Elämän tarkoitus
Nimenomaan kristinuskossa elämän tarkoituksen voidaan katsoa ainakin jossain määrin perustuvan ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1 Moos. 1:28). Näin ihmisten tehtäväksi on annettu lisääntyminen ja siten lajin säilyttäminen, huolen pitäminen maapallosta ja ympäristömme hallinta. Uuden testamentin Markuksen evankeliumissa Jeesus antaa kaksi suurta käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Mark. 12:28–31).
Raamatun mukaan ihminen on siis luotu palvomaan Jumalaa, pitämään huolta ympäristöstä ja rakastamaan toisia ihmisiä.
Toisaalta nimenomaan kristityt monesti ajattelevat, että elämän tarkoituksena on ensisijaisesti itsensä pelastaminen ja tästä näkökulmasta he pyrkivät rakastamaan Jumalaa ja uskomaan Jeesukseen itsensä pelastajana ja vapahtajana. Tästä näkökulmasta katsoen muut Raamatussa mainitut elämän tarkoitusta sivuavat maininnat pyrkivät unohtumaan tai ainakin ne jäävät toissijaisiksi.
Aristoteles määritteli aikanaan elämän tarkoituksen erinomaisen hyvin eli jokseenkin näin: "Kun ihminen elää omalle lajilleen ominaista elämää, hän elää auttamattomasti hyvää elämää." Mielestäni Aristoteles osui naulan kantaan.
33 kommenttia
Niinpä niin, onhan ihmiselle annettu laki Jumalan kädestä ja voisi kuvitella, että ihminen voisi myös valita ja tehdä kuten laki vaatii. Ja vaikka kuinka voisimme vääryyttä välttää, on tiemme kuitenkin paljolti valittu jo syntymämme mukaan. Ihminen ei ole siten vapaa, kuin Jumala ja siitä tässäkin kysymyksessä on lähinnä kysymys.
Jumala ei tosiaan antanut ihmiselle lupaa tappaa ja kulkea vääryyden polkuja (syntiä tehden) ja jumalaton on sellainen ihminen Raamatun kontekstissa, joka kulkee oman päänsä ja valintojensa mukaan välittämättä Jumalan tahdosta. Jumalan tahto on, että uskomme Hänen Lähettäneen Poikansa meitä Pelastamaan. Jumalaton ei tästä totuudesta huoli vaikka on sen kuullut. Eli hän ei ole Sanalle kuuliainen. On eri asia tietää mitä laki vaatii ja tehdä mitä laki vaatii. Lain kautta tulee synnin tunto. Meille sanotaan valitse elämä ja rakasta lähimmäistä ja siihen onkin syytä pyrkiä, mutta kuitenkin me niin helposti menemme helpon tien kautta, valitsemme veden, vaikka tuli olisi oikea tie. Valitsemme kovin helposti sen tien, joka meille sopii. Jos valitsemme kuten Jumala vaatii, niin otamme siitä itsellemme kunnian ja sanomme: Minä olen vanhurskas ja oikeamielinen, koska kuljen Jumalan tahdossa. Jumala ei kuitenkaan kunniaansa jaa. Hänen Armonsa taas pysyy iankaikkiseen. Armon tie on kokonaan toinen, siinä on lahjan luonne. Elämä Kristuksessa on ilman lain vaatimuksia ja pelkoa rangaistuksesta.
On siis varmaa, että voimme valita oikealle tai vasemmalle, mutta kuinka ihminen voisi saavuttaa synnittömän tilan? Jokainen joka on itselleen rehellinen, näkee Paavalin tavoin sydämensä tilan ja kiittää Jumalaa, joka vanhurskauttaa jumalattoman uskon kautta Kristukseen. (Room.7:25)
Olemme siis synnin suuntaan vapaat, mutta synnittömyyteen emme pääse lain noudattamisen kautta. Kelpaammeko Jumalalle siis syntisinä? Emme, vaan Kristuksen Uhrin tähden ja sen kautta. Olemme jumalattomia luonnostamme, mutta Kristuksessa puhtaat ja ilman syntiä, eli kelvolliset ja Vanhurskaat. Sen tähden sanotaan: ”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta” ( Hebr.10:38-39 ) Uskomme siis Jumalaa, joka on luvannut Pelastaa meidät Kristuksen kautta, eikä omien tekojemme mukaan. Olemme laista vapaat, vaeltaaksemme Rakkauden mukaan, jonka vaikuttaa yksin Jumala. Kiitos on meidän sovelias uhri, jota alati uhraamme.
”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” Room.4:1-8
Miksi Jumala loi ihmisen koska hän tiesi, että ihminen lankeaa syntiin, se on kysymys johon ei ole vastausta, on paljon muitakin kysymyksiä joita ei voi ymmärtää. Tämä on hyväksyttävä, eikä sen tarvitse hallita koko elämää.
Voisi elämän tarkoituksen selittää niin, että ihminen on tullut jostakin ja palaa sinne samaan paikkaan takaisin. Raamattu kertoo, että Jumala on luonut ihmisen ja ottaa sitten maallisen vaelluksen jälkeen takaisin. Ottaako Jumala kaikki luodut ihmiset takaisin, siihen Raamattu vastaa, ettei ota, ottaa vain ne jotka haluavat takaisin palata sinne, mistä on tullut.
Senkin Raamattu kertoo, minne ne ihmiset jotka eivät halua palata joutuvat, ne joutuvat eroon Jumalasta. Mitä se eroon joutuminen tarkoittaa, sen voi jokainen kuvitella, mikä siellä tai kuka siellä hallitsee.
”Miksi Jumala loi ihmisen koska hän tiesi, että ihminen lankeaa syntiin, se on kysymys johon ei ole vastausta”.
Niinpä niin, Kalevi. Tuohon saattaa hyvinkin olla vastaus, Useitakin. Yksi vastaus joka ei ole ollenkaan huono voisi olla se, että Jumala ei tahtonut tai voinut tehdä poikkeuksia säätämiinsä luonnonlakeihin. Ihminen piti kyllä luoda mutta hänet tuli asettaa luonnonlakien alaiseksi kuten kaikki muukin tässä maailmassa.
Jos ihminen on Jumalan kuva, niin eipä ole kovin hääppöinen semmoinen jumala.
”Jumala ei tahtonut tai voinut tehdä poikkeuksia säätämiinsä luonnonlakeihin. Ihminen piti kyllä luoda mutta hänet tuli asettaa luonnonlakien alaiseksi kuten kaikki muukin tässä maailmassa.”
Mielenkiintoista pohdintaa, jos Jumala on kaiken luonut, niin kuin uskon, on hän luonut myös luonnonlait, jotka pätevät kaikessa luoduissa ja myöskin maailmankaikkeudessa.
Kysymyksiä jää niin paljon auki, mutta on kumminkin hyvä niitä pohtia. Kun näitä kommentteja lukee, niin se antaa aina uutta pohdittavaa. Luonnonlakien tutkiminen on ollut koko ihmisiän historian olemassa ja tulee olemaan maailman loppuun asti.
Tällainen pohdinta juuri erottaa ihmisen eläimestä, jotka ei näitä kysymyksiä ajattele, vaan käyttäytyy vaistojensa varassa.
Ajattelu, joka tapahtuu ihmisen päässä on sitä Jumalan kuvaa jota eläimessä ei ole. Vastuu myös teoista on ainoastaan ihmisellä, ei eläimellä sitä ole. Sanotaan myös Raamatussa, minun ajatukseni ovat niin paljon korkeammat, että niitä ihmiset eivät ymmärrä.
Minulle elämän tarkoitus ei ainakaan aukene raamatun kautta. Tai voi sieltä muutaman hyvän lauseen raapia esiin, mutta kun ne muut lauseet tuhoavat juuri esiin nostetun hyvän. Jumalastakin on hankala arvailla juuri mitään ja nämä tekstit jumalankuvasta, ihmisestä, eivät kyllä voi aueta yksiselitteisesti kenellekään. Elämän tarkoitus voisi olla onnellisuus, joka toteutuu parhaiten silloin, kun ihmiset käsittelevät itseään, toisia ja luontoa kunnioittavasti ja saavat toisiltaan turvaa. Siinä on sakramenttia, pyhyyttä tai jumaluutta yllin kyllin.
Kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, niin ihmisellä lienee ollut ”ns.vapaa tahto” (joka on muuten filosofiasta tullut käsite, ei Raamatusta) Raamatussa ihminen on langennutta sukua ja sen tähden myyty synnin alle ja ns. Synnin orja, ei omasta tahdostaan, vaan Adamin lankeemuksen tähden.
Ihminen ei siis ole enää Jumalan kuva, kuten ihminen oli ennen tuota tapahtumaa. Ihminen on syntyessään Adamin kaltainen. Kristuksessa ihminen palautuu Luojansa yhteyteen ilman syntiä, nyt uskossa Kristuksen tähden, mutta kerran näkemisessä, kunhan vain tämä kuoleman ruumis riisutaan pois.
”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. 1.moos.5:3
Jos ihmisellä olis vapaa tahto, niin siitä seuraa välttämättömyyden suomasta pakosta, että ihminen tekee vapaasti ja omasta tahdostaan pahaa, sen sijaan hyvän tekeminen ei maistu…
Jos perisyntiä ei olisi, niin voisimme tehdä vapaasti vain hyvää.
Ilmoita asiaton kommentti