Elämämme on Jumalan kädessä, niin myös sen loppu. Heittäkäämme kaikki murheemme hänen kannettavakseen.
Ihmisen elämään kuuluu, että myös sen päättyminen tulee tutuksi. Kipeimmät ja surullisimmat kokemuksemme liittyvät läheistemme poismenoon. Lopulta huomaamme, että myös omaan kuolemaan on valmistauduttava. Elämämme täällä maan päällä on Jumalan lahjaa. Tähän lahjaan liittyy Luojan huolenpito meistä niin elämässä kuin kuolemassa. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7)
Pysähdyin Kristus Kaikkivaltias -ikonin äärellä miettimään elämää. Hänellä on kaikki valta ja voima. Helppoa tietä ei meille kenellekään ole silti luvattu. Kun sydän on raskas, me käymme läpi samoja kysymyksiä kuin Vanhan testamentin kärsimysten mies Job. Job saa vastauksen. Mekin saamme vastauksen viimeistään kääntäessämme katseemme Golgatalle, missä Jumalan Poika itse on ripustettu ja surmattu ristinpuulle meidän syntiemme tähden.
Viisas kristillinen periaate on korjata, mitä voi, ja sen jälkeen tyytyä siihen, mitä ei voi muuttaa. Voimme rukoilla, että Jumala antaa meille tarpeen mukaan kyvyn erottaa nuo kaksi tilannetta toisistaan. Kaiken ytimessä on anteeksiantamus.
Monet meistä ovat jo lapsuudestaan oppineet toimimaan välittäjinä ihmisten kiistoissa, jotta rauha ja hyvä mieli säilyisi. Se voi jollakin olla jopa niin sanottu ”supervoima”, aivan erityinen kyky. Toimintamallin ongelma piilee siinä, että alkaessamme joka tilanteessa kannattelemaan hyvää ilmapiiriä ja ottamaan vastuuta diplomatiasta jääräpäiden välillä palamme loppuun ja alamme uupuneita vihata elämäämme. Kristus on kaikkivaltias, meidän ei tarvitse jaksaa kaikkea.
Luukkaan evankeliumin (Luuk. 10:38-42) mukaan Martta kutsui Jeesuksen vieraakseen. Heillä oli yhteinen koti sisarensa Marian kanssa. Martta tuskastui töiden paljouteen vieraita palvellessaan, mutta hänen sisarensa istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa. Siksi Martta epäsuorasti moittii Jeesusta ja pyytää häntä käskemään Mariaa osallistumaan työntekoon. Ehkä ihan kohtuullinen pyyntö. Jeesus ajattelee ja opettaa kuitenkin toisin: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
Oliko Martan touhukkuus pakenemista emännän rooliin, eikö hän rohjennut lähestyä Herraa Jeesusta? Martalla oli pitkä tie kuljettavana, sillä hän oli peittänyt sisimpänsä pelot ja turvattomuuden pintakovuudella. Maria sen sijaan ei pelännyt näyttää heikkouttaan ja tarvitsevuuttaan, vaan asettui Nasaretin opettajan jalkojen juureen. Hän valitsi hyvän osan.
Pohjimmiltaan ihmisen armollisuus toisia ja itseä kohtaan kulkevat käsi kädessä. Emme jaksa, jos emme opi armahtamaan myös itseämme. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on myös juuri minua ja sinua varten. Kannattaa taas katsoa Golgatalle. Kannattaa valita hyvä osa. Aikanaan Vapahtajan rakkaus voi sitten viedä myös palvelemaan muita arkisissa askareissa tai tarjoamalla heille lepopaikkaa Herran jalkojen juuressa.
Myös rajojen asettaminen on rakkautta. Omastakin hyvinvoinnista saa ja pitää huolehtia asettamalla terveellisiä periaatteita ja käytäntöjä. Laittaessamme suojaavia rajoja meidän ei tarvitse hallita muita tai ympäristöämme, pohjimmiltaan riittää, että asetamme nuo ehdot itselle: Mitä minä hyväksyn? Mihin minun on syytä olla valmis tai mitä en hyväksy? Useimmiten ympärillä olevat huomaavat kyllä ja oppivat kunnioittamaan valitsemaasi tapaa toimia.
Evankelista Johannes kertoo, kuinka Martan ja Marian kotiin oli tullut suuri suru. Heidän veljensä Lasarus oli sairastunut ja kuollut. Kun hänet oli jo haudattu, oli monen mielestä jo liian myöhäistä. Kuitenkin Jeesus tulee. Hän lohduttaa ensin Marttaa: "Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"" (Joh. 11:25-26) Aina niin käytännöllinen Martta tunnustaa uskonsa äärimmäisen surun edessä. Sanojensa vakuudeksi Jeesus Isää Jumalaa rukoiltuaan kutsuu kuolleen Lasaruksen haudasta takaisin elämään.
Ethän jätä kesken, ethän luovuta. Jeesus on matkalla. Hän tulee juuri sinua varten, niin rakas sinä olet hänelle. Meidän sisimpämme on turvaton niin kauan kunnes se löytää turvan Jumalassa. Vain yksi on tarpeen, jää kuuntelemaan Herraa Jeesusta.
Pentti Tepsa
61 kommenttia
Pentti.
”Ethän jätä kesken, ethän luovuta. Jeesus on matkalla. Hän tulee juuri sinua varten, niin rakas sinä olet hänelle. Meidän sisimpämme on turvaton niin kauan kunnes se löytää turvan Jumalassa. Vain yksi on tarpeen, jää kuuntelemaan Herraa Jeesusta.”
10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
*****
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
*****
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1.
Totta, että tuntuu niinkuin Jeesus ei ehtisi avuksi. Kuitenkin hän on lähellä niitä, joilla on murtunut ja särkynyt mieli Hänen edessään, eli ovat vanhurskautettuja, vt. Ps. 34. Tuo Psalmi 34 kertoo koko jutun, pelastuksen, joka ensin oli tarjolla Israelilaisille ja sitten koko maailmalle, vuodesta 30 lähtien.
”Elämämme täällä maan päällä on Jumalan lahjaa.”
Tämän lauseen loogiika,edellytää, että lahjan saaja on olemassa ennen kuin lahja on olemassa. Olenko minä siis ollut olemassa ennen kuin olen saanut maanpäällisen elämän? Jos en,niinen eihän olematon ole voinut mitään lahjaa saada. Eihän lahjan saaja ja lahja voi olla sama asia.
Viime päivinä olen lueskellut muutaman suomalaisen runoilijan ajatuksia luopumisesta, kuolemasta ja ikuisuusnäköaloista ruotsiksi Torsten Petterssonin kääntäminä. Ne ovat otsikkojen ” Allt mera skall jag avstå ” ja ” Jag anar evigheten ” teoksessa Skapa den sol som inte finns ”.
Kirja julkaistiin vuonna 2012.
Pettersson on kirjallisuustieteen professori Uppslalan yliopistossa.
Näiden valossa huomaa ihmisten etsinnän ja hapuilun ikuisuuskysymysten edessä. Näkyy myös kuoleman kysymyksen todellisuus elämämme osana. Katoavaisuus tässä ajassa kuuluu olemassaoloomme.
Sitä selkeämmin meidän siis on pyrittävä pitämään esillä toivon sanomaa, mikä meidän uskoomme sisältyy Vapahtajamme valtaisan pelastustyön ansiosta. Riemullinen voiton sanoma ruumiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä on tulevaisuutemme Jumalan suuren hyvyyden lahjana.
Kyllä, olemme saaneet lukea ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien vanhusten hoitopaikkojen supistamisesta.
Tähän kun katsotaan vielä elossa olevien puolisoiden erottaminen viemällä toinen kauaksi puolisostaan ollaan helvetin tulien äärellä.
Poliittiset intohimot eivät arvosta vanhuutta vaan oman edun tavoittelua kun halutaan säästää.
Tutkimukset kertovat jo puolison poismenon vaikuttavan toisen iänodotteeseen. Miten kun vielä elävä, vaikka sitten raihnainen, termi on muuten hyvin lääkäreiden käyttämä, viedään kauas elämän kaveristaan.
Ei meillä ole tokkua ikäihmisiin, vaan vielä kypsien hemmojen ymmärtämättömyyttä elämän todellisuuteen vanhetessamme.
Kannattaako töitä tehdä viimeisilleen kyydin ollessa näin kylmää.
En tiedä miten on teillä asianlaita, mutta minä uskon olevani Ikuinen sielu. Sielu ei siis kuole, eikä synny, se on aina elävä ja liikkuvainen.
Ruumiin se jättää kuin vanhan vaatteen ja entisen kuin sitä ei olisi ollutkaan ja lentää puhtaanpaan olotilaan, palatakseen taas, jos hänelle on tarvetta.
Merkillinen väite eräässä kommentissa, että jos ei pidä kolmiyhteistä Kristusta jumalana, niin se tarkoittaa sitä, että vihaa Jumalan sanaa. HÖH !
Ei tietenkään pidä paikkaansa, eikä väitteessä ole mitään järkeä, koska sanat löytyvät myös VT:n puolelta ja juuri ensin sieltä, mutta siellä ei mainita sanaa Kristus, joka ei tarkoita Jumalaa myöskään evankeliumissa, vaan on Messiaan päälle kirjoitettu kreikkalinen nimi versio, jossa myös messiaan merkitys ja tehtävä on muutettu.
Saatanasta puheen ollen, Jeesus sanoo entoollisella, lähettäessään Juudaksen suorittamaan tehtävää, että ”nyt ihmisen poika on kirkastettu ja Jumala kirkastaa itsensä hänessä ja tekee sen pian. ” Ketä Jeesus tarkoittaa,? eihän kukaan puhu itsestään sanoilla Hänessä. Jeesus siis tarkoittaa Juudasta.
Jeesus sanoo myös: ”Nyt maailman ruhtinas on tuomittu.” tai ”maailman ruhtinas heitetään ulos ” Kuka oli se maailman ruhtinas?
Ja miksi kirjoittaja sanoo jatkeeksi, ” tämän hän sanoi, koska tiesi minkälaisella kuolemalla oli kuoleva.” Ei siinä saatanaa tuomittu, eikä sen kuolemasta puhuta, vaan Jeesuksen.
Jos halutaan, että Perkele ja Saatana menevät kadotukseen, ne sanat pitää poistaa kirjoituksista ja kieltää niiden lausuminen, joka tavallaan on jo tehty, koska ne eivät ole sopivaa nettikieltä. Kiroileminen kuuluu huonoihin tapoihin, alhaisen luonteen laatuun.
Niin kauan kun te kutsutte niitä nimeltä, niin kauan ne elävät . Jeesus siirsi STN , jopa leipään, ehtoollisleipään, vaikka maassa ei sellaista sanaa ollutkaan.
Tuntuu vieläkin aivan hoopolle se ilo jonka sain, kun sain kuulla vakavasta sairaudestani. Silloin uskoin pian pääseväni Vapahtajani luo taivaaseen. Nyt kun sainkin hyvän hoidon ja jatkoajan. Vaikkakin niin viime tingassa, että kuukauden tai parin jälkeen olisi ollut jo toinen tilanne. Enhän olisi tiennyt oireettomana mitään tästä tilastani. Siinä opin sen miten tarkasti Jumala pitää meistä huolen. Kyselinkin silloin ylhäältä sitä miksi juuri nyt. Näin sain vastauksen, että juuri nyt sen pitikin ilmetä ja hoito saada, jotta asia saatiin korjattua. Mielenkiintoista on huomata miten sana : ”kirkkaus” nostaa yhä ilon pintaan. Olenhan silti matkalla kohti suurta kirkkautta, joka minulle on valmistettu. Kuolema ei enää ollenkaan tunnu samalta pelottavalta tulevaisuudelta, mitä se oli aiemmin.
Pentti
Kiitos erinomaisen hyvästä tekstistäsi
Osaat tuoda esille merkittäviä näkökohtia
Ilmoita asiaton kommentti