Papin työssä olen viikoittain tekemisissä elämän alun ja elämän päättymisen kanssa. On hienoa katsella kastetilaisuuksissa muutaman viikon ikäisiä pienokaisia. On hienoa, että heidät liitetään Jumalan perheeseen ja Jumalan lahjojen osallisuuteen. Muistelen samalla omia lapsiamme aikana, jolloin he olivat pieniä. Tajuan, että itsekin olen kerran ollut sylilapsi, pieni vauva. Tajuan myös joka päivä oman elämäni rajallisuuden, kun elämää on takana jo yli viisi vuosikymmentä.
Hautajaisissa olemme usein saattamassa pitkän elämän elänyttä haudan lepoon ja jättämässä häntä Jumalan huomaan. Olemme yhdessä läheisten kanssa jakamassa kaikkea sitä, mitä läheisen ja matkansa päättäneen ihmisen elämään kuului vuosikymmenten ajan. Joskus olemme saattamassa myös lasta, nuorta tai nuorta aikuista.
Ihmisen elämänkaari kehdosta hautaan panee kysymään, mikä on elämän mieli ja tarkoitus. Oma elämäni panee kysymään samaa. Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen syntynyt tähän maailmaan? Mikä on yleensä elämän tarkoitus?
Edellinen piispamme Voitto Huotari totesi, että merkitysten katoaminen on yksi suurimpia aikamme ihmisten ongelmia. Piispa Huotari tarkoitti varmaan sitä, että moni ihminen on kadottanut tunnun elämän tärkeimmistä merkityksistä ja ehkä myös siitä kaikkein tärkeimmästä eli siitä, mikä on elämän tarkoitus.
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Oletko miettinyt sitä. Ja oletko löytänyt siihen vastauksen tai vastauksia? Kysymys ei ole aivan yksinkertainen eikä vastausten löytäminen siihen ole itsestään selvää. Elämän mielekkyyden kannalta olisi kuitenkin hyvä, että löytäisimme elämälle tarkoituksen.
Joku voi vastata, että elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Siihen olemme todella pyrkineet ja sitä monet asiat ruokkivat. Toinen sanoo, että elämän tarkoitus on tehdä työtä ja saada jotakin merkittävää aikaiseksi.
Itse olen löytänyt tuohon peruskysymykseen vain yhden kestävän vastauksen. Se vastaus on oikeastaan sama, minkä uskonpuhdistajamme löysi kristillisen uskon sisällöksi. Se vastaus on usko ja rakkaus. Elämän tarkoitus on uskoa ja rakastaa. Se on sitä, että löydämme turvan ikiaikojen Jumalassa ja että rakastamme täällä vaillinaisessa maailmassa toisiamme.
Tätä elämän tarkoitusta elettävä paastonaika ja sen sanoma ohjaavat meitä etsimään ja löytämään.
Toivo Loikkanen
Ehkä tuohon voisin jatkaa, että elämän tarkoitus on täällä uskoa ja rakastaa ja päästä tämän elämän jälkeen ikuiseen iloon ja rauhaan, jos Jumalalla on meille taivas varattuna kuten hän on luvannut.
Elämällä ei ole tarkoitusta. Vasaralla on tarkoitus.
Tai no, voihan elämällä olla tarkoitus: jos joku on orja, joka on syntynyt omistajan pohdittua sopivia orjia pariutumaan tuottaakseen orjan tiettyyn tarkoitukseen, on elämällä tarkoitus. Varmasti tässä mielessä jokainen toivoo olevansa tarkoitusta vailla.
Tarkoitusten ketjua voi aina jatkaa, siksi lopullista tarkoitusta ei ole. Mikä on kuolemanjälkeisen elämän tarkoitus?
Toivo Loikkanen:”Ehkä tuohon voisin jatkaa, että elämän tarkoitus on täällä uskoa ja rakastaa ja päästä tämän elämän jälkeen ikuiseen iloon ja rauhaan, JOS Jumalalla on meille taivas varattuna kuten hän on luvannut.” (lihavointi ja alleviivaus kommentoijan)
Mikä estää ihmistä pääsemästä taivaaseen, epäusko, siis ei usko Jumalan ainoan Pojan Sanaa.
Elämäni tarkoitus on elää niin, että toteutan täällä maan päällä eläessäni sen kutsumuksen, mitä varten tänne synnyin. Uskon, että Jumala tarkoitti minun syntyvän juuri siihen perheeseen, johon synnyin, kasvavan juuri noiden vanhempien kasvatuksen alla ja löytämään oman elämäni tarkoituksen siinä viitekehyksessä.
Minun elämäni tarkoitus on ollut löytää yhteys elvään Jumalaan Jeesuksen välityksellä ja elää niin että olisin ”Jumalan kirkkauden kiitokseksi” kuten efesolaiskirjeen eka luvussa sanotaan.
Elämäni tarkoitus on myös ollut ja on myös kasvattaa ne lapset, jotka Jumala meille soi syntyvän. Tehtävä jatkuu lapsenlapsissa, vaikka eri muotoisena ja tavalla. Elämä jatkuu polvesta toiseen.
”Viisiosaisella Linnunrata-trilogiallaan” maailmanmaineeseen nousseen Douglas Adamsin vastaus kysymykseen ”elämän tarkoituksesta, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta” oli luku 42.
Adams oli radikaali, tuskin missään mielessä salonkikelpoinen, ateisti.
Kysymys elämän tarkoituksesta on mahdoton, järjetön ja täysin absurdi. Silti se on varmasti kaikista kysymyksistä painavimpia eikä sen tärkeys ihmisen vanhetessa ainakaan vähene ja olisin vielä hullumpi jos väittäisin osaavani vastata siihen.
Jori: Elämän tarkoituksena oleminen on aina parempi kuin ei-oleminen. JUmala on luonut meidät olemaan tarkoitusta varten.
Ari: Tuon jos-sanan kirjoitin tarkoituksella ja arvasin, että joku saattaa tarttua siihen. En voi itse luvata tai sanoa, että on taivas. Voin uskoa, että Jumala on varannut taivaan meille. Voin ilmaista tämän saman muille.
”… Elämän tarkoituksena oleminen on aina parempi kuin ei-oleminen.”
Suo anteeksi mutta absurdi lause. Ei-oleminen ei ole verrattavissa mihinkään.
Ihmisen oleminen maapallolla on ollut sangen tuhoisaa kaiken muun maapallola elävän kannalta.
Miksi Jumala käyttää ihmisiä maapallollla jotta näistä pienen pieni osa pääsisi taivaaseen suuren ennaltatietämisen tietäessä ennalta että valtaosa joutuu helvetin tulessa ikuisesti kidutettavaksi?
Seppo: En halua olla hurskaampi kuin olen, mutta voin vastata Raamatun sanalla: Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Jumalan tahto on rakkaus, ei tuomio.
Olikohan se Juice joka sanoi: ”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus”?
No, vakavasti ottaen, varmaan jokainen ihminen joutuu pohtimaan vakavasti tätä kysymystä jossakin elämänsä vaiheessa.
Omalla kohdallani olen päätynyt ajatukseen, että olen vain yksi pienen pieni hiukkanen tässä valtavassa maailmankaikkeuden alati muuttuvassa kehittymis- ja muutosprosessissa. Ja tässä kokonaisuudessa maapallolle syntyneenä tehtäväni on olla täällä silmänräpäyksen ajan pienenä hiukkasena osana maapallon luonnon kiertokulkua, turvata oman lajini säilymistä muiden eliöiden joukossa ja palata takaisin luonnon kiertokulkuun perusajatuksella ”maasta olet sinä tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman”. Miksi ihmislajin aivot ovat kehittyneet muiden ”eläinten” aivoja suuremmiksi, joka ylipäätään mahdollistaa tällaisten asioiden pohtimisen, se on minulle suuri mysteeri edelleenkin.
Lisäyksenä edelliseen kommenttiini josta vastaus blogistin kysymykseen syystä tai toisesta katosi.
Mielestäni elämällä ei ole mitään sellaista absoluttista tarkoitusta, jonka ihminen voisi varmuudella tietää. Meistä toki jokainen voi merkityksellistää elämäänsä, kuka mitenkin. Ja eri vahvuisesti näihin enempi epätoivoisiin yrityksiin uskoen, luottaen ja ennen muuta toivoen. Saarnaajan kirja on tässä suhteessa erinomainen, aika kyyninen Raamatun antama vastaus.