Avioituminen on julkinen asia, mutta kosinta mitä intiimein hetki toisiaan rakastavien miehen ja naisen elämässä. Tosin yhä useampi mies näyttää viime aikoina innostuneen tekemään kosiorituaalistaan julkisen tapahtuman, joka on ehdottomasti saatava ikuistetuksi. Hyväksi käytetään esim. TV:n suoraa lähetystä tai väentungosta ostareissa. Joku vei tyttönsä elokuviin ja trailereitten joukossa olikin yllättäen teksti: TULETKO VAIMOKSENI, MARJA-LIISA? (Naisen nimi on tosin vaihtunut, kun en oikeata enää muista). Jokin aika sitten K24-uutisissakin kerrottiin, miten Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opettaja luentonsa lopussa kosi naisystäväänsä julkisesti.
Jos kosinnasta – naisen suureksi yllätykseksi – tehdään massatapahtuma, niin voi käydä vaikkapa näin:
Minkälaisia ajatuksia / tunteita tuo video teissä herätti? Osaisiko joku kertoa, mitä näitten julkiskosijoitten päässä oikein liikkuu? Romantiikka on tuollaisesta menosta kaukana, yllättyneen naisen rukkaset liiankin lähellä. ”Loistoidean” keksineellä miehellä on hirmuinen stressi ja yllättävän kosinnan kohteeksi joutuneeseen naiseen kohdistuva sosiaalinen paine kova, ja joku läsnäolija on kuitenkin kuvannut koko tilanteen ja laittanut epäonnistuneen kosinnan youTubeen kaikkien naureskeltavaksi. Tai ainakin sääliteltäväksi.
Puhekielessä sanotaan, että jokin asia ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Tarkoitetaan, että asiaa ei vielä ole täysin varmasti päätetty. Ja, well, kirkossa kuulutettukin pari voi toki vielä perua häänsä. Mutta pitäisikö erotkin kuuluttaa kirkossa avioon aikovien parien nimenluvun jälkeen? Tosiasiahan on, että monet eronneet ovat harmitelleet sitä, ettei kirkolla ole minkäänlaista virallista avioliitonpurkamiskaavaa.
PS: Saku Sammakon kosioretkestä ei ole jälkipolville jäänyt videota, mutta onneksi meillä on siitä tallella laulu. Muistatteko, kuinkas siinä sitten kävikään? Muistin virkistykseksi:
http://www.youtube.com/watch?v=MSOCaHFCLqo
Tämän on asia joka ei taas kuulu pätkääkään kenelläkään muulle kuin tuolle pariskunnalle. Ihmeellinen halu noilla kirkonmiehillä päsmäröidä ihmisten elämää.
Aattelit sitten, Seppo, kerta heitolla viedä parilta tuhannelta vihkiviranomaisena toimivalta papilta oikeuden julkisesti pohdiskella avioliittokäytäntöihin olennaisesti liittyvien tapojen muuttumista aikain saatossa? Jos kosiomenoista pruukaa tulla aina vain julkisempia, niin pappien ei missään tapauksessa sovi ottaa niitä julkeasti puheeksi niin kuin Ruttopuiston rovasti nyt? Ettei sinulta, Seppo, vain sattumalta olisi menneet termit Sananvapaus ja Vaitiolovelvollisuus hieman sakeisin?
Käytin Hannu Kiuru sananvapauttani ilmaistaksei ihmettelyni
ko asiasta ja olen myös sitä mieltä ettei kosinta kuulu kirkolliseen vihkikaavaan.
Minusta tässä tuoksuu kovasti se,että kirkollinen vallankäyttö yrittää pitää rajoja venytellen kiinni viimeisista reviireistään.
Vai tuollaisia, Seppo, luet irvien välistä! Yritätkö kenties asettaa Ruttopuiston rovastin tekstin johonkin sellaiseen yhteyteen, johon bloginani ei missään nimessä kuulu? En minä tässä kirjoittaessani edusta kokonaiskirkkoa. Omia ovat mietteeni tässä. Älä siis yleistä,
Tunnethan Andy Warlolin ajatuksen 15 minutes of Famesta? Tästä ko. asiassa lienee eniten kysymys…
En yhtä yksityistä mielipidettä tarkoitanut, kirkon edustajat yrittävät yhä hallita ihmisten seksuaalisuutta, sukukypsymistä, elämää ja kuolemaa. Valtaa näissä asioissa se voi enää käyttää niihin liittyvissä rituaaleissa. Ja kovin vähäisesti niissäkin. Turhautuminen on nähtävissä.
Tuo video vaikuttaa vähän liian hyvältä ollakseen totta, joten kunnon skeptikon kuuluu suhtautua siihen varauksella;)
Mutta hyvän asian otit puheeksi. Olkoonpa tämä esimerkki oikea tai näytelty, aina enemmän tuntuu julkisuushakuista porukkaa löytyvän. Tai ehkä se on harha, joka syntyy tiedonvälityksen hirmuisesta kasvusta ja nopeutumisesta.
Itsensänolaamisohjelmat ja nettiin laitetut mokavideot ovat tämän päivän sirkushuveja. Jotkut (toivottavasti enemmistö) menevät sinne sen 15 minuutin takia, mutta ikävä kyllä toiset silkkaa ymmärtämättömyyttään.
Mahtava ajatus tuo kirkollinen avioliitonpurkamiskaava 🙂
Risto: Katselin netistä muutamankin videopätkän epäonnistuneista kosinnoista. Niille oli yhteistä se, että naiset peittivät kasvojensa alaosan (leuka, suu, nenä) molemmilla käsillään. Sitten he saivat jalat alleen ja pakenivat jonnekin. Jotkut miehet saivat ympäri korviaan, mutta kukaan muu nainen ei keksinyt kumauttaa sulhaskandidaattipoloa ukulelella päin pläsiä kuin tuo videon tyttö.
Olipa tuo esillä oleva video aito eli epäaito, niin tunteita se välitti katsojille ihan – rutosti… Tilanteessa korostuu miehen halu kosia naista omin (ei naisen) ehdoin.
Satutko sinä muuten Sepon tavoin näkemään tekstissäni jotakin vallankäyttöön tai vallanhaluun viittaavaa?
Joo, miehen käsitys romantiikastahan siinä esitetään, ja täydellinen ymmärtämättömyys naisen mielenliikkeistä;)
Kyllä tuollaista varmasti voi oikeasti tapahtua. Kun on oikein tuoreessa rakastumisen huumassa, ei siinä pelaa hoksottimet senkään vertaa kuin normaalisti.
En kyllä löytänyt yhtään vallankäyttöä blogistasi. Mutta sanan säilää käytit taas säälimättömästi ja valloittavasti 🙂
Hannu Kiuru: ”Tosiasiahan on, että monet eronneet ovat harmitelleet sitä, ettei kirkolla ole minkäänlaista virallista avioliitonpurkamiskaavaa.”
Noin puolet solmituista avioliitoista kuulemma purkautuu nykyisin. Ei siis auta kirkon siunauskaan (eikös siinä kirkkovihkimisessä jonkinlaista ”siunausta” julisteta liitolle?) asiassa. Jotain siis selvästikin puuttuu, mitä nykyiset perinteisiin perustuvat käytännöt ja seremoniat eivät sisällä, eivätkä anna avioliiton solmiville pareille. Jotain muutakin siis aivan ilmeisestikin tarvittaisiin.
Lähipiirini Jehovan todistajien avioliitoista, selvästi yli puolet on päätynyt avioeroon. Tämä siitä huolimatta että avioeroon suhtaudutaan Jehovan todistajissa erittäin suurella varauksella ja se vaikuttaa myös statukseen seurakunnassa. Sääntöjen mukaan siitä tulisi erottaa seurakunnasta, mutta nykyään sitä tapahtuu jostain syystä harvemmin.
Jehovan todistajien avioliittomalli edistää huonoja liittoja. Jos ajatellaan todistajaperheitä, niin avioon mennään nuorena ja tutustumatta kunnolla tulevaan puolisoon. Tutustuminen ei vain onnistu, koska säännöt rajoittavat kahdestaan olemista. Ihmistä kun ei opi tuntemaan kunnolla Jt-mallisessa leluseurustelussa.
Niin että taas kerran kun osoittelet sormella kirkon suuntaan, omaa yhteisöäsi kohtaan osoittaa kolme sormea.
Tom Saarikoski: ”Lähipiirini Jehovan todistajien avioliitoista, selvästi yli puolet on päätynyt avioeroon.”
Itselläni on muistikuvia todistajista jo yli 50 vuoden ajoilta. Avioerojen määrä heidän keskuudessaan on ollut varsin vähäistä. Enemmänkin harvinaisia poikkeustapauksia.
Tom Saarikoski: ”Tämä siitä huolimatta että avioeroon suhtaudutaan Jehovan todistajissa erittäin suurella varauksella ja se vaikuttaa myös statukseen seurakunnassa. Sääntöjen mukaan siitä tulisi erottaa seurakunnasta, mutta nykyään sitä tapahtuu jostain syystä harvemmin.”
Raamattu antaa oikeutuksen avioeroon vain aviorikoksen perusteella. Voidaan myöskin ymmärtää, että jos puoliso kohtelee toista väkivaltaisesti tai muutoin äärimmäisen julmasti tai laiminlyö perheen elättämisen velvollisuuden, oikeuttaa se myöskin asumus- tai pysyvään eroon. Raamatun mukaan vain aviorikos oikeuttaa sitten solmimaan uuden avioliiton. Todistajista erotetaan Raamatun ohjeen mukaisesti näissä tapauksissa vain tahallisen tietoisesti ja katumattomasti avionrikkoisuutta ja haureutta harjoittavat yksilöt. Mahdollisen avioeron sattuessa, viattoman osapuolen ”status” seurakunnassa ei millään tavoin muutu.
Tom Saarikoski: ”Jehovan todistajien avioliittomalli edistää huonoja liittoja. Jos ajatellaan todistajaperheitä, niin avioon mennään nuorena ja tutustumatta kunnolla tulevaan puolisoon.”
Heidän julkaisuissaan kehoitetaan nuoria olemaan kiirehtimättä avioliiton solmisen kanssa ja tutustumaan tulevaan puolisoon kunnolla ennen avioliittopäätöstä. Minkälaisia päätöksiä sitten yksilöt tekevät asian suhteen, siihen tietysti ei ole järjestöllä ja seurakunnan vanhimmilla oikeutta puuttua.
Vesa: ”Itselläni on muistikuvia todistajista jo yli 50 vuoden ajoilta. Avioerojen määrä heidän keskuudessaan on ollut varsin vähäistä. Enemmänkin harvinaisia poikkeustapauksia.”
Aikaisemmin niitä tuli toki vähemmän muuallakin. Puhun nyt ihan nykyajasta ja kokemuksistani parin viime vuosikymmenen aikana kariutuneista todistajien avioliitoista. Ne ovat kyllä ihan todellisia, vaikka et taas vaihteeksi pidä negatiivisia havaintoja uskonnollisesta yhteisöstäsi minään.
Vesa: ”Raamattu antaa oikeutuksen avioeroon…”
Osaatko muuten kertoa miksi kuvittelet opettavasi minua asioissa jotka on minulle vuosikymmenten ajalta taatusti päivänselviä ja tuttuja asioita?
Vesa: ”Heidän julkaisuissaan kehoitetaan nuoria olemaan kiirehtimättä avioliiton solmisen kanssa ja tutustumaan tulevaan puolisoon kunnolla ennen avioliittopäätöstä.”
Kehoitus ei kuitenkaan useinkaan toteudu, eikä voikaan toteutua. Ihmistä ei voi oppia tuntemaan jos hänen kanssaan ei vietä aikaa paljon ja kahdenkesken. Tämä on asetelma joka tuottaa väkisinkin huonoja avioliittoja.
Tom Saarikoski: ”Osaatko muuten kertoa miksi kuvittelet opettavasi minua asioissa jotka on minulle vuosikymmenten ajalta taatusti päivänselviä ja tuttuja asioita?”
Enhän minä tietenkään sinua pyri ”opettamaan”. Kommentoin vain täällä julkisesti esitettämiäsi vääriä ja vinklattuja väittämiä. Katso edellistä kommenttiani.
Vesa: ”Kommentoin vain täällä julkisesti esitettämiäsi vääriä ja vinklattuja väittämiä.”
Vääriä ja vinklattuja väittämiä? Missä? Kerron miten olen itse asiat nähnyt ja kokenut. Millä pelimerkeillä sinä mitätöit elävässä elämässä kokemani ja näkemäni asiat?
Jehovan todistajilla taas kerran menossa jäsentenväliset? Lopettakaa toistenne sättiminen, olkaa niin hyvät. Tämän bloginan teema on Julkinen kosinta. Mahtaako herroilla olla tähän aiheeseen jonkinlaista RAKENTAVAA sanottavaa?
Minä mikään Jehovan todistaja ole. 😀
Aiheeseen on toki sanottavaa myös.
Pidän julkista kosintaa hyvin riskaabelina ideana. Kosittavalle tulisi antaa aito ympäristö vastata ja sanoa mitä todella tuntee. Julkiseen kosintaan liittyy ylimääräistä sosiaalista painetta ja sirkusnumero joka ei välttämättä kuulu asiaan.
Hannu Kiuru: ”Jehovan todistajilla taas kerran menossa jäsentenväliset? Lopettakaa toistenne sättiminen, olkaa niin hyvät”
Minä mielestäni en ole ”sättinyt” ketään. Vain asiallisesti ja kohteliaasti kommentoinut erään toisen kommentoijan blogisi aiheesta syrjään meneviä väittämiä. Tämä kommentoija taas kerta toisensa jälkeen vakuuttelee ettei ole Jehovan todistajia.
Hannu Kiuru: ”Tämän blogin teema on Julkinen kosinta. Mahtaako herroilla olla tähän aiheeseen jonkinlaista RAKENTAVAA sanottavaa?”
Suosittelisin kyllä näin henkilökohtaisissa asioissa asian käsittelyä julkisuuden ulkopuolella. Mahdollisuushan on aina myöskin, ettei kohde pidä toimintatavasta.
Jos nyt joku taas haluaa sen kosinnan tehdä julkisesti, ei minulla ole oikeutta asettautua asiassa tuomariksi ja alkaa moittimaan näiden toimintatapoja. Kukin ”taaplaa tyylillään. Tämä tietysti taas ei käy esim. lautatarhassa ja sahan varastolla. Siellä pitää ”taaplata” mieluimmin tasaisesti ja siististi.
Eräänlainen julkisen kosinnan muoto on myös ns. kilpakosinta. Vaan millä tavalla kisasta selvitään sivistyneellä tavalla niin, että nainen suostuu kisan voittajalle eikä käy niin onnettomasti kuin Saku Sammakolle?
Hannu Kiuru: ”Eräänlainen julkisen kosinnan muoto on myös ns. kilpakosinta. Vaan millä tavalla kisasta selvitään sivistyneellä tavalla niin, että nainen suostuu kisan voittajalle eikä käy niin onnettomasti kuin Saku Sammakolle?”
Kisaan täytyy tietystikin lähteä ”paras mies voittakoon” asenteella, ja että sen ”parhaan miehen” määrittelee sitten lopulta kohde. Pitää myös varautua siihen, että ”runkosarjavaiheen” jälkeen saattaa vielä ”play:off:eissa” joku päästä ohi ja ykkössijalle. ”Parasta miestä” ja kohdetta täytyy tietystikin sitten mennä ilman protestimieltä myöskin onnittelemaan. Jos se ei muutoin onnistu, niin olettaisin että jossain on myynnissä myös hymynaamaisia naamareita.
Sadut näyttäisivät pitävän yllä tätä kilpakosinta-ajatusta. Prinsessaa lähdetään oikein joukolla kosimaan. Prinsessa teetättää sulhaskandidaateilla mitä ihmeellisimpiä tehtäviä. Mistä tällainen suorituskeskeisyys kertoo, millaisia taustaoletuksia tällainen venkoilu sisältää?
Kiitos, valaisevasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Erinomainen yhteenveto noista tapahtumista ja henkilöistä jotka olivat siinä päähenkilöinä.