon synnylle synnyttävät vain lisäkysymyksiä.
Mutta loogisesti ajatellen minusta täytyy olla jotain “itseolevaista”, sellaista mikä on olemassa ajan ulkopuolella. Tai vaihtoehtona on loputon lista kysymyksiä: mistä se sitten tuli? Ja mistä se sitten tuli?
Vaihtoehtoja on nämä kaksi, vai voitko esittää useamman?
Se mikä on olemassa ajassa, tarvitsee alun ja alkusyyn. Jos maailmankaikkeuden syntyessä syntyivät materia, luonnonlait ja aika, näiden aikaansaajan täytyy olla näiden kaikkien yläpuolella ja näistä riippumaton. Joten päteekö sama logiikka?
Miksi muuten ajattelet, että Jumala olisi “monimutkaisempi” kuin ihminen? Ehkä voi ajatella, että ihmisen olemus on turhankin monimutkainen, kun täytyy hahmottaa todellisuutta aistien kautta, jotka oikeastaan rajoittavat perimmäisen totuuden, sen kokonaisuuden, näkemistä. Ajatukset täytyy muuttaa sanalliseen muotoon, jotta ne voi välittää eteenpäin. Olemme sidoksissa fyysiseen olomuotoon, luonnonlakeihin jne.
Ajattelen, että se olevaisuus, jota Jumala on, on “autenttista”, yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa kuin aikaan ja paikkaan sidottu, fyysinen olemassaolon muoto. Joka syntyi ensinmainitusta.
Aloit tekstisi minua kovasti kiinnostavalla ajatuksella verovelvollisista, jotka ovat poistuneet keskuudestamme. Emeriitus verovirkailijana on vaikea kulkea ohi sanan vero, joten ehkäpä siksi tartuin tähänkin. Tekstissä on kuitenkin kyse poistuneista ystävistämme. Jotkut heistä varmaa loppumetreillään ovat kyselleet mielessään elämänsä tarkoitusta. En tiedä mitä siinä kukin pohtii ja millaisiin ratkaisuihin tulee. Epätoivoista silloin on tulla sellaiseen tietoisuuteen, että elämällä ei ole ollut tarkoitusta.
Tarkoitus sana kai viittaa tässä johonkin joka on edessäpäin. Tavaratkin tehdään jotain edessäpäin olevaa tarkoitusta varten. Kuolinhetkellä on varmaan helpottaa, kun voi tietää voivansa viedä rajan yli jotain merkityksellistä.
Pohtisimmekohan me elämän tarkoitusta, jos sellaista ei olisi? Olisiko meillä edes tietoisuutta jos olisimme pelkkiä “sattumia universumin sopassa”?
Joku viisas on kai joskus jossain sanonut, että elämän tarkoitus on eläminen ja oleminen on havaituksi tulemista.
Ainut pätevä onnistuneen elämän mitta on se välimatka, joka jää ihmisen kykyjen ja saavutusten väliin.
Elämän tarkoitus : “minä olen”. Sanoo “ikiaikainen” väliaikaiselle.
Kovasti hyvää ja mielenkiintosta kommentointia.
Joissakin puheenvuoroissa viitattiin ajan huomaamiseen. Se onkin olennainen kysymys mietittäessä minkä mukana aika syntyy.
Miten sitten rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuus. Eräs japanilainen Ihminen vuosikymmeniä sitten kirjoitti asiasta mukavasti.
Olisiko meillä sitten mahdollisuus “iankaikkisuusgeenin” omistamiseen. Periaatteessa hitunenkin omaa asiaamme edellisessä voisi mahdollistaa iankkisuusajatusta rinnakkaistodellisuudessa yhtä kuin historiassa.
Itse en usko alkuräjähdykseen. Aiempiin kommentteihin katsoen ja muistellen tällä hetkellä katson näkevämme syntyneen tyhjästä, ei siis jyhjiöstä, rinnakkaistodellisuuksien yhteisvaikutuksesta.
Palataan vielä kommentin alkuun. Minkä mukana aika syntyy? Entäpä sitten kun olisi olemassa erilaista ainetta; mikä vaikutus sillä on ymmärtämäämme, ja meille tuttuun aikaan.
Elämän tarkoitusta voi kai pohtia monella tavalla. Minulle on tärkeä 1 Piet 1:23″ …te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä,…”.
Kristittynä meidän elämämme tarkoitus on kytköksissä Jumalaamme, joka meihin istuttaa iankaikkisuuden. Kyse on sitten siitä, miten siemen pääsee kasvamaan ja tuottamaan hedelmän, mikä sen on määrä tuottaa. Kun hyvä hedelmä syntyy, on ainakin osittain elämä tarkoitus toteutunut.
Kirjoittaja
Antero Syrjänen
Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com
Elämän tarkoitus on lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen ja noudattaminen kukin omien mahdollisuuksien mukaan. Ilman tätä ei ihmiskunta, luomakunta, jatkaisi olemassoloaan.
Ilmoita asiaton kommentti